Onko mitään väliä, minkä hintaisella koneella kahvinsa keittää? Selvitimme! Keitimme kaksi pannullista sumppia: yhden alle 20 euron keittimellä, toisen 12 kertaa kalliimmalla masiinalla. 

Mitä kummaa tekisimmekään ilman kahvia? Kuinka saisimme silmämme auki maanantaiaamuna ilman sitä? Mitä särppisimme kakkupalan ohessa, jos tuo elämän eliksiiri vietäisiin meiltä?

Onneksi näitä kysymyksiä ei toistaiseksi tarvitse miettiä.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Olennainen kysymys sen sijaan kuuluu: Onko oikeasti mitään väliä, millaisella koneella tavallisen suodantinkahvinsa keittää?

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Kaupoista löytyy keittimiä koko hintahaitarin pituudelta. On niin reilun kympin hintaisia koneita kuin satojen, jopa tuhansien, eurojen laitteita.

Kannattaako hintavaan kojeeseen laittaa euroja kiinni vai uleeko halpislaitteella ihan yhtä maistuvaa sumppia?

Päätimme selvittää asian armottomalla makutestillä.

Näin testi tehtiin

Nostimme pöydälle ensin 239 euroa maksavan Smeg-keittimen. Kilpakumppaniksi asetimme Tokmannin Idéale+-merkin keittimen, joka kustantaa 17,95 euroa.

Taistelupari tositoimissa. Kuva: Anna Wilkman
Taistelupari tositoimissa. Kuva: Anna Wilkman

Testikahviksi valitsimme suomalaisten suosiman Juhla Mokan.

Molemmilla keittimillä keitettiin täydet kymmenen kupillista kahvia. Purut annosteltiin keitinten omilla mitoilla ja standardiohjeistuksilla.

Hintavammassa keittimessä olisi ollut tarjolla jos jonkinmoisia säätöjä, mutta testissä käytettiin valmiita tehdasasetuksia. Operaatiossa hyödynnettiin kestosuodatinpusseja, jotka molemmissa kapistuksissa oli omasta takaa.

Sitten vaan pannut tulille ja kahvit porisemaan!

Yksitoista kahvinjuojaa maistoi molempia kahveja mustana, osa myös maidon valkaisemana. Kuinka ollakaan, murskavoittoa kummallekaan ei ollut luvassa.

”Aika paljon joutuu hakemaan makueroa.”

”Ei näissä suurta eroa ole. En usko, että huomaisin eroa lainkaan, jos laittaisin maitoa, niin kuin normaalisti.”

Kolmen testaajan oli suorastaan mahdoton sanoa, kumpi kahveista oli parempaa. Suurin osa jonkinlaisen makueron huomasi, mutta muillakaan maistelijoilla ei noussut ehdotonta suosikkia.

Lopulta halvempi keitin vei kuitenkin voiton luksuslaitteesta lukemin 5–3.

Keitin maun mukaan?

Äänet jakautuivat jokseenkn kunkin testaajan henkilökohtaisten kahvimaun mukaan. Vahvasta sumpista pitävät antoivat äänensä kalliimmalle keittimelle. Edukkaamman kojeen keittämä kahvi oli enemmän pehmeän maun ystävien mieleen.

Kaikki olivat yhtä mieltä siitä, että hintavammalla keittimellä oli valmistunut vahvempaa tsufeeta.

Kalliimpi keitin keräsi muun muassa tällaisia kommentteja:

”Tämä on jotenkin vahvempaa. Se näkyy värissäkin.”

”Liian tuju.”

”Onko tämä vahvempaa? Jos pitää valita jompikumpi, niin tämä.”

”Liian kitkerää, jopa vähän pahaa. Olen kyllä laihan kahvin ystävä.”

Edullisemman laitteen suhauttamaa kahvia luonnehdittiin näin:

”Tuoksussa on enemmän aromeja.”

”Tämä on laihempaa.”

”Pehmeä ja pyöreä.”

”Tämä on enemmän sellainen, johon olen kotona tottunut.”

Voi olla, että jos testiryhmän enemmistö olisi ollut voimakkaan kahvin ystäviä, tulos olisi toisenlainen. Ja toisaalta, jos testaajat olisivat päässeet annostelemaan kahvin kukin oman makunsa mukaan, ei keitinten välille ehkä olisi saatu lainkaan eroa aikaan.

Oli miten oli, tällä kertaa halpisversio selviytyi kahvinkeitinten kuninkaaksi.

Mistä hintaero keitinten välillä johtuu?

Kysyimme asiaa Gigantin tuotepäällikkö Tuomas Ollilalta. Hänen mukaansa valmistuslaatu ja materiaalit muodostavat ison osan hinnasta.

– Se näkyy esimerkiksi niin, että muovi ei kellastu tai musta ei haalistu, ja laite kestää käytössä pidempään.

Syitä löytyy myös koneen tekniikasta.

– Teknisesti halvassa kahvinkeittimessä veden lämmityksen ja kahvin pannussa lämpimänä pitämisen hoitaa yksi, sama vastus, mikä on ihan edullinen ja yksinkertainen tapa tehdä kahvinkeitin. Se vastus on kuitenkin liian kuuma pannussa olevalle kahville, minkä takia kahvi niin sanotusti painuu eli kitkeröityy nopeammin, Ollila kertoo.

Halvassa koneessa valmistustapa ei ole Ollilan mukaan yhtä hyvä kuin esimerkiksi Moccamaster- tai Ilou-kahvinkeittimissä, joissa lämpölevylle on oma lämppövastus ja suodatinkaukaloon lämmitettävälle vedelle oma tehokkaampi vastus.

– Veden suodatinsuppilossa tulee olla 92–96-asteista, jotta kahvista saadaan parhaat aromit irti. Pannussa kahvin kuuluisi olla 86–88-asteista, jotta se ei painu liian nopeasti ja säilyy juotavana puoli tuntia, 45 minuuttia. Nämä asteet ja rajat saavutetaan vain, jos käytetään kahta eri vastusta.

Silloin koneen hinta on usein sadasta eurosta ylöspäin.

Vinkeät ominaisuudet nostavat hintaa

Ollilan mukaan kahvihifistelijät voivat huomata kahvin maussa eron sen mukaan, mitä materiaaleja keittimessä on käytetty. Esimerkiksi muovin voi maistaa kahvista.

Siksi monissa kalliimmissa keittimissä vesi on kosketuksissa vain kovien materiaalien, kuten lasin, metallin tai kuparin kanssa.

Lisäksi erilaiset tekniset lisäominaisuudet vaikuttavat suoraan hintaan.

– Kalliimmissa keittimissä on erikseen esimerkiksi ajatustoimintoja ja kalkkipitoisuuden ilmaisimia, jotka muistuttavat puhdistamaan laitteen kalkista, jotta maku säilyy parhaana mahdollisena, Ollila kertoo.

Sisältö jatkuu mainoksen alla