Veera Korhonen sai diagnoosinsa kilpirauhasen vajaatoiminnasta viitisen vuotta sitten. Kuva: Veeran kotialbumi
Veera Korhonen sai diagnoosinsa kilpirauhasen vajaatoiminnasta viitisen vuotta sitten. Kuva: Veeran kotialbumi

Bloggaaja Veera Korhonen ei osannut edes epäillä sairastavansa kilpirauhasen vajaatoimintaa, vaikka oli ”kiukkuinen ja kuivaihoinen mörrimöykky”.

”Viime vuosina olen oppinut itsestäni, että voin paremmin, kun saan reilusti aikaa ihan omissa oloissani. Kilpirauhasen vajaatoiminnan yhdeksi oireeksihan mainitaan erakoituminen ja sosiaalisista suhteista vetäytyminen. En sitten tiedä, kuinka paljon itselläni tuo asia vaikuttaa.”

Me Naisten suosittu bloggaaja Veera Korhonen, 35, on avannut kirjoituksissaan välillä kilpirauhasvaivojaan, mutta mitään isoa numeroa hän ei niistä tee. Viimeksi Veera pohti asiaa postauksessaan, jossa hän käsitteli erakkomaista luonnettaan.

– En todellakaan halua laittaa kaikkia oireitani ja omituisuuksiani kilpirauhasen vajaatoiminnan piikkiin. Jotkut tekevät näin ja syyttävät kilpirauhasta jopa kynnen katkeamisestakin, mutta minä en aina muista ajatella koko kilpirauhasasiaa – paitsi aamuisin, kun otan lääkkeeni, kertoo Tyyliä metsästämässä -blogin Veera.

– En oikeasti koe, että olisin mitenkään sairas, vaikka minulla on kilpirauhasen vajaatoiminta. Pidän itseäni sairaana, jos saan flunssan tai vaikka kurkunpääntulehduksen. Mutta sitten jos se kuume nousee vaikkapa yli 37 asteen, olen jo todella huonossa kunnossa, sillä normaali lämpöni on siinä 35,5:n tienoilla, Veera kertoo.

”Olin ollut kiukkuinen mörrimöykky”

Kilpirauhasen vajaatoimintaa sairastaa arviolta noin 300 000 suomalaista. Sairaus voi tuoda mukanaan monia oireita: väsymystä, alilämpöä, palelemista, painonnousua ja ihon kuivuutta. Kaikkia näitä oireita on Veerakin joskus potenut, mutta hänellä ei ollut hajuakaan, että kyseessä voisi olla kilpirauhasen vajaatoiminta.

Lue lisää! Milloin väsymys on poikkeavaa, ja 28 muuta kysymystä kilpirauhasen vajaatoiminnasta

– Olin tutkittavana naistentautien poliklinikalla, koska kuukautiseni olivat loppuneet. Sieltä minut ohjattiin verikokeisiin ja sain koelääkityksen aluksi oireiden perusteella, muistelee Veera viiden vuoden takaisia tutkimuksiaan.

Heti kun Veera sai ensimmäiset lääkeannoksensa kilpirauhasen vajaatoimintaan, hän alkoi voida paljon paremmin – aivosumukin loppui täysin.

– Ennen tyroksiinihoitoa minulla oli muun muassa pahoja muistikatkoksia. Saatoin töissä laskea kameran käsistäni enkä muistanut enää sekunnin päästä, mihin sen laitoin. Keskittymiskykyni riitti vain yhden kuvan käsittelemiseen kerrallaan – ja sitten olin jo ihan poikki. Minua on hoidettu aiemmin myös masennuspotilaana, ja paljon epäilyksiä on ollut muun muassa keskittymishäiriöstä lähtien.

Lääkityksen aloittamisen jälkeen myös aineenvaihdunta alkoi parantua. Veera oli aikaisemmin jutellut kavereidensa kanssa ja ihmetellyt, kun he kertoilivat kaksi kertaa päivässä toimivasta vatsastaan.

