Jos tunteitaan ei uskalla käsitellä, voi se johtaa turtumiseen ja apaattisuuteen. Kuva: Shutterstock
Jos tunteitaan ei uskalla käsitellä, voi se johtaa turtumiseen ja apaattisuuteen. Kuva: Shutterstock

Suru koskettaa kaikkia, mutta sen käsittely vaatii uskallusta.

Jokainen kokee elämässään surua tavalla tai toisella. Varsinkin läheisen kuolema ja isot vastoinkäymiset herättävät voimakkaita tunteita aina murtavasta ikävästä vihaan. Jokainen suree omalla tavallaan, mutta muutaman yleisen suruprosessin vaiheen voi myös nimetä, niin yleisiä ne ovat.

Suomen Mielenterveysseuran mukaan suruprosessin voi jakaa neljään vaiheeseen, joihin lukeutuvat sokki-, reaktio-, käsittely- ja sopeutumisvaihe. Ensimmäisessä vaiheessa tapahtunutta ei uskota todeksi, sitten se aletaan hiljalleen ymmärtää ja keskittyminen siirtyy asioiden järjestämiseen. Sen jälkeen seuraa tapahtuneen läpikäyminen, minkä aikana pintaan saattaa nousta vihan ja katkeruuden tunteita surun rinnalle. Lopulta menetys muuttuu muistoksi ja elämään löytyy jälleen tasapaino, jota suru ei hallitse.

Surusta toipumisen tavat ja eri vaiheiden läpikäymiseen kuluva aika vaihtelee ihmisen, tapahtuman ja aiempien kokemusten mukaan. Koko prosessi on silti tavalla tai toisella olennaista käydä läpi, jotta surusta pääsee mahdollisimman hyvin yli.

Psychology Today kertoo, että suruprosessi voi keskeytyä tai jäädä kokonaan väliin monista syistä. Jos esimerkiksi oma isä kuolee ja äiti on niin surun murtama, ettei kaikilta järjestelyiltä ja äidin lohduttamiselta jää itselle aikaa suremiseen, voi paha olo purkautua myöhemmin esimerkiksi vihana.

Negatiiviset tunteet ja herkkyys voivat viitata suremisen ongelmaan

Suru on niin voimakas tunne, että jos sitä ei hoida kunnolla ja itselle sopivan ajan puitteissa, voivat tukahdetut tunteet aiheuttaa ongelmia jälkikäteen.

Kesken jääneestä suruprosessista antavat viitteitä kuusi oiretta:

1. Ärtyisyys ja vihaisuus

Monet puskevat surun pois mielestään voidakseen keskittyä johonkin muuhun ja helpottaakseen oloaan sillä hetkellä. Töissä voi olla pakko keskittyä isoon projektiin, tai kaikki hautajaisjärjestelyt on tehtävä itse, eikä suremiselle jää aikaa tai keskittymistä. Tunteet kasaantuvat, ja ne voivat purkautua joko jatkuvana ärtyisyytenä ja tiuskimisena läheiselle tai vihan purkauksina. Suremiselle on löydettävä aikaa – pahaa oloa on pakko purkaa jossain vaiheessa tavalla tai toisella.

2. Pitkittynyt pakkomielle ja kaipuu toisesta

Esimerkiksi kuolleen läheisen miettiminen ja kaipaaminen jatkuvasti on normaali osa suruprosessia varsinkin sen alussa. Joskus surun tunteeseen voi kuitenkin jäädä ikään kuin jumiin, jos sen käsittelylle ja toipumiselle ei anna tarpeeksi aikaa. Silloin itsensä voi löytää esimerkiksi tuijottamassa tuntikausia kuvia menetetystä läheisestä itkuisena. Kun suruprosessi on ohi, pystyy läheistä ja iloisia hetkiä yhdessä muistelemaan ilman järkyttävää surua.

3. Jatkuva pelkääminen

Jos läheisen menetystä ei pysty hyväksymään normaalilla tavalla, se voi saada aikaan myös pelon tunteita. Tavallinen huoli muuttuu jatkuvaksi pohdinnaksi ja painajaisiksi esimerkiksi onnettomuuksista tai siitä, kuinka puoliso jättää ilman syytä. Jatkuva pahimpaan valmistautuminen ei ole voimaannuttava tunne vaan kuluttavaa.

4.  Ylireagointi

Traumaattisen tapahtuman jälkeinen ylireagointi voi ilmetä esimerkiksi puolisoon tarrautumisena. Tunne voi olla lähes vainoharhaista, kun jatkuvasti lukee puolison pieniäkin eleitä vain löytääkseen viitteitä siitä, että jokin on vialla, ja reagoi niihin esimerkiksi syyttävästi. Ylireagoiva uskoo tarvitsevansa toista niin paljon, ettei uskalla päästää tätä hetkeksikään silmistään peläten vain pahinta. Ylireagointi voi olla vain vaihe suremisessa, kun läheisyyttä ja tukea tarvitsee normaalia enemmän, mutta se voi jäädä myös tavaksi, joka voi tukahduttaa ihmissuhdetta.

