Karkkilakko voi johtaa ojasta allikkoon. Kuva: Shutterstock
Karkkilakko voi johtaa ojasta allikkoon. Kuva: Shutterstock

Ravitsemustieteen professorin mielestä on hölmöä demonisoida yhtä ruoka-ainetta.

Helsingin yliopiston ravitsemustieteen professori Mikael Fogelholm sanoo Helsingin Sanomien tuoreessa haastattelussa, että sokeri ei aiheuta riippuvuutta. Haastattelu on herättänyt kiivasta keskustelua, joten pyysimme Fogelholmia avaamaan asiaa lisää.

Tässä professorin viisi teesiä sokerista:

1. Sokeri ei saa riippuvaiseksi

Fogelholmin mielestä riippuvuustermiä käytetään liian kevyesti. Tieteellisin perustein makeanhimoa ei yleensä voi luokitella addiktioksi.

– Addiktio häiritsee normaalia elämää. Onko sokerin kohdalla oikeasti niin? Jos juon joka päivä pullon limua, ei se pilaa sosiaalisia suhteitani tai vie rahojani. Terveyshaitta se voi toki olla, Fogelholm sanoo.

Professori myöntää, että tietyt makeat herkut saattavat aiheuttaa joillekin ihmisille seksi- tai peliriippuvuuden kaltaista psyykkistä riippuvuutta – mutta hän uskoo, että se on todella harvinaista.

– En tiedä montaa ihmistä, jotka himoaisivat kaikkea makeaa. Ja jos ihminen olisi oikeasti riippuvainen sokerista, hän vetäisi vaikka sokeripaloja. Ja jos kyseessä olisi fysiologinen addiktio, sokeria tekisi mieli heti aamusta.

Fogelholm uskoo, että on enemminkin kyse siitä, että jotkut ihmiset vain pitävät tietyistä makeista herkuista todella paljon. Sokerin lisäksi niissä houkuttelevat esimerkiksi muu maku, tuoksu ja tilanne, jossa niitä nautitaan. Pitkälti makeanhimossa onkin kyse tottumuksesta: koska esimerkiksi syö aina tv:n edessä herkkuja, niitä tekee silloin mieli.

”Se, että tekee kauheasti mieli, ei ole vieroitusoire.”

Moni perustelee sokeririippuvuuden olemassaoloa hiirillä tehdyillä kokeilla. Fogelholm huomauttaa, että hiiret ja rotat eivät ole järkevä vertailukohta, koska ihmisen suhtautuminen ruokaan on paljon monimutkaisempi.

– Kulttuuri ei vaikuta rotan syömiseen. Se ei ihastu tiettyihin ruokalajeihin tai -aineisiin tai välitä siitä, miltä ruoka näyttää tai mitä muut syövät.

Jotkut kertovat saaneensa vieroitusoireita, kun he ovat ilman sokeria. Professori ei usko, että kyse on oikeasti niistä.

– Vieroitusoireet ovat aika kovia. Niitä on esimerkiksi alkoholisteilla ja huumeidenkäyttäjillä. Se, että tekee kauheasti mieli, ei ole vieroitusoire.

2. Sokeria demonisoidaan liikaa

Fogelholm korostaa, ettei ole sanonut, että sokeri on terveellistä.

– Ravitsemustutkijana minua häiritsee yhden ruoka-aineen demonisointi. Se voi viedä huomion pois kokonaiskuvasta.

Erityisesti Fogelholmia häiritsee, kun sokeri asetetaan samalla viivalle tupakan kanssa.

”Tupakka on sellainen myrkky, että niitä ei voi verrata samana päivänäkään.”

– Ei sokeri ole uusi tupakka, kuten sanotaan. Tupakka on sellainen myrkky, että niitä ei voi verrata samana päivänäkään. Se on naurettavaa. Jos ihmisellä olisi nämä kaksi vaihtoehtoa, niin ehdottamasti sanoisin, että syö vain sokeria ja jätä tupakka.

Sokeri ei ole terveydelle hyödyllistä, ja suomalaisten pitäisi vähentää sen käyttöä jonkun verran, mutta ei ole järkeä ottaa silmätikuksi yhtä ruoka-ainetta.

– Me olemme väestötasolla kauempana suola- kuin sokeritavoitteista. Silti kukaan ei sano, että suola aiheuttaa riippuvuutta ja on uusi tupakka, vaikka moni tykkääkin siitä paljon.