”Kun lääke alkoi vaikuttaa, aloin ymmärtää, että olin ollut todella väsynyt ja kiukkuinen mörrimöykky, jonka vatsa ei toiminut joka päivä.”

– Kun tyroksiini alkoi vaikuttaa, aloin ymmärtää, että olin ollut todella väsynyt ja kiukkuinen, semmoinen negatiivinen mörrimöykky, jonka vatsa ei toiminut joka päivä. Aloin taas myös hikoilla, etenkin päästäni, mikä ei aina ole kiva juttu. Jos olen lähdössä jonnekin, joudun nenäliinalla usein pyyhkimään bilemeikin ja kampauksen päältä hikeäni. Ja alussa se haisi mieheni mukaan pistävältä, Veera naureskelee.

”Minusta tuli lohtusyöjä”

Hoitotasapaino on Veeran mukaan vielä hakusessa. Esimerkiksi viime kesänä hänen kilpirauhasarvonsa romahtivat ja olo tuntui todella heikolta.

– Olin aloittanut kokopäivätyön ja luulin, että unentarpeeni johtui niistä. Menin nukkumaan suoraan töistä tultuani ja olin koko ajan väsynyt.

Tällä hetkellä Veera tuntee olonsa taas virkeäksi. Siinä missä hän aiemmin saattoi nukkua 18 tuntia ja herätä vapaapäivisin neljältä iltapäivällä, nyt hän on alkanut löytää luonnollisen vuorokausirytminsä. Myös liikunta on tullut mukaan arkeen.

– Kun sain lääkityksen, lääkäri lohdutti aluksi, että nyt samaan aikaan ei kannata alkaa laihduttaa, vaikka minulla onkin ylipainoa. Hänen mukaansa liikunnan ehtii aloittamaan sitten, kun hoitotasapaino on löytynyt. En kyllä synkimpinä vuosina olisi voinutkaan edes kuvitella, että lähtisin liikkumaan. Nukuin joka päivä vähintään 12 tuntia ja saman verran olin töissä.

Ruokavaliotaan Veera ei ole muuttanut kilpirauhasen vajaatoiminnan vuoksi. Hän ei myöskään tankkaa vitamiineja tai hivenaineita, kuten monet muut ”vajislaiset”. Punaisen lihan syömistä hän sanoo vähentäneensä, mikä on osoittautunut hyväksi ratkaisuksi nivelien kannalta.

– Tiedän hyvin, mistä ylipainoni johtuu, eikä se ole kilpirauhaseni syy. Kymmenen vuotta sitten minua tutkittiin niin reumasairaalassa, naistenpolilla kuin suuklinikallakin outojen oireideni vuoksi. Silloin syömiseni muuttui ja minusta tuli lohtusyöjä, Veera myöntää.

”En osaa lääkärillä vaatia varastoraudan tai hivenaineiden mittausta. Enkä osaa kyseenalaistaa lääkärin neuvoja.”

Hänen mielestään keskustelu kilpirauhasen vajaatoiminnan ympärillä on sekavaa ja paikoin kovaäänistä: moni syyttää sairautta liikakiloistaan eikä koe saaneensa oikeanlaista hoitoa. Sen sijaan Veera kokee saaneensa itse yleislääkäriltä hyvää hoitoa, ja tyroksiinilääkitys auttaa ainakin häntä jaksamaan.

– En osaa lääkärillä vaatia varastoraudan tai hivenaineiden mittausta. Enkä osaa kyseenalaistaa lääkärin neuvoja. Moni kokee asian toisin, mutta minä olen onnellinen ja pärjään vajaukseni kanssa oikein hyvin, vaikka välillä oireita onkin. Mutta mikä on minkäkin seurausta, sitä en tiedä. Ihminen on psykofyysinen kokonaisuus, jossa kaikki vaikuttavat kaikkeen.

