Kaulan alaosassa sijaitseva pieni kilpirauhanen voi aiheuttaa äärimmäistä kipua. Kuvat: Shutterstock
Kaulan alaosassa sijaitseva pieni kilpirauhanen voi aiheuttaa äärimmäistä kipua. Kuvat: Shutterstock

Vatsakipua. Turvotusta. Palelemista. Ääretöntä väsymystä. Kilpirauhasen vajaatoiminnan oireet ovat niin voimakkaita, että ne voivat lamauttaa täysin hyväkuntoisenkin.

”Lääkärinikään ei aluksi ymmärtänyt, mikä minua vaivaa. En hikoillut, silmät kuivuivat, kynnet liuskoittuivat ja minulla oli nielemisvaikeuksia. Väsymykseni oli kovaa ja käteni kipeät. Vatsani tähystettiin ja minusta otettiin paljon verikokeita.”
 
Me Naiset kysyi lukijoiltaan, miltä kilpirauhasen vajaatoiminnan sairastaminen tuntuu ja millaisia oireita se on aiheuttanut. Väsymys, paleleminen ja aineenvaihduntaan liittyvät asiat ovat monelle tuttuja juttuja – jopa lääkityksen aloittamisen jälkeen.

– Kymmenellä prosentilla kilpirauhasen vajaatoimintaa sairastavista on oireita lääkityksen aikanakin. Osa johtuu kilpirauhasesta, osa muista liitännäissairauksista, sisätautilääkäri Esa Soppi kertoi aiemmin Me Naisten haastattelussa.

Suomalaisista noin 5,7 prosenttia käyttää lääkitystä kilpirauhasen vajaatoimintaan. Se tarkoittaa hiukan vajaata 314 000 potilasta. Heistä kuitenkin jopa 35 000 potilasta käyttää kilpirauhashormonia turhaan, toteaa Soppi. Toisaalta moni ei edes tiedä sairastavansa kilpirauhasen vajaatoimintaa.

– Arvioni on, että 30 000–50 000 potilasta sairastaa tietämättään. Mutta täsmälleen samanlaisia oireita voivat aiheuttaa myös raudan puutos, D- ja B12-vitamiinin puute sekä muutkin sairaudet, kuten uniapnea, metabolinen oireyhtymä ja diabetes.

Nyt oireistaan kertoo yhdeksän ihmistä, jotka kaikki ovat saaneet kilpirauhasen vajaatoiminnan diagnoosin. Osalla sen saaminen on kuitenkin kestänyt vuosia ja vaatinut monia erilaisia toimenpiteitä.

Lue myös! 18 tunnin unia, muistikatkoksia, haluttomuutta – Veera Korhonen kertoo, miltä kilpirauhasen vajaatoiminta tuntuu

1. Sairaus sumensi ostopäätöksetkin

”Kärsin pitkään oireista ennen kuin sain työterveyslääkäriltä kokeiltavaksi Thyroxin-lääkkeet. Puhuin kyllä oireistani, joita oli pitkä lista: muun muassa paleleminen, hiustenlähtö, äänen käheys, lihassäryt, väsymys ja aloitekyvyttömyys. Esimerkiksi kaupassa käynti oli ihan tuskaa, koska en osannut päättää, mitä ostan. Kokeita otettiin ja sain lähetteen erikoislääkärille, jonka mielestä minussa ei ollut mitään vikaa. Hän sanoi vain, että palaa asiaan, jos oireet eivät helpota. Hän siis tuijotti labra-arvoja enemmän kuin oireitani.

Menin toisen asian takia työterveyslääkärille ja varovasti kerroin käynnin lopuksi oireista. Hän sitten ehdotti, että jospa kokeilisin sitten Thyroxiniä. Olo alkoi heti helpottaa, ja hiuksistani tuli lopulta parempikuntoiset. Sen totesi myös luottokampaajani. Paleluni loppui ja nyt olo on ihan erilainen, jaksan paremmin. Yritän huolehtia, että kerran vuodessa otettaisiin kokeet.”

