Nyt pitäisi välillä nousta seisomaan tai ainakin mennä makuulle. Kuva: Shutterstock
Nyt pitäisi välillä nousta seisomaan tai ainakin mennä makuulle. Kuva: Shutterstock

Istuminen tappaa, sanovat. Kysyimme istumista tutkivalta Arto Pesolalta, meneekö se ihan niin.

Heti kun ihminen nousee seisomaan, hänen kehonsa käynnistyy. Hop ylös siis, jos istut.

Istuminen on vaarallista – ja lisäksi kuulemma turvottavaa, rumentavaa ja tyhmentävää. Mutta kuinka lyhyt istumispätkä on vaarallinen, kuinka nopeasti istuminen tappaa, ja millä ihmeen motivaatiolla sen takapuolen saisi tuolista ylös? Kysyimme liikuntatieteen tohtorilta Arto Pesolalta, joka on omistautunut tutkimaan arkiaktiivisuuden ja istumisen vaikutuksia.

1. Aina sanotaan, että istuminen tappaa. Kuolevatko istumatyöläiset nuorempina kuin muut?

– Eivät. Istumatyöläiset ovat usein sosioekonomisesti paremmassa asemassa kuin muut, ja monella on kokonaisuus hyvin kunnossa. Istumatyö on mahdollistanut sen, että työ on vähemmän rasittavaa ja tehokkaampaa. Sitten meille on tullut näitä passiivisuudesta johtuvia haittoja, mutta ne eivät ole yhtä isoja kuin aktiivisen työn haitat.

2. Istuminen on pahasta, mutta niin on kuulemma liika seisominenkin. Mitä mieltä olet seisomisesta?

– Kohtuus kaikessa. Seisominen on tosi hyvä, koska se kasvattaa lihaskuntoa ja parantaa keskittymiskykyä.

”Makaaminen työpäivän aikana olisi tosi hyvä juttu.”

– Seisomisessa on isot riskit, jos seisotaan liian kauan tai jos siihen liittyy raskaiden esineiden nostelua, niin kuin seisomatyöhön usein liittyy. Istumisen tauottamisessa seisominen on erinomaisen hyvä. Vaihtelu on kaikkein tärkeintä.

3. Kun haluaa katsoa telkkaria tai lukea kirjaa, onko parempi tehdä se istuen vai maaten?

– Istuessa olemme monesti selkä pyöreänä, ja maatessa taas selkä saa levätä. Makaaminen työpäivän aikana olisi tosi hyvä juttu. Makaamisessa on passiivisuuden riski, mutta makaaminen on silti hyvä juttu.

4. Onko sillä väliä, syönkö aamiaisen istuen tai meikkaanko istuen aamulla?

– Sillä ei ole minkäänlaista merkitystä. Istuminen kuuluu elämään ja on todella ok. Terveysriskit kehittyvät vuosien ja vuosikymmenten aikana, joten yhden päivän istumisella ei ole siinä mitään merkitystä. Toki mitä aktiivisempi on, sitä paremmin kroppa kestää istumista.

5. Jos istumista vähentää, kuinka nopeasti hyödyt näkyvät, vai näkyvätkö ollenkaan?

– Vireystila paranee akuutisti. Ihmiset, jotka tauottavat istumista, kokevat tutkitusti olevansa energisempiä ja vireämpiä ja vähemmän väsyneitä.

– Kun istumista vähentää, se ehkäisee negatiivisia terveysvaikutuksia. Ennaltaehkäisevää vaikutusta ei huomaa, koska ei tiedä miten huonosti olisi mennyt ilman istumisen tauottamista.

6. Tiedämme, että istuminen on epäterveellistä, mutta silti tuntuu vaikealta saada perä ylös penkistä. Mistä motivaatio muutokseen löytyisi?

– Joillakin yksilön oma päätös riittää, kaikilla ei. Usein tarvitaan jokin tukijalka, kuten ympäristön muuttaminen. Se voi olla vaikka säädettävä sähköpöytä työpaikalla – vaikka senkin käyttäminen vaatii vielä päätöksen.

