Gynekologi Leena Väisälän mukaan anatomian perusasioista saattaa olla pihalla niin nuori tyttö kuin synnyttänyt nainenkin. Kuva: Colourbox
Gynekologi Leena Väisälän mukaan anatomian perusasioista saattaa olla pihalla niin nuori tyttö kuin synnyttänyt nainenkin. Kuva: Colourbox

Gynekologi Leena Väisälä ihmettelee, miksi klitoriksen kuva ei vieläkään löydy oppikirjoista.

New York Times uutisoi hiljattain tuoreesta tutkimuksesta, jonka mukaan lähes puolet brittinaisista ei tunne naisen sukuelinten perusanatomiaa. Gynekologisten syöpien hyväntekeväisyysjärjestön Eve Appealin selvityksessä tutkittiin 1 000:tta naista. Vain puolet heistä osasi esimerkiksi paikantaa emättimen sukuelimiä havainnollistavasta kuvasta.

Lääkärikeskus Aavan gynekologin ja kliinisen seksologin Leena Väisälän mukaan asiat eivät ole Suomessa paljon paremmalla tolalla.

– Naiset tuntevat anatomiansa huonosti, ja miehet tuntevat naisen anatomian vielä huonommin. Meille gynekologeille anatomian perusasioiden selittäminen on päivittäistä työtä. Noin joka toiselle potilaalle saa kertoa niistä, hän sanoo.

Apunaan Väisälä käyttää kuvaa, jossa näkyvät sisäiset sukuelimet. Niiden kehnon tuntemuksen vuoksi moni niputtaa hormonaaliset ehkäisymenetelmät yhteen, vaikka ne vaikuttavat eri tavoin.

Eikä kyse ole vain nuorista naisista. Toisinaan vastaanotolle tulevat tytär ja äiti yhdessä, ja gynekologi saa selittää samat perusasiat molemmille.

Jotkut naiset eivät ole ikinä edes katsoneet alapäätään kunnolla. Usein seksuaaliterapia alkaa siihen tutustumisella peilin avulla.

Suurin ongelma liittyy nautintoon

Brittiläinen Eve Appeal -järjestö on huolissaan siitä, että naiset eivät huomaa sukuelimissään muutoksia, jotka voivat olla merkki syövästä.

Suomessa suurin osa naisista osallistuu onneksi papa-seulontoihin. Leena Väisälän mukaan isoin ongelma on se, että anatomian huonon tuntemus heikentää seksuaalista nautintoa.

Anatomiaan tutustuminen auttaa oppimaan, miten kiihottuu ja saa orgasmin. Muuten on vaikea nauttia seksistä yksin tai kumppanin kanssa. Moni ei esimerkiksi tiedä, missa lantionpohjalihakset ovat. Niitä harjoittamalla voi syventää seksuaalista nautintoa.

Anatomian tunteminen, nautinto ja itsetunto kulkevat käsi kädessä: kun tuntee kehonsa, on helpompi tuntea olonsa hyväksi ja nauttia seksistä.

Näyttääkö tutulta? Kuva: Colourbox
Näyttääkö tutulta? Kuva: Colourbox

Mystinen klitoris

Britanniassa heikoimmin anatomiaa tuntevat tutkimuksen mukaan yli 65-vuotiaat naiset. Sama näkyy Väisälän mukaan Suomessa.

– Ennen alapäähän on liittynyt häpeää ja peittelyä, jota vanhemmalla sukupolvella on enemmän.

Mutta ongelma ei ole vain ikäkysymys. Vanhempien esimerkki tarttuu: suhtautuvatko he kehoonsa luonnollisesti ja hyväksyvästi vai häpeillen?

– Paljon on kiinni siitä, millaisen äidin tyttärenä kasvaa, Väisälä sanoo.

”Vasta 1990-luvun lopulla on selvitetty klitoriksen tarkka anatomia.”

Tietämättömyys ei ole ihmisten oma vika.

– Tässä on iso historiallinen painolasti rasitteena. Esimerkiksi vasta 1990-luvun lopulla on selvitetty klitoriksen tarkka anatomia.

Eikä klitoriksesta näe edelleenkään kuvia. Esimerkiksi oppikirjoissa esitetään naisen munasarjat ja kohtu sekä miehen penis ja kivekset.

– Munasarjat tuottavat naishormoneja, mutta klitoris ja emättimen alaosa ovat oleellisimmat elimet naisen seksuaalisen nautinnon kannalta.

Suurin osa ei tiedä, kuinka iso klitoris oikeasti on ja että naisen kehossa on suhteessa yhtä paljon paisuvaiskudosta kuin miehelläkin.