Kilpirauhasen vajaatoiminta saattaa turvottaa nivelet niin, että niiden taivuttaminen tekee kipeää, varsinkin aamuisin. Kuva: Shutterstock
Kilpirauhasen vajaatoiminta saattaa turvottaa nivelet niin, että niiden taivuttaminen tekee kipeää, varsinkin aamuisin. Kuva: Shutterstock

2. Keskustelut saivat tuntemaan hölmöksi

”Lääkitys antoi minulle uuden elämän seitsemän vuotta sitten! Olin niin väsynyt, että hyvä jos kouluun pääsin silloin tällöin. Turvotus oli kovaa: aamuisin ei saanut käsiä nyrkkiin, sormet olivat isot nakit ja kävely sattui.

Pitkissä keskusteluissa oli melko vaikeaa pysyä mukana. Välillä tuntui, etten edes ymmärtänyt, mistä muut keskustelijat puhuivat. Yritin osallistua keskusteluihin, mutta ajatukseni takkuilivat ja tunsin väsymystä. Ajattelin olevani vähän hölmö tai tietämätön. Oli suuri helpotus saada diagnoosista vastaus aivosumuuni. En tiennyt, että kilpirauhasen vajaatoiminta voisi aiheuttaa ajatuksen hitautta.

Hoitotason löytämiseen meni vuosia, mutta nyt jo kolmisen vuotta olen tuntenut oloni melko hyväksi. Lääkitys on varmasti myös mahdollistanut pienen pojan alkuunsaannin.”

3. 20 vuoden piina

”1990-luvun taitteessa hiukseni alkoivat lähteä hurjaa vauhtia. Hiusten lähtö oli lääkärin mielestä normaalia, eikä kilpirauhastani tutkittu. Painoni nousi, ja päänahka alkoi vilkkua. Veriarvoja katsottiin joskus ja todettiin, että viitteissä mennään vielä. Asialle tehty mitään.

Kului yli 20 vuotta, ennen kuin veriarvoni lopulta menivät katolleen. Kilpirauhanen ultrattiin, ja siitä otettiin näyte. Lääkitystä ei kuitenkaan vieläkään aloitettu. Töissä olin kuin etana.

”Hiusten lähtö oli lääkärin mielestä normaalia eikä kilpirauhastani tutkittu. Painoni nousi, ja päänahka alkoi vilkkua.”

Vihdoin eräs fiksu lääkäri työterveydessä sanoi, että aloitetaan koelääkitys, ja sillä tiellä nyt olen. Sain Thyroxin-lääkityksen, jonka avulla pystyn edes jotenkin selviämään työpäivistäni.

Paino ei silti putoa. Hiuksetkaan eivät kasva takaisin, sillä lääkityksen aloittaminen kesti liian kauan.”

Liikunnasta palautuminen kestää helposti usein päiviä – ja jopa yli viikon, kuten yksi lukija kirjoittaa.
Liikunnasta palautuminen kestää helposti usein päiviä – ja jopa yli viikon, kuten yksi lukija kirjoittaa.

4. Päivystys tuli tutuksi

”Ennen diagnoosin saamista olin tosi huonossa kunnossa. Lääkärinikään ei aluksi ymmärtänyt, mikä minua vaivaa. En hikoillut, silmät kuivuivat, kynnet liuskoittuivat ja minulla oli muun muassa nielemisvaikeuksia. Vatsani tähystettiin ja minusta otettiin paljon verikokeita. Väsymykseni oli kovaa, ja rinnanseudusta säteili kumpaakin käsivarteen kipua.

Vatsani tähystettiin, ja minusta otettiin paljon verikokeita. Aluksi lääkäri luuli, että vatsassani tai ruokatorvessani oli ongelmia, ja sainkin monta eri vatsalääkettä apuun. Joka toinen viikonloppu juoksin kuitenkin päivystyksessä, kun kipu oli niin paha.

