Työ ja kiire vievät mehut monesta, mutta eivät kaikista. Kuva: Shutterstock
Työ ja kiire vievät mehut monesta, mutta eivät kaikista. Kuva: Shutterstock

Työuupumuksen voi tunnistaa kolmesta asiasta, psykologi Heli Heiskanen kertoo.

Ihmiset uskovat välillä, että stressin ja työuupumuksen välinen raja on veteen piirretty. Monista kova stressi on jo yksi merkki uupumuksesta. Mutta todellisuudessa asia on hieman monimutkaisempi.

Pitkäkestoinen stressi voi kyllä johtaa burnoutiin, mutta onneksi sitä pystyy ehkäisemään, sanoo psykologi Heli Heiskanen.

Heiskasen mukaan stressistä palautuminen on aina yksilöllistä, mutta se on yksi tärkeimmistä keinoista pitää työuupumus poissa.

– Normaali stressi on hyvä asia, jos se on lyhytaikaista ja siitä pystyy palautumaan heti työpäivän jälkeen tai viimeistään yöunien aikana. Mutta jos stressi pitkittyy, siitä seuraa usein haittoja, kuten väsymystä ja muita stressin oireita.

Mitä hyvää stressistä muka voi olla? Heiskanen vastaa, että lyhytkestoinen stressi virkistää ja lisää tarkkaavaisuutta.

”Normaali stressi on hyvä asia, jos se on lyhytaikaista ja siitä pystyy palautumaan heti.”

– Kun ihminen kohtaa uusia haasteita, stressi voi auttaa parantamaan suoritusta ja ylittämään itsensä.

Pitkäkestoinen stressi taas heikentää työtehoa ja lisää virheiden tekemistä, Heiskanen sanoo. Hänen mukaansa uupuneen keho ja mieli ovat lamaannustilassa, ikään kuin tukossa.

– Työuupumuksen voi tunnistaa kolmesta asiasta. Ensinnäkin väsyttää niin paljon, että kunnon yöunet, vapaa viikonloppu tai pitkä loma eivät riitä virkistämään. Toiseksi kyynisyys ja negatiivisuus lisääntyvät. Kolmanneksi ammatillinen itsetunto laskee.

Lyhytkestoisesta stressistä ei ole hänen mielestään haittaa ihmisen keholle vaan päinvastoin, mutta pitkään jatkuessaan stressi laittaa ruuansulatuksen ja vastustuskyvyn koville. Monet kärsivät myös univaikeuksista, himoitsevat rasvaisia ja makeita ruokia eivätkä jaksa enää käydä normaaleissa aktiviteeteissa.

”Itsetuntemustaan kannattaa vahvistaa”

Uudehko amerikkalaistutkimus nostaa tunneälyn yhdeksi pääsyyksi siihen, miksi jotkut eivät kovasta stressistä huolimatta ajaudu uupumukseen. Heiskasen mukaan hyvä itsetuntemus ylipäätään on loistava stressin estäjä ja lievittää jo oireitakin. Kyky tunnistaa tunteensa ja käsitellä niitä vähentävät myös stressiä.

– Jos ihminen tuntee itsensä ja omat rajansa, hän osaa suojata itseään haitallisilta vaikutuksilta. Itsetuntemustaan kannattaa siis vahvistaa.

Syitä siihen, miksi joku sairastuu ja toinen ei, löytyy muitakin: Heiskasen mukaan uupumuksen kehittyminen ja syyt ovat aina yksilöllisiä. Syyt voivat johtua todella varhaisista vaiheista.

– Stressinsietokykyyn vaikuttavat myös synnynnäiset syyt. Esimerkiksi jo sikiöaikana on voinut tapahtua jotain stressaavaa.

Lapsuuden rankat koettelemukset voivat myös vaikuttaa stressiherkkyyteen. Kenelle tahansa voi kehittyä heikko stressinsietokyky, mutta erityisherkkiin ihmisiin sekä hyvät että huonot kokemukset vaikuttavat muita voimakkaammin.

