Jos syöt aina lautasen tyhjäksi, et ehkä tunnista, milloin olet kylläinen. Mutta onko ruuan jättäminenkään ok?

Tuntuuko hankalalta lopettaa herkuttelu ennen kuin koko karkkipussi on tyhjä? Syötkö lounasbuffassa mahan pullolleen niin, että seuraavat pari tuntia kuluu ruokakoomasta toipuessa? Yritätkö rajoittaa syömistä ja tunnet syyllisyyttä, kun sorrut paheisiin?

Osa ravitsemustieteilijöistä uskoo, että ongelmasi ei ole itsekurin puute, vaan se, ettet syö kehosi nälän ja kylläisyyden tunteen mukaan.

Mättämisen ja kontrolloinnin sijasta ruokailuun tulisi hakea luonnollinen tasapaino syömällä tietoisesti tai intuitiivisesti. Ja kun syö kylläisyytensä mukaan, ruokaa pitäisi välillä myös jäädä lautaselle, kuten ravitsemustieteilijä Patrik Borg totesi lokakuussa Helsingin Sanomissa.

Jos lautasen syö aina tyhjäksi, se on Borgin mukaan merkki siitä, ettei tunnista kylläisyyttään.

Mutta onko ruuan jättäminen silti oikein? Ja mitä on tietoinen syöminen?

Läsnä ruoka-aikaan

Yksinkertaistettuna se on hyväksyvää läsnäoloa syödessä, kehon tuntemuksia, kuten nälkää ja kylläisyyttä, kuulostellen. Ideana on kohdistaa huomio ateriointiin kaikilla aisteilla sen sijaan, että mättäisi ruuan häthätää tai napsisi suupaloja ajatuksissaan samalla kun plärää puhelinta.

– Usein ruokailumme on nopeaa tankkaamista tai täynnä häiriötekijöitä. Syödään ”autopilotilla”, eikä edes huomata, miltä ruoka maistuu, toteaa laillistettu ravitsemusterapeutti Katri Liski.

Liski on tehnyt tietoisen syömisen harjoitteita asiakkaidensa kanssa. Niissä opetellaan havainnoimaan omia syömiseen liittyviä kehon tuntemuksia, tunteita ja ajatuksia. Tietoisen syömisen hyödyistä on vasta alustavaa tutkimusnäyttöä, mutta Liskin mukaan harjoitteissa syntyvistä oivalluksista voi olla apua esimerkiksi ylipaino-ongelmiin tai ahmimiseen.

”Oletko ruoka-aikaan paikalla, vai läsnä?”

Kun on ruoka-aikaan läsnä, ei vain paikalla, on helpompi tajuta olevansa täynnä ennen kuin ruokakooma iskee.

– Kun huomaa, mitä omassa päässä liikkuu, ja miltä kehossa tuntuu, voi tehdä parempia valintoja. Voi päättää mitä ja kuinka paljon syö. On itse ruokailunsa ohjaksissa, Liski sanoo.

Eroon kuuriajattelusta

Tietoisessa syömisessä on olennaista luoda hyväksyvä ja tasapainoinen suhde ruokaan. Vaikka ylipainoa olisi, ei mässäilyä pidä korvata tiukalla nälkäkuurilla, vaan hakea pikkuhiljaa sopiva rytmi ja kohtuus syömiseen.

– Laihdutuskuuriajattelua näkee edelleen, kun katselee vaikkapa Suurinta pudottajaa tai muita dieettiohjelmia. Siitä pitäisi kuitenkin päästä eroon, sillä on tutkimusnäyttöä, että syömisen rajoittaminen voi lisätä lopulta riskiä ylensyönnille ja painonnousulle, Itä-Suomen yliopistossa väitöskirjaansa tekevä ravitsemustieteilijä Elina Järvelä-Reijonen sanoo.

Hänen mielestään rajoittamisen sijaan kaivataan ryhdikästä mutta rentoa ruokailua. Tätä hän kutsuu amerikkalaista ravitsemustieteilijää Ellyn Satteria jäljitellen ”syömisen taidoksi”.

– Se pitää sisällään tietoista syömistä, mutta korostaa erityisesti säännöllistä ateriarytmiä ja yhdessä syömisen tärkeyttä. Taitavat syöjät ovat avoimia uusille mauille ja ruoille, jolloin ruokavaliosta muodostuu monipuolinen.