Sitten eräänä aamuna töissä alkoi tuntua pahalta: kurkussa oli lamaannuttava tunne, ja lähdin ensiapuun, jossa sain kipupiikin. Se auttoi hetkeksi. Ensimmäiset kilpparikokeet osoittivat, että arvot olivat alakantissa. Lääkitykseni aloitettiin, ja elämästä on tullut paljon helpompaa.”

5. Masennusdiagnoosi tuntui loukkaavalta

”Olen 22-vuotias nainen ja sain diagnoosin kilpirauhasen vajaatoiminnasta noin viisi vuotta sitten. Jatkuvan väsymyksen ja uupumuksen laitoin pitkien koulupäivien piikkiin. Liikuin paljon ja söin terveellisesti, joten kokonaisvaltainen väsymys oli poikkeuksellista. Kuitenkin vasta toistuvat paniikkikohtausten kaltaiset oireet ja sydämen rytmihäiriöt saivat minut menemään tutkimuksiin.

”Ensimmäisenä lääkäri arveli masennusta, koska lukioikäinen ei hänen mukaansa voi sairastaa kilpirauhasen vajaatoimintaa.”

Ensimmäisenä lääkäri arveli masennusta, koska lukioikäinen ei hänen mukaansa voi sairastaa kilpirauhasen vajaatoimintaa. Masennusdiagnoosi tuntui loukkaavalta, ja vaadin päästä kilpirauhaskokeisiin, koska useat lähisukulaiseni sitä sairastavat. Lukuisten tutkimusten jälkeen minulla todettiin kilpirauhasen vajaatoiminta. Vasta-aineet olivat  yli kymmenkertaiset viitearvoihin verrattuna.

Aloitin Thyroxin-lääkityksen, joka toi avun useimpiin vaivoihin, kuten rytmihäiriöihin, väsymykseen, heikkouteen sekä kylmiin ja sinertäviin sormenpäihin. Myös kuukautiset tulevat nykyään säännöllisemmin. Stressinsietokyky on edelleen heikko ja hiuksia lähtee yhtä paljon kuin ennen lääkityksen aloittamista. Lisäksi kuiva iho ja kylmyys vaivaavat edelleen. Olen huomannut, että voin parhaiten, kun kuuntelen oman kehoni vaatimuksia: liikun edelleen, mutta lepään silloin, kun keho sitä tarvitsee. Toivon todella, että saan pidettyä oireet kurissa ja ettei sairaus estä lapsihaaveitani.”

Palan tunnetta kurkussa? Se on yksi kilpirauhasen vajaatoiminnan oireista.
Palan tunnetta kurkussa? Se on yksi kilpirauhasen vajaatoiminnan oireista.

6. Turvotusta ja alhaista sykettä

”Sairastin kilpirauhasen vajaatoimintaa ainakin vuoden ennen kuin se sattumalta diagnosoitiin. Sitä ennen olin ollut uskomattoman väsynyt koko ajan. Kymmenen tuntia unta oli vähimmäismäärä, eikä sekään tuntunut aina riittävät. Kotihommat tuntuivat raskailta. Minua paleli koko ajan, ja sydämeni syke oli tosi alhainen.

Tuntui siltä, että elämä on yhtä sumua. Olin turvonnut, ja mahakin vaivasi todella usein, ummetusta ja ripulia vuoron perään. Vaikka syön nyt lääkkeitä, painoni on vielä viimeisen vuoden aikana noussut kymmenisen kiloa. Saisinpa elää edes yhden päivän täysin terveenä.”

7. Palautuminen kesti pahimmillaan yli viikon

”En loppupelissä edes ole varma, milloin oireeni alkoivat. Mutta kun väsymystä, lihomista, palelua, lihaskipua ja muita oireita alkoi olla enemmän, kysyin lääkäriltä, olisiko siihen joku syy. Kysymykseni kuitattiin yleensä sillä, että lääkäri kysyi: Oletko syönyt tarpeeksi monipuolisesti? Nukutko tarpeeksi? Liikutko tarpeeksi?

