”Endometrioosidiagnoosi oli helpotus, koska silloin sain syyn kivuilleni ja huonovointisuudelleni, mutta samalla se oli iso shokki”, kertoo Jutta Laino-Tabell. Kuva: Kalle Parkkinen
”Endometrioosidiagnoosi oli helpotus, koska silloin sain syyn kivuilleni ja huonovointisuudelleni, mutta samalla se oli iso shokki”, kertoo Jutta Laino-Tabell. Kuva: Kalle Parkkinen

Endometrioosi eli kohdun limakalvon sirottumatauti muutti Jutan, 40, elämän. Hän sai myös kuulla, ettei voisi koskaan saada lapsia luonnollisella tavalla. Jutan mukaan sairaudesta on puhuttava, koska moni nainen kärsii siitä tietämättään.

Ylöjärveläinen Jutta Laino-Tabell kuuli ensimmäisen kerran sanan endometrioosi vasta lääkärin vastaanotolla. Hän ei ollut tehnyt itsediagnooseja kivuliaista kuukautisistaan, eikä kukaan ollut maininnutkaan endometrioosi-sanaa ennen kuin hänen oireensa muuttuivat todella rankoiksi.

– Kuukautiskipuni ovat olleet aina kovat, mutta niitä ei otettu terveydenhuollossa tosissaan. Kävin opiskeluaikanakin säännöllisesti lääkärissä puhumassa oireistani, mutta vasta kun olin kolme päivää toimintakyvytön kuukautisten aikana, oksensin kivusta ja meinasin pyörtyä suolistokipujen vuoksi kirjaston hyllyjen väliin, sain asiallista hoitoa.

Lue myös! Kuukautiset yhtä tuskaa, yhdyntä sattuu, vatsa vaivaa? 14 kysymystä kivuliaasta endometrioosista

Lääkäri löysi Jutan molemmista munasarjoista yli kymmenen sentin endometrioomat, ja Jutta sai kiireellisen leikkausajan sairaalaan. Elettiin vuotta 2002, ja Jutta oli 26-vuotias. Hän teki graduaan yliopistossa ja oli muuttanut miehensä kanssa ensimmäiseen yhteiseen asuntoon. Jutta sai kuulla, että häntä uhkaa lapsettomuus.

– Isossa avoleikkauksessa minulta jouduttiin poistamaan toinen munasarja ja toisestakin munanjohtimet ja munatorvi sekä leikkaamaan muun muassa suolistoa. Tuomiona leikkauksen jälkeen oli se, etten koskaan voi saada lapsia luonnollisella tavalla.

– Diagnoosi oli toki helpotus, koska silloin sain syyn kivuilleni, huonovointisuudelleni ja turvotukselleni, mutta samalla se oli iso sokki ja aiheutti kriisin. Sain tietää olevani kroonisesti sairas, ja kyseessä on vielä sairaus, joka aiheuttaa lapsettomuutta. Olin aina halunnut olla äiti, ja nyt se oltiin viemässä minulta pois. Mitkään kyyneleet eivät ole koskaan sattuneet niin paljon kuin lapsettomuuden vuoksi vuodatetut.

”Diagnoosi oli helpotus, koska silloin sain syyn kivuilleni, huonovointisuudelleni, mutta samalla se oli iso sokki.”

Jutan mukaan taistelutahto ja huumori eivät koskaan silti kadonneet. Siitä voi kiittää osin hänen ystäviään ja perhettään sekä puolisoa. He kaikki jaksoivat tukea ja kannatella kipeimmissäkin hetkissä, Jutta sanoo.

Vaihdevuodet lääkkeiden avulla

Ensimmäisen leikkauksen jälkeen Jutta oli kolme kuukautta vaihdevuosihormonihoidolla eli hänelle tehtiin vaihdevuodet lääkkeiden avulla. Tavoitteena oli kuivattaa endometrioosipesäkkeitä ja parantaa näin lapsettomuushoitojen onnistumismahdollisuuksia.

