Yhdysvalloissa huippusuosittu painopeitto kuulostaa melkein taikuudelta. Selvitimme, toimiiko se ihan oikeasti.

”Kuin lämmin halaus, joka auttaa rentoutumaan.” ”Sen avulla nukahtaminen muuttuu helpommaksi ja unenlaatu paranee.”

Näin monet kansainväliset sivustot kuvailevat terveystuotemaailman uusinta hittituotetta, painopeittoa, josta on kohistu erityisesti Yhdysvalloissa.

Painopeitosta on povattu ratkaisua ahdistuneisuuteen, keskittymishäiriöihin ja unettomuuteen. Samalla sen väitetään helpottavan myös erilaisia kipuja ja stressiä. Käytännössä on vaikea löytää hyvinvointiin liittyvää ongelmaa, johon painopeiton ei väitetä tuovan ratkaisua.

Mistä ihmeelliseltä kuulostavassa täkissä on kyse?

Käytännössä painopeitto on juuri sitä, mitä se jo sanana tuo ensimmäisenä mieleen. Se on peitto, joka on painava. Kaupoissa myytävien peittojen sisään on ommeltu tasaisesti muutaman sentin kokoisiin koloihin muovirakeita. Täkin paino määräytyy nukkujan mukaan, mutta yleensä se liikkuu noin 5–15 kilon välillä.

Peiton vaikutusta perustellaan sillä, että sen painava ja lämmin kosketus rauhoittaa kropan hermostoa.

Peiton vaikutusta perustellaan sillä, että sen painava ja lämmin kosketus rauhoittaa kropan hermostoa. Peiton kosketus on kuin turvallinen karhun halaus, joka saa aivojen mielihyvähormonien erityksen kiihtymään. Lisäksi sen pitäisi lisätä ihmisen kehotuntemusta.

Toimiiko se oikeasti?

Painopeittoa käytetään Yhdysvalloissa varsin yleisesti. Unihäiriöiden ja levottomuuden lisäksi siitä käsittelevissä artikkeleissa on povattu, että täkki toisi avun niin Parkinsonin taudin oireisiin kuin syömishäiriöön.

Näyttö peiton todellisista vaikutuksista on kuitenkin jäänyt melko vähäiseksi. Muutamien tutkimusten mukaan peitosta voi olla aidosti apua autismista, kehitysvammoista ja keskittymisvaikeuksista kärsiville lapsille, mutta vuonna 2014 julkaistun tutkimuksen mukaan tulokset eivät kuitenkaan pidä paikkaansa.

Painopeiton vaikutuksia terveisiin aikuisiin on tähän mennessä tutkittu niin vähän, että pomminvarmaa vastausta toimivuudesta heihin on vielä vaikeampi antaa. Alustavat tutkimukset ovat kuitenkin olleet lupaavia.

”Vaikka osa peiton vaikutuksesta olisikin vain lumevaikutusta, sen aiheuttama parempi olo on ihan todellinen.”

Göteborgin yliopiston tutkimuksen mukaan unettomuudesta kärsiville aikuisille peitosta voi olla apua. Tutkimuksessa havaittiin, että kahdeksan kilon peiton alla nukkuminen vähensi kokeeseen osallistuneiden heräilyä ja paransi heidän unenlaatuaan.

Live Science -sivuston haastattelemien asiantuntijoiden mukaan peitto on kuitenkin kokeilemisenarvoinen kapistus, jos se kuulostaa omaan korvaan houkuttelevalta.

– Vaikka osa peiton vaikutuksesta olisikin vain lumevaikutusta, sen aiheuttama parempi olo on ihan todellinen, sivustolla todetaan.

Myös Helsingin Sanomien haastattelema unitutkija ja unilääketieteeseen erikoistunut neurologi Markku Partinen on samaa mieltä. Hänen mukaansa painopeiton taika piilee siinä, että sen avulla ihminen pysähtyy paikoilleen.

– Vaikka vaikutus paikallaanolosta olisi vain psykologinen tunne rauhoittumisesta, ei se ole huono asia, hän toteaa.

Mutta mistä peiton voi hankkia?