5. Addiktiivinen toiminta

Jos tunteiden työntäminen taka-alalle jatkuu pitkään, se voi aiheuttaa vihaisuuden lisäksi myös addiktiivista käytöstä. Mielen epätasapaino voi silloin näkyä esimerkiksi ylisyömisenä, töihin hukuttautumisena tai jopa päihdeongelmana. Kun omia tunteita ei suostu käsittelemään lainkaan, keksii mieli jotain, millä siirtää ajatukset toisaalle.

6. Apaattisuus, turtuneisuus tai masentuneisuus

Surun tukahduttaminen on kuin heittäisi peiton kaikkien tunteiden päälle. Samalla tulee aiheuttaneeksi tunteellisen puutumisen: kun itselle ei salli tunteita puoleen tai toiseen, koska niiden käsittely on liian vaikeaa, voi seurata masentuneisuutta, tarmottomuutta ja motivaation puutetta.

Jumiutumisesta eteenpäin vaihtamalla vaihdetta

Jotta suruprosessin voi suorittaa loppuun, on ensin huomattava, että huono olo johtuu tunteiden puskemisesta syrjään. Omien tunteiden käsittelemiselle kannattaa etsiä itselle oikea tapa tehdä niin. Jotkut kirjoittavat, toiset haluavat puhua. Myös liian pitkään jatkuneessa suruprosessissa syntyneiden tapojen ja rutiinien muuttaminen voi auttaa, kun saa uutta ajateltavaa ja tekemistä.

Vaikka luonnollinen suruprosessi tuntuu pahalta, se auttaa pääsemään vaikeasta tapauksesta yli. Prosessin vaiheet on hyvä tunnistaa, jotta osaa myös huomata, jos johonkin niistä jää jumiin.

Narsistista persoonallisuushäiriötä ei voi diagnosoida itse. Suomalaisten psykiatrien käyttämän SCID-II lomakkeen kysymysten avulla voi kuitenkin pohtia, kannattaisiko asiaa tutkituttaa.

Yleisen näkemyksen mukaan sanotaan, että narsistisesta persoonallisuushäiriöstä kärsiviä on väestöstämme yksi prosentti. Eriasteisesta narsistisesta vammasta kärsiviä henkilöitä on kuitenkin paljon enemmän, kerrotaan Narsistien uhrien tuki ry:n sivuilla.

Narsistinen persoonallisuushäiriö on syvälle juurtunut ja pitkäaikainen käyttäytymismalli, joka ilmenee joustamattomuutena monissa elämäntilanteissa.

– Tällaisella ihmisellä on suuria kuvitelmia itsestään, hän saattaa loukkaantua herkästi ja manipuloida toisia. Hänellä on kehutuksi tulemisen tarve. Narsistinen persoonallisuushäiriö ei ilmene ihan samalla tavalla kaikilla ihmisillä. Se voi ilmetä myös heikkona itseluottamuksena, kertoo psykiatrian professori, psykiatrian erikoislääkäri ja psykoterapeutti Jyrki Korkeila

Miten narsistisen persoonallisuushäiriön tunnistaa?

Vain psykiatrian ammattilainen voi tunnistaa ja diagnosoida narsistisen persoonallisuushäiriön.

– Täytyy olla esimerkiksi tietty määrä tiettyjä oireita ja toimintatapoja eri vuorovaikutussuhteissa. Niiden pitää olla pitkäaikaisia eli koko elämän aikana jollain tavalla ilmenneitä. Diagnoosia ei voi tehdä ilman, että ihminen tutkitaan ja haastatellaan ja katsotaan kattavasti hänen elämäntarinaansa.

Narsistisen persoonallisuushäiriön mahdollisuutta seulotaan Suomessa esimerkiksi SCID-II kyselyn kaavakkeen tiettyjen kysymysten avulla. Idea on, että lomakkeen täyttäjä vastaa kysymyksiin kyllä tai ei. Jos saa yli viisi kyllä-vastausta, on narsistinen persoonallisuushäiriö mahdollinen.

Jyrki Korkeila korostaa, että kysymykset ovat pohdinnan ja keskustelun tueksi eikä pelkästään niiden pohjalta voida tehdä diagnoosia.

