Yksi kohta kehossa on jo aika hyvässä kunnossa. Vielä onkuitenkin varaa parantaa, ja se onnistuu Tampereella täälläliikuntakeskus GoGossa, jonne ensimmäiset rymistelevätkuuden jälkeen aamulla.

Kuvat Karoliina Paatos

Onko teillä työkavereita, jotka ovat heti aamuyhdeksältä täynnä energiaa? He ovat näitä ihmisiä, jotka ovat kuntosalilla puoli seitsemältä pimeänä pakkasaamuna. Oikeasti silloin pitäisi nukkua talviunta tai ainakin kahden minuutin torkkuja herätysten välissä, mutta liikuntakeskus GoGossa Tampereella kivutaan jo crosstrainerille.

Jouni Martikainen tekee päivän pohja-ajan saapumalla kello 6.17. Mies ei tunnustaudu aamuvirkuksi.

– Ei, mun pitää pakottaa itseni lähtemään. Mutta on tämä helpompaa aamulla kuin illalla. Ehtii sopivasti pari tuntia tehdä, ja on silti ysiltä töissä.

Jouni haluaa pysyä kunnossa, ja käy siksi salilla kolme kertaa viikossa. Hän on harrastanut punttisalia armeija-ajoista lähtien. Aerobista liikuntaa saa työmatkapyöräilystä – ympäri vuoden, tietysti – ja välillä hiihtämisestä. Hän myöntää, että sporttisella ulkonäölläkin on merkitystä.

Mistä sen tietää, että kunto on kohdallaan?

– No penkistähän miehet sen mittaavat. Että paljonko nousee.
Jouni ei kerro, paljonko. Hän jää jatkamaan takareiden venytystä, kun Merja Kinos astelee reippaasti sisään naisten pukuhuoneeseen, kävelee suoraan takanurkkaan ja alkaa riisua rivakasti.

Merja kyllästyi viime vuonna ”liian tukevaan ja laiskaan” itseensä. Nyt hän käy salilla kolmesta viiteen kertaa viikossa, aamuisin: silloin perheellinen joutaa parhaiten. Ja on hänellä tavoitekin.

– Kesäkuussa on pojan ylioppilasjuhlat, ja aion mahtua mekkoon, jonka ostin Barcelonasta viime kesänä.

100 syytä liikkua

Liikuntakeskuksen aula on aamunraikas. Vastaanottotiskiltä hymyillään rohkaisevasti, The Voice soi hiljaa, taka-alalla häämöttää rivi tyhjiä juoksumattoja. Silloin tällöin käy ovi, joku tulee sisään, naputtaa pin-koodinsa koneelle ja poistuu pukuhuoneeseen: naiset vasemmalle, miehet oikealle.

Rapakuntoisempi voi vaikka jäädä aulaan istumaan ja lukea tiskillä olevaa julistetta, jossa esitellään 100 hyvää syytä liikkua. Ykkösenä on itsetunnon nouseminen. Top vitoseen mahtuvat myös ruuansulatuksen paraneminen, parempi uni sekä kipinöiden ja säteilyn saapuminen olemukseen. Eikä tässä kaikki. Syy 29: Liikunta lisää mitokondrioiden kokoa ja määrää lihaksissa. Tai 85: Liikunta laajentaa tunteiden skaalaa.

Kun kääntyy tiskiltä energiapatukkahyllyn jälkeen oikealle, löytää muutaman aamuihmisen lisää.

Rauhalliseen tahtiin rautaa liikuttelevat miehet eivät ehkä tiedä laajentavansa parhaillaan tunneskaalaansa. He puhuvat peruskunnon ylläpitämisestä, selkävaivojen ehkäisystä ja painonhallinnasta. Sauli toteaa olevansa painoindeksin mukaan kolme senttiä liian lyhyt. Ari taas haluaisi kymmenen kiloa pois.

– Kaveri oli niin hyvännäköinen ja laihtunut, että minäkin aloitin. Siitä on jo pari vuotta, mutta vielä ei ole tapahtunut vastaavaa muutosta, Ari kertoo.

Arille tulee mieleen muita hyviä asioita, joita liikuntaharrastus on saanut aikaan.

