Alle nelikymppisillä kaulapatit ovat yleensä vaarattomia ja häviävät kuukaudessa. Kuva: Shutterstock
Alle nelikymppisillä kaulapatit ovat yleensä vaarattomia ja häviävät kuukaudessa. Kuva: Shutterstock

Turvonnut imusolmuke laulaja Jipun kaulassa herätti lymfoomaepäilyt. Mistä tietää, milloin kaulassa olevasta patista tulisi huolestua?

Laulaja Jippu kertoi hiljattain, että hänellä epäiltiin kesällä lymfoomaa. Epäily johtui Jipun kaulasta löytyneestä patista, joka vaikutti ensimmäisten näytteiden perusteella olevan pahanlaatuinen kasvain. Jipun turvonnut imusolmuke leikattiin, eikä lymfoomaa lopulta löytynyt.

Mutta mistä tietää, milloin kaulapatin vuoksi tulisi hakeutua lääkäriin? Yleislääketieteen erikoislääkäri Paula Pihlaja Lääkärikeskus Aavalta sanoo, että ikä vaikuttaa merkittävästi siihen, kuinka herkästi patista tulisi huolestua.

– Jos on kysymys lapsesta, nuoresta tai alle 40-vuotiaasta aikuisesta, suurin osa kaulapateista liittyy tulehdukseen. Tällöin ne ovat yleensä symmetrisesti molemmin puolin kaulaa ja häviävät tai ainakin pienentyvät kahdesta neljään viikossa, Pihlaja kertoo.

– Mikäli kyseessä on yli 40-vuotias ja kyhmy on uusi eikä selkeästi liity vaikka angiinaan tai muuhun nielutulehdukseen, täytyy herkästi epäillä, että se voi olla pahanlaatuinen kasvain.

Myös nuorilla aikuisilla patissa voi olla kyse kasvaimesta, mutta ne ovat yleensä hyvänlaatuisia.

– Patti tulee tutkia, mikäli se ei ala neljän viikon kuluessa ainakin pienenemään. Läpimitaltaan vähintään kaksi senttimetriä olevia patteja tulee seurata erityisen tarkasti, neuvoo Pihlaja.

”Patti tulee tutkia, mikäli se ei ala neljän viikon kuluessa ainakin pienenemään.”

Pienempienkin pattien osaltakin jatkoselvittely on tarpeen, mikäli ne eivät kuukauden kuluessa ala katoamaan. Pihlaja muistuttaa, että pahanlaatuisilla kasvaimilla on taipumus kasvaa.

Itse patin lisäksi on hyvä seurata mahdollisia muita oireita. Ne voivat kieliä erilaisten syöpien lisäksi tuberkuloosista, toksoplasmasta tai jänisrutosta.

– Jos esimerkiksi patit ovat kivuliaita, on nielemisen vaikeutta, ääni käheytyy ilman infektiota tai on yleisoireita, kuten kuumetta, väsymystä, laihtumista tai yöhikoilua, ne voivat olla merkkejä jostain vakavammasta, Pihlaja sanoo.

Se, onko patti kipeä, ei kuitenkaan suoraan kerro sen vaarallisuudesta.

– Moneen infektioon liittyvät kivuliaat imusolmukkeet. Kivuton patti taas voi hyvinkin olla pahanlaatuinen kasvain.

Patin huomatessaan on siis tärkeintä seurata sen koon muutoksia. Nyrkkisääntönä voisi sanoa, että lääkäriin tulee hakeutua, jos patin koko ei neljässä viikossa muutu tai suurenee. Yli nelikymppisten ja niiden, joilla on aiemmin ollut syöpä, tulee olla pattien suhteen erityisen tarkkoja.

Sydänsurut tuntuvat myös kehossa, ja pahimmillaan ne voivat olla kohtalokkaita.