Runsauden pula

Mutta mitä mieltä ravitsemusasiantuntijat ovat ruuan jättämisestä lautaselle? Eikö ravinnon haaskaaminen ole kiittämätöntä, kun ruokahävikki on maailmanlaajuisesti massiivinen ongelma?

Vain muutama sukupolvi sitten Suomessakin murehdittiin, riittääkö ruoka hengenpitimiksi, nyt kehotetaan surutta jättämään se, mitä napa ei vedä.

– Historian valossa ymmärrän, miksi meitä on käsketty syömään lautanen tyhjäksi. On ollut aikoja, jolloin on pitänyt syödä, kun ruokaa on. Nyt elämme kuitenkin aivan toisenlaisessa ympäristössä, jossa on turhankin helppo saada suuhunsa syötävää ja juotavaa ilman fyysistä ponnistelua, Järvelä-Reijonen sanoo.

– Tarvitsemme uudenlaisia suhtautumistapoja syömiseen.

Kun einettä on tarjolla ylenpalttisesti, jättämisellekin on jätettävä sijaa, ettemme ahmi liikaa.

”Kehon ei pidä olla bioroskis, johon ylimääräinen ruoka kaadetaan.”

– Lautasta ei kannata syödä tyhjäksi terveyden kustannuksella, toteaa myös Liski.

– Vaikka ruokahävikin pienentäminen on tärkeää, ei oman kehon tarvitse olla se roskis, johon ylimääräinen ruoka kaadetaan.

Sen sijaan asiantuntijat kannustavat tiedostamaan tarpeitaan jo lautasta täyttäessä ja miettimään, voisiko tähteistä taikoa seuraavan aterian. Näin ajateltuna tietoinen syöminen ei ole ristiriidassa ruokahävikin vähentämisen kanssa.

– Tiedostamiseen kuuluu myös kiitollisuus ja ymmärrys siitä, mitä kaikkea on vaadittu, että annos on päätynyt omalle lautaselle. Kun syömiseen kiinnittää aktiivisesti huomiota, ei ruokaa pidä itsestäänselvyytenä, Liski sanoo.

Silmän, sydämen vai solujen nälkä?

Kehon tarpeiden mukaan syöminen kuulostaa fiksulta. Mutta mitä jos kroppa tuntuu kärttävän terveellisen aterian sijaan megapussillista karkkia?

– Silloin on todennäköisesti kyse jostain muusta kuin kehon nälästä, Liski sanoo.

– On hyvä tiedostaa, että syömiseen liittyy monia muitakin mielihaluja kuin fysiologinen, solujen nälkä.

Vaikka herkkuhimon takana voi olla oikea nälkä, keho ei jaksa painaa pitkälle vain sokerilla ja liivatteella, vaan kaipaa myös oikeita ravintoaineita.

Tunnesyöjä voi kuitenkin olla tottunut hakemaan nopeaa tyydytystä herkuista. Usein syömme tavan, ajatusten, tunteiden tai ulkoisten ärsykkeiden ajamana, emme tarpeeseen.

– On olemassa silmän nälkää, eli ruoka näyttää niin hyvältä, että sitä alkaa tehdä mieli, tai sydämen nälkää, eli on vaikka ikävä tai alakuloinen olo, jota koettaa parantaa syömällä, Järvelä-Reijonen sanoo.

Monella on piintynyt tapa marssia jääkaapille aina, kun telkkari aukeaa, miettimättä kaipaako keho ruokaa.

– Aidon kehon nälän tunnistaminen voi olla alkuun hankalaa, kun mielen tai sydämen nälkä huutelee lujaa, Liski myöntää. Harjoittelemalla kuitenkin oppii tunnistamaan, mitä keho oikeasti tarvitsee jaksaakseen.

Treenaamisen voi aloittaa vaikka heti seuraavalla kerralla, kun käsi tarttuu jääkaapin kahvaan.

– Pysähdy hetkeksi, ota hengitys sisään ja ulos ja kysy itseltäsi, onko sinulla oikeasti nälkä vai aiotko syödä jonkin muun syyn vuoksi? Liski vinkkaa.

Älä pingota syömistä, vaan nauti

Asiantuntijat korostavat, että jatkuvan syyllisyyden ja kontrolloinnin kierteen ei tarvitse kuulua ruokailuun.

