Puuro on loistava aamupala, kunhan siihen sujauttaa muutakin kuin pelkkiä hiutaleita. Kuva: Sanoma-arkisto / Tuomas Kolehmainen
Puuro on loistava aamupala, kunhan siihen sujauttaa muutakin kuin pelkkiä hiutaleita. Kuva: Sanoma-arkisto / Tuomas Kolehmainen

Mitä kävi, kun puuroa hyljeksivä nainen söi kaurapuuroa aamiaiseksi kolmen viikon ajan?

Rakastan ruokaa – ja vielä enemmän rakastan sitä, että saan syödä erilaisia ruokia.

Siitä syystä syön myös viikon jokaisena aamuna erilaista sapuskaa. Yhtenä päivänä hurautan aamupalaksi smoothien, toisena teen kananmunaleivät ja kolmantena lusikoin turkkilaista jogurttia hedelmien kera.

Kaurapuurosta on muodostunut päässäni synonyymi tylsälle ja arkiselle.

Vaihtelunhalullani on kuitenkin kääntöpuolensa. Sen takia syön joskus varsin pienen aamiaisen – ja sen takia myös suhtaudun arkisiin aamiaisvaihtoehtoihin melko penseästi.

Kaurapuuro on yksi niistä aamiaisvalinnoista, joista en ole koskaan innostunut. Siitä on muodostunut päässäni synonyymi tylsälle ja arkiselle.

Mutta jotain houkuttelevaa puuroaamiaisessa kuitenkin on.

Monet terveysalan ammattilaiset hehkuttavat kaurapuuroa aamiaispöydän aateliseksi. Tutkimusten mukaan kaura voi auttaa laskemaan koresterolitasoja ja se tasaa verensokerin piikkejä. Lisäksi kaura auttaa suolistoa pysymään kunnossa.

Harvardin yliopiston tutkimuksen mukaan täysjyvätuotteiden päivittäinen nauttiminen pidentää jopa elinikää ja vähentää riskiä sydänsairauksiin. Hyvä määrä täysjyvätuotteita on jo 28 grammaa päivässä. Yksi puurolautasellinen siis täyttää tarpeen!

Päräyttävien terveysvaikutustensa takia intouduin kokeilemaan kolmen viikon ajan, josko kaurapuuro sopisi minullekin.

Kahta lipsahdusta lukuun ottamatta söin kaurapuuroni tunnollisesti joka aamu. Kokeilu opetti minulle paljon rutiineista, näläntarpeestani ja vatsani toiminnasta.

Listasin viisi asiaa, jotka puurokokeilu opetti:

1. Pelkkä vesi ja puurohiutaleet ei vie pitkälle…

Ensimmäinen päiväni kaurapuuron kyydittämänä alkaa hyvin. Keitän kello kahdeksan aikaan puuroni veteen kattilassa ja nautin sen pakastemustikoiden kera. Lorautan perään soijamaitoa. Sapuskan maku on vähän tympeä, mutta lapan lautasellisen kitaani suuremmitta tuskitta.

”Nälkä on kuitenkin kiljuva jo kello kymmeneltä.”

Syön yleensä lounaan kello 11 aikaan. Puuroaamiaisen jälkeen nälkä on kuitenkin kiljuva jo kello kymmeneltä.

2. …mutta onneksi kaurapuuroa voi tehdä vaikka millaisilla tavoilla.

Mikä meni ensimmäisenä päivänä vikaan? Puuronhan pitäisi pitää hyvin nälkää!

Ensimmäisenä aamuna mönkään meni tietenkin se, että puuroni oli pelkästään sitä itseään, eli puuroa. Jos kauraisesta aamiaisestaan haluaa mahdollisimman täyttävän, siihen pitää lisätä proteiinia, rasvoja ja marjoja tai hedelmiä.

Toisenä päivänä lisään veteen keitettyyn puurooni raejuustoa, pähkinävoita ja reilusti marjoja. Selviydyn loistavasti lounaaseen saakka ilman, että kärvistelen nälässä.