Heiskasen mukaan erityisherkät ovat muutenkin alttiimpia stressille ja uupumukselle, koska he aistivat ja havaitsevat paljon tavanomaista enemmän asioita. Yksistään erityisherkkyys ei selitä yksilöllistä stressinsietokykyä. Heiskanen on tutkinut paljon erityisherkkyyttä ja julkaisee joulukuussa Herkkyyden voima – opas omannäköiseen elämään -kirjan.

Lue myös! 14 merkkiä työuupumuksesta – ja 6 vinkkiä, joilla siitä pääsee eroon

Alikuormitusvaihe avuksi

Lyhytkestoisesta stressistä palautumista Heiskanen pitää kuitenkin tärkeimpänä syynä sille, miksi jotkut eivät ajaudu burnoutiin. Mitä varhaisemmassa vaiheessa stressin oireisiin pystyy puuttumaan tai pitämään ne kokonaan loitolla, sitä pienempi on burnoutin riski.

– Osaatko rentoutua? Päästätkö iltaisin irti töistäsi? Teetkö mielekkäitä vapaa-ajan asioita? Lepäätkö riittävästi? Kuormituksen vastapainoksi on hyvä tehdä mielekkäitä asioita sekä pitää stressi ja palautuminen tasapainossa.

Liikaa tekemistä. Suorituspaineita. Paljon muutoksia, tunteita ja asioita. Liian vähän lepoa ja rentoutumista. Burnoutissa tai lähellä sitä oleva ihminen ei välttämättä osaa säädellä omaa aikaansa eikä varsinkaan palautumistaan.

”Joku voi elää stressinsä rajoilla vuosikymmentenkin ajan ennen kuin romahtaa.”

Uupunut tarvitsee aina pitkän alikuormitusvaiheen, sanoo Heiskanen. Jos ylikuormitusta on kestänyt vuosia, voi vastaavasti tervehtyminen kestää vuosia. Silloin ihmisen pitää vähentää suorittamista aivan minimiinsä ja levätä erityisen paljon, Heiskanen mainitsee.

– Ihannetilassa stressistä palautuu yhdessä yössä, mutta joskus stressi pääsee kertymään ja kehittymään burnoutiksi kuukausien tai jopa vuosien aikana. Joku voi sinnitellä ja elää stressinsä kanssa rajoilla vuosikymmentenkin ajan ennen kuin romahtaa. Silloin ei enää omalla tahdonvoimalla pärjää vaan on pakko levätä.

Pitkittyneen stressin oireita x 10

  1. Väsymys
  2. Univaikeudet
  3. Kivut ja vaivat, esimerkiksi vatsassa ja lihaksissa
  4. Vastustuskyvyn alentuminen
  5. Jännittyneisyys
  6. Ärtymys
  7. Muistivaikeudet
  8. Murehtiminen
  9. Kielteisyys
  10. Alakuloisuus

 Lähde: Heli Heiskanen, Herkkyyden voima -opas omannäköiseen elämään, Origonova, 2016.

Testaa Heli Heiskasen testillä, oletko erityisherkkä ihminen.

Kysely

Oletko kokenut burnoutin?

Kyllä
Kyllä
50.6%
En, mutta olen ollut lähellä sitä
En, mutta olen ollut lähellä sitä
31.7%
En
En
17.6%
Ääniä yhteensä: 328
Vierailija

Miksi toiset ajautuvat burnoutiin ja toiset eivät? Psykologi vastaa

Kyllä oli yksilökeskeinen näkökulma. Työuupumuksen ratkaisevat syyt löytyvät nykytutkimuksen mukaan työoloista. Toki yksilössäkin on ominaisuuksia, jotka altistavat uupumukselle. Paljon on myös kokemuksia, joissa omat rajat kyllä tunnistetaan, ja ne tuodaan selvästi esille, mutta työnantaja ei välitä "ei" -sanasta. Eipä siinä sitten voi paljoakaan tehdä - paitsi ottaa jalat alleen. Vaihtaa työpaikkaa, jäädä sairauslomalle.., Tällainen "kaikki on itsestä kiinni" -teksti syyllistää ja valmiiksi...
Lue kommentti

Narsistista persoonallisuushäiriötä ei voi diagnosoida itse. Suomalaisten psykiatrien käyttämän SCID-II lomakkeen kysymysten avulla voi kuitenkin pohtia, kannattaisiko asiaa tutkituttaa.