– Täällä oppii juomaan enemmän vettä. Ja maksa-arvoni olivat jostain syystä koholla – eivät alkoholin takia! Mutta jostain syystä. Reenaamisen myötä ne alkoivat parantua.

Niinhän siinä huoneentaulussa tosiaan lukee. Syy 33: Liikunta parantaa maksan toimintaa. Mainitseekohan joku vielä mitokondriotkin?

Päivävuoro saapuu

Yhdeltätoista aamuryhmä on jo siirtynyt työpaikoilleen. Naisten pukuhuoneeseen tulevat nyt opiskelijat, vuorotyöläiset ja eläkeläiset, monet kaverin kanssa. He vaihtavat vaatteet ja kuulumiset kaikessa rauhassa.

– Mullekin soitettiin aamulla TAYSista. En mene vapaapäivänä. Saavat hoitaa.

Ryhmäliikuntasalissa on alkamassa BodyVive, yli nelikymppisille suunnattu jumppa 70-luvun discosoulin tahtiin. Sekaan mahtuu hyvin. Jumppaajia on parikymmentä, reilusti yli nelikymppisiä ja selvästi alle kolmekymppisiä naisia. Kaikilla on joustavat urheilutopit.

BodyVivessä tarvitaan näköjään kuminauha, pallo ja jumppamatto, jotka asetellaan aluksi seinustalle oman vesipullon viereen. Sitten aletaan marssia paikallaan.

– Do you remember! Of September! Litistä pallo! Pallo litteeksi! Baadejaadejaadejaa!

Askel sivulle, askel viereen, palloa ylös. Helppoa, aika hauskaakin, hikistä. Kädet väsyvät palloa litistäessä. Kolme kertaa viikossa pitäisi jaksaa vai?

Anja Riihijärvellä, 62, on aikaa jäädä jumpan jälkeen istumaan pukuhuoneeseen. Hän on käynyt GoGossa 80-luvulta asti. Entinen naisvoimistelun harrastaja ei innostu kuntosalilaitteista, vaan tykkää koreografiajumpista ja joogasta.

Anjan tutuista osa kauhistelee jäsenyyden hintaa, 600 euroa vuodessa! Suuret ikäluokat eivät käy joukolla zumbaamassa eivätkä ehkä tiedä, miten monet sisällyttävät nykyään viikkosuunnitelmaansa 3–5 ohjattua ryhmäliikuntatuntia. Anjakin muistelee olleensa ennen kauhean tyytyväinen itseensä, kun sai käytyä kerran viikossa voimistelussa.

– Nyt kerta viikossa ei ole mitään. Minä yritän käydä jumpassa kolmesti viikossa, mutta miniäni käy viisi kertaa.

BodyBisnes®

BodyVive on ohi, ja salin toinen omistaja Päivi Aholaita-Mäenpää siirtyy jumppaohjaajan korokkeelta päivän paperitöiden pariin. Päivin toimistossa olisi tarjolla karkkia, mutta sporttinen ympäristö on nostanut itsekurin uudelle tasolle. Karkki ei nyt maistu.

Päivin omalla työpöydällä odottaa purkillinen rasvatonta maitorahkaa. Pari kiloa pitäisi kuulemma saada pois yhtä mekkoa varten. Itsekuri vain meinaa pettää.

– Lopetin jumppien ohjaamisen kymmenen vuotta sitten, koska olin mielestäni liian vanha ja lihava. Mutta BodyVivestä innostuin taas. Siinä on vanhaa musiikkia ja vähän vanhempia jumppaajiakin.

Mutta enimmäkseen salin jäsenet ovat nuoria aktiiviliikkujia. Salille on vaikeaa houkutella vanhempaa väkeä, sillä heidän mielestä liikunnan pitää olla ilmaista.

– Vanhemmat ihmiset tekevät puutarhatöitä ja sauvakävelevät. Ja se ei riitä mihinkään. Kun ikää tulee, pitäisi lisätä lihasvoimaa eikä tehdä kevyttä aerobista. Mä tiedän, mä oon 50.

Päivi ja hänen siskonsa Taru Vähätalo ovat pyörittäneet liikuntakeskuksia jo kaksikymmentä vuotta. Ihmiset ovat koko ajan halunneet liikkua, mutta moni asia on vuosien varrella muuttunutkin.