– Itse olin ennen kaoottinen syöjä. Saatoin ahmia suklaarasian paria konvehtia vaille kokonaan ja sitten kompensoida hurjalla liikunnalla ja rajoittamalla syömistä. Tietoinen syöminen on tuonut mutkattomamman ja rennon ruokasuhteen, Liski kertoo.

Välillä voi mässäillä, mutta sen jälkeen kannattaa palata ihan tavalliseen, mukavaan syömiseen.

Järvelä-Reijosen mukaan syömisen taidossa ruokasuhde ei lähde siitä, mikä on terveellistä tai mitä pitäisi syödä, vaan ruuasta kuuluu ennen kaikkea nauttia.

– Siihen sisältyy toki ajatus, että myös ravitseva ja terveyttä edistävä ruoka on nautinnollista, hän sanoo.

Liski muistuttaa, että syömisen kuuluu olla ilo.

Kombutsabuumi on rantautunut kunnolla nyt Suomeenkin. Tosifanit valmistavat sitä itse kotona.

”Kevyesti pirskahtelevaa. Raikasta ja puhdasta. Aavistus inkivääriä ja vihreää teetä.”

Näin Linda Hackman kuvailee suosikkijuomansa kombutsan makua. Pahaakin kombutsaa hän juonut joskus, mutta yleensä hän nauttii ensiluokkaista kombutsaa. Tuota ikiaikaista teejuomaa, jota hän valmistaa säännöllisesti kotonaan.

Helsinkiläinen Linda, 33, innostui kombutsasta viitisen vuotta sitten. Hän oli lueskellut aiheesta ensin kotona. Sitten hän päätyi erikoisruokia myyvään liikkeeseen, jossa hän jutteli kombutsasta myyjän kanssa.

– Sain myyjältä tämän oman kombutsasienen ja pääsin tekemään juomaa itse. Siitä asti olen käyttänyt tätä alkuviljelmää kombutsan valmistamisessa sekä antanut sieniä muillekin.

Kombutsaa kutsutaan myös terveysjuomaksi, jonka nimeen on vannottu jo vuosikymmenten ajan. Aiemmin sitä kutsuttiin volgansienijuomaksi. Juoman käyminen tapahtuu alkuviljelmän eli sienen avulla. Klönttimäiset hiivasienet kasvattavat kerroksiaan ja ovat jaettavissa kuin taikinajuuret, joita on kiva antaa kavereille.

”Kesällä juoma valmistuu nopeammin”

Yleensä Linda käyttää kombutsassaan vihreää tai valkoista teetä.

– Monet käyttävät myös mustaa teetä, mutta se ei sovi herkälle vatsalleni. Ja koska haluan kombutsani maistuvan voimakkaalta, käytän tavallista sokeria. Jotkut tykkäävät palmu- ja kookossokerista.

Kun Linda valmistaa teen, hän tekee sen puhtaassa kulhossa ja lisää siihen sokerin. Litraan teetä liukenee noin sata grammaa sokeria.

Sen jälkeen hän viilentää teen huoneenlämpöiseksi. Hän kaataa teen kolmen–neljän litran lasikulhoihin, jotka hän on peittänyt harsolla ja laittaa kulhot pimeään kaappiin. Tästä kombosta kombutsa saa simamaisen makunsa sekä luonnollisia probiootteja.

– Useimmiten minulla on samaan aikaan kaksi–kolme purkkia, joissa kombutsajuomani valmistuvat. Nyrkkisääntönä on, että juomasta kymmenesosa on vanhaa nestettä. Kesällä juoma valmistuu nopeammin, kun taas talvella se käy hitaammin ja makukin on jotenkin raikkaampi.

Nykyään kaupoissa ja terveysruokaan erikoistuvissa ravintoloissakin on tarjolla kombutsaa. Lindan mukaan ne ovat usein hiilihappoisempia ja makeampia kuin hänen omat juomansa.

– En pysty syömään maitotuotteita enkä halua syödä probiootteja purkista, joten juon kombutsaa päivittäin muutaman desin. Tykkään etikkamaisesta, ärjymmästä kombutsasta, ja uskon, että sillä on vaikutuksia muun muassa vatsantoimintaani.

”En pysty syömään maitotuotteita enkä halua syödä probiootteja purkista, joten juon kombutsaa päivittäin muutaman desin.”