3. Täysi kieltäytyminen ei toimi useimmilla

Moni pyrkii eroon makeanhimosta esimerkiksi karkkilakon avulla. Useimmille ihmisille kohtuullinen käyttö on kuitenkin parempi vaihtoehto kuin täysi kieltäytyminen makeasta. Se usein vain lisää makeanhimoa, kun herkusta tulee kiehtova, kielletty hedelmä.

Lisäksi useimmat ihmiset eivät pysty lakkoon, koska se on liian epärealistinen maali. Jos ihminen ei usko mahdollisuuksiinsa, hän ei yleensä pysy tavoitteessaan.

Fogelholm ei halua kuitenkaan sanoa kategorisesti, ettei kieltäytyminen sovi kenellekään. Joskus kaikki tai ei mitään voi olla ainoa vaihtoehto.

– Tässä on sama kuin alkoholissa: voi olla, että kohtuukäyttöä ei ole olemassa kaikille ihmisille. Jotkut pitävät mustavalkoisesta ajattelusta, jossa joustoa ei ole.

4. Sokerille kannattaa miettiä vaihtoehtoja

Sokeria voi kuitenkin vähentää totuttamalla itseään vähemmän makeaan.

– 1970-luvulla, kun olin nuori, kaikki laittoivat teehen ja kahviin sokeria. Kun lopetin sen, aluksi maku oli outo, mutta lopulta siihen tottui.

Fogelholm kannustaa miettimään vaihtoehtoja. Helsingin Sanomien jutussa hän mainitsi sellaisena keinomakeutetun limsan. Moni on ärähtänyt siitä, sillä light-juomatkin on todettu tutkimuksissa epäterveellisiksi.

Jos tekee mieli makeaa herkkua, porkkana tuskin tyydyttää himoa.

– En suosittele keinomakeutettuja limuja, eivätkä ne kuulu terveelliseen ruokavalioon. Mutta jos juo joka päivä puoli litraa limua, on keinomakeutettu parempi vaihtooehto kuin sokerinen. Siitä voi vähitellen siirtyä vaikka hedelmäveteen, jossa on vielä vähemmän sokeria ja niin edelleen.

Vaihtoehdossakin olennaista on sen realistisuus. Jos tekee mieli makeaa herkkua, porkkana tuskin tyydyttää himoa.

5. Mässäilypäiväkirja voi auttaa

Niin tylsältä kuin se kuulostaakin: paras tapa taltuttaa makeanhimo on syödä säännöllisesti ja riittävästi ravitsevaa ruokaa.

Fogelholm kehottaa myös kiinnittämään huomiota siihen, millaisissa tilanteissa tekee mieli mässäillä. Mitkä asiat siihen johtavat? Tarkkailussa voi auttaa esimerkiksi herkkupäiväkirjan pitäminen. Onko herkuttelun hetkellä väsynyt, stressaantunut, tylsistynyt, lohdun tarpeessa tai syönyt liian vähän kunnon ruokaa?

Meidät on myös totutettu saamaan nopeaa tyydytystä makeasta. Siksi suklaa- ja lakupatukat komeilevat esimerkiksi kaupassa lähellä kassaa. Siihen paras apu on mennä kylläisenä kauppaan.

Hyvinvointivaikuttajat pyörittelevät nyt Instagram-kuviinsa rasvapallosia. 

Vuodenvaihde lähestyy, ja sen mukana laihdutustrendit.

Tiukat kitudieetit ovat olleet epämuodikkaita jo jonkin aikaa, mutta silti uusin laihduttajien trendiherkku kuulostaa aavistuksen yllättävältä. Women's Health -hyvinvointilehti uutisoi, että fat balls, suoraan suomeksi käännettynä rasva- tai läskipallot, ovat nyt trendikkäistä trendikkäin välipala laihduttajalle. 

Tosiaan, tunnisteella #fatballs löytyy Instagramista yli 2 000 osumaa, joista vain osa kuvaa perinteisiä pikkulintujen ruokintaan tarkoitettuja talipalloja.

”Ensimmäiset rasvapyörykkäni!” terveysbloggaaja intoilee Instagramissa.

Ihmisravinnoksi tarkoitettujen rasvapyöryköiden ydin koostuu tyypillisesti pähkinävoista ja siemenistä, ja makua tuomaan voidaan lisätä esimerkiksi vaniljaa, kanelia ja kookosöljyä. Ainesosiensa ansiosta pieni rasvapallo tarjoaa proteiinia, rasvaa ja kuitua, sekä keskimäärin 50–150 kaloria.  