Yleisen näkemyksen mukaan sanotaan, että narsistisesta persoonallisuushäiriöstä kärsiviä on väestöstämme yksi prosentti. Eriasteisesta narsistisesta vammasta kärsiviä henkilöitä on kuitenkin paljon enemmän, kerrotaan Narsistien uhrien tuki ry:n sivuilla.

Narsistinen persoonallisuushäiriö on syvälle juurtunut ja pitkäaikainen käyttäytymismalli, joka ilmenee joustamattomuutena monissa elämäntilanteissa.

– Tällaisella ihmisellä on suuria kuvitelmia itsestään, hän saattaa loukkaantua herkästi ja manipuloida toisia. Hänellä on kehutuksi tulemisen tarve. Narsistinen persoonallisuushäiriö ei ilmene ihan samalla tavalla kaikilla ihmisillä. Se voi ilmetä myös heikkona itseluottamuksena, kertoo psykiatrian professori, psykiatrian erikoislääkäri ja psykoterapeutti Jyrki Korkeila

Miten narsistisen persoonallisuushäiriön tunnistaa?

Vain psykiatrian ammattilainen voi tunnistaa ja diagnosoida narsistisen persoonallisuushäiriön.

– Täytyy olla esimerkiksi tietty määrä tiettyjä oireita ja toimintatapoja eri vuorovaikutussuhteissa. Niiden pitää olla pitkäaikaisia eli koko elämän aikana jollain tavalla ilmenneitä. Diagnoosia ei voi tehdä ilman, että ihminen tutkitaan ja haastatellaan ja katsotaan kattavasti hänen elämäntarinaansa.

Narsistisen persoonallisuushäiriön mahdollisuutta seulotaan Suomessa esimerkiksi SCID-II kyselyn kaavakkeen tiettyjen kysymysten avulla. Idea on, että lomakkeen täyttäjä vastaa kysymyksiin kyllä tai ei. Jos saa yli viisi kyllä-vastausta, on narsistinen persoonallisuushäiriö mahdollinen.

Jyrki Korkeila korostaa, että kysymykset ovat pohdinnan ja keskustelun tueksi eikä pelkästään niiden pohjalta voida tehdä diagnoosia.

”Jos asia kiinnostaa, testistä voi saada vastauksen siihen, kannattaisiko narsistista persoonallisuushäiriötä käydä arvioimassa. ”

– Tämä täytettävä lomake, jossa on valtavasti kysymyksiä, antaa osviittaa, että on aihetta epäillä [narsistista persoonallisuushäiriötä]. Vasta haastattelussa voidaan katsoa, onko sellaista oikeasti. Kaavake seuloo esille ihmisiä, joista kannattaa selvittää, onko heillä narsistista persoonallisuushäiriötä, Korkeila selventää.

Korkeila ei kiellä kaavakkeen silmäilyä ja täyttämistä, mutta hän korostaa, että testi johtaa helposti harhaan.

– Jos asia kiinnostaa, testistä voi saada vastauksen siihen, kannattaisiko narsistista persoonallisuushäiriötä käydä arvioimassa. Tosin yleensä niille, joilla tällaisia piirteitä on, eivät tällaiset kysymykset tule mieleen, ellei joku painosta tai ala selittämään asiaa.