Muoti esimerkiksi: ensin oli pikkusortseja ja -toppeja. Sitten tulivat neonvärit, kukkahousut, pyllyvakoon uppoavat jumppapuvut.

Alkuun Päivi suunnitteli liikesarjat itse ja painoi recordia, kun radiosta tuli hyvä biisi. Tyyli muuttui, kun Les Mills -ryhmäliikuntatunnit tulivat Tampereelle vuosituhannen vaihteessa. Record-nappula sai jäädä rauhaan.

Jos GoGo-salilla menee kivasti, varsinainen menestystarina on Les Mills. Uusiseelantilainen Philip Mills alkoi suunnitella ryhmäliikuntaohjelmia ja lanseerasi vuonna 1990 BodyPumpin, jossa nostellaan levypainoja musiikin tahdissa.

Ja siitä se lähti: nykyään viisi miljoonaa ihmistä ympäri maailmaa jumppaa Les Millsin BodyCombatia, BodyAttackia, BodyBalancea... Salit maksavat lisenssimaksun ja ohjaajien koulutuksen, ja saavat vastineeksi valmiit ohjelmat neljä kertaa vuodessa sekä tyytyväisiä asiakkaita.

Päivin jumppaohjaajat vastustivat aluksi ajatusta, että heidän pitäisi vetää toisten suunnittelemia ohjelmia toisten valitsemaan musiikkiin.

– Nyt kukaan ei valita. Se on niin helppoa. Opettelet dvd:ltä ja vedät kolme kuukautta samaa.

Vaikka jumpat ovat tasalaatuisia, ohjaajalla on merkitystä. Parhaat ohjaajat ovat Päivin mukaan karismaattisia, persoonallisen näköisiä, ehkä haastaviakin tyyppejä. Vähän hulluista tykätään.

20 ja risat -ruuhka

Samaan aikaan kun jotkut odottavat Kauniiden ja rohkeiden alkamista, salilla eletään reippaiden ihmisten iltaryysistä. Juoksumatot ja crosstrainerit surisevat, vastaanottotiskillä on jonoa.

Jumppasalin edessä seisoo viisikymmentä nuorta naista ja yksi mies odottelemassa tunnin alkamista. Loput miehet pysyvät salin toisella puolella kolisuttelemassa Hammer Strength -kuntosalilaitteita. Siististi, hiljaisesti ja sivistyneesti – karjuvat superbodarit treenaavat selvästi jossain muualla.

Varttia yli viiden BodyJam on yksi salin suosituimmista tunneista, ja sen vetäjä Mirka yksi suosituimmista ohjaajista. BodyJamissa on tarkoitus pitää hauskaa uusimpien tanssimusiikkitrendien tahdissa. Jytyytyksen tahdissa tehdyt liikkeet näyttävät siltä, että näitä on jo muutaman kerran vedetty. – Yks kerta mä katon. Näytä! Ylpee! Hui! Vedä yhteen! Kaikki joraa! Te ootte ihanan näköisiä!

Tyypit ovat heiluttaneet käsiään ylhäällä jo kolme varttia ja hyppineet ja tanssineet, ja vielä ne jaksavat. Muutaman liikkeissä näkyy vähän väsymistä. Kädet jäävät alemmaksi, hypyt töksähtävät lattiaan.

– Peruuta! Kädet! Woohoo! Muista! Jos sä et haluu hypätä, sä voit kävellä.

Joka ikinen hyppää.

Rakkaus ei vaadi kahvoja

”Ootte ihanan näkösiä” jää mietityttämään. Kyllä, jumppasalit ja laitteet ovat täynnä ihanan näköisiä ihmisiä: tsemppaavia, hikisiä, väsyneitä, innokkaita, nauttivia.

Mutta ei täällä ole montakaan ihannevartaloista fitnessprinsessaa, joita näkyy salin motivaatiojulisteissa tai Les Millsin ulkomainoskampanjassa. Siinä jumppapoika koskettaa jumppatytön vyötäröä, ja vieressä lukee: Love doesn’t need handles (Rakkaus ei tarvitse kahvoja), mikä varmaan tarkoittaa, että rakkaus tarvitsee alhaisen rasvaprosentin.

Miksi nämä kaikki urheilevat 3–5 kertaa viikossa, jos palkinnoksi ei tulekaan Les Mills -kroppaa?