Kuinka näillä laihdutetaan?

Kuinka ihmeessä kaloripitoisilla läskipalloilla laihdutetaan? No, Women's Healthin haastatteleman ravitsemusasiantuntijan mukaan ruuasta saatu rasvaa auttaa pysymään kylläisenä pitkään, ja pyörykät sopivat myös vähähiilihydraattiseen dieettiin.

Ihan yksinkertaista rasvapallolaihdutus ei kuitenkaan ole. Jos palloihin lataa kuivattuja hedelmiä ja kaurahiutaleita, niistä tulee hiilihydraattipitoisia, ja ne ovatkin energiapalloja. Energiapallot taas sopivat evääksi esimerkiksi retkeilyolosuhteisiin, mutta eivät ole laihdutusruokaa nähneetkään. 

Nämä rasvapallot ovat saaneet juhlan kunniaksi kardemummaa mausteekseen.

Rasvapyöryköitä ei Women's Healthin haastattelemien asiantuntijoiden mukaan sovi syödä kuin yksi tai kaksi päivässä, eikä niillä voi korvata lämpimiä aterioita. Jos annoskoot eivät pysy pikkuisina, puhutaan rasvapommeista rasvapallojen sijaan, yksi asiantuntija varoittaa.

Pallosten laihdutushyöty on siis varsin kyseenalainen. Hyviä rasvoja, kuitua ja proteiinia sisältävät pallurat ovat toki silti fiksumpi välipala kuin vaikka vastaavan kokoinen kourallinen karkkia.

 

FAT BOWL 4 LIFE! feels so good to be back in my kitchen eating my own food after being away. breakfast today is a big bowl of @thecoconutcult cream yogurt with frozen blueberries, ground flax to support my menstrual phase, cacao nibs, cinnamon to stabilize blood sugar, @paleonola, @spreadthelove almond butter and one of my coconut fat balls. i'm spending the morning meal prepping for the week ahead and donating 15% of all proceeds from my meal prep ebook, #LFAguidetomealprep to #hurricaneharvey victims. the link to my guide is in my bio if you want to support! i'll be sharing step by step tutorials on @healthy_ish instagram stories today sharing extra tips and tricks for meal prep ✌🏻 happy sunday, babes! #leefromamerica

Henkilön Lee Tilghman (@leefromamerica) jakama julkaisu

Hyvinvointivaikuttaja Lee Tilghmanin Instagram-kuvissa rasvapallonen kruunaa usein ruokalajin.

Uskallatko kokeilla kotona

Läskipalloreseptejä on lukuisia erilaisia, ja suomeksikin on julkaistu energiapallojen reseptejä. Yksi laajalle levinneistä rasvapallosten resepteistä on hyvinvointibloggaaja Lee Tilghmanin kookosrasvapallojen resepti.

Näin kuuluu rasvapallojen resepti Lee Tilghmanin mukaan:

Ainesosat:

  • 2,4 dl kookoshiutaleita
  • 1,2 dl sulaa kookosöljyä
  • 0,6 dl kookosrasvaa
  • 0,6 dl auringonkukansiemeniä
  • 0,6 dl kurpitsansiemeniä
  • 1,2 dl cashewpähkinöitä
  • 1,2 dl manteleita
  • 2 rkl kaakaonibsejä
  • 1 tl kanelia
  • 3 kivetöntä medjool-taatelia
  • 0,8 dl mantelimaitoa

Valmistusohjeet:

  1. Sekoita kaikki ainekset tehosekoittimessa, kunnes niistä tulee märkää taikinaa.
  2. Pyöritä taikinasta suupalan kokoisia palloja. Laita pallot tiiviiseen rasiaan ja pakasta.
  3. Ota pallot pakastimesta 6 minuuttia ennen syömistä. 

Pallot säilyvät pakastimessa kuukausia. 

Jos syöt aina lautasen tyhjäksi, et ehkä tunnista, milloin olet kylläinen. Mutta onko ruuan jättäminenkään ok?

Tuntuuko hankalalta lopettaa herkuttelu ennen kuin koko karkkipussi on tyhjä? Syötkö lounasbuffassa mahan pullolleen niin, että seuraavat pari tuntia kuluu ruokakoomasta toipuessa? Yritätkö rajoittaa syömistä ja tunnet syyllisyyttä, kun sorrut paheisiin?

Osa ravitsemustieteilijöistä uskoo, että ongelmasi ei ole itsekurin puute, vaan se, ettet syö kehosi nälän ja kylläisyyden tunteen mukaan.