– Vaihdevuosikuukausien jälkeen kokeilimme ensimmäisen kerran IVF-hoitoa eli koeputkihedelmöitystä, mutta se epäonnistui, sillä vuosin nestettä kohtuun ja sen takia minut piti leikata vielä toisen kerran. Tämän jälkeen endometrioosi uusiutui jälleen ja hoitava lääkäri sanoi, että tilanne näyttää siltä, etten tule koskaan saamaan lapsia omilla munasoluilla.

Juttaa hoitanut lääkäri ehdotti jälleen vaihdevuosihoitoa, koska se oli tehonnut viimeksikin hyvin. Tämän jälkeen myös IVF-hoito onnistui, ja Jutta sai kaksostytöt.

– Raskaus ja synnytys sujuivat hyvin, ja endometrioosin oireetkin pysyivät melko hyvin kurissa yli vuoden ajan synnytyksestä, mutta sen jälkeen ne räjähtivät taas ja sain ajan kohdun ja munasarjojen poistoon, Jutta muistelee vuotta 2005.

”Tuntui hullun hommalta lähteä hedelmöityshoitoihin, kun kotona oli vuoden ikäiset kaksoset, mutta endometrioosi oli pistänyt meidät selkä seinää vasten.”

– Meistä kuitenkin tuntui mieheni kanssa, että perheestämme puutuu vielä joku ja päätimme kaikesta huolimatta kokeilla yksityisellä klinikalla kolmatta IVF-kierrosta. Tuntuihan se tosi hullun hommalta lähteä hoitoihin, kun kotona oli vuoden ikäiset kaksoset, mutta endometrioosi oli pistänyt meidät selkä seinää vasten eikä valinnanvapautta enää ollut. Tästä hoidosta saimme kuopustyttäremme vuonna 2006.

”Sairauteni tuli takaisin”

Viimeisimmän raskauden jälkeen Jutan endometrioosi pysyi lähes kymmenen vuotta suhteellisen hyvin kurissa. Hän sanoo saaneensa apua esimerkiksi e-pillereistä.

– Tosin pieni pelko on koko ajan ollut siitä, että koska endometrioosini uusiutuu. Eikä pelkoni ollut aiheeton, sillä syksyllä 2016 alkoivat taas kivut ja pikkuhiljaa muutkin oireet palautuivat. Lääkärikäynnillä pelkoni tuli toteen: sairauteni tuli takaisin.

Jutalla diagnosoitiin useampi endometriooma ja adenomyoosi eli endometrioosia kohtulihaksen sisällä.

– Minulla todettiin myös syvällisiä pesäkkeitä emättimen ja suolen välissä sekä pinnallisia pesäkkeitä. Nämä aiheuttavat muun muassa turvotusta ja kipuja. Tuntuu niin kurjalta taas taistella sairautta vastaan, mutta toisaalta tämä on endometrioosin luonne ja osasin siihen jo henkisestikin varautua.

Lääkärin mukaan seuraava askel voisi olla iso leikkaus, jossa Jutalta poistettaisiin sekä munasarjat että kohtu.

”Lääkärikäynnillä pelkoni tuli toteen: sairauteni tuli takaisin.”

– Tällä hetkellä endometrioosiani pyritään kuivattamaan lääkkeellä, joka on tarkoitettu vaihdevuoden jo ylittäneiden rintasyöpäpotilaiden hoitoon. Ainakin olen voinut paremmin ja toiveena olisi, etten joutuisi leikkaukseen.

Oma mieliala mietityttää

Tällä hetkellä Jutta työskentelee muiden endometrioosia sairastavien hyvinvoinnin ja edunvalvonnan eteen. Vuoden alussa hän aloitti Endometrioosiyhdistyksen ensimmäisenä toiminnanjohtajana. Jo aikaisemmin hän on vetänyt vertaistukiryhmiä.

Kolmen tyttären äitinä Jutan suurimpia huolia ovat endometrioosin mahdollinen periytyminen ja oma mieliala.