Linda uskoo muidenkin käymisteitse valmistettujen eli fermentoitujen ruokien terveyshyötyihin, varsinkin suoliston toiminnan tasapainottajina. Tosikäyttäjien keskuudessa ei tunnu olevan vaivaa, jota superjuoma ei parantaisi. Muut kombutsaintoilijat kertovat, että juoma muun muassa vahvistaa hiuksia, alentaa verenpainetta ja ennen kaikkea piristää. Teejuomassa on kofeiinia, joten se saattaa suurina annoksina virkistää liikaakin kofeiiniherkkiä ihmisiä.

– Huomaan vatsastani, muun muassa ruuansulatuksesta, jos en ole vaikkapa matkalla saanut kombutsaa pariin päivään, Linda sanoo.

Hän itse antaa kombutsan käydä useamman viikon maun vuoksi, vaikka juoma valmistuu helposti kymmenessä päivässäkin. Valmiin juoman hän maustaa usein inkiväärillä tai muilla mausteilla. Jotkut käyttävät lisäsokeria pullottamisvaiheessa. Kombutsasieni käyttää teehen lisätyn sokerin ravinnokseen: maustamaton kombutsa ei maistu makealta, koska sokeri on haihtunut käymisprosessissa. Mitä pidempään sen antaa käydä, sitä hapokkaampaa se on.

Kombutsasta on tehty vielä vasta vähän tutkimuksia, vaikka juomaa on nautittu maailmassa joidenkin lähteiden mukaan tuhansia vuosia. Sen sijaan vihreää teetä on tutkittu enemmän ja todistetusti vihreä tee auttaa muun muassa painonhallinnassa ja verensokeriongelmissa.

 Lindan mukaan kombutsan valmistuksen ehdoton sääntö liittyy puhtauteen. Sieneen kasvaa helposti hometta, jos kombutsaa tekee likaisissa astioissa.
Lindan mukaan kombutsan valmistuksen ehdoton sääntö liittyy puhtauteen. Sieneen kasvaa helposti hometta, jos kombutsaa tekee likaisissa astioissa.

 

Kombutsaa suoraa hanasta

Käymisteitse valmistetussa juomassa saattaa olla prosentteja, kuten simassakin. Mutta alkoholipitoisuus jää Lindan mukaan alle yhden prosentin. Jotkut ulkomailla kombutsaa nauttineet ovat kertoneet, että ensimmäisellä kerralla kombutsa on aiheuttanut pienen hiprakan.

Ulkomailla Linda on törmännyt todelliseen kombutsabuumiin. Esimerkiksi Yhdysvalloissa hän on juonut kombutsaa, jota tarjoillaan suoraan hanasta. Kombutsaa on siellä jopa kahvilajätti Starbucksin valikoimissa.

– Suomessakin kombutsasta on tullut entistä suositumpaa. Siitä kysellään paljon Facebookin ryhmissä ja sitä näkee paljon enemmän terveyskaupoissa. Jotkut saattavat kasvattaa sienen kaupan valmiista kombutsajuomasta ja olen nähnyt myös valmiita kombutsan aloituspakkauksia.

Hän on huomannut, että kombutsaa suosivat monenlaiset ihmiset. Yhteen ryhmään kuuluvat ”hippityypit”, toiseen ”ruokahifistelijät”, Linda kuvailee. Hän itse kertoo maistelevansa mielellään paljon myös viinejä, joten kombutsan nauttiminen kuuluu luonnollisena osana hänen elämäänsä.

Kaikki syövät joskus tunteisiin. Ongelma siitä tulee, jos syömällä yrittää tukahduttaa tunteet. 

”Jos olen surullinen, haluan syödä. Jos olen iloinen, haluan syödä. Pinaattilettuja, sipsejä, irtokarkkia, lettuja, karjalanpaistia... Mitä ikinä jääkaapista löytyy. Olen yrittänyt päästä tästä tavasta tietoisesti eroon, mutta mitä vahvempia tunteet ovat, sitä vaikeampaa on syömisen hallitseminen. ” Niina

Kuulostaako Niinan kuvio sinustakin tutulta? Turvaudutko usein suklaaseen tai sipsipussiin keinona tukahduttaa ikävät tunteet? Jos vastasit kyllä, paina pause-nappulaa. Kun tunnistat käyttäytymismallisi, voit myös tehdä sille jotain.