Ehkä ajat ovat muuttumassa. Brittilehti Guardian uutisoi elokuussa, että Ranskan kouluissa aletaan pian käyttää apuna opetuksessa 3D-printattua mallia klitoriksesta. Mallin kehittäneen tutkijan Odile Fillodin mielestä on tärkeää opettaa lapsille, että klitoris on parempi vastine penikselle kuin emätin.

– Naiset saavat erektion, kun he kiihottuvat. Sitä ei vain voi nähdä, koska suurin osa klitoriksesta on sisäpuolella. Halusin näyttää, että miehet ja naiset eivät lopultakaan ole niin erilaisia, Fillod sanoo.

Suomessa opettaja ja freelancetoimittaja Vesa Linja-aho käynnisti vuosi sitten blogikirjoituksellaan keskustelun seksuaalikasvatuksesta. Hän törmäsi sosiaalisessa mediassa kuvaan, jonka vanhempi oli ottanut lapsensa biologian oppikirjasta.

”Missä on klitoris? Kuulemma se käsitellään vasta kasiluokalla. Miksi?” Linja-aho muun muassa ihmetteli.

Tilaa Me Naisten uutiskirje, saat parhaat juttumme sähköpostiisi joka arkipäivä.

Augustinus vahingollisempi kui...

Gynekologi: Naiset tuntevat sukuelintensä anatomian huonosti, ja se heikentää nautintoa

Klitoris puuttuu kuvista yhä vielä, koska länsimaiseen kirkkoisäpohjaiseen uskonkäsitykseemme kuuluu ajatus nimenomaan seksuaalisen mielihyvän demonisuudesta, joka on meille yhtä itsestäänselvä asia kuin esimerkiksi joulunvietto. Mikään ei ole enemmä tabui kuin lapsen seksuaalinen orgasmi, vaikka tiede jo tietää, että jos sikiö"tytöt" ja -"pojat" kokevat kohdussa orgasmeja. Seksuaalisuuden kulttuurisen demo.nisoimisen (kirkko)isä on Augustinus Aurelius (354-430 jkr, jaa), joka myöhaisimmässä...
Lue kommentti

Narsistista persoonallisuushäiriötä ei voi diagnosoida itse. Suomalaisten psykiatrien käyttämän SCID-II lomakkeen kysymysten avulla voi kuitenkin pohtia, kannattaisiko asiaa tutkituttaa.

Yleisen näkemyksen mukaan sanotaan, että narsistisesta persoonallisuushäiriöstä kärsiviä on väestöstämme yksi prosentti. Eriasteisesta narsistisesta vammasta kärsiviä henkilöitä on kuitenkin paljon enemmän, kerrotaan Narsistien uhrien tuki ry:n sivuilla.

Narsistinen persoonallisuushäiriö on syvälle juurtunut ja pitkäaikainen käyttäytymismalli, joka ilmenee joustamattomuutena monissa elämäntilanteissa.

– Tällaisella ihmisellä on suuria kuvitelmia itsestään, hän saattaa loukkaantua herkästi ja manipuloida toisia. Hänellä on kehutuksi tulemisen tarve. Narsistinen persoonallisuushäiriö ei ilmene ihan samalla tavalla kaikilla ihmisillä. Se voi ilmetä myös heikkona itseluottamuksena, kertoo psykiatrian professori, psykiatrian erikoislääkäri ja psykoterapeutti Jyrki Korkeila

Miten narsistisen persoonallisuushäiriön tunnistaa?

Vain psykiatrian ammattilainen voi tunnistaa ja diagnosoida narsistisen persoonallisuushäiriön.

– Täytyy olla esimerkiksi tietty määrä tiettyjä oireita ja toimintatapoja eri vuorovaikutussuhteissa. Niiden pitää olla pitkäaikaisia eli koko elämän aikana jollain tavalla ilmenneitä. Diagnoosia ei voi tehdä ilman, että ihminen tutkitaan ja haastatellaan ja katsotaan kattavasti hänen elämäntarinaansa.

Narsistisen persoonallisuushäiriön mahdollisuutta seulotaan Suomessa esimerkiksi SCID-II kyselyn kaavakkeen tiettyjen kysymysten avulla. Idea on, että lomakkeen täyttäjä vastaa kysymyksiin kyllä tai ei. Jos saa yli viisi kyllä-vastausta, on narsistinen persoonallisuushäiriö mahdollinen.

Jyrki Korkeila korostaa, että kysymykset ovat pohdinnan ja keskustelun tueksi eikä pelkästään niiden pohjalta voida tehdä diagnoosia.