– Kivut, turvotukset ja väsymyksen kestän kyllä itse. Mutta siinä vaiheessa kun sairaus tai hormonilääkitys alkaa vaikuttaa mielialoihin, ollaan kurjassa tilanteessa, koska silloin sairaus vaikuttaa myös muihin.

Jonna S

Jutta, 40, kertoo, miten rankkaa elämä endometrioosin kanssa voi pahimmillaan olla

Mulla operoitu kolmeen kertaa ja kystiä ym samalla. Lapsia siunaantui todella pitkän kaavan kautta😏 mutta aina se uusiutuu..koska en voi käyttää hormonihoitoja migreenin vuoksi. Niillä voisi helpottaa. Eikä kohdunpoistoa suositella vieläkään vaikka ikä 39. Ei kuulma ole hoitomuoto nykyisin😣 lähes kaikilta suvun naisilta on poistettu kohtu tai munasarjoja kasvaimien vuoksi, joten sitä odotellessa. Asiasta kärsivät varmasti tietävät että kyllä poisto vaan voisi olla hoitomuoto parempaan elämään😍
Lue kommentti

Sydänsurut tuntuvat myös kehossa, ja pahimmillaan ne voivat olla kohtalokkaita.

Rakkaan ihmisen kuolema tai ero pitkästä parisuhteesta todella voi särkeä sydämen, kertoo sydänkirurgi Nikki Stamp kirjassaan Tunteva sydän. Ison menetyksen jälkeinen tuska ei tunnu vain mielessä, vaan myös sydämessämme. Rintaa puristaa ja tuntuu kuin joku olisi murskannut sydämen pieniksi sirpaleiksi. Kyseessä on niin kutsuttu särkyneen sydämen oireyhtymä.

Särkyneen sydämen oireyhtymä on lääketieteellinen tila, jossa tunteiden aiheuttama hormonivyöry hidastaa veren virtaamista sydänlihassoluihin. Tällöin ne voivat vaurioitua eivätkä pysty pumppaamaan verta kyllin hyvin. Oireyhtymä muistuttaa sydäninfarktia, ja sitä kutsutaan japaninkielisellä nimellä takotsubo-kardiomyopatia eli stressipohjainen sydänlihassairaus.

Särkyneen sydämen oireyhtymästä kärsivän sydän muistuttaa muodoltaan japanilaisten kalastajien käyttämää ruukkumaista mustekalapyydystä.

Japaninkielisen nimityksen oireyhtymä on saanut, koska siitä kärsivän sydän muistuttaa muodoltaan japanilaisten kalastajien käyttämää ruukkumaista mustekalapyydystä. Oireyhtymässä sydämen kapea kaula pumppaa ja supistuu normaalisti, mutta sen vasemman kammion alakärki laajenee pallomaiseksi, koska ei pysty pumppaamaan verta kunnolla.

Useimmiten aika parantaa haavat – muttei aina

Särkyneen sydämen oireyhtymä on nimensä mukaisesti usein seurausta rankasta menetyksestä, kuten läheisen kuolemasta tai pitkän suhteen päättymisestä. Toistaiseksi on epäselvää, miksi potilaista melkein 90 prosenttia on naisia. Stamp muistuttaa, ettei kyse ole siitä, että naiset olisivat heikompia tai tunteellisempia kuin miehet, vaan jakaumaa selittävät myös monet sellaiset tekijät kuin esimerkiksi kehon tapa käsitellä rasvahappoja.

Pitkittyessään menetyksen aiheuttama hormonitulva ja hermoston hälytystila vaurioittavat sydäntä.

Särkyneen sydämen oireyhtymän tarkkaa syntymekanismia tutkitaan vielä, mutta se johtuu todennäköisesti hormoneista, kuten adrenaliinista. Emotionaalinen järkytys saa kehon tuottamaan adrenaliinia, joka puolestaan saa sydämen verisuonet supistumaan ja verenpaineen kohoamaan. Sydän sairastuu, kun se joutuu korkean verenpaineen vuoksi pumppaamaan tavallista ankarammin. Pitkittyessään menetyksen aiheuttama hormonitulva ja hermoston hälytystila vaurioittavat sydäntä, joskus niin paljon, ettei sydän jaksaa enää pumpata. Toisin sanoen sydänsuruun voi jopa kuolla.