Suosittelemme! Kilpirauhasen vajaatoimintaa vai raudanpuutos? Lääkäri: ”Oireiden perusteella ei voi tehdä eroa”

”Olisin halunnut haluta”

Nykyisen puolisonsa kanssa Veera on ollut 14 vuotta. Sinä aikana hän on kilpirauhasen vajaatoiminnan lisäksi potenut muun muassa masennusta ja endometrioosia. Moni asia on vaikuttanut siihen, että hänen luonteensa ja mielihalunsa ovat välillä muuttuneet

– En ole kaikkein innokkain tyttöystävä esimerkiksi silloin, kun saamme kutsun juhannusjuhlille tai muihin puolituttujen bileisiin. Olen viettänyt paljon juhlapyhiä itsekseen kotona, ja mies on mennyt yksin juhliin.

”En ole kaikkein innokkain tyttöystävä, kun saamme kutsun puolituttujen bileisiin. Olen viettänyt paljon juhlapyhiä itsekseen kotona.”

– Olen hyvin seksuaalinen ihminen, mutta toisinaan on ollut hetkiä, että olisin halunnut haluta, mutta en pystynyt toimimaan. Olin niin väsynyt. Olen myös halunnut saunoa, mutta lämmönsäätelyongelmieni vuoksi sitäkään en ole pystynyt enää vuosiin harrastamaan samalla tavoin kuin ennen, kertoo Veera, joka on kuvaillut jo seurustelun alkutaipaleen miehensä kanssa varsin himokkaaksi. Lue lisää tästä.

Terapiansa avulla Veera on löytänyt itsestään monia uusia puolia. Entinen mörrimöykyn leimakin on kadonnut: hän on ymmärtänyt olevansa peruspositiivinen eikä negatiivisesti ajatteleva ihminen, kuten pitkään ajatteli.

– 20-vuotiaana olin ekstrovertti ja rakastin sosiaalisia tapahtumia. Persoona kuitenkin muuttuu iän myötä. Nykyisin valitsen mieluummin itsekseen olemisen. Jos kalenterissa lukee vaikkapa ”tyttöjen ilta”, se ei ole vapaailta minulle, vaikka meillä on aina hauskaa. Jos olen viisi päivää työkeikalla Helsingissä, sen jälkeen yksi päivä menee toipumiseen.

Lue Veeran Tyyliä metsästämässä -blogia täällä.

Saksalaistutkijan mukaan pakonomainen päivittäminen ja jatkuva Facebookissa roikkuminen voivat olla merkkejä narsismista. 

Facebook-käyttäjiä on moneksi. Yksi päivittää naamakirjaan vain merkkipäivinään, toinen selailee somea aina tylsyyden iskiessä, kolmas hehkuttaa silloin tällöin mitä sattuu ja neljäs uppoaa palveluun vain, jos on pakko.

Satunnaissomettajien lisäksi on niitä, jotka roikkuvat Facebookissa jatkuvasti. Kun somesta ei pysty irrottautumaan millään, puhutaan riippuvuudesta.

– Jotkut menettävät kontrollin Facebookin käytössä ja kehittävät voimakkaan psyykkisen tarpeen pysyä siellä. Huolimatta siitä, että käytös voi vaikuttaa kielteisesti elämään. Kyseessä on niin sanottu Facebook-riippuvuushäiriö eli FAD, kertoo tutkija Julia Brailovskaia saksalaisesta Ruhrin yliopistosta PsyPost-sivustolla.

Brailovskaian tuoreen tutkimuksen mukaan riippuvuushäiriö voi kertoa varsin synkkiä asioita ihmisestä: se voi nimittäin viitata narsismiin.

Tutkimuksen osallistui 179 saksalaista opiskelijaa. Vuoden ajan tutkijat mittasivat osallistujien riippuvuutta Facebookiin Bergenin Facebook-riippuvuusasteikolla, joka on suunniteltu mittaamaan pakonomaista Facebookin käyttöä.

Samalla tutkijat tarkkailivat osallistujien tyytyväisyyttä elämään, heidän saamaansa sosiaalista tukea, masentuneisuutta ja ahdistuneisuutta, yleistä terveyttä ja muuta median käyttöä.