– Kaikki syövät joskus tunteisiinsa, mutta ongelmaksi se muodostuu silloin, kun syöminen on ainoa keino säädellä tunteita, sanoo ravitsemusterapeutti Anette Palssa. Häneltä on juuri ilmestynyt kirja Tunnesyöminen yhdessä Maare Kauppisen kanssa.

Vaikka useimmat tunnesyöjät syövät negatiivisiksi mieltämiin tunteisiin, kuten suruun ja vihaan, jotkut syövät myös iloon. Tunnesyöminen eroaa siten lohtusyömisestä. Jos ei esimerkiksi pysty kuvittelemaan vapaapäivää ilman herkkuja, on aika havahtua.

Palssa on huomannut, että ihminen on taitava piilottamaan vaikeita asioita itseltään.

– Moni kuvittelee vain pitävänsä suklaasta, mutta pinnan alta löytyykin tunnesäätelyn ongelmia.

Ensiksi Palssa kehottaa tarkistamaan, syökö riittävästi ja riittävän usein; syödä pitäisi 3–5 tunnin välein. Entä kuinka on unien laita?

– Nälkä tai väsymys voivat aiheuttaa tunnesyömiseltä vaikuttavia oireita. Mutta jos on syönyt ja nukkunut tarpeeksi ja silti tekee mieli syödä, kyse on todennäköisesti tunnesyömisestä. Tärkeintä on opetella ensiksi syömään säännöllisesti ja riittävästi kunnon ruokaa, Palssa sanoo.

Tärkein mittari sille, onko tunnesyöminen haitaksi, on oma tuntemus. Jos olo on herkuttelun jälkeen entistä ahdistuneempi, on asialle hyvä tehdä jotain. Samoin silloin, jos koet syömisen haittaavan fyysistä tai henkistä terveyttäsi.

”Makean ja suklaan himo saattaa iskeä stressaavan työpäivän jälkeen niin pahasti, että Fazerin sininen vain vilahtelee silmäkulmassa.” Kari

Pysähdy tuntemaan

Jotta tunnesyömisen voisi kukistaa, on kohdattava se tunne, jota herkuilla yrittää hiljentää. Kun epämukava tunne alkaa nousta ja herkkuhimo sen mukana, Palssa neuvoo pysähtymään.

– Istu alas, laita jalat tukevasti maahan ja hengitä vatsanpohjaan asti. Hengitys aktivoi parasympaattista hermostoa ja rauhoittaa. Tärkeintä on kohdata, miltä itsestä tuntuu juuri nyt.

Tunne käy vain kääntymässä kehossa ja kestää 2–7 minuuttia. Kun tunnetta ei yritä selittää tai ylianalysoida, se alkaa vähitellen laantua. Tarvitsee vain antaa sen tulla ja mennä. Moni joutuu harjoittelemaan tätä pitkään. Vaikeiksi koettuja tunteita ei uskalleta tuntea, vaan halutaan tuntea vain iloa.

– Psykologiassa on määritelty neljä perustunnetta: suru, viha, pelko ja ilo tai tyytyväisyys. Toiset tutkijat lisäisivät mukaan myös inhon ja hämmästyksen, jopa rakkauden. Kaikilla tunteilla on tärkeä rooli, emmekä voi valita mitä tunteita tunnemme, Palssa sanoo.

Negatiiviseksi miellettyjen tunteiden tukahduttamisella on seurauksensa. Kun niitä ei halua tuntea, hyvätkin tunteet jäävät laimeiksi. Palssa kehottaakin lopettamaan tunteiden jaon hyviin ja huonoihin, koska kaikki tunteet ovat yhtä arvokkaita. 

Tunteen sietäminen on usein vaikeampaa fyysisesti kuin henkisesti.

Palssa tapaa vastaanotollaan usein naisia, jotka ovat paitsi tunnesyöjiä, myös liian kilttejä. Moni ei ole koskaan suuttunut edes pitkässä parisuhteessa.

– Viha on myös positiivinen tunne. Se tuo jämäkkyyttä ja paloa tekemiseen, saa puolustamaan omia arvoja ja rajoja. Jos sitä ei uskalla tuntea, ei ole myöskään voimaa vetää omia rajoja.