Aina aika ei siis paranna särkynyttä sydäntä, vaikka useimmiten niin käykin. Mutta miten hoitaa särkynyttä sydäntä? Avuksi voi olla sydämen toimintaa helpottava lääkitys, kuten sydänsuonia rentouttavat lääkkeet. Vaikeimmissa tapauksissa voidaan tarvita lääkkeitä, jotka auttavat sydäntä pumppaamaan verta tai kohottavat verenpainetta. 

 

Nikki Stampin kirjoittama Tunteva sydän (Minerva Kustannus) ilmestyy viikolla 37.

Yhtäkkiä tapahtuva painonnousu voi olla merkki sairaudesta tai elämäntavasta, joka sekoittaa hormonitoiminnan.

Miksi paino on alkanut yhtäkkiä nousta, vaikka syön terveellisesti ja liikun säännöllisesti?

On vaarallisen helppoa arvioida syömänsä kalorit alakanttiin, mutta syy painonnousuun voi olla myös muualla. Jos nopeaan tahtiin nouseva vaakalukema huolestuttaa, on hyvä käydä kysymässä asiaa lääkäriltä. Kyse voi olla hormoneista – ja ongelma on yleensä ratkaistavissa.

Kilpirauhasen vajaatoiminta

Kilpirauhanen vaikuttaa muun muassa aineenvaihduntaan, kehon lämmönsäätelyyn, yleiseen vireystilaan ja mielialaan. Tätä tehtävää se hoitaa säätelemällä hormoneja, joista tärkein on tyroksiini. Vajaatoiminnassa rauhanen ei tuota tarpeeksi tyroksiinia, mikä voi aiheuttaa painonnousun lisäksi muun muassa voimakasta väsymystä, lihasheikkoutta ja palelua. Kilpirauhasen vajaatoiminta voidaan todeta verikokeilla ja sitä hoidetaan hormonikorvaushoidolla.

Munasarjojen monirakkulaoireyhtymä

Painonnousu voi johtua myös munasarjojen monirakkulaoireyhtymästä, joka on tavallisin naisten hormonihäiriö. Hormonien epätasapaino oireilee muun muassa kuukautisten epäsäännöllisyytenä ja liikakarvoituksena. Tavallista on myös, että oireyhtymään liittyy aineenvaihdunnallisia häiriöitä. Kudokset ovat tavallista herkempiä insuliinille, mikä häiritsee rasva-aineenvaihduntaa ja puolestaan saattaa altistaa lihomiselle.

Krooninen stressi

Stressi laukaisee elimistössä ”taistele tai pakene” -reaktion, joka aiheuttaa pitkään jatkuvana monenlaisia ongelmia. Stressi vaikuttaa autonomiseen eli tahdosta riippumattomaan hermostoon, joka jakautuu kahteen osioon: toimintaan valmistavaan sympaattiseen ja rauhoittavaan parasympaattiseen hermostoon. Kun toinen hermosto aktivoituu, toinen menee lepotilaan.

Stressitilassa kaikki energia käytetään selviytymiselle tärkeisiin toimintoihin, jolloin ruoansulatusprosessi hidastuu. Stressi lisää myös ruokahalua kohottavan kortisoli-hormonin välitystä, mikä saattaa osaltaan edesauttaa painonnousua.

Vähäinen uni

Univajeen ja painonnousun suhteesta on puhuttu viime aikoina paljon. Myös tässä tapauksessa kyse on hormoneista. Liian vähäisten yöunien jälkeen kylläisyyden tunteesta huolehtivan leptiinin määrä laskee ja nälästä viestivän greliinin määrä nousee.

Väsymys tuottaa siis normaalia isomman ruokahalun. Univajeessa keho tuottaa enemmän stressihormoni kortisolia ja lisää insuliinin tuotantoa. Molemmilla on todettu yhteys lihomiseen.

Lähteet: Women’s Health, Terveyskirjasto