Hyvä terveys
Kuva: <span class="photographer">Shutterstock</span>
Kuva: Shutterstock

Liika on liikaa proteiineissakin. Proteiinin liian runsas saanti ei ole terveellistä eikä kasvata lihaksia. Siitä voi olla jopa haittaa. Varsinkin runsas eläinproteiini on tutkimusten perusteella ongelma.

Kauppojen hyllyt pursuavat proteiinilla rikastettuja tuotteita, kuten rahkaa, juomia, jogurttia, leipää ja patukoita. Onko proteiinia lisätty elintarvikkeisiin jo niin paljon, että uhkana on saada sitä liikaa?

 – Proteiinien syöminen on villitys, josta ei voida osoittaa olevan mitään hyötyä, sanoo ravitsemustieteen professori Mikael Fogelholm Helsingin yliopistosta.

Proteiinia ruoasta

Ihminen on tuhti proteiinipatukka, sillä kaikista soluistamme noin 50 prosenttia on proteiinia. Kaikki proteiini koostuu aminohapoista, joita on yli 20 erilaista. Näistä kymmenen on välttämättömiä, mikä tarkoittaa, että ne on saatava ruoasta.

Sisältö jatkuu mainoksen jälkeen

Eniten proteiinia on lihassa, kalassa, kananmunissa ja maitovalmisteissa sekä melko paljon myös palkokasveissa, pähkinöissä, siemenissä, soija- ja viljavalmisteissa.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Proteiineja tarvitaan moniin tehtäviin elimistössä. Niiden kontolla on suurin osan solunsisäisestä työstä. Tämän lisäksi proteiinit säätelevät kudosten ja elinten rakennetta ja toimintaa.

Pelkällä proteiinilla ei pärjää

Pelkillä proteiineilla ei kuitenkaan pärjää. Mikäli muiden ravintoaineiden – hiilihydraatin ja rasvan – saanti jää niukaksi, keho käyttää proteiinia energianlähteenään. Silloin proteiinia ei välttämättä riitä enää kehon rakennusaineeksi.

Koska proteiineista puhutaan paljon ja niillä myydään monia tuotteita, voisi luulla, että meillä on puutetta proteiineista.

– Yleisellä tasolla ei ole huolta. Suomalaiset saavat proteiinia keskimäärin 17–18 prosenttia energiasta, kun suositus on 10–20 prosenttia, sanoo Fogelholm.

Pulmia runsaasta eläinproteiinista

Varsinkin runsas eläinproteiini on tutkimusten perusteella ongelma. Muutama vuosi sitten Cell Metabolism -lehdessä julkaistussa tutkimuksessa ilmeni, että runsaasti eläinproteiinia säännöllisesti syönneillä noin 50-vuotiailla oli neljä kertaa korkeampi riski kuolla syöpään tai diabetekseen seuraavana 18 vuoden aikana kuin niillä, joiden ruokavalio oli proteiinimäärältään alhainen.

Tutkijat määrittelivät runsasproteiiniseksi ruokavalioksi sellaisen, jossa energiansaannista vähintään viidesosa oli peräisin proteiineista.

Korkeampaa kuolleisuusriskiä ei havaittu niillä proteiinin suursyömäreillä, joilla proteiini oli peräisin kasveista, kuten pavuista. Lisäksi huomattiin, että yli 65-vuotiailla runsas proteiinin saanti pienensi kuolemanriskiä. Se siis suojasi vanhoja haurastumiselta.

Liika proteiini lihottaa

Laihduttajat suosivat proteiinia, koska proteiinipitoinen ruoka pitää nälän poissa kauemmin. Fogelholmin mukaan normaalia runsaampi proteiinin saanti on kuitenkin suositeltavaa vain laihdutuksen alussa.

Proteiinimania on johtanut siihen, että jotkut ottavat kolmasosan päivän energiastaan proteiinista.

– Ylimääräisestä proteiinista tulee vain turhaa energiaa, ja se on myös kallista, Fogelholm sanoo.

Liika proteiini lihottaa. Näin käy, koska liika proteiini muuttuu sokeriksi, joka varastoituu kehoon rasvana. Tutkimusten mukaan syömällä liikaa paino nousee yhtä lailla, olipa ruokavaliossa sitten paljon tai vähän proteiinia.

Adelaiden yliopiston tutkimuksen mukaan lihansyönti vaikuttaa lihomiseen yhtä paljon kuin sokeri. Nimenomaan lihan proteiinit yhdistyivät lihomiseen. Koska proteiinit sulavat hiilihydraatteja ja rasvoja myöhemmin, proteiineja voi kertyä kroppaan ylijäämäksi asti.

Voimailijakin pärjää maltillisilla määrillä

Liian suuri proteiinin saanti voi myös hidastaa lihaskasvua tai kestävyysharjoittelun vaikutuksia, sillä se vähentää ruokahalua ja siten estää riittävää energiansaantia.

Laillistettu ravitsemusterapeutti Jan Verho kertoo, että jos proteiinia saadaan toistuvasti todella suuria määriä (4–5 g/kg/vrk), elimistöön alkaa muodostua ylimääräistä typpeä. Se taas kertyy elimistöön typpipitoisina yhdisteinä, kuten myrkyllisenä ammoniakkina.

Liikkujille sopivaa proteiinin määrää ei pystytä varmuudella selvittämään. Tavallisimmat arviot liikkuvat 1,2–1,8 grammassa painokiloa kohti.

Satsaa laatuun, älä määrään

Nyrkkisääntö on, että mitä laadukkaampaa proteiini on, sitä vähemmän sitä tarvitaan. Verhon mukaan kaikki eläinkunnasta peräisin olevat proteiinit ovat laadukkaita, sillä ne sisältävät kaikkia välttämättömiä aminohappoja.

Myös esimerkiksi soijapapujen sisältämä proteiini on laadukasta, vaikka kasvikunnan proteiinit ovat yleensä aminohappokoostumukseltaan hieman köyhempiä kuin eläinkunnan proteiinit.

– Laadun kannalta tärkeää on ruokavalion aminohappokoostumus kokonaisuudessaan, ei niinkään yksittäinen ruoka-aine tai ateria, Verho sanoo.

Asiantuntijoina ravitsemustieteen professori Mikael Fogelholm, Helsingin yliopisto sekä laillistettu ravitsemusterapeutti Jan Verho

Tämä on Hyvä terveys -lehden artikkeli, joka on julkaistu menaiset.fissä. Lisää Hyvän terveyden juttuja löydät osoitteesta menaiset.fi/hyväterveys.

Vierailija

Ravitsemustieteen prosessorilla on varmasti tutkimusaineistoa käytettävänään. Tutkijan etiikkaan ei kuulu möläytellä perättömoä mielipiteitä ilman faktatietoa.

" Proteiinien syöminen on villitys "

Nyt on Mikael taas ihan omasta päästään tämän keksinyt. Hän ei voi tietää, mitä ihmiset syö, koska hän ei ole sitä keneltäkään kysynyt.

" kuten rahkaa, juomia, jogurttia, leipää ja patukoita. "

Rahkaan ei lisätä proteiinia.

Loput on eineksiä, joita ei ole hyvä syödä lainkaan.

Kukaan terveystietoinen ei syö.

Sisältö jatkuu mainoksen alla