Kun sitten töissä unohtelin asioita ja torkahdin työpöydän ääreen, aloin olla varma, että joku syy taustalla on oltava. Liikuin viikottain kahdeksan tuntia, joista kuntosalikäyntejä oli kaksi–kolme. Palautuminen kesti jopa puolitoista viikkoa. Olin jo epätoivoinen.

Söin kaikkien taiteen oppien mukaan terveellisesti, mutta paino vain nousi. Minua paleli koko ajan. Hiukseni alkoivat lähteä. Olin henkisesti aika loppu. Kolmen tunnin tanssinohjauksen jälkeen tulin eräänä päivänä kotiin. Jalkani olivat ihan jääkylmät, ja menin peiton alle lämmittelemään. Silloin tilasin lääkäriajan ja päätin että nyt en anna periksi. Asia on pakko selvittää. Tällä kertaa lääkäri katsoi minua silmiin ja sanoi, että tämä ei ole normaalia, nyt tutkitaan, mistä tämä johtuu. Se, että löytyi joku, joka ei vähätellyt oireitani ja asia saatiin tutkittua, oli suuri asia. Sain lääkityksen, ja nyt parin vuoden jälkeen moni asia on helpottanut.”

8. Kun saisi ymmärrystä

”Voimakasta väsymystä. Alakuloa. Pingottunut iho. Painonnousua. Kurkussa palan tunnetta. Olen sairastanut kilpirauhasen vajaatoimintaa viitisen vuotta. Lisäksi minulla on keliakia, ja hemoglobiini laskee helposti liian alas. Rautalisää joudun ottamaan purkista. Väsymys on jatkuvaa ja välillä todella uuvuttavaa. Koko ajan mennään puolivaloilla. Täytyy vain toivoa, että ympärilläni olevat ihmiset ymmärtäisivät minua.

”Sairaudesta kertominen helpottaa asiaa, mutta silti tuntuu, että välillä joutuu selittelemään olotilaansa aina vain uudestaan ja uudestaan.”

Sairaudesta kertominen tietenkin helpottaa asiaa, mutta silti tuntuu, että välillä joutuu selittelemään olotilaansa aina vain uudestaan ja uudestaan. Sairaudet ovat vaikuttaneet myös psyykkiseen puoleen. Tämä on sellaista nousua ja laskua, mutta yritän kaikesta huolimatta ajatella asioita positiivisesti. Sairauksien kanssa oppii elämään kyllä.”

Moni kuvailee kilpirauhasen vajaatoimintaa väsymykseksi, joka iskee yllättävissä tilanteissa ja vaatii torkkuja kesken tärkeiden hommien.
Moni kuvailee kilpirauhasen vajaatoimintaa väsymykseksi, joka iskee yllättävissä tilanteissa ja vaatii torkkuja kesken tärkeiden hommien.

9. Jopa 15 unia – toppahousut jalassa

”Jouduin ensimmäisen kerran sairaalaan diabetesepäilyn vuoksi ala-asteella. Painoni oli alkanut nousta, tunsin oloni väsyneeksi ja kasvoni olivat turvoksissa. Hiukseni ohenivat, ja hampaisiini alkoi tulla reikiä.

Koulun jälkeen kaaduin sänkyyn ja nukuin toppahousut jalassa peiton alla huoneen ovi kiinni, kun patteri pohotti 28 asteessa. Nukuin helposti 15 tuntia. Olin aina väsynyt. Palelin. Tukkani tippui ja päähäni alkoi tulla kaljuja läikkiä. Muistan, kun kerran saunassa äiti ihmetteli, kuinka selkääni oli alkanut kasvaa karvoja. Ihoni oli kuiva ja kalpea. Kouluterveydenhoitajani kiinnitti huomiota pysähtyneeseen pituuskasvuuni. En ollut kasvanut pituutta yli kahteen vuoteen. Sain lähetteen verikokeisiin.

”Terveydenhoitajani kiinnitti huomiota pysähtyneeseen pituuskasvuuni. En ollut kasvanut pituutta yli kahteen vuoteen.”