”Jos asia kiinnostaa, testistä voi saada vastauksen siihen, kannattaisiko narsistista persoonallisuushäiriötä käydä arvioimassa. ”

– Tämä täytettävä lomake, jossa on valtavasti kysymyksiä, antaa osviittaa, että on aihetta epäillä [narsistista persoonallisuushäiriötä]. Vasta haastattelussa voidaan katsoa, onko sellaista oikeasti. Kaavake seuloo esille ihmisiä, joista kannattaa selvittää, onko heillä narsistista persoonallisuushäiriötä, Korkeila selventää.

Korkeila ei kiellä kaavakkeen silmäilyä ja täyttämistä, mutta hän korostaa, että testi johtaa helposti harhaan.

– Jos asia kiinnostaa, testistä voi saada vastauksen siihen, kannattaisiko narsistista persoonallisuushäiriötä käydä arvioimassa. Tosin yleensä niille, joilla tällaisia piirteitä on, eivät tällaiset kysymykset tule mieleen, ellei joku painosta tai ala selittämään asiaa.

Näiden SCID-II-lomakkeesta löytyvien kysymysten pohjalta voi pohtia narsistisen persoonallisuushäiriön mahdollisuutta:

1. Jäävätkö ihmisiltä usein huomaamatta erityiset kykynne tai saavutuksenne?

2. Onko Teille sanottu, että Teillä on liian korkea käsitys itsestänne?

3. Ajatteletteko paljon valtaa, mainetta tai tunnustusta, jota saatte vielä jonakin päivänä?

4. Ajatteletteko paljon täydellistä rakkaussuhdetta, jonka koette jonakin päivänä?

5. Kun Teillä on ongelma, vaaditteko melkein aina päästä johtajan puheille?

6. Onko Teistä tärkeää viettää aikaa vaikutusvaltaisten ja huomattavien ihmisten seurassa?

7. Onko Teistä tärkeää, että ihmiset kiinnittävät Teihin huomiota ja ihailevat Teitä jollakin tavalla?

8. Ajatteletteko, että ei ole välttämätöntä noudattaa tiettyjä sääntöjä tai tapoja, jos niistä on teille haittaa?

9. Tuntuuko Teistä, että olette henkilö joka ansaitsee erityiskohtelun?

10. Onko usein välttämätöntä astua muutamille varpaille, jotta saatte mitä haluatte?

11. Onko Teidän usein asetettava omat tarpeenne muiden tarpeiden edelle?

12. Odotatteko usein toisten tekevän kyselemättä, mitä pyydätte, koska olette kuka olette?

13. Oletteko kiinnostumaton toisten ongelmista tai tunteista?

14. Ovatko ihmiset valittaneet Teille, että ette kuuntele heitä tai välitä heidän tunteistaan?

15. Oletteko usein kateellinen toisille?

16. Tuntuu Teistä, että toiset usein kadehtivat Teitä?

17. Oletteko sitä mieltä, että vain hyvin harvat ansaitsevat huomionne ja aikaanne?

Vierailija

Saatko 5 kyllä-vastausta? Näillä kysymyksillä mahdolliset narsistit seulotaan Suomessa tarkempiin tutkimuksiin

Ahaaa, ehkä se selittää miksi en ole erityisen kovassa huudossa naismarkkinoilla, en ole riittävän narsisti. Luulin aina että se johtuu pienistä munista tai etten ole erikoisen varakas, mutta en ilmeisesti ole vain kyllin häiriintynyt. Olenkohan nyt sitten voittaja vai häviäjä elämän pitkässävedossa.
Lue kommentti

”Lukeminen on oma terveystekijänsä, joka vaikuttaa samoin kuin vaikka tupakoinnin lopettaminen,” neurologi Markku T. Hyyppä sanoo.

Muistin parantaminen, muistisairauksilta välttyminen ja pitkä elämä terveenä kuuluvat monen meistä toivelistalle. Ei siis ole ihme, että muistin parantamista on vuosien varrella tutkittu runsaasti.

Muistinparannuskeinoiksi on eri tasoisissa tutkimuksissa löytynyt kutakuinkin kaikkea mahdollista: esimerkiksi nukkuminen, lenkkeily, lehtivihannekset, mustikat, rasvainen kala, tietyt lisäravinteet, meditaatio, aivojumppa, punttitreeni ja jopa seksi sekä kotitöiden tekeminen.

Kaikista edellämainituista ei kuitenkaan tieteen valossa ole muistille hyötyä. Neurologi, kirjailija Markku T. Hyyppä kumoaa harhaluuloja muistin toiminnan tehostamisesta tuoreessa Ikääntyvän muistikirjassaan, ja esimerkiksi mustikoiden muistivaikutukset saavat Hyypän arvioinnissa kyytiä. 

– Lisäravinteissa ei oikein ole mitään vaikutuksia. Jotkut satsaavat mustikoihin, jotkut puolukoihin ja jotkut E12-vitamiiniin. Jos niistä on apua, se on lumetta, placeboa, Hyyppä toteaa.