Ehkä koko liikuntahomman taustalla on julma salaliitto. Ihmiset saadaan harrastuksen pariin näyttämällä heille kuvia kauniista vartaloista. He aloittavat urheilun fitnesskisat mielessään ja treenaavat kolme kertaa viikossa. Kroppa ei komistu, mutta ihminen on huomaamattaan tullut riippuvaiseksi liikunnasta eikä enää pysty lopettamaan.

Liikunnan esille potkaisema mielihyvähormoni endorfiini puhuu Body Jamista poistuvissa tytöissä.

– Se on fiilistelyä, ei sitä siinä huomaa, että on rankkaa.

– Pitää vaan lähtee jumppaan, niin kohta ei voi enää olla lähtemättä.

– Kun tietää, millainen olo siitä tulee, niin jaksaa tulla.

– Tästä saa energiaa. Pärjää vähemmällä unella.

– Tuntuu kuin kehosta poistuisi kuonat.

– Ei tuu morkkista, kun käy.

Yksi tytöistä jatkaa BodyJamin jälkeen suoraan BodyCombatiin. Heippa.

Huomenna taas

Zumban, Spinningin ja BodyCombatin jälkeen naisten pukuhuoneessa vallitsee treenin- ja saunanjälkeinen rento tyytyväisyys. Kikatetaan, höpötetään, siirrellään kaverin kamppeita syrjään oman kaapin edestä. Pitkän huoneen toisessa päässä puidaan ihmissuhteita.

– Viet sen luokse hammasharjan.

– Enkä vie, musta se on liian tungettelevaa.

Toisessa päässä pysytään asiassa.

– Mua ärsytti ne kolme siinä edessä. Puolet biisistä ensin keskustellaan, kun on joku juttu kesken.

– Ja ylipäänsä se, et tullaan tänne ja puhutaan jostain pikkuhousuista. Että voitteko olla hiljaa, kun mä yritän treenata tässä.

Kahdeksan aikoihin pulina alkaa hiljentyä. Sisään tulee vielä muutama yksinäinen kuntoilija, mutta suurin osa on saanut tukan kuivaksi ja suuntaa kotiin. Yksi viikon jumppakerroista on takana, toinen on edessä yllättävän pian.

– Huomiseen! nämä huutavat lähtiessään.

Astma ei ole este kovallekaan treenaamiselle, todistaa fysioterapeuttiopiskelija Tea Ahonen, 41. 

”Kolme vuotta sitten huomasin, että minun oli vaikea hengittää lenkillä. Kurkussani oli kuristava tunne ja rintakehääni painoi. Hengitys oli raskasta eikä meinannut tasaantua mäkijuoksun jälkeen. Olin juossut yksitoista vuotta ja treenasin neljästä kuuteen kertaan viikossa, joten ymmärsin nopeasti, että jokin on vialla. Lääkäri diagnosoi oireeni keskivaikeaksi astmaksi.

Kun luulin, että joudun luopumaan juoksusta, sydäntäni ahdisti ja oloni oli haikea. Olen aina rakastanut juoksemista. Se on paras tapa saada päivän liikunta-annos. Kun jalat ovat kevyet ja askel nousee, juoksu antaa vapauden tunteen. Flow-tilassa tunnen, että voisin juosta loputtomasti.

Lopettamisen sijaan päätin, että opettelen kuuntelemaan kehoani ja löydän oikean tavan juosta. Kun astmaani lopulta löytyi sopiva lääkitys ja hengitystieni rauhoittuvat, lähdin taas lenkille.

”En ota turhia riskejä. Jos oloni ei ole hyvä, en treenaa.”

Kannan kännykkää ja astmapiippua aina mukanani vyölaukussa tai juoksurepussa. Jos unohdan ne, minun on käännyttävä takaisin. Jos hengittäminen alkaa tuntua hankalalta, otan lääkettä ja juoksen loppumatkan rauhallisemmin tai kävelen. Puoli tuntia ennen kovaa treeniä otan avaavan lääkkeen.

Lääkärini on onneksi ollut alusta saakka motivoiva ja korostanut, että voin jatkaa liikkumista. Ainoastaan pakkasella juoksen sisällä juoksumatolla, koska kylmässä ja kosteassa saan helpoiten oireita.