– Sosiaalinen ympäristö on tosi tärkeä, työpaikka ja perhe. Jos puoliso tukee ja istumisen vähentäminen on yhteinen tavoite, se on huomattavasti helpompaa. Kannattaa miettiä, miksi haluaa tehdä muutoksen, ja sitoa muutos omiin arvoihin, eli esimerkiksi siihen, että haluaa näyttää esimerkkiä muille.

”Pelkkä päätös siitä, että kerran viikossa pyöräilee, ei riitä.”

7. Mitä käytännön vinkkejä antaisit istumisen vähentämiseen?

– Kaikki mahdollisuudet arkiaktiivisuuteen kannattaa käyttää hyödyksi. Työpaikalle voi laittaa lenkkarit jalkaan. Ne ovat aktiivisuuden merkki, ja ne jalassa tulee ehkä liikuttua enemmän.

– Ala kulkea töihin pyörällä yhtenä päivänä viikossa. Suunnittele päivän kulku etukäteen niin, että päätät, mikä päivä on pyöräilypäivä ja monelta lähdet pyöräilemään. Pelkkä päätös siitä, että kerran viikossa pyöräilee, ei riitä. Sitten se pyöräily helposti jää.

– Ota tavoitteeksi, että kokeilet jotakin muutosta. Älä mieti, että teet tällä tavoin nyt seuraavat kolme vuotta, vaan että testaat, tuntuuko muutos hyvältä.

Sydänsurut tuntuvat myös kehossa, ja pahimmillaan ne voivat olla kohtalokkaita.

Rakkaan ihmisen kuolema tai ero pitkästä parisuhteesta todella voi särkeä sydämen, kertoo sydänkirurgi Nikki Stamp kirjassaan Tunteva sydän. Ison menetyksen jälkeinen tuska ei tunnu vain mielessä, vaan myös sydämessämme. Rintaa puristaa ja tuntuu kuin joku olisi murskannut sydämen pieniksi sirpaleiksi. Kyseessä on niin kutsuttu särkyneen sydämen oireyhtymä.

Särkyneen sydämen oireyhtymä on lääketieteellinen tila, jossa tunteiden aiheuttama hormonivyöry hidastaa veren virtaamista sydänlihassoluihin. Tällöin ne voivat vaurioitua eivätkä pysty pumppaamaan verta kyllin hyvin. Oireyhtymä muistuttaa sydäninfarktia, ja sitä kutsutaan japaninkielisellä nimellä takotsubo-kardiomyopatia eli stressipohjainen sydänlihassairaus.

Särkyneen sydämen oireyhtymästä kärsivän sydän muistuttaa muodoltaan japanilaisten kalastajien käyttämää ruukkumaista mustekalapyydystä.

Japaninkielisen nimityksen oireyhtymä on saanut, koska siitä kärsivän sydän muistuttaa muodoltaan japanilaisten kalastajien käyttämää ruukkumaista mustekalapyydystä. Oireyhtymässä sydämen kapea kaula pumppaa ja supistuu normaalisti, mutta sen vasemman kammion alakärki laajenee pallomaiseksi, koska ei pysty pumppaamaan verta kunnolla.

Useimmiten aika parantaa haavat – muttei aina

Särkyneen sydämen oireyhtymä on nimensä mukaisesti usein seurausta rankasta menetyksestä, kuten läheisen kuolemasta tai pitkän suhteen päättymisestä. Toistaiseksi on epäselvää, miksi potilaista melkein 90 prosenttia on naisia. Stamp muistuttaa, ettei kyse ole siitä, että naiset olisivat heikompia tai tunteellisempia kuin miehet, vaan jakaumaa selittävät myös monet sellaiset tekijät kuin esimerkiksi kehon tapa käsitellä rasvahappoja.

Pitkittyessään menetyksen aiheuttama hormonitulva ja hermoston hälytystila vaurioittavat sydäntä.

Särkyneen sydämen oireyhtymän tarkkaa syntymekanismia tutkitaan vielä, mutta se johtuu todennäköisesti hormoneista, kuten adrenaliinista. Emotionaalinen järkytys saa kehon tuottamaan adrenaliinia, joka puolestaan saa sydämen verisuonet supistumaan ja verenpaineen kohoamaan. Sydän sairastuu, kun se joutuu korkean verenpaineen vuoksi pumppaamaan tavallista ankarammin. Pitkittyessään menetyksen aiheuttama hormonitulva ja hermoston hälytystila vaurioittavat sydäntä, joskus niin paljon, ettei sydän jaksaa enää pumpata. Toisin sanoen sydänsuruun voi jopa kuolla.

