”Monta kertaa olen ajatellut, että en uskalla sanoa mitään kuukautistani, koska ne ovat aikaisemmin hävettäneet”, sanoo Jenna Laukkanen. Kuvat: Sanoma-arkisto
”Monta kertaa olen ajatellut, että en uskalla sanoa mitään kuukautistani, koska ne ovat aikaisemmin hävettäneet”, sanoo Jenna Laukkanen. Kuvat: Sanoma-arkisto

Moni nuorempi kilpaurheilija joutuu jopa perumaan treenejään, koska menkat nolottavat liikaa, kertoo kainuulainen uimari, joka toivoo enemmän puhetta kuukautisista.  

Tabu. Tabumpi. Kuukautiset. Naisurheilussa on yksi aihe, josta vaietaan yhä tiukasti. Jenna Laukkanen on uinut kilpaa yli kymmenen vuotta, eikä hän ole kertaakaan törmännyt kuukautiskeskusteluun pukuhuoneiden ulkopuolella.

– Kuukautiseni alkoivat 13-vuotiaana. Totta kai minua jännitti silloin, kuten muitakin ikäisiäni, joilla menkat alkavat. Tilanne oli täysin uusi. Mutta urheilutaustani vuoksi se oli ehkä stressaavampaa kuin muilla. Erityisesti silloin olisin kaivannut kovasti valmentajan apua asiaan, Jenna kertoo.

Miten kuukautisten aikaan treenataan? Mitä jos tulee ylivuotoa? Miten menkkoja voi siirtää? Teini-ikäisyyden kynnyksellä Jenna etsi itse vastauksia mieltään askarruttaviin kysymyksiin.

– Onneksi tukenani oli oma äiti, jonka kanssa olen todella läheinen. Hänen kanssaan olen voinut puhua näistä asioista ja saanut myös paljon apua, Jenna muistelee ensimmäisiä kuukautisiaan.  

Nyt Jenna Laukkanen on 22-vuotias huippu-uimari. Hän asuu Sotkamossa ja treenaa keskimäärin 30 tuntia viikossa. Hänen mielestään kuukautiset ovat yhä ”turhaan vaiettu asia urheilussa”.

– Treenikavereiden kanssa puhumme tietenkin kuukautisista leireillä ja kilpailuissa, mutta muualla avointa keskustelua aiheesta ei kuule, vaikka tämä on iso osa naisurheilijoiden elämää. Onneksi kuitenkin voimme jakaa kokemuksiamme yhdessä, samaistua niihin ja helpottaa näin toistemme oloa. Joskus jollakin saattaa olla myös jokin konkreettinen vinkki vaikkapa kipujen lievittämiseen, mikä on tärkeää esimerkiksi suorituksen parantamista ajatellen.

Lue myös! 4 myyttiä kuukautisista – mitä sanoo gynekologi?

Hän ihmettelee, miksi kuukautisista ei puhuta ylipäätään urheilupiireissä – muualla kuin pukukopeissa.

– En muista, olisinko puhunut asiasta koskaan miesuimareiden kanssa. Jos joskus joku nainen mainitsee kuukautisistaan, miehet yleensä kävelevät nopeasti pois. Olisi kuitenkin hyvä, että asiasta voisi puhua avoimesti. Ehkä miehetkin ymmärtäisivät silloin, että mitä kuukautiset tarkoittavat naisen keholle ja mielelle.

”Jos joku nainen mainitsee kuukautisistaan, miehet yleensä kävelevät nopeasti pois.”

Varsinkin miesvalmentajilta Jenna kaipaa ”enemmän myötätuntoa ja rehellistä keskustelua kuukautisista”. Moni nuori kilpaurheilija joutuu kiertelemään ja jopa perumaan treeneihin tulon, koska menkat nolottavat. Jenna sanoo, että näin on käynyt hänelle itselleenkin.

– Olen kokenut pientä epätasa-arvoa, koska en ole voinut puhua ääneen asiasta. Monta kertaa olen ajatellut, että en uskalla sanoa mitään kuukautistani, koska ne ovat aikaisemmin hävettäneet. Varmaan asia olisi ollut aivan eri, jos minulla olisi ollut naisvalmentaja ja hän olisi suhtautunut asiaan luonnollisesti sekä keskustellut siitä kanssani.

”En halua stressata mitään ylimääräistä”

Nykyisen valmentajansa kanssa Jenna on harjoitellut kolme vuotta. Tätä ennen hän ei ole puhunut yhtä avoimesti kuukautisistaan kenenkään valmentajansa kanssa. Nyt hän myös uskaltaa ja haluaa tehdä itse niin!