Rakkaan ihmisen kuolema tai ero pitkästä parisuhteesta todella voi särkeä sydämen, kertoo sydänkirurgi Nikki Stamp kirjassaan Tunteva sydän. Ison menetyksen jälkeinen tuska ei tunnu vain mielessä, vaan myös sydämessämme. Rintaa puristaa ja tuntuu kuin joku olisi murskannut sydämen pieniksi sirpaleiksi. Kyseessä on niin kutsuttu särkyneen sydämen oireyhtymä.

Särkyneen sydämen oireyhtymä on lääketieteellinen tila, jossa tunteiden aiheuttama hormonivyöry hidastaa veren virtaamista sydänlihassoluihin. Tällöin ne voivat vaurioitua eivätkä pysty pumppaamaan verta kyllin hyvin. Oireyhtymä muistuttaa sydäninfarktia, ja sitä kutsutaan japaninkielisellä nimellä takotsubo-kardiomyopatia eli stressipohjainen sydänlihassairaus.

Särkyneen sydämen oireyhtymästä kärsivän sydän muistuttaa muodoltaan japanilaisten kalastajien käyttämää ruukkumaista mustekalapyydystä.

Japaninkielisen nimityksen oireyhtymä on saanut, koska siitä kärsivän sydän muistuttaa muodoltaan japanilaisten kalastajien käyttämää ruukkumaista mustekalapyydystä. Oireyhtymässä sydämen kapea kaula pumppaa ja supistuu normaalisti, mutta sen vasemman kammion alakärki laajenee pallomaiseksi, koska ei pysty pumppaamaan verta kunnolla.

Useimmiten aika parantaa haavat – muttei aina

Särkyneen sydämen oireyhtymä on nimensä mukaisesti usein seurausta rankasta menetyksestä, kuten läheisen kuolemasta tai pitkän suhteen päättymisestä. Toistaiseksi on epäselvää, miksi potilaista melkein 90 prosenttia on naisia. Stamp muistuttaa, ettei kyse ole siitä, että naiset olisivat heikompia tai tunteellisempia kuin miehet, vaan jakaumaa selittävät myös monet sellaiset tekijät kuin esimerkiksi kehon tapa käsitellä rasvahappoja.

Pitkittyessään menetyksen aiheuttama hormonitulva ja hermoston hälytystila vaurioittavat sydäntä.

Särkyneen sydämen oireyhtymän tarkkaa syntymekanismia tutkitaan vielä, mutta se johtuu todennäköisesti hormoneista, kuten adrenaliinista. Emotionaalinen järkytys saa kehon tuottamaan adrenaliinia, joka puolestaan saa sydämen verisuonet supistumaan ja verenpaineen kohoamaan. Sydän sairastuu, kun se joutuu korkean verenpaineen vuoksi pumppaamaan tavallista ankarammin. Pitkittyessään menetyksen aiheuttama hormonitulva ja hermoston hälytystila vaurioittavat sydäntä, joskus niin paljon, ettei sydän jaksaa enää pumpata. Toisin sanoen sydänsuruun voi jopa kuolla.

Aina aika ei siis paranna särkynyttä sydäntä, vaikka useimmiten niin käykin. Mutta miten hoitaa särkynyttä sydäntä? Avuksi voi olla sydämen toimintaa helpottava lääkitys, kuten sydänsuonia rentouttavat lääkkeet. Vaikeimmissa tapauksissa voidaan tarvita lääkkeitä, jotka auttavat sydäntä pumppaamaan verta tai kohottavat verenpainetta. 

 

Nikki Stampin kirjoittama Tunteva sydän (Minerva Kustannus) ilmestyy viikolla 37.

Yhtäkkiä tapahtuva painonnousu voi olla merkki sairaudesta tai elämäntavasta, joka sekoittaa hormonitoiminnan.

Miksi paino on alkanut yhtäkkiä nousta, vaikka syön terveellisesti ja liikun säännöllisesti?