Brailovskaian mukaan osallistujien keskimääräinen Facebook-riippuvuus ei kasvanut vuoden aikana Bergenin asteikolla mitattuna. Mutta yhä useampi kertoi muuttuvansa levottomaksi, jos häneltä evättiin pääsy someen.

Lisäksi tutkijat huomasivat yhteyden Facebook-riippuvuushäiriön ja osallistujien mielenterveyden kanssa.

– FAD oli merkittävästi positiivisesti yhteydessä narsismiin ja negatiivisiin mielenterveyden piirteisiin (masennus, ahdistuneisuus ja stressin oireet), Brailovskaia kertoo.

Hänen mukaansa narsisteilla on kohonnut riski kehittää Facebook-riippuvuushäiriö.

Miksi? Sitä ei vielä tiedetä. Brailovskaian mukaan Facebook-riippuvuudesta tarvitaan ehdottomasti lisää tutkimusta.

– Tässä tutkimuksessa käsiteltiin nuoria, lähinnä naispuolisia Facebook-käyttäjiä. Seuraavissa tutkimuksissa osallistujien pitää edustaa suurempaa joukkoa erilaisia ihmisiä.

Tietääkö narsisti itse olevansa narsisti? Lue asiantuntijan vastaus tästä.

Jutun otsikkoa muutettu 15.2. klo 15.45.

Varvasvälien iho voi kertoa yllättävän paljon kropan hyvinvoinnista.

Janottaako turhan usein? Onko uupumus normaalia? Kaikki meistä pohtivat aina silloin tällöin pientenkin oireiden perusteella, onko kropassa kaikki varmasti kunnossa. Jos pienet ongelmat tuntuvat viittaavaan johonkin vakavampaan kuin flunssaan, voi olo olla äkkiä levoton.

Jos diabeteksen mahdollisuus on koskaan mietityttänyt, sen huomaamiseen on mahdollisesti löytynyt uusi ja todellä simppeli keino.

Tuoreen väitöskirjan julkaissut lääketieteen lisensiaatti Suvi-Päivikki Sinikumpu kertoo, että varpaiden välisestä ihosta voi mahdollisesti tehdä huomioita diabeteksen riskiin liittyen.

”Jopa 150 000 suomalaista ei tiedä sairastavansa diabetestä.”

– Suomessa on todella paljon tunnistamatonta diabetestä: jopa 150 000 suomalaisen arvioidaan sairastavan tietämättään diabetesta. Diabeetikoilla on toki usein tiettyjä yhteisiä piirteitä, kuten lihavuutta ja korkeaa verenpainetta, jotka saattavat herättää epäilyn taudista, mutta varpaiden välisen ihon tarkkailu on tähän aivan uusi tekijä, Sinikumpu kertoo.

Toisin sanoen erilaiset varpaiden välisen ihon muutokset voivat viitata diabetekseen.

– Varvasvälien muutoksien, kuten punoituksen tai ihon hilseilyn ja rikkinäisyyden, tarkkailu on helppoa, joten varvasvälilöydös on halpa ja yksinkertainen tapa tehostaa diabeteksen varhaista toteamista. 2 000 ihmisen tutkimuksessamme huomasimme, että niillä ihmisillä, joilla oli varvasvälirikkeymiä tai muita varvasvälien ihon ongelmia, oli jopa kuusinkertainen riski tunnistamattoman diabeteksen löytämiselle, Sinikumpu sanoo.

”Korkea verensokeri ja insuliinin erittymisen häiriöt vaikuttavat ihoon.”

Mutta miksi juuri varvasväli?

– Korkea verensokeri ja insuliinin erittymisen häiriöt vaikuttavat ihoon. Kyseiset ongelmat vaurioittavat ihon pintarakenteita niin, että jo valmiiksi ohut iho on hauraampi kuin normaalisti, menee heposti rikki sekä altistuu erilaisille sienille ja bakteereille. Kun verensokeri on koholla, myös ihon pH-arvo nousee ja suosii silloin esimerkiksi erilaisia sieniä, Sinikumpu sanoo.