Aina aika ei siis paranna särkynyttä sydäntä, vaikka useimmiten niin käykin. Mutta miten hoitaa särkynyttä sydäntä? Avuksi voi olla sydämen toimintaa helpottava lääkitys, kuten sydänsuonia rentouttavat lääkkeet. Vaikeimmissa tapauksissa voidaan tarvita lääkkeitä, jotka auttavat sydäntä pumppaamaan verta tai kohottavat verenpainetta. 

 

Nikki Stampin kirjoittama Tunteva sydän (Minerva Kustannus) ilmestyy viikolla 37.

Yhtäkkiä tapahtuva painonnousu voi olla merkki sairaudesta tai elämäntavasta, joka sekoittaa hormonitoiminnan.

Miksi paino on alkanut yhtäkkiä nousta, vaikka syön terveellisesti ja liikun säännöllisesti?

On vaarallisen helppoa arvioida syömänsä kalorit alakanttiin, mutta syy painonnousuun voi olla myös muualla. Jos nopeaan tahtiin nouseva vaakalukema huolestuttaa, on hyvä käydä kysymässä asiaa lääkäriltä. Kyse voi olla hormoneista – ja ongelma on yleensä ratkaistavissa.

Kilpirauhasen vajaatoiminta

Kilpirauhanen vaikuttaa muun muassa aineenvaihduntaan, kehon lämmönsäätelyyn, yleiseen vireystilaan ja mielialaan. Tätä tehtävää se hoitaa säätelemällä hormoneja, joista tärkein on tyroksiini. Vajaatoiminnassa rauhanen ei tuota tarpeeksi tyroksiinia, mikä voi aiheuttaa painonnousun lisäksi muun muassa voimakasta väsymystä, lihasheikkoutta ja palelua. Kilpirauhasen vajaatoiminta voidaan todeta verikokeilla ja sitä hoidetaan hormonikorvaushoidolla.

Munasarjojen monirakkulaoireyhtymä

Painonnousu voi johtua myös munasarjojen monirakkulaoireyhtymästä, joka on tavallisin naisten hormonihäiriö. Hormonien epätasapaino oireilee muun muassa kuukautisten epäsäännöllisyytenä ja liikakarvoituksena. Tavallista on myös, että oireyhtymään liittyy aineenvaihdunnallisia häiriöitä. Kudokset ovat tavallista herkempiä insuliinille, mikä häiritsee rasva-aineenvaihduntaa ja puolestaan saattaa altistaa lihomiselle.

Krooninen stressi

Stressi laukaisee elimistössä ”taistele tai pakene” -reaktion, joka aiheuttaa pitkään jatkuvana monenlaisia ongelmia. Stressi vaikuttaa autonomiseen eli tahdosta riippumattomaan hermostoon, joka jakautuu kahteen osioon: toimintaan valmistavaan sympaattiseen ja rauhoittavaan parasympaattiseen hermostoon. Kun toinen hermosto aktivoituu, toinen menee lepotilaan.

Stressitilassa kaikki energia käytetään selviytymiselle tärkeisiin toimintoihin, jolloin ruoansulatusprosessi hidastuu. Stressi lisää myös ruokahalua kohottavan kortisoli-hormonin välitystä, mikä saattaa osaltaan edesauttaa painonnousua.

Vähäinen uni

Univajeen ja painonnousun suhteesta on puhuttu viime aikoina paljon. Myös tässä tapauksessa kyse on hormoneista. Liian vähäisten yöunien jälkeen kylläisyyden tunteesta huolehtivan leptiinin määrä laskee ja nälästä viestivän greliinin määrä nousee.

Väsymys tuottaa siis normaalia isomman ruokahalun. Univajeessa keho tuottaa enemmän stressihormoni kortisolia ja lisää insuliinin tuotantoa. Molemmilla on todettu yhteys lihomiseen.

Lähteet: Women’s Health, Terveyskirjasto