Ensimmäisen viikon aikana kokeilen runsaasti erilaisia lisukekomboja. Yhtenä aamuna kokeilen kananmunapuuroa. Se vasta pitääkin nälän loitolla! Mikrossa munapuuro syntyy yksinkertaisesti:

  1. Sekoita kaurahiutaleet ja neste, kuten maito, kauramaito tai vesi.
  2. Riko muna erilliseen kulhoon ja vispaa sen rakenne rikki.
  3. Lisää vispattu muna kaurahiutaleiden ja nesteen sekaan. Sekoita ja laita mikroon.
  4. Pidä puuroa mikrossa minuutti kerrallaan ja sekoita välillä, jotta rakenteesta tulee kermainen eikä paakkuinen. Kaksi tai kolme minuuttia mikrossa pitäisi riittää.

Lue myös: Puuro on nyt huipputrendikästä! 10 loistavaa reseptiä

3. Kuitupitoinen aamiainen pitää vatsani kunnossa.

Minulla on toiminnallinen vatsa, joka menee sekaisin satunnaisesti ja turpoaa melko usein. Kokeilujakson aikana minulla oli suurempia vatsanväänteitä ainoastaan silloin, kun söin aamiaiseksi jotain muuta kuin puuroa.

Kokeilujakson ensimmäisenä viikonloppuna puuro alkaa maistua puulta. Olen tylsistynyt aamiaiseeni ja vaihdan lennosta kananmunaleipiin ja hedelmillä höystettyyn jogurttiin. Se tuntuu pitävän nälän ihan yhtä hyvin kurissa kuin runsas puurokin. Iltapäivällä kuitenkin huomaan, että vatsaani alkaa pitkästä aikaa vääntää.

Kokeilujakson ensimmäisenä viikonloppuna puuro alkaa maistua puulta.

Vatsanväänteisiin voi toki vaikuttaa moni muukin asia kuin aamupalavalinta. Kaurapuuro ei välttämättä ole korjaus kaikkiin mahaongelmiini. Kokeilujaksoni aikana minulla oli kuitenkin huomattavasti vähemmän vatsaongelmia kuin normaalisti. Parin viikon jälkeen uskon vakaasti, että kuitupitoinen aamiainen toimii ainakin minun vatsalleni loistavasti.

Tiesitkö? Tutkimuksissa on huomattu, että täysviljat edistävät vatsan ja suoliston toimintaa. Niiden on myös huomattu vähentävän erityisesti suolistosyövän riskiä.

4. Kun syö ravitsevan aamiaisen, iltapäivällä ei tee mieli napostella.

Työpaikkani on pullansyöjän paratiisi. Erityisesti iltapäivisin naposteluntarve kohoaa käsittämättömäksi ja saatan vetää napaani niin paljon sokeriherkkuja, että käyn ylikierroksilla.

Kaurapuuron hitaasti imeytyvät hiilihydraatit tuntuvat pitävän verensokerin tasaisena pitkälle iltapäivään.

Toisella puuroviikolla huomaan, etten ole samalla tavalla himoinnut iltapäiväherkkuja. Kaurapuuron hitaasti imeytyvät hiilihydraatit tuntuvat pitävän verensokerin tasaisena pitkälle iltapäivään.

5. Aamut helpottuvat, kun ruokaa ei tarvitse arpoa.

Aamut ovat minulle kova kompastuskivi. Olen surkea heräämään ajoissa ja rakastan torkuttamista.

Kolmen viikon kokeilun aikana päivieni aloitus sujuu totuttua sukkelammin. Huomaan, että luksuksena pitämäni aamupalojen vaihtelu on vienyt aamuistani aimo annoksen ylimääräistä aikaa. 

Kun syön samaa ruokaa joka aamu, liikkeelle lähtö helpottuu huomattavasti. Ja vielä enemmän aikaa säästävät tuorepuurot. Niihin hurahdan kokeiluni aikana ihan täysin.

Jatkuiko puuroilu kolmen viikon jälkeen?

Kokeiluviikkojeni jälkeen nautin hyvällä omalla tunnolla aamiaiseksi smoothien. 

Vaikka puuroaamiainen teki minulle selvästi hyvää, uusi aamupalarutiini ei mullistanut koko elämääni. Sen sijaan se sai minut kyllä innostumaan puurosta, vaikka aiemmin en ole pitänyt sitä juuri minään.

Vaikka puuroaamiainen teki minulle selvästi hyvää, uusi aamupalarutiini ei mullistanut koko elämääni.