Kilpirauhasarvoni olivat uskomattoman matalat. Minut vietiin kiireellisenä keskussairaalaan. Lääkitys aloitettiin heti, kun pääsin osastolle. Myöhemmin todettiin, että kilpirauhaseni ei enää toimi. Olin sairaalassa viikon.

Puolen vuoden päästä näytin jo ihan uudelta ihmiseltä. Aloin viettää enemmän aikaa ystävien kanssa. Elän muutenkin tavallista elämää: otan lääkkeet aamuisin ja voin hyvin edelleenkin. 

Olen ikuisesti kiitollinen kouluterveydenhoitajalleni. Nyt olen 27-vuotias ja minulla on terve, 3-vuotias lapsikin.”

”Lukeminen on oma terveystekijänsä, joka vaikuttaa samoin kuin vaikka tupakoinnin lopettaminen,” neurologi Markku T. Hyyppä sanoo.

Muistin parantaminen, muistisairauksilta välttyminen ja pitkä elämä terveenä kuuluvat monen meistä toivelistalle. Ei siis ole ihme, että muistin parantamista on vuosien varrella tutkittu runsaasti.

Muistinparannuskeinoiksi on eri tasoisissa tutkimuksissa löytynyt kutakuinkin kaikkea mahdollista: esimerkiksi nukkuminen, lenkkeily, lehtivihannekset, mustikat, rasvainen kala, tietyt lisäravinteet, meditaatio, aivojumppa, punttitreeni ja jopa seksi sekä kotitöiden tekeminen.

Kaikista edellämainituista ei kuitenkaan tieteen valossa ole muistille hyötyä. Neurologi, kirjailija Markku T. Hyyppä kumoaa harhaluuloja muistin toiminnan tehostamisesta tuoreessa Ikääntyvän muistikirjassaan, ja esimerkiksi mustikoiden muistivaikutukset saavat Hyypän arvioinnissa kyytiä. 

– Lisäravinteissa ei oikein ole mitään vaikutuksia. Jotkut satsaavat mustikoihin, jotkut puolukoihin ja jotkut E12-vitamiiniin. Jos niistä on apua, se on lumetta, placeboa, Hyyppä toteaa.

Yksilölle vaikkapa vitamiinista, jonka tieteellistä tehoa ei ole todistettu, saatava lumevaikutus on positiivinen juttu. Se ei silti tarkoita, että samaa vitamiinia voisi suositella kaikille. 

”Vanhukset säilyvät pidempään hengissä ja terveinä, jos he lukevat.”

Romaanit pitävät muistin reilassa

Onneksi tehokkaiksikin todistettuja muistinvahvistuskeinoja on olemassa. Yksi tärkeimmistä on, ehkä hieman yllättäen, kaunokirjallisuuden lukeminen. 

– Lukeminen on ihan oma terveystekijänsä, joka vaikuttaa samoin kuin tupakoinnin lopettaminen, viinanjuonnin lopettaminen, varallisuus tai hyvä sosiaalinen asema. Tiedetään, että vanhukset säilyvät pidempään hengissä ja terveinä, jos he lukevat, Markku T. Hyyppä sanoo. 

Hän kertoo, että lukemisen vaikutukset aivoihin pystytään nykyään kuvantamaan. Aivokuvista nähdään, että aivoverkostojen yhteydet kiinteytyvät, kun lukee romaania. 

– Lukemisen hyödyllisyys ei hämmästyttänyt minua, mutta se hämmästytti, että erityisen tehokasta on romaanien lukeminen, Hyyppä sanoo.

”Hikiliikunta yksin metsässä ei edistä muistia millään tavalla.”

Tiede ei vielä ole pystynyt täysin selvittämään, miksi juuri kaunokirjallisuus pitää muistin parhaiten reilassa. Hyypällä on kuitenkin teoria. 