Näiden SCID-II-lomakkeesta löytyvien kysymysten pohjalta voi pohtia narsistisen persoonallisuushäiriön mahdollisuutta:

1. Jäävätkö ihmisiltä usein huomaamatta erityiset kykynne tai saavutuksenne?

2. Onko Teille sanottu, että Teillä on liian korkea käsitys itsestänne?

3. Ajatteletteko paljon valtaa, mainetta tai tunnustusta, jota saatte vielä jonakin päivänä?

4. Ajatteletteko paljon täydellistä rakkaussuhdetta, jonka koette jonakin päivänä?

5. Kun Teillä on ongelma, vaaditteko melkein aina päästä johtajan puheille?

6. Onko Teistä tärkeää viettää aikaa vaikutusvaltaisten ja huomattavien ihmisten seurassa?

7. Onko Teistä tärkeää, että ihmiset kiinnittävät Teihin huomiota ja ihailevat Teitä jollakin tavalla?

8. Ajatteletteko, että ei ole välttämätöntä noudattaa tiettyjä sääntöjä tai tapoja, jos niistä on teille haittaa?

9. Tuntuuko Teistä, että olette henkilö joka ansaitsee erityiskohtelun?

10. Onko usein välttämätöntä astua muutamille varpaille, jotta saatte mitä haluatte?

11. Onko Teidän usein asetettava omat tarpeenne muiden tarpeiden edelle?

12. Odotatteko usein toisten tekevän kyselemättä, mitä pyydätte, koska olette kuka olette?

13. Oletteko kiinnostumaton toisten ongelmista tai tunteista?

14. Ovatko ihmiset valittaneet Teille, että ette kuuntele heitä tai välitä heidän tunteistaan?

15. Oletteko usein kateellinen toisille?

16. Tuntuu Teistä, että toiset usein kadehtivat Teitä?

17. Oletteko sitä mieltä, että vain hyvin harvat ansaitsevat huomionne ja aikaanne?

Vierailija

Saatko 5 kyllä-vastausta? Näillä kysymyksillä mahdolliset narsistit seulotaan Suomessa tarkempiin tutkimuksiin

Ahaaa, ehkä se selittää miksi en ole erityisen kovassa huudossa naismarkkinoilla, en ole riittävän narsisti. Luulin aina että se johtuu pienistä munista tai etten ole erikoisen varakas, mutta en ilmeisesti ole vain kyllin häiriintynyt. Olenkohan nyt sitten voittaja vai häviäjä elämän pitkässävedossa.
Lue kommentti

”Lukeminen on oma terveystekijänsä, joka vaikuttaa samoin kuin vaikka tupakoinnin lopettaminen,” neurologi Markku T. Hyyppä sanoo.

Muistin parantaminen, muistisairauksilta välttyminen ja pitkä elämä terveenä kuuluvat monen meistä toivelistalle. Ei siis ole ihme, että muistin parantamista on vuosien varrella tutkittu runsaasti.

Muistinparannuskeinoiksi on eri tasoisissa tutkimuksissa löytynyt kutakuinkin kaikkea mahdollista: esimerkiksi nukkuminen, lenkkeily, lehtivihannekset, mustikat, rasvainen kala, tietyt lisäravinteet, meditaatio, aivojumppa, punttitreeni ja jopa seksi sekä kotitöiden tekeminen.

Kaikista edellämainituista ei kuitenkaan tieteen valossa ole muistille hyötyä. Neurologi, kirjailija Markku T. Hyyppä kumoaa harhaluuloja muistin toiminnan tehostamisesta tuoreessa Ikääntyvän muistikirjassaan, ja esimerkiksi mustikoiden muistivaikutukset saavat Hyypän arvioinnissa kyytiä. 

– Lisäravinteissa ei oikein ole mitään vaikutuksia. Jotkut satsaavat mustikoihin, jotkut puolukoihin ja jotkut E12-vitamiiniin. Jos niistä on apua, se on lumetta, placeboa, Hyyppä toteaa.

Yksilölle vaikkapa vitamiinista, jonka tieteellistä tehoa ei ole todistettu, saatava lumevaikutus on positiivinen juttu. Se ei silti tarkoita, että samaa vitamiinia voisi suositella kaikille. 

”Vanhukset säilyvät pidempään hengissä ja terveinä, jos he lukevat.”

Romaanit pitävät muistin reilassa

Onneksi tehokkaiksikin todistettuja muistinvahvistuskeinoja on olemassa. Yksi tärkeimmistä on, ehkä hieman yllättäen, kaunokirjallisuuden lukeminen. 