Kokeiluviikkojen jälkeen olen syönyt puuroa aamuisin erityisesti silloin, kun olen halunnut jouduttaa arkeani. Muuten olen tarttunut milloin leipään, smoothieen tai jogurttiin.

Mies42v.

Nainen söi kolmen viikon ajan aamupalaksi kaurapuuroa – 5 asiaa, jotka kokeilu opetti

Minä aloitin kaurapuuron syömisen aamupalaksi n.vuosi sitten.Tykkäsin ja täytti vatsan hyvin.Puolisen vuotta sitten rupesin kärsimään närästyksestä.Mietin mikä ruokavaliossani on muuttunut.Jätin kaurapuuron pari kuukautta sitten ja tadaa! Oireet ovat pikkuhiljaa loppuneet.Ilmeisesti kaurapuurokaan ei sovi kaikille.
Lue kommentti

Kombutsabuumi on rantautunut kunnolla nyt Suomeenkin. Tosifanit valmistavat sitä itse kotona.

”Kevyesti pirskahtelevaa. Raikasta ja puhdasta. Aavistus inkivääriä ja vihreää teetä.”

Näin Linda Hackman kuvailee suosikkijuomansa kombutsan makua. Pahaakin kombutsaa hän juonut joskus, mutta yleensä hän nauttii ensiluokkaista kombutsaa. Tuota ikiaikaista teejuomaa, jota hän valmistaa säännöllisesti kotonaan.

Helsinkiläinen Linda, 33, innostui kombutsasta viitisen vuotta sitten. Hän oli lueskellut aiheesta ensin kotona. Sitten hän päätyi erikoisruokia myyvään liikkeeseen, jossa hän jutteli kombutsasta myyjän kanssa.

– Sain myyjältä tämän oman kombutsasienen ja pääsin tekemään juomaa itse. Siitä asti olen käyttänyt tätä alkuviljelmää kombutsan valmistamisessa sekä antanut sieniä muillekin.

Kombutsaa kutsutaan myös terveysjuomaksi, jonka nimeen on vannottu jo vuosikymmenten ajan. Aiemmin sitä kutsuttiin volgansienijuomaksi. Juoman käyminen tapahtuu alkuviljelmän eli sienen avulla. Klönttimäiset hiivasienet kasvattavat kerroksiaan ja ovat jaettavissa kuin taikinajuuret, joita on kiva antaa kavereille.

”Kesällä juoma valmistuu nopeammin”

Yleensä Linda käyttää kombutsassaan vihreää tai valkoista teetä.

– Monet käyttävät myös mustaa teetä, mutta se ei sovi herkälle vatsalleni. Ja koska haluan kombutsani maistuvan voimakkaalta, käytän tavallista sokeria. Jotkut tykkäävät palmu- ja kookossokerista.

Kun Linda valmistaa teen, hän tekee sen puhtaassa kulhossa ja lisää siihen sokerin. Litraan teetä liukenee noin sata grammaa sokeria.

Sen jälkeen hän viilentää teen huoneenlämpöiseksi. Hän kaataa teen kolmen–neljän litran lasikulhoihin, jotka hän on peittänyt harsolla ja laittaa kulhot pimeään kaappiin. Tästä kombosta kombutsa saa simamaisen makunsa sekä luonnollisia probiootteja.

– Useimmiten minulla on samaan aikaan kaksi–kolme purkkia, joissa kombutsajuomani valmistuvat. Nyrkkisääntönä on, että juomasta kymmenesosa on vanhaa nestettä. Kesällä juoma valmistuu nopeammin, kun taas talvella se käy hitaammin ja makukin on jotenkin raikkaampi.

Nykyään kaupoissa ja terveysruokaan erikoistuvissa ravintoloissakin on tarjolla kombutsaa. Lindan mukaan ne ovat usein hiilihappoisempia ja makeampia kuin hänen omat juomansa.

– En pysty syömään maitotuotteita enkä halua syödä probiootteja purkista, joten juon kombutsaa päivittäin muutaman desin. Tykkään etikkamaisesta, ärjymmästä kombutsasta, ja uskon, että sillä on vaikutuksia muun muassa vatsantoimintaani.

”En pysty syömään maitotuotteita enkä halua syödä probiootteja purkista, joten juon kombutsaa päivittäin muutaman desin.”