– Ihminen on sosiaalinen olento, joka pärjää aina paremmin, kun on sosiaalisesti jossakin läsnä. Kaunokirjallisuutta lukiessaan ihminen elää mukana ja samastuu. Silloin syntyy sosiaalisen läsnäolon tunne.

Kirjaa lukiessaan ihminen on siis henkisesti toisten ihmisten kanssa, vaikka fyysisesti köllöttäisikin yksin kotisohvallaan.

Musisointi tehostaa muistia

Lukemisen lisäksi moni muukin muistia aidosti tehostava keino perustuu sosiaalisuuteen. Hyypän mukaan esimerkiksi liikunta sinänsä ei vaikuta muistiin.

– Hikiliikunta yksin metsässä ei edistä muistia millään tavalla, mutta jos menet kavereiden kanssa lenkille, se edistää, Hyyppä sanoo. 

Useat tutkimukset tukevat sitä, että sosiaaliset suhteet ovat todella merkittävässä roolissa eivät vain muistin, vaan koko hyvinvointimme kannalta.

Ryhmäliikunnan ja romaanien ahmimisen lisäksi Hyyppä suosittelee muistin kohentamiseen tutkimusten perusteella seuraavia konsteja:

  • Musisoinnin on todettu vaikuttavan muistiin erityisen tehokkaasti.
  • Vieraan kielen opetteleminen tai uudelleen aktivoiminen asettaa aivoille muistin kaipaamaa haastetta.
  • Hyvä uni on toimivan muistin kannalta olennainen asia.
  • Stressitön elämä kannattaa. Muistikatkojen syynä on usein se, että mieli on kuormittunut.
  • Kahvikupillinen tarjoaa hetkellisen pika-avun muistamiseen, sillä kofeiini avittaa muistin toimintaa lyhytaikaisesti.

Muistilääkkeitä tai -laitteita Hyyppä ei kehota kokeilemaan. Vaikka kaikenlaisia ratkaisuja muistin parantamiseen ja muistisairauksien ehkäisyyn kehitellään koko ajan, ei muistilaitteista ja -lääkkeistä toistaiseksi ole saatu apua.

Unohda superfoodit ja rääkkitreenit! Tutkimusten ja asiantuntijoiden mukaan hyvät ihmissuhteet ovat todellinen terveyden ja onnellisuuden tae.

Erityisesti vuoden alussa moni miettii, miten omaa hyvinvointiaan voisi parhaiten edistää. Auttaisiko ruokavalion viilaaminen, kuntosalilla käyminen tai ehkä unta tarkkaileva aktiivisuusranneke? 

Järkevän ruokavalion noudattaminen, liikunnan harrastaminen ja riittävän unensaannin varmistaminen ovat kaikki fiksuja valintoja kokonaishyvinvoinnin kannalta. Terveen ja onnellisen elämän kannalta yksi valinta kuitenkin näyttäisi olevan ylitse muiden: sosiaalisten suhteiden vaaliminen. 

Itse asiassa liikunnan ja terveellisen ruuan hyödyt tuntuvat kietoutuvan yhteen sosiaalisuuden kanssa. Neurologi ja aivotutkija Markku T. Hyyppä kertoo Helsingin Sanomissa, että Välimeren ruokavalio, liikunta ja kulttuuriharrastukset edistävät tutkitusti muistin toimintaa, mutta kaikissa kolmessa hyödyt saattavat tulla paljolti sosiaalisuudesta.

Terveelliseksi ylistetyssä Välimeren ruokavaliossa ei välttämättä ole niinkään kyse oliiviöljystä kuin siitä, että Välimeren maissa on tapana aterioida pitkään ja hartaasti porukalla. Useissa liikuntaharrastuksissa taas hikoillaan yhdessä toisten kanssa, ja kulttuuririennoissakin moni käy jonkun kanssa. 

Joukkuelajeihin, kuoroon, yhdistystoimintaan tai muihin sosiaalisiin aktiviteetteihin aikaansa käyttäneille Hyypän ajatukset kuullostanevat tutuilta. Aika moni meistä mainitsee yhdeksi harrastuksensa parhaista puolista mahtavan harrastusporukan.