Maailmalla peittoja myydään monissa eri liikkeissä, mutta Suomessa keksintö on vielä pienen piirin juttu. Painopeittoja myydään lähinnä kuntoutukseen ja apuvälineisiin erikoistuneissa liikkeissä.

Kätevä tyyppi ompelee peittonsa itse. Niin teki myös Munakoisoni ja minä -blogin kirjoittaja Jasmin Kauko, joka hehkuttaa itse tehtyä painopeittoaan blogissaan. Hän ompeli oman peittonsa sisään 10 kiloa makaronia.

”Painopeitto nopeuttaa unen saantia ja helpottaa kehon kireyttä.”

– Olen huomannut kuuden kuukauden aikana selkeän vaikutuksen kyvyssäni rauhoittua nukkumaan. Päivän ilot ja surut tulee käytyä läpi rentouttavasti ilman, että keho sinkoilee sinne tänne tai rypistyy sohvan selkänojan nurkkaan. Painopeitto nopeuttaa unen saantia ja helpottaa kehon kireyttä, hän kertoo.

Jasmin Kaukon ohjeen painopeiton tekoon löydät Munakoisoni ja minä -blogista. 

Sydänsurut tuntuvat myös kehossa, ja pahimmillaan ne voivat olla kohtalokkaita.

Rakkaan ihmisen kuolema tai ero pitkästä parisuhteesta todella voi särkeä sydämen, kertoo sydänkirurgi Nikki Stamp kirjassaan Tunteva sydän. Ison menetyksen jälkeinen tuska ei tunnu vain mielessä, vaan myös sydämessämme. Rintaa puristaa ja tuntuu kuin joku olisi murskannut sydämen pieniksi sirpaleiksi. Kyseessä on niin kutsuttu särkyneen sydämen oireyhtymä.

Särkyneen sydämen oireyhtymä on lääketieteellinen tila, jossa tunteiden aiheuttama hormonivyöry hidastaa veren virtaamista sydänlihassoluihin. Tällöin ne voivat vaurioitua eivätkä pysty pumppaamaan verta kyllin hyvin. Oireyhtymä muistuttaa sydäninfarktia, ja sitä kutsutaan japaninkielisellä nimellä takotsubo-kardiomyopatia eli stressipohjainen sydänlihassairaus.

Särkyneen sydämen oireyhtymästä kärsivän sydän muistuttaa muodoltaan japanilaisten kalastajien käyttämää ruukkumaista mustekalapyydystä.

Japaninkielisen nimityksen oireyhtymä on saanut, koska siitä kärsivän sydän muistuttaa muodoltaan japanilaisten kalastajien käyttämää ruukkumaista mustekalapyydystä. Oireyhtymässä sydämen kapea kaula pumppaa ja supistuu normaalisti, mutta sen vasemman kammion alakärki laajenee pallomaiseksi, koska ei pysty pumppaamaan verta kunnolla.

Useimmiten aika parantaa haavat – muttei aina

Särkyneen sydämen oireyhtymä on nimensä mukaisesti usein seurausta rankasta menetyksestä, kuten läheisen kuolemasta tai pitkän suhteen päättymisestä. Toistaiseksi on epäselvää, miksi potilaista melkein 90 prosenttia on naisia. Stamp muistuttaa, ettei kyse ole siitä, että naiset olisivat heikompia tai tunteellisempia kuin miehet, vaan jakaumaa selittävät myös monet sellaiset tekijät kuin esimerkiksi kehon tapa käsitellä rasvahappoja.

Pitkittyessään menetyksen aiheuttama hormonitulva ja hermoston hälytystila vaurioittavat sydäntä.

Särkyneen sydämen oireyhtymän tarkkaa syntymekanismia tutkitaan vielä, mutta se johtuu todennäköisesti hormoneista, kuten adrenaliinista. Emotionaalinen järkytys saa kehon tuottamaan adrenaliinia, joka puolestaan saa sydämen verisuonet supistumaan ja verenpaineen kohoamaan. Sydän sairastuu, kun se joutuu korkean verenpaineen vuoksi pumppaamaan tavallista ankarammin. Pitkittyessään menetyksen aiheuttama hormonitulva ja hermoston hälytystila vaurioittavat sydäntä, joskus niin paljon, ettei sydän jaksaa enää pumpata. Toisin sanoen sydänsuruun voi jopa kuolla.