Kaikki tunteet löytyvät kehosta. Suurin osa mieltää esimerkiksi ahdistuksen tunteen rintakehälle paineena tai möykkynä. Tunteen sietäminen onkin usein vaikeampaa fyysisesti kuin henkisesti.

Entä jos tunteen kohtaaminen pelottaa?

– Ajattele, että se on vain tunne, eikä sinulle tapahdu mitään pahaa. Hengityksen myötä tunne katoaa muutamassa minuutissa.

”Kun syön, lihon. Parin kuukauden aikana olen lihonut yhteensä kuusi kiloa. Lihominen aiheuttaa ahdistusta, ja ahdistus lisää syömistä. Ruoka turruttaa tunteitani tehokkaasti. Syömisen jälkeen minulla on todella tyhjä olo, eikä päässä liiku mitään.” Niina

Voinko tehdä jotain toisin?

Tunnesyöjää ei voi tunnistaa ulkoisesti; tunnesyömiseen liittyy usein ylipainoa tai masennusta, muttei aina. Yhtä hyvin normaalipainoinen voi vetää sipsipussin tai jäätelöpurkin suruunsa. Anette Palssan mukaan naiset ovat tyypillisesti mieltyneet makeaan, miehet taas enemmän suolaiseen ja rasvaiseen.

Vaikka herkkujen mättäminen ei olisi vielä aiheuttanut terveyshaittoja, niitä todennäköisesti tulee ajan kanssa. Tunnesyömisen taustalla vaikuttaa aina myös henkisesti huono olo.

Nyt kannattaa selvittää, missä tilanteissa syömishalun aiheuttava tunne yleensä nousee ja voisiko sen aiheuttajalle tehdä jotain. Jos ikävä esimies aiheuttaa toistuvasti ahdistusta, voisiko asian ottaa puheeksi? Jos syö iltaisin yksinäisyyteen, voisiko soittaa jollekin, aloittaa uuden harrastuksen tai vaikka ottaa lemmikin?

Palssan mukaan moni ei edes tiedä, mistä syömishalut johtuvat tai mikä tunne taustalla vaikuttaa.

– Usein syyt juontavat kauas lapsuuteen tai nuoruuteen, esimerkiksi hylkäämiskokemukseen. Kun sitten työpäivän aikana kokee vastaavan hylkäämisen vaikkapa pomon antamana kritiikkinä, tunnemuisto aktivoituu.

Tunnesyömiselle voivat altistaa esimerkiksi lapsuudessa koetut traumat, koulukiusaaminen tai vaikkapa vanhempien avioero. Lapsena on myös voitu palkita tai lohduttaa ruualla. Myös herkät ja kontrolliin taipuvaiset ovat alttiita tunnesyömiselle.

Kaikista herkistä ei silti tule automaattisesti holtittomia herkuttelijoita. Palssa muistuttaa, että tunnesyöminen on aina monen asian summa, johon vaikuttavat alttius, perimä, ympäristö, ystävyyssuhteet ja esimerkiksi vanhempien suhtautuminen lapsensa herkkyyteen.

Lapsuudentraumoja ei tarvitse aina välttämättä lähteä setvimään terapiaan. Riittää, kun alkaa tiedostaa tunteensa ja opetella niiden säätelyä muulla kuin ruualla. Tunnesyömistä voi työstää myös omin päin erilaisten harjoitusten avulla.

Jos tunnesyömiseen liittyy diagnosoitua masennusta tai ahdistuneisuushäiriötä, tunteiden kohtaamisessa tarvitaan ammattilaisen apua. Keskusteluavusta voi toki olla muillekin hyötyä; Palssa uskoo vuorovaikutuksen voimaan.

– Kun juttelee läheisen tai ammattilaisen kanssa, voi saada uusia oivalluksia itsestä. Mutta uusia tapoja on aina itse harjoiteltava arjessa.

”Onnistumisen jälkeen ansaitsen herkun, paremman päivällisen tai roskaruokaa. Se on kirjaimellisesti palkinto: kun normaalisti yritän syödä mahdollisimman terveellisesti tai vältellä herkkuja, onnistumisen hetkinä saan tehdä poikkeuksen.” Emilia

Kirkasta mitä haluat

Arjen oravanpyörässä on harvoin aikaa syvemmälle tilannetsekkaukselle. Vaikka olo olisi epämääräisen kurja, moni puuskuttaa eteenpäin ja lohduttautuu ruualla.