Yksilölle vaikkapa vitamiinista, jonka tieteellistä tehoa ei ole todistettu, saatava lumevaikutus on positiivinen juttu. Se ei silti tarkoita, että samaa vitamiinia voisi suositella kaikille. 

”Vanhukset säilyvät pidempään hengissä ja terveinä, jos he lukevat.”

Romaanit pitävät muistin reilassa

Onneksi tehokkaiksikin todistettuja muistinvahvistuskeinoja on olemassa. Yksi tärkeimmistä on, ehkä hieman yllättäen, kaunokirjallisuuden lukeminen. 

– Lukeminen on ihan oma terveystekijänsä, joka vaikuttaa samoin kuin tupakoinnin lopettaminen, viinanjuonnin lopettaminen, varallisuus tai hyvä sosiaalinen asema. Tiedetään, että vanhukset säilyvät pidempään hengissä ja terveinä, jos he lukevat, Markku T. Hyyppä sanoo. 

Hän kertoo, että lukemisen vaikutukset aivoihin pystytään nykyään kuvantamaan. Aivokuvista nähdään, että aivoverkostojen yhteydet kiinteytyvät, kun lukee romaania. 

– Lukemisen hyödyllisyys ei hämmästyttänyt minua, mutta se hämmästytti, että erityisen tehokasta on romaanien lukeminen, Hyyppä sanoo.

”Hikiliikunta yksin metsässä ei edistä muistia millään tavalla.”

Tiede ei vielä ole pystynyt täysin selvittämään, miksi juuri kaunokirjallisuus pitää muistin parhaiten reilassa. Hyypällä on kuitenkin teoria. 

– Ihminen on sosiaalinen olento, joka pärjää aina paremmin, kun on sosiaalisesti jossakin läsnä. Kaunokirjallisuutta lukiessaan ihminen elää mukana ja samastuu. Silloin syntyy sosiaalisen läsnäolon tunne.

Kirjaa lukiessaan ihminen on siis henkisesti toisten ihmisten kanssa, vaikka fyysisesti köllöttäisikin yksin kotisohvallaan.

Musisointi tehostaa muistia

Lukemisen lisäksi moni muukin muistia aidosti tehostava keino perustuu sosiaalisuuteen. Hyypän mukaan esimerkiksi liikunta sinänsä ei vaikuta muistiin.

– Hikiliikunta yksin metsässä ei edistä muistia millään tavalla, mutta jos menet kavereiden kanssa lenkille, se edistää, Hyyppä sanoo. 

Useat tutkimukset tukevat sitä, että sosiaaliset suhteet ovat todella merkittävässä roolissa eivät vain muistin, vaan koko hyvinvointimme kannalta.

Ryhmäliikunnan ja romaanien ahmimisen lisäksi Hyyppä suosittelee muistin kohentamiseen tutkimusten perusteella seuraavia konsteja:

  • Musisoinnin on todettu vaikuttavan muistiin erityisen tehokkaasti.
  • Vieraan kielen opetteleminen tai uudelleen aktivoiminen asettaa aivoille muistin kaipaamaa haastetta.
  • Hyvä uni on toimivan muistin kannalta olennainen asia.
  • Stressitön elämä kannattaa. Muistikatkojen syynä on usein se, että mieli on kuormittunut.
  • Kahvikupillinen tarjoaa hetkellisen pika-avun muistamiseen, sillä kofeiini avittaa muistin toimintaa lyhytaikaisesti.

Muistilääkkeitä tai -laitteita Hyyppä ei kehota kokeilemaan. Vaikka kaikenlaisia ratkaisuja muistin parantamiseen ja muistisairauksien ehkäisyyn kehitellään koko ajan, ei muistilaitteista ja -lääkkeistä toistaiseksi ole saatu apua.

kulttuurimummo

Haluatko elää pitkään? Lue romaaneja, se tepsii paremmin kuin liikunta tai lisäravinteet

Hohhoijaa,lukemisesta oli kyse ei kauppakassien kannosta !? Olen lukenut koko ikäni-heti kun opin lukemaan 7vuotiaana.nyt olen 63 ja muisti ym pelaa tosi hyvin.Lukeminen,EI kuunteleminen, Omille kolmelle lapsellemme on luettu heidän syntymästään asti ja lapsenlapseni,kohta 6,saavat ilokseni lukuperinteen vanhemmiltaan ja miulta luku-ja kulttuurimummolta ja olen varma että lukeminen tulee kuulumaan heidän elämäänsä heti kun lukutaito saavutetaa. Lukekaa,liikkukaa ja nauttikaa elämästä!
Lue kommentti