Linda uskoo muidenkin käymisteitse valmistettujen eli fermentoitujen ruokien terveyshyötyihin, varsinkin suoliston toiminnan tasapainottajina. Tosikäyttäjien keskuudessa ei tunnu olevan vaivaa, jota superjuoma ei parantaisi. Muut kombutsaintoilijat kertovat, että juoma muun muassa vahvistaa hiuksia, alentaa verenpainetta ja ennen kaikkea piristää. Teejuomassa on kofeiinia, joten se saattaa suurina annoksina virkistää liikaakin kofeiiniherkkiä ihmisiä.

– Huomaan vatsastani, muun muassa ruuansulatuksesta, jos en ole vaikkapa matkalla saanut kombutsaa pariin päivään, Linda sanoo.

Hän itse antaa kombutsan käydä useamman viikon maun vuoksi, vaikka juoma valmistuu helposti kymmenessä päivässäkin. Valmiin juoman hän maustaa usein inkiväärillä tai muilla mausteilla. Jotkut käyttävät lisäsokeria pullottamisvaiheessa. Kombutsasieni käyttää teehen lisätyn sokerin ravinnokseen: maustamaton kombutsa ei maistu makealta, koska sokeri on haihtunut käymisprosessissa. Mitä pidempään sen antaa käydä, sitä hapokkaampaa se on.

Kombutsasta on tehty vielä vasta vähän tutkimuksia, vaikka juomaa on nautittu maailmassa joidenkin lähteiden mukaan tuhansia vuosia. Sen sijaan vihreää teetä on tutkittu enemmän ja todistetusti vihreä tee auttaa muun muassa painonhallinnassa ja verensokeriongelmissa.

 Lindan mukaan kombutsan valmistuksen ehdoton sääntö liittyy puhtauteen. Sieneen kasvaa helposti hometta, jos kombutsaa tekee likaisissa astioissa.
Lindan mukaan kombutsan valmistuksen ehdoton sääntö liittyy puhtauteen. Sieneen kasvaa helposti hometta, jos kombutsaa tekee likaisissa astioissa.

 

Kombutsaa suoraa hanasta

Käymisteitse valmistetussa juomassa saattaa olla prosentteja, kuten simassakin. Mutta alkoholipitoisuus jää Lindan mukaan alle yhden prosentin. Jotkut ulkomailla kombutsaa nauttineet ovat kertoneet, että ensimmäisellä kerralla kombutsa on aiheuttanut pienen hiprakan.

Ulkomailla Linda on törmännyt todelliseen kombutsabuumiin. Esimerkiksi Yhdysvalloissa hän on juonut kombutsaa, jota tarjoillaan suoraan hanasta. Kombutsaa on siellä jopa kahvilajätti Starbucksin valikoimissa.

– Suomessakin kombutsasta on tullut entistä suositumpaa. Siitä kysellään paljon Facebookin ryhmissä ja sitä näkee paljon enemmän terveyskaupoissa. Jotkut saattavat kasvattaa sienen kaupan valmiista kombutsajuomasta ja olen nähnyt myös valmiita kombutsan aloituspakkauksia.

Hän on huomannut, että kombutsaa suosivat monenlaiset ihmiset. Yhteen ryhmään kuuluvat ”hippityypit”, toiseen ”ruokahifistelijät”, Linda kuvailee. Hän itse kertoo maistelevansa mielellään paljon myös viinejä, joten kombutsan nauttiminen kuuluu luonnollisena osana hänen elämäänsä.

Kaikki syövät joskus tunteisiin. Ongelma siitä tulee, jos syömällä yrittää tukahduttaa tunteet. 

”Jos olen surullinen, haluan syödä. Jos olen iloinen, haluan syödä. Pinaattilettuja, sipsejä, irtokarkkia, lettuja, karjalanpaistia... Mitä ikinä jääkaapista löytyy. Olen yrittänyt päästä tästä tavasta tietoisesti eroon, mutta mitä vahvempia tunteet ovat, sitä vaikeampaa on syömisen hallitseminen. ” Niina

Kuulostaako Niinan kuvio sinustakin tutulta? Turvaudutko usein suklaaseen tai sipsipussiin keinona tukahduttaa ikävät tunteet? Jos vastasit kyllä, paina pause-nappulaa. Kun tunnistat käyttäytymismallisi, voit myös tehdä sille jotain.