– Näinä vuosina valmentajani on oppinut tuntemaan minut. Hän tietää, jos meneillään on kilpailut ja minulla on samaan aikaan kuukautiset. Kun minulla on kuukautiset, mielialani vaihtelee enkä ole välttämättä vastaanottavaisimmillani ja saatan vähän kiukutellakin. Mutta onneksi valmentajani ei suutu pienestä sellaisina valtataistelupäivinäkään, Jenna naurahtaa.

”Valmentajani tietää, jos meneillään on kilpailut ja minulla on samaan aikaan kuukautiset.”

Jenna kertoo kärsivänsä itse silloin tällöin kuukautiskivuista, jotka ovat olleet hänen henkilökohtaisesti isoin ongelma. Ne eivät vaikuta hänen treenaamistahtiinsa, mutta kilpailuissa hän on huomannut, että kuukautiset ovat joskus vaikuttaneet hänen suoritukseensa ja ”kisat ovat menneet alakanttiin”. Vuodessa Jenna osallistuu 10–20 kilpailuun.

– Nuorempana siirsin kuukautisiani keltarauhashormonilla, mutta nyt syön e-pillereitä ja voin niiden avulla säännöstellä kiertoani. En halua esimerkiksi viikon kestävien kesäkisojen aikana stressata mitään ylimääräistä, kuten kuukautisiani.

Kerro kokemuksiasi

Oletko sinä hävennyt kuukautisiasi urheilussa tai muuten? Miksi?
Kerro kokemuksiasi ja keskustele aiheesta alla olevassa kommentointikentässä.

5 x Jenna Laukkanen

  1. Ammatti: uimari
  2. Ikä: 22-vuotias
  3. Kotipaikkakunta: Sotkamo
  4. Seura: Swimming Club Vuokatti
  5. Tärkeimmät mitalit: kaksinkertainen EM-kultamitalisti
pco

Huippu-uimari Jenna Laukkanen häpesi pitkään kuukautisiaan: ”Turhaan vaiettu asia urheilussa”

itselläni oli tosi runsaat ja pitkällä kierrolla 32-35 päivää menkat, mutta ekan synnytyksen (joka oli tuskallinen ennakkosupistusten takia 2 vrk+) jälkeen menkkakivuista ei ole kuin hento henkäys pahimpana päivänä eli eka synnytys toi avun ja seuraavat synnytykset vain vahvistaneet miten helppoa olla kivuttomilla puolukkapäivillä.. mutta kokeilin myös vuotojen siirtoa lääkkeillä ja olin tosi pinkeä ja turvonnut ennen vuotoa eli esim. lopulta parempi oli ottaa vuodot luomusti lomalla kuin olla...
Lue kommentti

Sydänsurut tuntuvat myös kehossa, ja pahimmillaan ne voivat olla kohtalokkaita.

Rakkaan ihmisen kuolema tai ero pitkästä parisuhteesta todella voi särkeä sydämen, kertoo sydänkirurgi Nikki Stamp kirjassaan Tunteva sydän. Ison menetyksen jälkeinen tuska ei tunnu vain mielessä, vaan myös sydämessämme. Rintaa puristaa ja tuntuu kuin joku olisi murskannut sydämen pieniksi sirpaleiksi. Kyseessä on niin kutsuttu särkyneen sydämen oireyhtymä.

Särkyneen sydämen oireyhtymä on lääketieteellinen tila, jossa tunteiden aiheuttama hormonivyöry hidastaa veren virtaamista sydänlihassoluihin. Tällöin ne voivat vaurioitua eivätkä pysty pumppaamaan verta kyllin hyvin. Oireyhtymä muistuttaa sydäninfarktia, ja sitä kutsutaan japaninkielisellä nimellä takotsubo-kardiomyopatia eli stressipohjainen sydänlihassairaus.

Särkyneen sydämen oireyhtymästä kärsivän sydän muistuttaa muodoltaan japanilaisten kalastajien käyttämää ruukkumaista mustekalapyydystä.

Japaninkielisen nimityksen oireyhtymä on saanut, koska siitä kärsivän sydän muistuttaa muodoltaan japanilaisten kalastajien käyttämää ruukkumaista mustekalapyydystä. Oireyhtymässä sydämen kapea kaula pumppaa ja supistuu normaalisti, mutta sen vasemman kammion alakärki laajenee pallomaiseksi, koska ei pysty pumppaamaan verta kunnolla.

Useimmiten aika parantaa haavat – muttei aina

Särkyneen sydämen oireyhtymä on nimensä mukaisesti usein seurausta rankasta menetyksestä, kuten läheisen kuolemasta tai pitkän suhteen päättymisestä. Toistaiseksi on epäselvää, miksi potilaista melkein 90 prosenttia on naisia. Stamp muistuttaa, ettei kyse ole siitä, että naiset olisivat heikompia tai tunteellisempia kuin miehet, vaan jakaumaa selittävät myös monet sellaiset tekijät kuin esimerkiksi kehon tapa käsitellä rasvahappoja.

