Lili, Mikki ja Darra ovat opettaneet omistajilleen paljon muun muassa rauhoittumisesta. Kuvat: Lemmikkien omistajat
Lili, Mikki ja Darra ovat opettaneet omistajilleen paljon muun muassa rauhoittumisesta. Kuvat: Lemmikkien omistajat

Lämmärin, Darran, Lilin, Mikin, Ansan ja Vapun omistajat kertovat, mitä he ovat oppineet elämänsä eläimiltä.

Harva eläimenomistaja selviää uudesta kumppanuudesta ilman vastoinkäymisiä. Silti eläimet ovat rakkaita perheenjäseniämme ja niistä on paljon hyötyä elämässämme.

Monille lemmikki tuo terveellisempiä elämäntapoja sekä enemmän sosiaalisia kontakteja. Tutkimuksissa on todistettu, kuinka lemmikkien seura esimerkiksi alentaa verenpainetta ja auttaa stressaajia. Mutta lemmikki-ihmiset tietävät sen jo kyllä: kun vieressämme on karvainen kaveri, suhtaudumme elämäämme rennommin.

Viisi naista kertoo, mitä oivalluksia sekä muita ilonaiheita eläimet ovat tuoneet heidän elämäänsä. Jos sinulla on kotieläin, voit kertoa sen opetuksista alla olevassa kuvagalleriassa.  

  1. ”Kissan omistaminen on kurssi tyyneyteen”




    ”OIen mieleltäni rauhaton, ja meditointi, päiväunet tai pelkkä oleminen on minulle hirveän vaikeaa. Tällaiselle levottomalle säätäjälle kissan omistaminen on ollut kurssi mielentyyneyteen. En väitä, että olisin siinä vieläkään kauhean hyvä, mutta olen tajunnut, että noinkin voi elää. Kun 6-vuotias Lili-kissamme rotkottaa lattialla onnellisen tiedottomana tai tuijottaa kaksi tuntia hievahtamatta heinikkoa, tajuan, että hötkyily ja jatkuva säätäminen eivät tee automaattisesti autuaaksi. Joskus tyyneys, mielenhallinta ja kärsivällisyys ovat juuri niitä piirteitä, jotka palkitaan hiiripaistilla – tai silityksillä.”
    Marianne
     

  2. ”Hevonen opettaa paljon rauhallisuutta”




    ”Darra on mun silmäterä. 18-vuotias puoliverinen ratsuhevonen on tammalauman kuningatar, jonka ei tarvitse kuin vilkaista, niin muut väistävät. Kuitenkin maailman lempein hevonen. Joskus talutusretkillä joudumme keskustelemaan siitä, kumpi kulkee polulla, kumpi ryteikössä. Darra inhoaa sadetta ja mieluusti kulkee selän takana silloin suojassa.
    Hevonen on opettanut paljon rauhallisuutta ja mielenmalttia. Parasta ovat pitkät maastolenkit metsässä.”
    Marjaana
     

  3. ”Koirien kanssa elämä on pehmeämpää”




    ”Olen ollut koko aikuisiän todella allerginen. Kun uskaltauduimme viisi vuotta sitten hankkimaan perheeseemme vesikoira-Ansan, päätin, että pidän siihen välimatkaa, jotten saisi oireita. Ansa päätti toisin. Se on täysin minun koirani. Kun Ansa oli parivuotias, hankimme hänelle kaverin, Vapun. Myös Vappu valitsi minut omaksi ihmisekseen. Nukun Vappu kainalossani, Ansa jaloissani ja mies siellä, mihin sängyssä mahtuu. Koirat ovat opettaneet minulle, että rakkautta mahtuu ihan valtavasti maailmaan ja että eläinten kanssa elämä on paljon pehmeämpää.”
    Irina
     

  4. ”Lemmikin omistaminen on paljon parempaa kuin kuvittelin”



    ”Elämäni eläin on perheemme rakas kissa Lämmäri. Hän on 1,5-vuotias norjalainen metsäkissa, noin kuusikiloinen hoikka, mutta raamikas kollipoika. Lämmäri on opettanut minulle kaksi asiaa:
    Lemmikin omistaminen on vielä paljon parempaa kuin kuvittelin. Lapsuudenperheessäni ei allergian takia ollut lemmikkejä, ja mietin pitkään, olisiko kissa liian suuri vastuu ja sopeutuisinko sen karvoihin. Nyt vaatteeni, ruokani, tietokoneeni ja naamani ovat täynnä kissankarvoja, mutta en vaihtaisi tätä mihinkään. Kissan silkasta olemassaolosta ja siitä, että se on juuri meidän kissamme, on ihan valtavasti iloa.
    Lämmäri on opettanut minulle myös rauhoittumista ja rentoutumista. Tähän ovat vaikuttaneet muutkin muutokset elämässäni, mutta kissan hankkimisen jälkeen elämäni on ollut stressittömämpää. Lämmärin paijaaminen on hyvin rauhoittavaa. Tietysti kissasta, joka rakastaa sähköjohtojen sekä vaatteiden järsimistä ja kuorruttaa asunnon kissanhiekalla sekä -karvoilla on myös vaivaa ja harmia, mutta tosi paljon vähemmän kuin iloa.”
    Viivi
     