– Kaikki syövät joskus tunteisiinsa, mutta ongelmaksi se muodostuu silloin, kun syöminen on ainoa keino säädellä tunteita, sanoo ravitsemusterapeutti Anette Palssa. Häneltä on juuri ilmestynyt kirja Tunnesyöminen yhdessä Maare Kauppisen kanssa.

Vaikka useimmat tunnesyöjät syövät negatiivisiksi mieltämiin tunteisiin, kuten suruun ja vihaan, jotkut syövät myös iloon. Tunnesyöminen eroaa siten lohtusyömisestä. Jos ei esimerkiksi pysty kuvittelemaan vapaapäivää ilman herkkuja, on aika havahtua.

Palssa on huomannut, että ihminen on taitava piilottamaan vaikeita asioita itseltään.

– Moni kuvittelee vain pitävänsä suklaasta, mutta pinnan alta löytyykin tunnesäätelyn ongelmia.

Ensiksi Palssa kehottaa tarkistamaan, syökö riittävästi ja riittävän usein; syödä pitäisi 3–5 tunnin välein. Entä kuinka on unien laita?

– Nälkä tai väsymys voivat aiheuttaa tunnesyömiseltä vaikuttavia oireita. Mutta jos on syönyt ja nukkunut tarpeeksi ja silti tekee mieli syödä, kyse on todennäköisesti tunnesyömisestä. Tärkeintä on opetella ensiksi syömään säännöllisesti ja riittävästi kunnon ruokaa, Palssa sanoo.

Tärkein mittari sille, onko tunnesyöminen haitaksi, on oma tuntemus. Jos olo on herkuttelun jälkeen entistä ahdistuneempi, on asialle hyvä tehdä jotain. Samoin silloin, jos koet syömisen haittaavan fyysistä tai henkistä terveyttäsi.

”Makean ja suklaan himo saattaa iskeä stressaavan työpäivän jälkeen niin pahasti, että Fazerin sininen vain vilahtelee silmäkulmassa.” Kari

Pysähdy tuntemaan

Jotta tunnesyömisen voisi kukistaa, on kohdattava se tunne, jota herkuilla yrittää hiljentää. Kun epämukava tunne alkaa nousta ja herkkuhimo sen mukana, Palssa neuvoo pysähtymään.

– Istu alas, laita jalat tukevasti maahan ja hengitä vatsanpohjaan asti. Hengitys aktivoi parasympaattista hermostoa ja rauhoittaa. Tärkeintä on kohdata, miltä itsestä tuntuu juuri nyt.

Tunne käy vain kääntymässä kehossa ja kestää 2–7 minuuttia. Kun tunnetta ei yritä selittää tai ylianalysoida, se alkaa vähitellen laantua. Tarvitsee vain antaa sen tulla ja mennä. Moni joutuu harjoittelemaan tätä pitkään. Vaikeiksi koettuja tunteita ei uskalleta tuntea, vaan halutaan tuntea vain iloa.

– Psykologiassa on määritelty neljä perustunnetta: suru, viha, pelko ja ilo tai tyytyväisyys. Toiset tutkijat lisäisivät mukaan myös inhon ja hämmästyksen, jopa rakkauden. Kaikilla tunteilla on tärkeä rooli, emmekä voi valita mitä tunteita tunnemme, Palssa sanoo.

Negatiiviseksi miellettyjen tunteiden tukahduttamisella on seurauksensa. Kun niitä ei halua tuntea, hyvätkin tunteet jäävät laimeiksi. Palssa kehottaakin lopettamaan tunteiden jaon hyviin ja huonoihin, koska kaikki tunteet ovat yhtä arvokkaita. 

Tunteen sietäminen on usein vaikeampaa fyysisesti kuin henkisesti.

Palssa tapaa vastaanotollaan usein naisia, jotka ovat paitsi tunnesyöjiä, myös liian kilttejä. Moni ei ole koskaan suuttunut edes pitkässä parisuhteessa.

– Viha on myös positiivinen tunne. Se tuo jämäkkyyttä ja paloa tekemiseen, saa puolustamaan omia arvoja ja rajoja. Jos sitä ei uskalla tuntea, ei ole myöskään voimaa vetää omia rajoja.

Kaikki tunteet löytyvät kehosta. Suurin osa mieltää esimerkiksi ahdistuksen tunteen rintakehälle paineena tai möykkynä. Tunteen sietäminen onkin usein vaikeampaa fyysisesti kuin henkisesti.

