Sport
Riittäisikö pari palaa? Ei tietenkään. Kuva: <span class="photographer">Shutterstock</span>
Riittäisikö pari palaa? Ei tietenkään. Kuva: Shutterstock

Moni puhuu hallitsemattomasta makeanhimosta, mutta voiko sokerista tulla oikeasti riippuvaiseksi?

Rojahdat illalla sohvalle ja napsautut Netflixin päälle? Samalla käsi hapuilee pöydällä olevaa karkkikippoa tai suklaalevyä? Saatat ehkä miettiä, että porkkanatikut olisivat toki terveellisempiä, mutta kukapa niitä nyt tv-hetkeensä kaipaa...

Sokerista eroon pyristely ei ole ihan helppoa. Sen koukuttavuus ei nimittäin ole pelkkä myytti. Sokeri, ja erityisesti sokeri yhdistettynä rasvaan, saa aivoissa aikaan voimakkaan mielihyväreaktion, jolloin sokerin syömisestä voi kehittyä riippuvuuden kaltainen tapa.

– Sokeri aktivoi niin sanottuja alempia aivoalueita, mikä tarkoittaa, että ihminen toimii vaistonvaraisesti ennen kuin ehtii edes ajatella. Monesti käsi käy karkkipussilla ennen kuin ehdimme edes huomata, mitä tapahtui, ravitsemuspsykologi Outi Rinne kuvailee.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Vaikka sokerihimo voi muistuttaa päihteiden himoa, fysiologista koukkua ei siihen voi samalla tavalla syntyä.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

– Sokeririippuvuus on toiminnallinen riippuvuus. Totumme odottamaan sen tuomaa hyvää oloa erityisesti väsyneenä, surullisena tai hyvin nälkäisenä. Kun taustalla vaikuttavat asiat korjataan kuntoon, myös riippuvaiseksi itsensä kokeneet pystyvät sokerin kohtuukäyttöön, ravitsemusasiantuntija Patrik Borg muistuttaa.

Sisältö jatkuu mainoksen alla