Verensokeri on kuin verenpaine, senkään kohoamista ei yleensä itse huomaa. Silti se vaurioittaa aina.

Kun on kiire, syöminen voi jäädä heikoksi tai unohtua kokonaan. Lopulta päätä alkaa särkeä ja hermot kiristyvät. Kun jotain sitten syö, olo virkistyy hetkessä.

Tältä tuntuu verensokerin lasku ja palautuminen normaaliksi.

Verensokerin nopea nousu taas tuntuu väsymyksenä ja pahana olona, kuten voi käydä ison karkkipussin tai pasta-annoksen syömisen jälkeen.

Sisältö jatkuu mainoksen jälkeen

–Joku reagoi herkemmin pieneenkin vaihteluun, toisella suuretkaan heilahtelut eivät juuri aiheuta oireita, selittää yleislääketieteen erikoislääkäri Toni Vänni.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Sokerin vaihteluiden aiheuttamat tuntemukset ovat yksilöllisiä, eikä niitä aina edes huomaa itse. Monesti verensokeriin päteekin sama kuin vaikkapa verenpaineeseen tai kolesteroliin: arvojen nousu paljastuu vasta mittaamalla.

Koska kohonnut verensokeri ei välttämättä tunnu mutta vaurioittaa, terveydenhuollossa seurataan sitä hanakasti.

Arvoistaan kannattaa itsekin olla kiinnostunut. Kaikkien yli 35-vuotiaiden verensokeri tulisi mitata vähintään viiden vuoden välein.

Ja jos arvo on hiukankin koholla, asiaan kannattaa tarttua.

–Sokeriaineenvaihdunnan häiriötä ja heikentynyttä sokerinsietokykyä löytyy nykyään jopa 20- ja 30-vuotiailta, Vänni sanoo.

Jos arvot ovat selvästi koholla, kyse on esidiabeteksesta, jonka pitäisi havahduttaa muutoksiin. Jos sokeriarvojaan ei tässä vaiheessa ala hoitaa, tila kehittyy vähitellen tyypin 2 diabetekseksi.

Jatkuva kova jano, väsymys tai poikkeava laihtuminen ovatkin aina hyviä syitä lähteä lääkäriin.

Tämä on Hyvä terveys -lehden artikkeli, joka on julkaistu menaiset.fissä. Lisää Hyvän terveyden juttuja löydät osoitteesta menaiset.fi/hyväterveys.

 

Vierailija

Toistuvat verensokerin nousut ja "insuliinituotantopiikit” rasittavat haimaa ja muutakin elimistöä ja ovat eräs keskeisimpiä syitä tyypin 2 diabeteksen synnyssä.

Hiilihydraattirajoituksella elimistön insuliinin aineenvaihdunta normalisoituu itsestään, eikä mitään lääkkeitä yleensä tarvita, jos ruokavaliohoidon aloittaa ajoissa.

VHH (vähähiilihydraattinen ruokavalio, jota myös karppaukseksi kutsutaan) on yli 200 vuotta vanha ruokavalio (karppauksen historia alkaa 1800-luvun puolivälistä ja ensimmäinen julkaistu kirja aiheesta on vuodelta 1864), jolla saa verensokerin hallintaan, ihminen laihtuu, pysyy hoikkana ja energisenä sekä  pääsee eroon elitapasairauksien oireiden hoitoon käytetyistä "turhista" lääkkeistä (kolesteroli, masennus, verenpaine, närästys, nesteenpoisto, tyypin 2 diabeteslääkkeet jne...).

Media ja virallinen taho sekä heidän edustajansa (mm. viralliset ravitsemusterapeutit) virheellisesti väittävät, että VHH olisi rasva- ja/tai proteiinidieetti, jossa syödään elimistön tarpeisiin nähden liikaa rasvaa ja/tai proteiinia, vaikka näin ei ole.

Miksi?

Ihmiset pudottavat painoa ja voivat paremmin - mutta virallisten asiantuntijoiden mukaan se on väärin, kun lautaselta puuttuu vilja, rypsiöljy ja lasista maito.

Viralliset asiantuntijat sanoo just sen, mitä koulussa on opetettu ja mitä pomo käskee. Muuten heillä ei ole töitä ja heidät lynkataan julkisesti ja ura pysähtyy siihen. Aivan sama kuka virallinen asiantuntija esim. mediassa on, aina samat jutut, mitä johto käskee kertomaan auktoriteettiuskovaiselle kansalle.

Kirjastossa on lukuisia kirjoja, joista voi katsoa ruokaohjeita sekä myös internet on täynnä ruokaohjeita, joilla saat ravitsevaa ja maukasta ruokaa.

Vähähiilihydraattinen eli hiilihydraattitietoinen ruokavalio sopii ihan kaikille ja normalisoi nopeasti tyypin 2 diabeteksen nostamat verensokeriarvot ja monet pääsevät lääkkeistä kokonaan eroon.

Samalla ruokavaliolla väistämättä verenpaine laskee, ihon kunto paranee, väsymys vähenee, maksan rasvoittuminen pysähtyy, huonot kolesteroliarvot laskevat, hiljainen tulehdus vähenee, ihminen laihtuu, suoliston kunto paranee, nivelkivut vähenevät jne...

http://www.ravintoterveys.net/diabetes2.htm

Hiilihydraatit vähiin

Sorry. Seuraava ei pidä paikkansa: "Se sokeri on kyllä liuennut koko elimistön vesimäärään, ei pelkästään vereen. 60-70% ihmisestä on vettä. Se että pitoisuus mitataan verestä johtuu siitä että se helpoiten saatava neste."
Koko nestemäärä voidaan yksinkertaistaen jakaa kolmeen osaan: Solun sisäinen ja solun ulkoinen ja sitten tuo solun ulkoinen neste vereen ja soluvälinesteeseen. Tuo veren määrä on tuo 5 litraa ja veri + soluvälineste, johon ravinteet verestä diffundoituvat, ovat yhteensä n. 15 litraa. Vaan siihen tuo siirtymä ei tapahdu välittömästi kuten jokainen jatkuvaa sokerimittausta tehnyt tietää. Kun verensokeri nousee nopeasti, niin sen voi mitata verensokerimittarilla mutta solunvälinesteestä sokeria mittaava anturi näkee nousun viiveellä.  Ja vaikka koko solun ulkoinen sokerimäärä olisi tasan jakautunut, niin sitä olisi silloinkin vain n. 15 g eli n. 6 sokeripalaa, johon 20 sokeripalaa lisää tekee ihan hurjan hypyn.
Solujen sisälle sokeri siirtyy vasta insuliinin avustamana. Jos on vielä terve ja juuri fyysisesti aktiivinen, niin maksa ja lihassolut reagoivat tuohon insuliiniin herkästi. Vaan jos on jo ylipainoa ja kaikki paikat täynnä varastoitua energia, niin insuliinitason on noustava korkealle, että se saa "nuijittua" tuon elimistöä tuhoavan sokerin väkisin pois verenkierrosta. Samalla maksa tekee jo täydellä kapasiteetilla sokerista rasvaa, jota sitten varastoidaan rasvasoluihin. Kun nekin ovat täynnä, niin maksaan ja sisäelimiin alkaa kertyä rasvaa, kun johonkin se vain on tungettava, kun toinen vain syö ja syö eikä osaa lopettaa.

Sisältö jatkuu mainoksen alla