Entä jos tunteen kohtaaminen pelottaa?

– Ajattele, että se on vain tunne, eikä sinulle tapahdu mitään pahaa. Hengityksen myötä tunne katoaa muutamassa minuutissa.

”Kun syön, lihon. Parin kuukauden aikana olen lihonut yhteensä kuusi kiloa. Lihominen aiheuttaa ahdistusta, ja ahdistus lisää syömistä. Ruoka turruttaa tunteitani tehokkaasti. Syömisen jälkeen minulla on todella tyhjä olo, eikä päässä liiku mitään.” Niina

Voinko tehdä jotain toisin?

Tunnesyöjää ei voi tunnistaa ulkoisesti; tunnesyömiseen liittyy usein ylipainoa tai masennusta, muttei aina. Yhtä hyvin normaalipainoinen voi vetää sipsipussin tai jäätelöpurkin suruunsa. Anette Palssan mukaan naiset ovat tyypillisesti mieltyneet makeaan, miehet taas enemmän suolaiseen ja rasvaiseen.

Vaikka herkkujen mättäminen ei olisi vielä aiheuttanut terveyshaittoja, niitä todennäköisesti tulee ajan kanssa. Tunnesyömisen taustalla vaikuttaa aina myös henkisesti huono olo.

Nyt kannattaa selvittää, missä tilanteissa syömishalun aiheuttava tunne yleensä nousee ja voisiko sen aiheuttajalle tehdä jotain. Jos ikävä esimies aiheuttaa toistuvasti ahdistusta, voisiko asian ottaa puheeksi? Jos syö iltaisin yksinäisyyteen, voisiko soittaa jollekin, aloittaa uuden harrastuksen tai vaikka ottaa lemmikin?

Palssan mukaan moni ei edes tiedä, mistä syömishalut johtuvat tai mikä tunne taustalla vaikuttaa.

– Usein syyt juontavat kauas lapsuuteen tai nuoruuteen, esimerkiksi hylkäämiskokemukseen. Kun sitten työpäivän aikana kokee vastaavan hylkäämisen vaikkapa pomon antamana kritiikkinä, tunnemuisto aktivoituu.

Tunnesyömiselle voivat altistaa esimerkiksi lapsuudessa koetut traumat, koulukiusaaminen tai vaikkapa vanhempien avioero. Lapsena on myös voitu palkita tai lohduttaa ruualla. Myös herkät ja kontrolliin taipuvaiset ovat alttiita tunnesyömiselle.

Kaikista herkistä ei silti tule automaattisesti holtittomia herkuttelijoita. Palssa muistuttaa, että tunnesyöminen on aina monen asian summa, johon vaikuttavat alttius, perimä, ympäristö, ystävyyssuhteet ja esimerkiksi vanhempien suhtautuminen lapsensa herkkyyteen.

Lapsuudentraumoja ei tarvitse aina välttämättä lähteä setvimään terapiaan. Riittää, kun alkaa tiedostaa tunteensa ja opetella niiden säätelyä muulla kuin ruualla. Tunnesyömistä voi työstää myös omin päin erilaisten harjoitusten avulla.

Jos tunnesyömiseen liittyy diagnosoitua masennusta tai ahdistuneisuushäiriötä, tunteiden kohtaamisessa tarvitaan ammattilaisen apua. Keskusteluavusta voi toki olla muillekin hyötyä; Palssa uskoo vuorovaikutuksen voimaan.

– Kun juttelee läheisen tai ammattilaisen kanssa, voi saada uusia oivalluksia itsestä. Mutta uusia tapoja on aina itse harjoiteltava arjessa.

”Onnistumisen jälkeen ansaitsen herkun, paremman päivällisen tai roskaruokaa. Se on kirjaimellisesti palkinto: kun normaalisti yritän syödä mahdollisimman terveellisesti tai vältellä herkkuja, onnistumisen hetkinä saan tehdä poikkeuksen.” Emilia

Kirkasta mitä haluat

Arjen oravanpyörässä on harvoin aikaa syvemmälle tilannetsekkaukselle. Vaikka olo olisi epämääräisen kurja, moni puuskuttaa eteenpäin ja lohduttautuu ruualla.

Monen tunnesyöjän elämässä suurin ongelma onkin juuri työ tai parisuhde. 

