Bloggaaja Emmi Nuorgam kuvattiin Tampereella vuoden 2015 lopussa. Kuva: Sanoma-arkisto / Rami Marjamäki
Bloggaaja Emmi Nuorgam kuvattiin Tampereella vuoden 2015 lopussa. Kuva: Sanoma-arkisto / Rami Marjamäki

Emmi Nuorgam kertoo suositussa blogissaan, miltä tuntuu, kun on koko ikänsä kokenut olevansa lihava.

Kun lapsena oppii ajattelemaan itsestään tietyllä tavalla, vanhaa leimaa on vaikea karistaa mielestään aikuisiälläkään. Tämän tietää myös bloggaaja Emmi Nuorgam, joka kirjoittaa nimeään kantavassa blogissaan lihavan tytön identiteetistä. 

– Olen aina ollut identiteetiltäni lihava. Olin jo ala-asteella isokokoisempi, ikäistäni vanhemman näköinen ja muotoinen ja painoni alkoi kuutosella. Ala-asteella se tarkoitti samaa kuin läski, Nuorgam kirjoittaa.

Hän kertoo postauksessaan, että kokemus lihavuudesta on seurannut häntä läpi kouluvuosien ja aina aikuiseksi saakka.

– Oikeastihan en ollut lihava tai edes pulska. 2000-luvun alussa saatoin käyttää liian pieniä vaatteita ja liian tummaa aurinkopuuteria, mutta kukapa ei? Olin kuitenkin vuosia kuullut olevani lihava tai ainakin tulevani sellaiseksi, joten olin hyväksynyt ajattelutavan. En mahtunut S-koon vaatteisiin, joten olin läski ja sillä hyvä.

”Liian ruma internetiin”

Nuorgam on valinnut postauksensa kuvitukseksi kuvia, joita hän ei aikoinaan ole kehdannut julkaista, koska on mielestään näyttänyt kuvissa rumalta ja lihavalta. 

”En mahtunut S-koon vaatteisiin, joten olin läski ja sillä hyvä.”

– Pahin on tuo farkkukuva, jota en ikimaailmassa voinut laittaa Irc-galleriaan: olin liian ruma ja lihava internetiin! Tuntui, että olin maailman ainoa läski, joka ei koskaan voisi olla onnellinen tai rakastua. Saati sitten julkaista kuviaan jossain, Nuorgam kuvailee vanhaa otosta itsestään.

Emmi Nuorgam oli vähällä jättää tämän kuvan julkaisematta.

Iän karttumisen sanotaan usein parantavan itsetuntoa, mutta Nuorgam kertoo miettivänsä nyt, pian 30-vuotiaana, edelleen paljon painoaan ja häpeävänsä itseään.

Postauksen loppupuolella Nuorgamilla on viesti kaikille, joiden tekisi mieli syyllistää kanssaihmisiä näiden painosta:

– Lihavan tytön identiteetistä kärsivä ei kaipaa syyllistämistä, saati viestiä siitä, ettei kelpaa.