Kuvat
Anna Huovinen, Hanna-Kaisa Hämäläinen
Maria saattaa ottaa pienen hengähdyshetken jopa kesken työvuoron. Sekin palauttaa.
Maria saattaa ottaa pienen hengähdyshetken jopa kesken työvuoron. Sekin palauttaa.

Palautumiseen kannattaa satsata muulloinkin kuin rättiväsyneenä työpäivän jälkeen. Pieniä, palauttavia hetkiä voi pitää pitkin päivää.

Ravintola- ja leipomoyrittäjä Maria Muinonen, 44:

”Mietin, mikä minua ilahduttaa”

”Vuosi sitten tein päätöksen, jota olin kypsytellyt 5–6 vuotta. Päätin alkaa huolehtia itsestäni. Olin tehnyt 20 vuotta ravintola- ja leipomoalan yrittäjän töitä ja kokeillut kaikkea: työtä unetta, työtä vuorotta ja kaikkea siltä väliltä. Olin jatkuvasti väsynyt ja minulla oli vatsaoireita, migreeniä ja muita fyysisiä vaivoja.

Nykyään huolehdin ennen kaikkea siitä, etteivät päivät veny liian pitkiksi. Yrittäjänä teen monenlaisia päiviä. Kuormittavimpia ovat leipomovuorot, joihin herään kello 2.30. Haasteena on, että silloinkin pitäisi nukkua yhtä paljon kuin päivätöissä. Se on vaikeaa, koska luontainen rytmini on iltapainotteinen ja haluan viettää aikaa perheenkin kanssa.

Sisältö jatkuu mainoksen jälkeen

Leipomopäivien hyvä puoli on, että keskipäivällä olen jo tehnyt normaalin työpäivän. Silloin lähden usein lenkille tai salille.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Toimistotöitä teen usein kotona, jolloin ne tuntuvat kevyemmiltä. Voin välillä heittää pyykit koneeseen tai käydä kävelemässä ulkona viisi minuuttia.

Työvuorossa pienetkin hetket rentouttavat. Saatan venyttää vaikka vessataukoa tarkoituksella pari minuuttia pidemmäksi. Istahdan hetkeksi alas, suljen silmät ja annan hengityksen tasaantua. Niin saan sydämen sykkeen alas ja itseni tasapainotilaan. Sekin palauttaa, kun rupattelee hetken asiakkaiden kanssa ja juo kupin teetä.

Suurimman työn muutokseen tein pään sisällä. Kun hyväksyin sen, että myös minä olen normaalielämän arvoinen ihminen, loppu oli helppoa. Mietin, mitkä asiat minua ilahduttavat ja hakeuduin niiden pariin.

Huomasin hyvin nopeasti, että hyvä olo lisääntyi. Fakta on, että uni, ruoka ja liikunta on se, millä homma hoidetaan.”  

Meikkaaminen on Anne Kuution omaa aikaa. 

Myyntijohtaja Anne Kuutio, 43:

”Meikkaaminen on minulle meditaatiota”

”Herään aamuisin kuuden jälkeen, tarkoituksella ennen muuta perhettä. Keitän kahvin ja meikkaan rauhassa. Keskityn siihen, että valitsen luomivärejä ja käytän taiteellista vapauttani. Olen vasta viime aikoina ymmärtänyt, että aamurutiinini on minulle meditaatiohetki. En käy mitään asioita läpi, vaan olen siinä itseäni varten.

Aamiainen on minulle jaksamisen kannalta tärkeä. Suosin pitkäkestoisia hiilihydraatteja, jotta nälkä ei tulisi heti parin tunnin kuluttua. Lisään puuroon marjoja ja rahkaa tai raejuustoa tai teen smoothien, johon tulee riittävästi banaania.

Pyrin siihen, etten suorittaisi unta, mutta kello kädessäni kertoo syvän unen määrän. Jos se on aamuisin alle kaksi tuntia, en ole virkeä. En myöskään voi valvoa viikonloppuisin kovin pitkään, sillä en osaa ottaa unta takaisin toisesta päästä. On parempi hyväksyä, että minun on oltava unessa viimeistään kello 23.