”Jos asia kiinnostaa, testistä voi saada vastauksen siihen, kannattaisiko narsistista persoonallisuushäiriötä käydä arvioimassa. ”

– Tämä täytettävä lomake, jossa on valtavasti kysymyksiä, antaa osviittaa, että on aihetta epäillä [narsistista persoonallisuushäiriötä]. Vasta haastattelussa voidaan katsoa, onko sellaista oikeasti. Kaavake seuloo esille ihmisiä, joista kannattaa selvittää, onko heillä narsistista persoonallisuushäiriötä, Korkeila selventää.

Korkeila ei kiellä kaavakkeen silmäilyä ja täyttämistä, mutta hän korostaa, että testi johtaa helposti harhaan.

– Jos asia kiinnostaa, testistä voi saada vastauksen siihen, kannattaisiko narsistista persoonallisuushäiriötä käydä arvioimassa. Tosin yleensä niille, joilla tällaisia piirteitä on, eivät tällaiset kysymykset tule mieleen, ellei joku painosta tai ala selittämään asiaa.

Näiden SCID-II-lomakkeesta löytyvien kysymysten pohjalta voi pohtia narsistisen persoonallisuushäiriön mahdollisuutta:

1. Jäävätkö ihmisiltä usein huomaamatta erityiset kykynne tai saavutuksenne?

2. Onko Teille sanottu, että Teillä on liian korkea käsitys itsestänne?

3. Ajatteletteko paljon valtaa, mainetta tai tunnustusta, jota saatte vielä jonakin päivänä?

4. Ajatteletteko paljon täydellistä rakkaussuhdetta, jonka koette jonakin päivänä?

5. Kun Teillä on ongelma, vaaditteko melkein aina päästä johtajan puheille?

6. Onko Teistä tärkeää viettää aikaa vaikutusvaltaisten ja huomattavien ihmisten seurassa?

7. Onko Teistä tärkeää, että ihmiset kiinnittävät Teihin huomiota ja ihailevat Teitä jollakin tavalla?

8. Ajatteletteko, että ei ole välttämätöntä noudattaa tiettyjä sääntöjä tai tapoja, jos niistä on teille haittaa?

9. Tuntuuko Teistä, että olette henkilö joka ansaitsee erityiskohtelun?

10. Onko usein välttämätöntä astua muutamille varpaille, jotta saatte mitä haluatte?

11. Onko Teidän usein asetettava omat tarpeenne muiden tarpeiden edelle?

12. Odotatteko usein toisten tekevän kyselemättä, mitä pyydätte, koska olette kuka olette?

13. Oletteko kiinnostumaton toisten ongelmista tai tunteista?

14. Ovatko ihmiset valittaneet Teille, että ette kuuntele heitä tai välitä heidän tunteistaan?

15. Oletteko usein kateellinen toisille?

16. Tuntuu Teistä, että toiset usein kadehtivat Teitä?

17. Oletteko sitä mieltä, että vain hyvin harvat ansaitsevat huomionne ja aikaanne?

Vierailija

Saatko 5 kyllä-vastausta? Näillä kysymyksillä mahdolliset narsistit seulotaan Suomessa tarkempiin tutkimuksiin

Ahaaa, ehkä se selittää miksi en ole erityisen kovassa huudossa naismarkkinoilla, en ole riittävän narsisti. Luulin aina että se johtuu pienistä munista tai etten ole erikoisen varakas, mutta en ilmeisesti ole vain kyllin häiriintynyt. Olenkohan nyt sitten voittaja vai häviäjä elämän pitkässävedossa.
Lue kommentti

”Lukeminen on oma terveystekijänsä, joka vaikuttaa samoin kuin vaikka tupakoinnin lopettaminen,” neurologi Markku T. Hyyppä sanoo.

Muistin parantaminen, muistisairauksilta välttyminen ja pitkä elämä terveenä kuuluvat monen meistä toivelistalle. Ei siis ole ihme, että muistin parantamista on vuosien varrella tutkittu runsaasti.

Muistinparannuskeinoiksi on eri tasoisissa tutkimuksissa löytynyt kutakuinkin kaikkea mahdollista: esimerkiksi nukkuminen, lenkkeily, lehtivihannekset, mustikat, rasvainen kala, tietyt lisäravinteet, meditaatio, aivojumppa, punttitreeni ja jopa seksi sekä kotitöiden tekeminen.

Kaikista edellämainituista ei kuitenkaan tieteen valossa ole muistille hyötyä. Neurologi, kirjailija Markku T. Hyyppä kumoaa harhaluuloja muistin toiminnan tehostamisesta tuoreessa Ikääntyvän muistikirjassaan, ja esimerkiksi mustikoiden muistivaikutukset saavat Hyypän arvioinnissa kyytiä. 

– Lisäravinteissa ei oikein ole mitään vaikutuksia. Jotkut satsaavat mustikoihin, jotkut puolukoihin ja jotkut E12-vitamiiniin. Jos niistä on apua, se on lumetta, placeboa, Hyyppä toteaa.