Nykyään tiedän pikaisesti, koska kannattaa hidastaa: jos juoksu ei kulje tai hengitykseni muuttuu pinnalliseksi. En ota turhia riskejä. Jos oloni ei ole hyvä, en treenaa.

Kesäkuussa juoksin Rukalla 82 kilometriä ongelmitta. Piippu kulki mukanani repussa. Otin suorituksen aikana useamman kerran lääkettä. Olin luvannut itselleni, että jos keuhkoni alkaisivat oireilla, jättäisin leikin kesken. Terveys on tärkeintä.

Kun pääsin 15 tunnin jälkeen maaliin, fiilikseni oli sanoinkuvaamaton. Tein sen! Astmani voi paremmin, kun liikun. Rasitus tekee sopivassa määrin keuhkoilleni vain hyvää.”

Joka kymmenes suomalainen kärsii astmasta

  • Astma oireilee usein yskänä ja hengenahdistuksena, ja hoitamattomana se altistaa toistuville hengitystietulehduksille. 
  • Äärimmäisen harvat sairaudet ovat sellaisia, joihin liikunta ei auttaisi. Yleislääketieteen erikoislääkäri Jaakko Halosen mukaan liikunnan hyödyt ovat kiistattomia myös astmapotilaille. 
  • Kestävyysurheilu vähentää keuhkoputkien limakalvojen tulehtumisalttiutta. Ennen harrastuksen aloittamista on kuitenkin aina mietittävä ammattilaisen kanssa, kuinka laji sopii osaksi astman hoitoa. Kannattaa aloittaa kuitenkin varovasti, ja astmapiippua on aina pidettävä mukana.

 

Kombutsabuumi on rantautunut kunnolla nyt Suomeenkin. Tosifanit valmistavat sitä itse kotona.

”Kevyesti pirskahtelevaa. Raikasta ja puhdasta. Aavistus inkivääriä ja vihreää teetä.”

Näin Linda Hackman kuvailee suosikkijuomansa kombutsan makua. Pahaakin kombutsaa hän juonut joskus, mutta yleensä hän nauttii ensiluokkaista kombutsaa. Tuota ikiaikaista teejuomaa, jota hän valmistaa säännöllisesti kotonaan.

Helsinkiläinen Linda, 33, innostui kombutsasta viitisen vuotta sitten. Hän oli lueskellut aiheesta ensin kotona. Sitten hän päätyi erikoisruokia myyvään liikkeeseen, jossa hän jutteli kombutsasta myyjän kanssa.

– Sain myyjältä tämän oman kombutsasienen ja pääsin tekemään juomaa itse. Siitä asti olen käyttänyt tätä alkuviljelmää kombutsan valmistamisessa sekä antanut sieniä muillekin.

Kombutsaa kutsutaan myös terveysjuomaksi, jonka nimeen on vannottu jo vuosikymmenten ajan. Aiemmin sitä kutsuttiin volgansienijuomaksi. Juoman käyminen tapahtuu alkuviljelmän eli sienen avulla. Klönttimäiset hiivasienet kasvattavat kerroksiaan ja ovat jaettavissa kuin taikinajuuret, joita on kiva antaa kavereille.

”Kesällä juoma valmistuu nopeammin”

Yleensä Linda käyttää kombutsassaan vihreää tai valkoista teetä.

– Monet käyttävät myös mustaa teetä, mutta se ei sovi herkälle vatsalleni. Ja koska haluan kombutsani maistuvan voimakkaalta, käytän tavallista sokeria. Jotkut tykkäävät palmu- ja kookossokerista.

Kun Linda valmistaa teen, hän tekee sen puhtaassa kulhossa ja lisää siihen sokerin. Litraan teetä liukenee noin sata grammaa sokeria.

Sen jälkeen hän viilentää teen huoneenlämpöiseksi. Hän kaataa teen kolmen–neljän litran lasikulhoihin, jotka hän on peittänyt harsolla ja laittaa kulhot pimeään kaappiin. Tästä kombosta kombutsa saa simamaisen makunsa sekä luonnollisia probiootteja.

– Useimmiten minulla on samaan aikaan kaksi–kolme purkkia, joissa kombutsajuomani valmistuvat. Nyrkkisääntönä on, että juomasta kymmenesosa on vanhaa nestettä. Kesällä juoma valmistuu nopeammin, kun taas talvella se käy hitaammin ja makukin on jotenkin raikkaampi.