Mättämisen ja kontrolloinnin sijasta ruokailuun tulisi hakea luonnollinen tasapaino syömällä tietoisesti tai intuitiivisesti. Ja kun syö kylläisyytensä mukaan, ruokaa pitäisi välillä myös jäädä lautaselle, kuten ravitsemustieteilijä Patrik Borg totesi lokakuussa Helsingin Sanomissa.

Jos lautasen syö aina tyhjäksi, se on Borgin mukaan merkki siitä, ettei tunnista kylläisyyttään.

Mutta onko ruuan jättäminen silti oikein? Ja mitä on tietoinen syöminen?

Läsnä ruoka-aikaan

Yksinkertaistettuna se on hyväksyvää läsnäoloa syödessä, kehon tuntemuksia, kuten nälkää ja kylläisyyttä, kuulostellen. Ideana on kohdistaa huomio ateriointiin kaikilla aisteilla sen sijaan, että mättäisi ruuan häthätää tai napsisi suupaloja ajatuksissaan samalla kun plärää puhelinta.

– Usein ruokailumme on nopeaa tankkaamista tai täynnä häiriötekijöitä. Syödään ”autopilotilla”, eikä edes huomata, miltä ruoka maistuu, toteaa laillistettu ravitsemusterapeutti Katri Liski.

Liski on tehnyt tietoisen syömisen harjoitteita asiakkaidensa kanssa. Niissä opetellaan havainnoimaan omia syömiseen liittyviä kehon tuntemuksia, tunteita ja ajatuksia. Tietoisen syömisen hyödyistä on vasta alustavaa tutkimusnäyttöä, mutta Liskin mukaan harjoitteissa syntyvistä oivalluksista voi olla apua esimerkiksi ylipaino-ongelmiin tai ahmimiseen.

”Oletko ruoka-aikaan paikalla, vai läsnä?”

Kun on ruoka-aikaan läsnä, ei vain paikalla, on helpompi tajuta olevansa täynnä ennen kuin ruokakooma iskee.

– Kun huomaa, mitä omassa päässä liikkuu, ja miltä kehossa tuntuu, voi tehdä parempia valintoja. Voi päättää mitä ja kuinka paljon syö. On itse ruokailunsa ohjaksissa, Liski sanoo.

Eroon kuuriajattelusta

Tietoisessa syömisessä on olennaista luoda hyväksyvä ja tasapainoinen suhde ruokaan. Vaikka ylipainoa olisi, ei mässäilyä pidä korvata tiukalla nälkäkuurilla, vaan hakea pikkuhiljaa sopiva rytmi ja kohtuus syömiseen.

– Laihdutuskuuriajattelua näkee edelleen, kun katselee vaikkapa Suurinta pudottajaa tai muita dieettiohjelmia. Siitä pitäisi kuitenkin päästä eroon, sillä on tutkimusnäyttöä, että syömisen rajoittaminen voi lisätä lopulta riskiä ylensyönnille ja painonnousulle, Itä-Suomen yliopistossa väitöskirjaansa tekevä ravitsemustieteilijä Elina Järvelä-Reijonen sanoo.

Hänen mielestään rajoittamisen sijaan kaivataan ryhdikästä mutta rentoa ruokailua. Tätä hän kutsuu amerikkalaista ravitsemustieteilijää Ellyn Satteria jäljitellen ”syömisen taidoksi”.

– Se pitää sisällään tietoista syömistä, mutta korostaa erityisesti säännöllistä ateriarytmiä ja yhdessä syömisen tärkeyttä. Taitavat syöjät ovat avoimia uusille mauille ja ruoille, jolloin ruokavaliosta muodostuu monipuolinen.

Runsauden pula

Mutta mitä mieltä ravitsemusasiantuntijat ovat ruuan jättämisestä lautaselle? Eikö ravinnon haaskaaminen ole kiittämätöntä, kun ruokahävikki on maailmanlaajuisesti massiivinen ongelma?

Vain muutama sukupolvi sitten Suomessakin murehdittiin, riittääkö ruoka hengenpitimiksi, nyt kehotetaan surutta jättämään se, mitä napa ei vedä.

– Historian valossa ymmärrän, miksi meitä on käsketty syömään lautanen tyhjäksi. On ollut aikoja, jolloin on pitänyt syödä, kun ruokaa on. Nyt elämme kuitenkin aivan toisenlaisessa ympäristössä, jossa on turhankin helppo saada suuhunsa syötävää ja juotavaa ilman fyysistä ponnistelua, Järvelä-Reijonen sanoo.