Aina aika ei siis paranna särkynyttä sydäntä, vaikka useimmiten niin käykin. Mutta miten hoitaa särkynyttä sydäntä? Avuksi voi olla sydämen toimintaa helpottava lääkitys, kuten sydänsuonia rentouttavat lääkkeet. Vaikeimmissa tapauksissa voidaan tarvita lääkkeitä, jotka auttavat sydäntä pumppaamaan verta tai kohottavat verenpainetta. 

 

Nikki Stampin kirjoittama Tunteva sydän (Minerva Kustannus) ilmestyy viikolla 37.

Yhtäkkiä tapahtuva painonnousu voi olla merkki sairaudesta tai elämäntavasta, joka sekoittaa hormonitoiminnan.

Miksi paino on alkanut yhtäkkiä nousta, vaikka syön terveellisesti ja liikun säännöllisesti?

On vaarallisen helppoa arvioida syömänsä kalorit alakanttiin, mutta syy painonnousuun voi olla myös muualla. Jos nopeaan tahtiin nouseva vaakalukema huolestuttaa, on hyvä käydä kysymässä asiaa lääkäriltä. Kyse voi olla hormoneista – ja ongelma on yleensä ratkaistavissa.

Kilpirauhasen vajaatoiminta

Kilpirauhanen vaikuttaa muun muassa aineenvaihduntaan, kehon lämmönsäätelyyn, yleiseen vireystilaan ja mielialaan. Tätä tehtävää se hoitaa säätelemällä hormoneja, joista tärkein on tyroksiini. Vajaatoiminnassa rauhanen ei tuota tarpeeksi tyroksiinia, mikä voi aiheuttaa painonnousun lisäksi muun muassa voimakasta väsymystä, lihasheikkoutta ja palelua. Kilpirauhasen vajaatoiminta voidaan todeta verikokeilla ja sitä hoidetaan hormonikorvaushoidolla.

Munasarjojen monirakkulaoireyhtymä

Painonnousu voi johtua myös munasarjojen monirakkulaoireyhtymästä, joka on tavallisin naisten hormonihäiriö. Hormonien epätasapaino oireilee muun muassa kuukautisten epäsäännöllisyytenä ja liikakarvoituksena. Tavallista on myös, että oireyhtymään liittyy aineenvaihdunnallisia häiriöitä. Kudokset ovat tavallista herkempiä insuliinille, mikä häiritsee rasva-aineenvaihduntaa ja puolestaan saattaa altistaa lihomiselle.

Krooninen stressi

Stressi laukaisee elimistössä ”taistele tai pakene” -reaktion, joka aiheuttaa pitkään jatkuvana monenlaisia ongelmia. Stressi vaikuttaa autonomiseen eli tahdosta riippumattomaan hermostoon, joka jakautuu kahteen osioon: toimintaan valmistavaan sympaattiseen ja rauhoittavaan parasympaattiseen hermostoon. Kun toinen hermosto aktivoituu, toinen menee lepotilaan.

Stressitilassa kaikki energia käytetään selviytymiselle tärkeisiin toimintoihin, jolloin ruoansulatusprosessi hidastuu. Stressi lisää myös ruokahalua kohottavan kortisoli-hormonin välitystä, mikä saattaa osaltaan edesauttaa painonnousua.

Vähäinen uni

Univajeen ja painonnousun suhteesta on puhuttu viime aikoina paljon. Myös tässä tapauksessa kyse on hormoneista. Liian vähäisten yöunien jälkeen kylläisyyden tunteesta huolehtivan leptiinin määrä laskee ja nälästä viestivän greliinin määrä nousee.

Väsymys tuottaa siis normaalia isomman ruokahalun. Univajeessa keho tuottaa enemmän stressihormoni kortisolia ja lisää insuliinin tuotantoa. Molemmilla on todettu yhteys lihomiseen.

Lähteet: Women’s Health, Terveyskirjasto