Ruokamarketin vesihyllyssä on paljon juomia, joihin on lisätty muun muassa vitamiineja.
Ruokamarketin vesihyllyssä on paljon juomia, joihin on lisätty muun muassa vitamiineja.

Kävimme läpi ruokamarketin vesihyllyn ja tutustuimme hivenaineilla täydennettyjen juomien sisältöön. Onko niistä aidosti hyötyä hyvinvoinnille?

Kautta aikojen ihmisille on kaupattu terveelliseksi tai jopa parantavaksi väitettyjä ihmevesiä. Nykyään myös ruokakauppojen hyllyt notkuvat sokerilla ja ravintolisillä täydennettyjä makuvesiä, joiden etiketteihin on painettu vihjeitä siitä, mitä upeita hyötyjä veden juojalle saattaa koitua.

Yksilöllisen terveydentilansa mukaisesti kuluttaja voi valita itselleen sopivan tuotteen. Yhdessä etiketissä on listattu ”iho, hiukset, kynnet”, toisessa ”iho, hiukset, aineenvaihdunta”, kolmannessa ”vireys, aineenvaihdunta, vastustuskyky”. Vesi voi myös tarjota ”elinvoimaa” tai ”kauneutta”.

Kävimme läpi ruokamarketin vesihyllyn ja tutustuimme hivenaineilla täydennettyjen juomien sisältöön. Onko niistä aidosti hyötyä hyvinvoinnille?

Makuvesissä on hieman sokeria ja paljon turhia ravintolisiä

Yhteistä miltei kaikille vitaminoiduille makuvesille on, että niissä on sokeria. Tyypillisessä ravintolisällä täydennetyssä makuvedessä on 10–20 grammaa sokeria puolta litraa kohden, eli noin kolmasosa normaalin limonadin sokerimäärästä.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

Jos sokerilimun korvaa vastaavalla annoksella makuvettä, sokerin saanti vähenee merkittävästi. Silti myös makuvesiä juomalla voi helposti nostaa päivittäisen sokeriannoksen epäterveelliselle tasolle. Ruokavalion suunnittelun näkökulmasta hivenaineilla täydennettyihin vesiin kannattaa suhtautua sokeroituina ravintolisinä.

Suurin osa ravintolisien käytöstä on turhaa. Useimmat suomalaiset saavat riittävästi miltei kaikkia välttämättömiä hivenaineita ihan vain ruuasta. FinRavinto 2017 -tutkimuksen mukaan tyypillinen ravintolisän syöjä saa ruuasta jopa enemmän hivenaineita kuin muut.

Toisin sanoen ravintolisiä kuluttavat usein juuri ne ihmiset, jotka niitä vähiten tarvitsisivat. Todennäköisesti sama pätee vitaminoituihin pullovesiin. Niitä juodaan ravitsemuksen kannalta pääosin turhaan.

Näyttö ravintolisien hyödyistä on muutenkin ristiriitaista. Lisistä on hyötyä puutostilojen torjunnassa, mutta toisinaan yksittäisten hivenaineiden tankkaaminen voi olla jopa terveydelle haitallista. Suositeltava linja on, että ravintolisiä syötäisiin ainoastaan väliaikaisesti tietyissä elämäntilanteissa tai jos ruokavalio on jollakin tapaa rajoittunut. Sokeroidut makuvedet eivät varmastikaan ole vaarallisia, mutta hivenaineet kannattaa mieluummin hankkia monipuolisesta ruuasta.

Sinkki ja magnesium ovat trendikkäitä, mutta hyöty jää vähäiseksi

Moniin makuvesiin on lisätty sinkkiä tai magnesiumia. Molemmat ovat suosittuja ravintolisiä, joilla ajatellaan olevan monenlaisia hyödyllisiä vaikutuksia. Magnesiumlisän väitetään muun muassa torjuvan lihaskramppeja ja polttavan rasvaa.

Magnesiumravintolisien hyödyt ovat kyseenalaisia. Arviolta liki 90 prosenttia suomalaisista saa magnesiumia tarpeeksi ruuasta. Joka tapauksessa makuveteen lisätyt magnesium-annokset eivät ole vaarallisia. Puolen litran pullo magnesiumilla täydennettyä juomaa sisältää yleensä vain murto-osan päivän suositellusta annoksesta.

Miltei kaikki suomalaiset saavat sinkkiä tarpeeksi. Muutama prosentti saa sitä liikaakin. Normaalia ruokavaliota noudattava suomalainen, joka syö sinkkiravintolisää ja vielä päälle juo puoli litraa makuvettä, voi saada sinkkiä moninkertaisesti enemmän kuin tarvitsisi. Liiallinen sinkin saanti saattaa aiheuttaa muun muassa erilaisia vatsaoireita.