– Tarvitsemme uudenlaisia suhtautumistapoja syömiseen.

Kun einettä on tarjolla ylenpalttisesti, jättämisellekin on jätettävä sijaa, ettemme ahmi liikaa.

”Kehon ei pidä olla bioroskis, johon ylimääräinen ruoka kaadetaan.”

– Lautasta ei kannata syödä tyhjäksi terveyden kustannuksella, toteaa myös Liski.

– Vaikka ruokahävikin pienentäminen on tärkeää, ei oman kehon tarvitse olla se roskis, johon ylimääräinen ruoka kaadetaan.

Sen sijaan asiantuntijat kannustavat tiedostamaan tarpeitaan jo lautasta täyttäessä ja miettimään, voisiko tähteistä taikoa seuraavan aterian. Näin ajateltuna tietoinen syöminen ei ole ristiriidassa ruokahävikin vähentämisen kanssa.

– Tiedostamiseen kuuluu myös kiitollisuus ja ymmärrys siitä, mitä kaikkea on vaadittu, että annos on päätynyt omalle lautaselle. Kun syömiseen kiinnittää aktiivisesti huomiota, ei ruokaa pidä itsestäänselvyytenä, Liski sanoo.

Silmän, sydämen vai solujen nälkä?

Kehon tarpeiden mukaan syöminen kuulostaa fiksulta. Mutta mitä jos kroppa tuntuu kärttävän terveellisen aterian sijaan megapussillista karkkia?

– Silloin on todennäköisesti kyse jostain muusta kuin kehon nälästä, Liski sanoo.

– On hyvä tiedostaa, että syömiseen liittyy monia muitakin mielihaluja kuin fysiologinen, solujen nälkä.

Vaikka herkkuhimon takana voi olla oikea nälkä, keho ei jaksa painaa pitkälle vain sokerilla ja liivatteella, vaan kaipaa myös oikeita ravintoaineita.

Tunnesyöjä voi kuitenkin olla tottunut hakemaan nopeaa tyydytystä herkuista. Usein syömme tavan, ajatusten, tunteiden tai ulkoisten ärsykkeiden ajamana, emme tarpeeseen.

– On olemassa silmän nälkää, eli ruoka näyttää niin hyvältä, että sitä alkaa tehdä mieli, tai sydämen nälkää, eli on vaikka ikävä tai alakuloinen olo, jota koettaa parantaa syömällä, Järvelä-Reijonen sanoo.

Monella on piintynyt tapa marssia jääkaapille aina, kun telkkari aukeaa, miettimättä kaipaako keho ruokaa.

– Aidon kehon nälän tunnistaminen voi olla alkuun hankalaa, kun mielen tai sydämen nälkä huutelee lujaa, Liski myöntää. Harjoittelemalla kuitenkin oppii tunnistamaan, mitä keho oikeasti tarvitsee jaksaakseen.

Treenaamisen voi aloittaa vaikka heti seuraavalla kerralla, kun käsi tarttuu jääkaapin kahvaan.

– Pysähdy hetkeksi, ota hengitys sisään ja ulos ja kysy itseltäsi, onko sinulla oikeasti nälkä vai aiotko syödä jonkin muun syyn vuoksi? Liski vinkkaa.

Älä pingota syömistä, vaan nauti

Asiantuntijat korostavat, että jatkuvan syyllisyyden ja kontrolloinnin kierteen ei tarvitse kuulua ruokailuun.

– Itse olin ennen kaoottinen syöjä. Saatoin ahmia suklaarasian paria konvehtia vaille kokonaan ja sitten kompensoida hurjalla liikunnalla ja rajoittamalla syömistä. Tietoinen syöminen on tuonut mutkattomamman ja rennon ruokasuhteen, Liski kertoo.

Välillä voi mässäillä, mutta sen jälkeen kannattaa palata ihan tavalliseen, mukavaan syömiseen.

Järvelä-Reijosen mukaan syömisen taidossa ruokasuhde ei lähde siitä, mikä on terveellistä tai mitä pitäisi syödä, vaan ruuasta kuuluu ennen kaikkea nauttia.

– Siihen sisältyy toki ajatus, että myös ravitseva ja terveyttä edistävä ruoka on nautinnollista, hän sanoo.

Liski muistuttaa, että syömisen kuuluu olla ilo.