Pitkittyessään menetyksen aiheuttama hormonitulva ja hermoston hälytystila vaurioittavat sydäntä.

Särkyneen sydämen oireyhtymän tarkkaa syntymekanismia tutkitaan vielä, mutta se johtuu todennäköisesti hormoneista, kuten adrenaliinista. Emotionaalinen järkytys saa kehon tuottamaan adrenaliinia, joka puolestaan saa sydämen verisuonet supistumaan ja verenpaineen kohoamaan. Sydän sairastuu, kun se joutuu korkean verenpaineen vuoksi pumppaamaan tavallista ankarammin. Pitkittyessään menetyksen aiheuttama hormonitulva ja hermoston hälytystila vaurioittavat sydäntä, joskus niin paljon, ettei sydän jaksaa enää pumpata. Toisin sanoen sydänsuruun voi jopa kuolla.

Aina aika ei siis paranna särkynyttä sydäntä, vaikka useimmiten niin käykin. Mutta miten hoitaa särkynyttä sydäntä? Avuksi voi olla sydämen toimintaa helpottava lääkitys, kuten sydänsuonia rentouttavat lääkkeet. Vaikeimmissa tapauksissa voidaan tarvita lääkkeitä, jotka auttavat sydäntä pumppaamaan verta tai kohottavat verenpainetta. 

 

Nikki Stampin kirjoittama Tunteva sydän (Minerva Kustannus) ilmestyy viikolla 37.

Yhtäkkiä tapahtuva painonnousu voi olla merkki sairaudesta tai elämäntavasta, joka sekoittaa hormonitoiminnan.

Miksi paino on alkanut yhtäkkiä nousta, vaikka syön terveellisesti ja liikun säännöllisesti?

On vaarallisen helppoa arvioida syömänsä kalorit alakanttiin, mutta syy painonnousuun voi olla myös muualla. Jos nopeaan tahtiin nouseva vaakalukema huolestuttaa, on hyvä käydä kysymässä asiaa lääkäriltä. Kyse voi olla hormoneista – ja ongelma on yleensä ratkaistavissa.

Kilpirauhasen vajaatoiminta

Kilpirauhanen vaikuttaa muun muassa aineenvaihduntaan, kehon lämmönsäätelyyn, yleiseen vireystilaan ja mielialaan. Tätä tehtävää se hoitaa säätelemällä hormoneja, joista tärkein on tyroksiini. Vajaatoiminnassa rauhanen ei tuota tarpeeksi tyroksiinia, mikä voi aiheuttaa painonnousun lisäksi muun muassa voimakasta väsymystä, lihasheikkoutta ja palelua. Kilpirauhasen vajaatoiminta voidaan todeta verikokeilla ja sitä hoidetaan hormonikorvaushoidolla.

Munasarjojen monirakkulaoireyhtymä

Painonnousu voi johtua myös munasarjojen monirakkulaoireyhtymästä, joka on tavallisin naisten hormonihäiriö. Hormonien epätasapaino oireilee muun muassa kuukautisten epäsäännöllisyytenä ja liikakarvoituksena. Tavallista on myös, että oireyhtymään liittyy aineenvaihdunnallisia häiriöitä. Kudokset ovat tavallista herkempiä insuliinille, mikä häiritsee rasva-aineenvaihduntaa ja puolestaan saattaa altistaa lihomiselle.

Krooninen stressi

Stressi laukaisee elimistössä ”taistele tai pakene” -reaktion, joka aiheuttaa pitkään jatkuvana monenlaisia ongelmia. Stressi vaikuttaa autonomiseen eli tahdosta riippumattomaan hermostoon, joka jakautuu kahteen osioon: toimintaan valmistavaan sympaattiseen ja rauhoittavaan parasympaattiseen hermostoon. Kun toinen hermosto aktivoituu, toinen menee lepotilaan.

Stressitilassa kaikki energia käytetään selviytymiselle tärkeisiin toimintoihin, jolloin ruoansulatusprosessi hidastuu. Stressi lisää myös ruokahalua kohottavan kortisoli-hormonin välitystä, mikä saattaa osaltaan edesauttaa painonnousua.

Vähäinen uni

Univajeen ja painonnousun suhteesta on puhuttu viime aikoina paljon. Myös tässä tapauksessa kyse on hormoneista. Liian vähäisten yöunien jälkeen kylläisyyden tunteesta huolehtivan leptiinin määrä laskee ja nälästä viestivän greliinin määrä nousee.

Väsymys tuottaa siis normaalia isomman ruokahalun. Univajeessa keho tuottaa enemmän stressihormoni kortisolia ja lisää insuliinin tuotantoa. Molemmilla on todettu yhteys lihomiseen.

Lähteet: Women’s Health, Terveyskirjasto