Makuvesien vitamiineista folaatti on tarpeellisin

Makuvesiä täydennetään sekalaisilla vitamiineilla, joista ei ole useimmille ihmisille hyötyä. Yleisimpiä lisiä ovat C- ja E-vitamiini sekä erilaiset B-ryhmän vitamiinit.

Melkein jokainen suomalainen saa E-vitamiinia keskimääräisen tarpeen mukaisesti tai enemmän. Sen sijaan B-ryhmän vitamiinien saannista löytyy puutteitakin.

Makuvesien vitamiineista hyödyllisin on folaatti eli B9-vitamiini. Vuodesta toiseen noin kolmannes suomalaisista saa sitä alle keskimääräisen tarpeen. Folaattia on lisätty moniin makuvesiin ravitsemuksellisesti hyödyllisiä määriä. Folaatin saannin voi varmistaa myös ruokavalion avulla. Sitä saa muun muassa täysjyväviljasta, hedelmistä, vihanneksista, pavuista ja pähkinöistä.

C-vitamiinin liian vähäinen saanti on enimmäkseen yksipuolisesti syövien miesten ongelma. C-vitamiinin päivittäinen saantisuositus on 75 milligrammaa. Se ei ole paljon. Suosituksen saavuttaa syömällä yhden pienen appelsiinin tai neljäsosan keskikokoisesta punaisesta paprikasta.

C-vitamiinia on niin helppoa saada ruuasta, että tuskin kenenkään kannattaa lähteä hakemaan sitä ravintolisällä täydennetystä sokerivedestä.

Vierailija

Juo vettä hanasta.

.
Moni suomalainen (vauvasta senioriin ja ruokavaliosta riippumatta) kärsii tietämättään erilaisista ravinnepuutoksista. Yleisimmät ravinnepuutokset ovat kalan Omega-3 rasvahapot (EPA ja DHA), rauta, folaatti, B12-vitamiini, D-vitamiini (ruuasta on mahdotonta saada riittävästi D-vitamiinia, oli se millainen tahansa), C-vitamiini, jodi, seleeni, magnesium, sinkki ja K2-vitamiini, joka on äärimmäisen tärkeä verisuonten ja luuston hyvinvoinnille. 

Näiden puute altistaa kaikenlaisille ikäville puutossairauksille ja oireille.

Esim. kilpirauhasen vajaatoiminta tulee jos ravinnossa on liian vähän seleeniä, jodia, rautaa, sinkkiä, magnesiumia sekä D-vitamiinia. Näiden hivenaineiden ja D-vitamiinin puute on yleistä suomalaisilla. Pelkästään D-vitamiinin puutostila voi johtaa kilpirauhasen autoimmuunisairauden syntyyn.

Suomen väestöstä noin 30 % ei saa tarpeeksi jodia, rautaa ja seleeniä.

Eli ei nää sairaudet ihan taivaasta tipu. Toki on sairauksia, joihin ei voi edes ravinnolla vaikuttaa, mutta ne eivät ole lisääntyneet.

Raudan ja D-vitamiinin puutostilan oireet sekoitetaan usein masennukseen tai kilpirauhasen vajaatoiminnan oireisiin, joten vaadi näiden mittaus. ÄLÄ syö rautaa ilman todettua raudan puutosta ja varastoraudan (ferritiini) seurantaa.

Näiden kuukausihinnaksi tulee alle 10 euroa, joten ei ole rahasta kiinni terveyden ylläpito.

Lääkärikoulutuksessa ei ole ravitsemusta paria viikkoa enempää ja näinollen lääkärit eivät pysty kartoittamaan potilaansa ravitsemustilaa. Mitään vitamiini- tai hivenainemittauksia ei yleensä edes tehdä. Myös ravintoainepuutoksista johtuvia oireita ja sairauksia hoidetaan yleensä lievittämällä oireita haitallisilla lääkkeillä, kun pitäisi hoitaa oireen syytä. Elämme 2000-lukua ja sairauksien hoito on monesti kuin keskiajalta.

Suuri harmi ja ihmeteltävä asia on miksi lääkäreille ei anneta kunnollista ravitsemuksellista koulutusta. Ruokavaliolla on kuitenkin tekemistä suuresti lähes kaikkien terveyden tekijöiden, sairauksista parantumisten ja immuunivasteen kanssa. 

Toki lääketiede on kehittynyt huimasti viimeisen 100 vuoden aikana ja moni sairaus joka ennen tappoi, pystytään tänä päivänä ehkäisemään tai parantamaan.

Sisältö jatkuu mainoksen alla