Monen tunnesyöjän elämässä suurin ongelma onkin juuri työ tai parisuhde. 

Palssa kehottaa pysähtymään ja miettimään, millaista elämää haluat oikeasti elää. Onko sinulle tärkeää elää rakastavassa parisuhteessa? Tahdotko tehdä töitä ympäristössä, jossa on turvallinen ja hyvä olla? Haluatko, että syöminen on sinun hallinnassasi, ei tunteidesi?

Tutkimusten mukaan onnellisuuteen vaikuttavat eniten työ ja parisuhde, koska niissä vietetään eniten aikaa. Monen tunnesyöjän elämässä suurin ongelma onkin juuri työ tai parisuhde, Palssa kertoo.

– Olemme laumaeläimiä, joten vuorovaikutus muiden kanssa vaikuttaa henkiseen hyvinvointiin. Jos työympäristö tai parisuhde on epäkannustava, se vaikuttaa, vaikka tekisi kuinka paljon itsensä kehittämisharjoituksia.

Kun havahtuu siihen, että työ vie kaiken ajan ja voimavarat, on tullut aika kysyä, onko se sen arvoista. Jos taas voi huonosti parisuhteessa, kannattaa miettiä, millaisessa suhteessa olisi hyvä olla. Kun tietää, mitä haluaa, on helpompi suunnata sitä kohti.

”Joskus syömisen jälkeen iskee morkkis. Kun on vedetty paljon karkkia tai syöty esimerkiksi pizzat kaverin kanssa, mietin jälkikäteen, että oliko tuo nyt aivan tarpeellista. Yleensä yritän kuitenkin olla armollinen itselleni: suklaalevy viikossa ei ruokavaliota kaada.” Emilia

Ole sitkeä!

Vaikka tunnesyömisen taustalla vaikuttava kuvio olisikin selvillä, vanhojen tapojen kukistaminen vaatii sitkeyttä. Kun yksinäisyys vyöryy päälle, lapset huutavat tai ylityöt kasaantuvat, suuhun sujahtaa helposti suklaapala. Silloin on hyvä muistaa, että takapakit kuuluvat asiaan.

Tunnesyöjän tiellä tasapainoon yksi asia on varma: repsahduksia tulee varmasti. Aluksi luultavasti enemmän kuin onnistumisia. Ne eivät silti merkitse epäonnistumista, vaan kuuluvat oppimisprosessiin.

– Tunnesyömisen kukistaminen kulkee vaiheittain: välillä tunteita on helppo kohdata, välillä palataan vanhoihin tapoihin.

Pikatietä onneen ei ole. Aivot muuttuvat hitaasti.

– Muutokset vaativat vähintään kuukausia. Mitä vaikeampi tausta, sitä pidempi prosessi. Osalla se voi kestää vuosia tai vaatii ammattilaisen tukea. Muista: olet vain ihminen. Vaikka repsahduksia tulee, mitään ei ole menetetty. Aina voi oppia lisää.

Kursivoidut kohdat ovat Me Naisten lukijoilta pyydettyjä kokemuksia tunnesyömisestä.

1. Pysähdy ja tunnista tunteesi: onko se nälkää vai mieliteko? Jos tunne on nälkää, syö kunnon ateria.

2. Jos tunne ei ole nälkää, vaan jotain muuta, uskalla tuntea se. Ahdistavakin tunne laantuu usein jo muutamassa minuutissa.

3. Muista: Kyseessä on vain ikävä tunne. Jos haluat päästä siitä eroon, se on uskallettava kohdata.

Vierailija

Nappaatko suklaata iloon ja suruun? ”On aika havahtua, jos ei voi pitää vapaapäivää ilman herkkuja”

"En pysty syömään maitotuotteita enkä halua syödä probiootteja purkista" Kokeile raakamaitoa tai ostaa Ruohonjuuresta etc. överihintainen kyytönmaitotölkki. Moni ei kestä prosessoitua maitoa, koska se on käytännössä entsyymitöntä, kuollutta nestettä. Oikea maito on jotain ihan muuta. Terveysvaikutuksiltaan vähintään kombutchan tasoa, mutta vielä enemmän "kaikkivoipa", sisältäen mineraaleja, hivenaineita, kaikki tunnetut vitamiinit, entsyymeitä joka lähtöön, kalsiumia ja magnesiumia. Lisäksi...
Lue kommentti