Nykyään kaupoissa ja terveysruokaan erikoistuvissa ravintoloissakin on tarjolla kombutsaa. Lindan mukaan ne ovat usein hiilihappoisempia ja makeampia kuin hänen omat juomansa.

– En pysty syömään maitotuotteita enkä halua syödä probiootteja purkista, joten juon kombutsaa päivittäin muutaman desin. Tykkään etikkamaisesta, ärjymmästä kombutsasta, ja uskon, että sillä on vaikutuksia muun muassa vatsantoimintaani.

”En pysty syömään maitotuotteita enkä halua syödä probiootteja purkista, joten juon kombutsaa päivittäin muutaman desin.”

Linda uskoo muidenkin käymisteitse valmistettujen eli fermentoitujen ruokien terveyshyötyihin, varsinkin suoliston toiminnan tasapainottajina. Tosikäyttäjien keskuudessa ei tunnu olevan vaivaa, jota superjuoma ei parantaisi. Muut kombutsaintoilijat kertovat, että juoma muun muassa vahvistaa hiuksia, alentaa verenpainetta ja ennen kaikkea piristää. Teejuomassa on kofeiinia, joten se saattaa suurina annoksina virkistää liikaakin kofeiiniherkkiä ihmisiä.

– Huomaan vatsastani, muun muassa ruuansulatuksesta, jos en ole vaikkapa matkalla saanut kombutsaa pariin päivään, Linda sanoo.

Hän itse antaa kombutsan käydä useamman viikon maun vuoksi, vaikka juoma valmistuu helposti kymmenessä päivässäkin. Valmiin juoman hän maustaa usein inkiväärillä tai muilla mausteilla. Jotkut käyttävät lisäsokeria pullottamisvaiheessa. Kombutsasieni käyttää teehen lisätyn sokerin ravinnokseen: maustamaton kombutsa ei maistu makealta, koska sokeri on haihtunut käymisprosessissa. Mitä pidempään sen antaa käydä, sitä hapokkaampaa se on.

Kombutsasta on tehty vielä vasta vähän tutkimuksia, vaikka juomaa on nautittu maailmassa joidenkin lähteiden mukaan tuhansia vuosia. Sen sijaan vihreää teetä on tutkittu enemmän ja todistetusti vihreä tee auttaa muun muassa painonhallinnassa ja verensokeriongelmissa.

 Lindan mukaan kombutsan valmistuksen ehdoton sääntö liittyy puhtauteen. Sieneen kasvaa helposti hometta, jos kombutsaa tekee likaisissa astioissa.
Lindan mukaan kombutsan valmistuksen ehdoton sääntö liittyy puhtauteen. Sieneen kasvaa helposti hometta, jos kombutsaa tekee likaisissa astioissa.

 

Kombutsaa suoraa hanasta

Käymisteitse valmistetussa juomassa saattaa olla prosentteja, kuten simassakin. Mutta alkoholipitoisuus jää Lindan mukaan alle yhden prosentin. Jotkut ulkomailla kombutsaa nauttineet ovat kertoneet, että ensimmäisellä kerralla kombutsa on aiheuttanut pienen hiprakan.

Ulkomailla Linda on törmännyt todelliseen kombutsabuumiin. Esimerkiksi Yhdysvalloissa hän on juonut kombutsaa, jota tarjoillaan suoraan hanasta. Kombutsaa on siellä jopa kahvilajätti Starbucksin valikoimissa.

– Suomessakin kombutsasta on tullut entistä suositumpaa. Siitä kysellään paljon Facebookin ryhmissä ja sitä näkee paljon enemmän terveyskaupoissa. Jotkut saattavat kasvattaa sienen kaupan valmiista kombutsajuomasta ja olen nähnyt myös valmiita kombutsan aloituspakkauksia.

Hän on huomannut, että kombutsaa suosivat monenlaiset ihmiset. Yhteen ryhmään kuuluvat ”hippityypit”, toiseen ”ruokahifistelijät”, Linda kuvailee. Hän itse kertoo maistelevansa mielellään paljon myös viinejä, joten kombutsan nauttiminen kuuluu luonnollisena osana hänen elämäänsä.