Ihmissuhteiden laatu merkitsee

Myös maineikkaan Harvardin yliopiston tekemän suuren seurantatutkimuksen mukaan hyvät ihmissuhteet ovat hyvän elämän salaisuus. Jo 75 vuotta kestäneen tutkimuksen pyrkimys on selvittää, mikä saa ihmiset pysymään terveinä ja onnellisina, ja vuosikymmenten seurannan jälkeen vastaus alkaa olla selvillä. 

– Ihmiset, jotka olivat kaikkein tyytyväisimpiä ihmissuhteisiinsa 50-vuotiaina, olivat joukon terveimpiä 80-vuotiaina, tutkimuksen tämänhetkinen johtaja Robert Waldinger kertoo Ted Talk -puheessaan.

Harvardin jättitutkimuksen mukaan ihmissuhteissa kannattaa keskittyä laatuun. Sellaiset läheiset ihmissuhteet, joissa vallitsee vahva luottamus, ovat terveyden ja onnellisuuden kannalta valtavan arvokkaita. 

Yksinäisyys on valtava terveysriski

Ylipainoa on pitkään pidetty suurena länsimaisia yhteiskuntia uhkaavana terveysongelmana. Sosiaalisen elämän vastakohta, yksinäisyys, saattaa kuitenkin olla paljon suurempi uhka. Näin arvioi esimerkiksi viime vuonna ilmestynyt amerikkalaistutkimus

Samaisessa tutkimuksessa myös väitetään, että yksinäisellä on sama riski ennenaikaiseen kuolemaan kuin tupakoitsijalla. Eliniän lyhentämisen lisäksi yksinäisyyden on todettu lisäävän sydänsairauden riskiä merkittävästi, nostavan verenpainetta ja altistavan muistisairaudelle. 

Yksinäisyys on hyvä erottaa yksinolosta, jolla on paljon tutkittuja hyviä vaikutuksia. Seurassa vietettyjä minuutteja olennaisempaa on kokemus siitä, että elämässä on ihmisiä, joiden kanssa voi nauraa ja joilta saa tukea tiukan paikan tullen.

Parisuhteen ja -suhteettomuuden vaikutusta terveyteen ja hyvinvointiin on tutkittu ahkerasti vuosien mittaan. Yhdessä tutkimuksessa todettiin avioliiton olevan terveyden kannalta paras ihmissuhde, ja toisessa taas huomattiin, että yksinelävillä on parisuhteessa olevia enemmän kestäviä ihmissuhteita ja paremmat välit perheenjäseniin. 

Yhteistä tutkimustuloksille näyttää olevan se, että yhteydenpito läheisiin ja ajan viettäminen heidän kanssaan kannattaa aina, oli läheinen sitten ystävä, puoliso tai vaikka sukulainen. 

Trendejä isompi juttu

Jos tutkimuksia on uskominen, sosiaalisuuden täytyy olla seuraava hyvinvoinnin megatrendi. 

Todellisuudessa sillä on kuitenkin vielä matkaa johtavaksi terveystrendiksi. Aikamme korostaa yksilöllisyyttä, ja esimerkiksi Instagramin loputon fitnesskuvien virta on normalisoinut kropan pikkutarkkaa viilaamista muun hyvinvoinnin kustannuksella.

Grammantarkan ruokavalion ja tiukan treeniohjelman noudattaminen voi lähtökohdista riippuen olla fyysisen terveyden kannalta hyvä veto, mutta sosiaalisen elämän näkökulmasta äärimmilleen viety fitnessmeno on enemmän uhka kuin mahdollisuus.

Toisaalta seuran ja oman porukan kaipuu on perustavanlaatuinen ja yksittäisiä trendejä isompi asia: haluamme kaikki tulla kuulluksi, hyväksytyksi ja rakastetuksi, mutta sen myöntäminen on intiimimpää kuin treenitavoitteen kirjaaminen tai terveysruokakuvien postaaminen someen.