Aloitan työt usein jo seitsemältä. Normaalissa arjessa kävelen osan matkasta töihin. Nyt etätöissä lähden hetkeksi kotoa istumaan luonnon ja meren äärelle. Venyttelen, oikaisen itseäni tai tanssin kymmenen minuuttia. Pyrin keskittymään hetkeen.

Johtamistyötä voisi halutessaan tehdä kellon ympäri, joten on osattava johtaa myös itseään. Suunnittelen ajankäyttöäni ja olen opetellut myös hyväksymään asioita. Esimerkiksi sen, että kun on eniten kiire, kaikki kolme lasta ja turvaverkko ovat todennäköisesti sairaina.

Kun täytin 40 vuotta, huomasin, että palautumiseen on pakko kiinnittää enemmän huomiota joka päivä.

Lomalla minulle tärkeitä asioita ovat ystävien tapaaminen ja sopiva aikatauluttomuus. En välttämättä halua suunnitella menoja kuukausien päähän, vaan pyydän ystäviä ex tempore iltakahville tai rannalle. Se sopii paremmin monelle muullekin lapsiperheelle.”

Kun työ on mielekästä, se kuormittaa vähemmän, tietää Anna Savikko. 

Lähihoitaja Anna Savikko, 34: 

”Hetki sohvannurkassa nollaa työpäivän”

Kolmivuorotyössäni kuormittavinta on se, että saan sen yhdistettyä perhe-elämään. Minua palvelee parhaiten rytmi, jossa teen pääasiassa aamu- ja yövuoroja. Silloin olen lapsille paikalla, kun he tulevat hoidosta ja koulusta.

Yövuoroista palautumiseen olen kokeillut monia konsteja. Minulle sopii parhaiten se, että kun pääsen viimeisestä yövuorosta seitsemältä aamulla, menen nukkumaan ja herään yhdeltä päivällä. Se onnistuu parhaiten, jos talo on tyhjä. Menen myös vähän myöhemmin nukkumaan, jotta saan rytmin käännettyä.

Työssäni pitää olla sataprosenttisesti läsnä, sillä asiakkaat ovat päihde- ja mielenterveyskuntoutujia. Vaikka työ on tähänastisista töistäni sekä fyysisesti että henkisesti rankinta, se on myös mielekkäintä ja siksi vähiten kuormittavinta.

Annan itsestäni paljon, mutta kun tulen kotiin, jätän työasiat taakseni. Vietän aina hiljaisen hetken yksin puhelimeni kanssa. Käytän sitä nollatakseni itseni taas äidin ja vaimon rooliin. Keskityn lukemaan esimerkiksi blogitekstiä ja olen omissa oloissani.

Kolmivuorotyössä ei voi ottaa säännöllisiä harrastuksia, mutta käyn laulutunneilla joka toinen viikko. Edelleenkään en osaa laulaa, mutta minulle se on hetki, jona pääsen keskittymään omaan tekemiseen. Olen myös kiinnostunut kauneudenhoidosta ja pidän hemmotteluhetkiä. Värjään hiukset tai teen juhlavamman meikin.

Palautumiseen auttaa myös se, että nykyisellä työpaikallani voin olla luova ja pelata töissä omilla vahvuuksillani. Jos haluan järjestää asiakkaille juhlat, saan tehdä sen. Kun on tyytyväinen tekemäänsä työhön, voi sulkea työpaikan oven joka päivä tyytyväisenä.

Saan voimaa myös siitä, että saan kotona asioita tehtyä. Laitan kuulokkeet korville, räjäytän kaapit ja siivoan kerralla kunnolla. Rakastan projekteja, mutta minun on vaikeaa tehdä asioita pikku hiljaa. Lomallakin palaudun sillä, että pääsen purkamaan rästilistaa.”

Sisältö jatkuu mainoksen alla