Yksilölle vaikkapa vitamiinista, jonka tieteellistä tehoa ei ole todistettu, saatava lumevaikutus on positiivinen juttu. Se ei silti tarkoita, että samaa vitamiinia voisi suositella kaikille. 

”Vanhukset säilyvät pidempään hengissä ja terveinä, jos he lukevat.”

Romaanit pitävät muistin reilassa

Onneksi tehokkaiksikin todistettuja muistinvahvistuskeinoja on olemassa. Yksi tärkeimmistä on, ehkä hieman yllättäen, kaunokirjallisuuden lukeminen. 

– Lukeminen on ihan oma terveystekijänsä, joka vaikuttaa samoin kuin tupakoinnin lopettaminen, viinanjuonnin lopettaminen, varallisuus tai hyvä sosiaalinen asema. Tiedetään, että vanhukset säilyvät pidempään hengissä ja terveinä, jos he lukevat, Markku T. Hyyppä sanoo. 

Hän kertoo, että lukemisen vaikutukset aivoihin pystytään nykyään kuvantamaan. Aivokuvista nähdään, että aivoverkostojen yhteydet kiinteytyvät, kun lukee romaania. 

– Lukemisen hyödyllisyys ei hämmästyttänyt minua, mutta se hämmästytti, että erityisen tehokasta on romaanien lukeminen, Hyyppä sanoo.

”Hikiliikunta yksin metsässä ei edistä muistia millään tavalla.”

Tiede ei vielä ole pystynyt täysin selvittämään, miksi juuri kaunokirjallisuus pitää muistin parhaiten reilassa. Hyypällä on kuitenkin teoria. 

– Ihminen on sosiaalinen olento, joka pärjää aina paremmin, kun on sosiaalisesti jossakin läsnä. Kaunokirjallisuutta lukiessaan ihminen elää mukana ja samastuu. Silloin syntyy sosiaalisen läsnäolon tunne.

Kirjaa lukiessaan ihminen on siis henkisesti toisten ihmisten kanssa, vaikka fyysisesti köllöttäisikin yksin kotisohvallaan.

Musisointi tehostaa muistia

Lukemisen lisäksi moni muukin muistia aidosti tehostava keino perustuu sosiaalisuuteen. Hyypän mukaan esimerkiksi liikunta sinänsä ei vaikuta muistiin.

– Hikiliikunta yksin metsässä ei edistä muistia millään tavalla, mutta jos menet kavereiden kanssa lenkille, se edistää, Hyyppä sanoo. 

Useat tutkimukset tukevat sitä, että sosiaaliset suhteet ovat todella merkittävässä roolissa eivät vain muistin, vaan koko hyvinvointimme kannalta.

Ryhmäliikunnan ja romaanien ahmimisen lisäksi Hyyppä suosittelee muistin kohentamiseen tutkimusten perusteella seuraavia konsteja:

  • Musisoinnin on todettu vaikuttavan muistiin erityisen tehokkaasti.
  • Vieraan kielen opetteleminen tai uudelleen aktivoiminen asettaa aivoille muistin kaipaamaa haastetta.
  • Hyvä uni on toimivan muistin kannalta olennainen asia.
  • Stressitön elämä kannattaa. Muistikatkojen syynä on usein se, että mieli on kuormittunut.
  • Kahvikupillinen tarjoaa hetkellisen pika-avun muistamiseen, sillä kofeiini avittaa muistin toimintaa lyhytaikaisesti.

Muistilääkkeitä tai -laitteita Hyyppä ei kehota kokeilemaan. Vaikka kaikenlaisia ratkaisuja muistin parantamiseen ja muistisairauksien ehkäisyyn kehitellään koko ajan, ei muistilaitteista ja -lääkkeistä toistaiseksi ole saatu apua.

kulttuurimummo

Haluatko elää pitkään? Lue romaaneja, se tepsii paremmin kuin liikunta tai lisäravinteet

Hohhoijaa,lukemisesta oli kyse ei kauppakassien kannosta !? Olen lukenut koko ikäni-heti kun opin lukemaan 7vuotiaana.nyt olen 63 ja muisti ym pelaa tosi hyvin.Lukeminen,EI kuunteleminen, Omille kolmelle lapsellemme on luettu heidän syntymästään asti ja lapsenlapseni,kohta 6,saavat ilokseni lukuperinteen vanhemmiltaan ja miulta luku-ja kulttuurimummolta ja olen varma että lukeminen tulee kuulumaan heidän elämäänsä heti kun lukutaito saavutetaa. Lukekaa,liikkukaa ja nauttikaa elämästä!
Lue kommentti