On vaarallisen helppoa arvioida syömänsä kalorit alakanttiin, mutta syy painonnousuun voi olla myös muualla. Jos nopeaan tahtiin nouseva vaakalukema huolestuttaa, on hyvä käydä kysymässä asiaa lääkäriltä. Kyse voi olla hormoneista – ja ongelma on yleensä ratkaistavissa.

Kilpirauhasen vajaatoiminta

Kilpirauhanen vaikuttaa muun muassa aineenvaihduntaan, kehon lämmönsäätelyyn, yleiseen vireystilaan ja mielialaan. Tätä tehtävää se hoitaa säätelemällä hormoneja, joista tärkein on tyroksiini. Vajaatoiminnassa rauhanen ei tuota tarpeeksi tyroksiinia, mikä voi aiheuttaa painonnousun lisäksi muun muassa voimakasta väsymystä, lihasheikkoutta ja palelua. Kilpirauhasen vajaatoiminta voidaan todeta verikokeilla ja sitä hoidetaan hormonikorvaushoidolla.

Munasarjojen monirakkulaoireyhtymä

Painonnousu voi johtua myös munasarjojen monirakkulaoireyhtymästä, joka on tavallisin naisten hormonihäiriö. Hormonien epätasapaino oireilee muun muassa kuukautisten epäsäännöllisyytenä ja liikakarvoituksena. Tavallista on myös, että oireyhtymään liittyy aineenvaihdunnallisia häiriöitä. Kudokset ovat tavallista herkempiä insuliinille, mikä häiritsee rasva-aineenvaihduntaa ja puolestaan saattaa altistaa lihomiselle.

Krooninen stressi

Stressi laukaisee elimistössä ”taistele tai pakene” -reaktion, joka aiheuttaa pitkään jatkuvana monenlaisia ongelmia. Stressi vaikuttaa autonomiseen eli tahdosta riippumattomaan hermostoon, joka jakautuu kahteen osioon: toimintaan valmistavaan sympaattiseen ja rauhoittavaan parasympaattiseen hermostoon. Kun toinen hermosto aktivoituu, toinen menee lepotilaan.

Stressitilassa kaikki energia käytetään selviytymiselle tärkeisiin toimintoihin, jolloin ruoansulatusprosessi hidastuu. Stressi lisää myös ruokahalua kohottavan kortisoli-hormonin välitystä, mikä saattaa osaltaan edesauttaa painonnousua.

Vähäinen uni

Univajeen ja painonnousun suhteesta on puhuttu viime aikoina paljon. Myös tässä tapauksessa kyse on hormoneista. Liian vähäisten yöunien jälkeen kylläisyyden tunteesta huolehtivan leptiinin määrä laskee ja nälästä viestivän greliinin määrä nousee.

Väsymys tuottaa siis normaalia isomman ruokahalun. Univajeessa keho tuottaa enemmän stressihormoni kortisolia ja lisää insuliinin tuotantoa. Molemmilla on todettu yhteys lihomiseen.

Lähteet: Women’s Health, Terveyskirjasto

Nainen - 68

Nouseeko paino, vaikka syöt terveellisesti ja liikut? 4 yllättävää syytä äkilliseen painonnousuun

Olen syönyt tyroksiinia 20 vuotta. Vajaatoiminta tuli struuman hoitoon saadun radiojodihoidon jälkeen. Aluksi meni monta vuotta ennen kuin päästiin jonkinlaiseen tasapainoon lääkityksen kanssa. Liikatoimintaoireita tuli edelleen välillä. Nykyään menee aika hyvin. Ilman seleeniä kyllä saan sydämenrytmihäiriöitä. Kävin niiden vuoksi lääkärissäkin joskus. Myös muuten kuntoni tuntui huonolta ja oli suolistovaiboja. Lääkäri ei tosin osannut antaa niihin mitään neuvoja. Ostin seleenin oma-...
Lue kommentti