  5. ”Kiitos koirani, nautin teestäni ilman kelloa”




    ”Väsymätön lenkkeilijä, veikeä kulinaristi, rapsutuksia jatkuvasti kaipaava palloaddikti.
    Koirani Mikki, 4, on todellinen seremoniamestari, jota voi kuvailla monilla erilaisilla määreillä. Ensimmäisestä päivästä lähtien se hurmasi minut ja lähimmäiseni temppuilutaidoillaan – ja jo sen läsnäolo saa ihmiset hymyilemään.
    Mikkin kanssa olen joutunut hyväksymään elämän tosiasiat: että en voi kontrolloida kaikkea ja joudun sietämään epätäydellisyyttä, mutta vastapainoksi saan rajattoman määrän vilpitöntä rakkautta.
    Reipas shiban pentu saapui joulukuussa 2014 kotiini melkein kuin vahingossa. Olin kysellyt pennuista monilta kasvattajilta ja päättänyt unohtaa shibahaaveeni pitkien jonojen vuoksi. Sitten kuitenkin sain iloisen uutisen yhden pojan pentueesta, ja elämäni muuttui täysin ja yllättäen. 
    Mikin leikkisä luonne on tehnyt minusta aamu- ja toisinaan jopa talvi-ihmisen. Se on opettanut hetkessä elämistä ja tuonut jopa kahvilla käymisen nautintoja. Se rauhoittuu helposti vilkkaassakin kahvilassa, mikä antaa minullekin syyn nauttia teehetkestä ja ilman kellon vilkuilua. Jos räplään liikaa kännykkää, Mikki pitää puolensa, että huomioin myös sen – mikä puolestaan antaa tauon jatkuvasta somettamisestani.


    Kaksi ensimmäistä vuotta meni melkein loistavasti, sitten Mikillä puhkesi eroahdistus ja epämääräinen yliaktiivisuushäiriö. Merkkejä ylienergisyydestä oli ollut jo pentuaikana, kun Mikki ei malttanut nukkua lainkaan. Tein kaikkeni oireiden lieventämisen eteen, mikä tarkoitti muun muassa satoja poistumisharjoituksia, lääkärin määräämiä rauhoittavia ja koirapsykologilla käyntejä.
    Kun Mikki oli syönyt eteisen ovenpielen melkein puoleksi, hankin sille päivähoitopaikan.
    Huomasin pian, että näistä asioista ei ole syytä kuitenkaan puhua ääneen. Kuulin koirapuistoissa ja tuttavapiireissä päivittelyä muun muassa siitä, kuinka en osaa kouluttaa lemmikkiäni ja olen itse aiheuttanut sille käyttäytymisongelman. Olen kuitenkin päässyt eroon näistä ajatuksista, jotka hetken tykyttivät rinnassani, ja olen oppinut, että jokainen koirakin on oma yksilönsä. Niille voi puhjeta samanlaisia sairauksia kuin ihmisille eikä jokaista koiraa voi kouluttaa täydelliseksi seuralaiseksi.
    Niin ikään aika ja seura tekevät tehtävänsä, myös ylivilkkaalle shiballe. Ulkona Mikki on edelleen samanlainen huumori- ja vauhtimies. Mutta nyt se osaa jo nukkua pitkiä unia ja antaa puhua rauhassa puhelimeenkin. Se tulee viereen nukkumaan ja tuhisee välillä samalla tyynyllä. Se kääntyy selälleen, kun se haluaa rapsutuksia. Ja siinä hetkessä, kun käteni hieroo pehmeää koiranturkkia, on kaikki melkein täydellistä ja stressitasot nollilla. Samalla unohdan ristiriitaiset tunnelmat sekä elämäni rankimman päätöksen. Mikillä on nyt kaksi kotia ja se asuu toistaiseksi vanhempieni luona. Onneksi Suomessa välimatkat ovat loppuen lopuksi lyhyitä ja tiedän, että Mikki on parhaassa mahdollisessa hoitopaikassa.”
    Annakaisa


Mitä sinä olet oppinut lemmikiltäsi?

Lataa alle kuva eläimestäsi ja kerro samalla, mitä tärkeää olet oppinut siltä.
Voit lähettää kuvasi ja tekstisi myös sähköpostilla: annakaisa.vaaraniemi@sanoma.com

Lemmikkini opetukset (1)