– Lukeminen on ihan oma terveystekijänsä, joka vaikuttaa samoin kuin tupakoinnin lopettaminen, viinanjuonnin lopettaminen, varallisuus tai hyvä sosiaalinen asema. Tiedetään, että vanhukset säilyvät pidempään hengissä ja terveinä, jos he lukevat, Markku T. Hyyppä sanoo. 

Hän kertoo, että lukemisen vaikutukset aivoihin pystytään nykyään kuvantamaan. Aivokuvista nähdään, että aivoverkostojen yhteydet kiinteytyvät, kun lukee romaania. 

– Lukemisen hyödyllisyys ei hämmästyttänyt minua, mutta se hämmästytti, että erityisen tehokasta on romaanien lukeminen, Hyyppä sanoo.

”Hikiliikunta yksin metsässä ei edistä muistia millään tavalla.”

Tiede ei vielä ole pystynyt täysin selvittämään, miksi juuri kaunokirjallisuus pitää muistin parhaiten reilassa. Hyypällä on kuitenkin teoria. 

– Ihminen on sosiaalinen olento, joka pärjää aina paremmin, kun on sosiaalisesti jossakin läsnä. Kaunokirjallisuutta lukiessaan ihminen elää mukana ja samastuu. Silloin syntyy sosiaalisen läsnäolon tunne.

Kirjaa lukiessaan ihminen on siis henkisesti toisten ihmisten kanssa, vaikka fyysisesti köllöttäisikin yksin kotisohvallaan.

Musisointi tehostaa muistia

Lukemisen lisäksi moni muukin muistia aidosti tehostava keino perustuu sosiaalisuuteen. Hyypän mukaan esimerkiksi liikunta sinänsä ei vaikuta muistiin.

– Hikiliikunta yksin metsässä ei edistä muistia millään tavalla, mutta jos menet kavereiden kanssa lenkille, se edistää, Hyyppä sanoo. 

Useat tutkimukset tukevat sitä, että sosiaaliset suhteet ovat todella merkittävässä roolissa eivät vain muistin, vaan koko hyvinvointimme kannalta.

Ryhmäliikunnan ja romaanien ahmimisen lisäksi Hyyppä suosittelee muistin kohentamiseen tutkimusten perusteella seuraavia konsteja:

  • Musisoinnin on todettu vaikuttavan muistiin erityisen tehokkaasti.
  • Vieraan kielen opetteleminen tai uudelleen aktivoiminen asettaa aivoille muistin kaipaamaa haastetta.
  • Hyvä uni on toimivan muistin kannalta olennainen asia.
  • Stressitön elämä kannattaa. Muistikatkojen syynä on usein se, että mieli on kuormittunut.
  • Kahvikupillinen tarjoaa hetkellisen pika-avun muistamiseen, sillä kofeiini avittaa muistin toimintaa lyhytaikaisesti.

Muistilääkkeitä tai -laitteita Hyyppä ei kehota kokeilemaan. Vaikka kaikenlaisia ratkaisuja muistin parantamiseen ja muistisairauksien ehkäisyyn kehitellään koko ajan, ei muistilaitteista ja -lääkkeistä toistaiseksi ole saatu apua.

kulttuurimummo

Haluatko elää pitkään? Lue romaaneja, se tepsii paremmin kuin liikunta tai lisäravinteet

Hohhoijaa,lukemisesta oli kyse ei kauppakassien kannosta !? Olen lukenut koko ikäni-heti kun opin lukemaan 7vuotiaana.nyt olen 63 ja muisti ym pelaa tosi hyvin.Lukeminen,EI kuunteleminen, Omille kolmelle lapsellemme on luettu heidän syntymästään asti ja lapsenlapseni,kohta 6,saavat ilokseni lukuperinteen vanhemmiltaan ja miulta luku-ja kulttuurimummolta ja olen varma että lukeminen tulee kuulumaan heidän elämäänsä heti kun lukutaito saavutetaa. Lukekaa,liikkukaa ja nauttikaa elämästä!
Lue kommentti