Palssa kehottaa pysähtymään ja miettimään, millaista elämää haluat oikeasti elää. Onko sinulle tärkeää elää rakastavassa parisuhteessa? Tahdotko tehdä töitä ympäristössä, jossa on turvallinen ja hyvä olla? Haluatko, että syöminen on sinun hallinnassasi, ei tunteidesi?

Tutkimusten mukaan onnellisuuteen vaikuttavat eniten työ ja parisuhde, koska niissä vietetään eniten aikaa. Monen tunnesyöjän elämässä suurin ongelma onkin juuri työ tai parisuhde, Palssa kertoo.

– Olemme laumaeläimiä, joten vuorovaikutus muiden kanssa vaikuttaa henkiseen hyvinvointiin. Jos työympäristö tai parisuhde on epäkannustava, se vaikuttaa, vaikka tekisi kuinka paljon itsensä kehittämisharjoituksia.

Kun havahtuu siihen, että työ vie kaiken ajan ja voimavarat, on tullut aika kysyä, onko se sen arvoista. Jos taas voi huonosti parisuhteessa, kannattaa miettiä, millaisessa suhteessa olisi hyvä olla. Kun tietää, mitä haluaa, on helpompi suunnata sitä kohti.

”Joskus syömisen jälkeen iskee morkkis. Kun on vedetty paljon karkkia tai syöty esimerkiksi pizzat kaverin kanssa, mietin jälkikäteen, että oliko tuo nyt aivan tarpeellista. Yleensä yritän kuitenkin olla armollinen itselleni: suklaalevy viikossa ei ruokavaliota kaada.” Emilia

Ole sitkeä!

Vaikka tunnesyömisen taustalla vaikuttava kuvio olisikin selvillä, vanhojen tapojen kukistaminen vaatii sitkeyttä. Kun yksinäisyys vyöryy päälle, lapset huutavat tai ylityöt kasaantuvat, suuhun sujahtaa helposti suklaapala. Silloin on hyvä muistaa, että takapakit kuuluvat asiaan.

Tunnesyöjän tiellä tasapainoon yksi asia on varma: repsahduksia tulee varmasti. Aluksi luultavasti enemmän kuin onnistumisia. Ne eivät silti merkitse epäonnistumista, vaan kuuluvat oppimisprosessiin.

– Tunnesyömisen kukistaminen kulkee vaiheittain: välillä tunteita on helppo kohdata, välillä palataan vanhoihin tapoihin.

Pikatietä onneen ei ole. Aivot muuttuvat hitaasti.

– Muutokset vaativat vähintään kuukausia. Mitä vaikeampi tausta, sitä pidempi prosessi. Osalla se voi kestää vuosia tai vaatii ammattilaisen tukea. Muista: olet vain ihminen. Vaikka repsahduksia tulee, mitään ei ole menetetty. Aina voi oppia lisää.

Kursivoidut kohdat ovat Me Naisten lukijoilta pyydettyjä kokemuksia tunnesyömisestä.

1. Pysähdy ja tunnista tunteesi: onko se nälkää vai mieliteko? Jos tunne on nälkää, syö kunnon ateria.

2. Jos tunne ei ole nälkää, vaan jotain muuta, uskalla tuntea se. Ahdistavakin tunne laantuu usein jo muutamassa minuutissa.

3. Muista: Kyseessä on vain ikävä tunne. Jos haluat päästä siitä eroon, se on uskallettava kohdata.

Vierailija

Nappaatko suklaata iloon ja suruun? ”On aika havahtua, jos ei voi pitää vapaapäivää ilman herkkuja”

"En pysty syömään maitotuotteita enkä halua syödä probiootteja purkista" Kokeile raakamaitoa tai ostaa Ruohonjuuresta etc. överihintainen kyytönmaitotölkki. Moni ei kestä prosessoitua maitoa, koska se on käytännössä entsyymitöntä, kuollutta nestettä. Oikea maito on jotain ihan muuta. Terveysvaikutuksiltaan vähintään kombutchan tasoa, mutta vielä enemmän "kaikkivoipa", sisältäen mineraaleja, hivenaineita, kaikki tunnetut vitamiinit, entsyymeitä joka lähtöön, kalsiumia ja magnesiumia. Lisäksi...
Lue kommentti