Deodorantti auttaa vain hienhajuun, ei kainaloiden kostumiseen. Jos haju ei ole ongelma, ei dödöä tarvita. Kuva: Shutterstock
Deodorantti auttaa vain hienhajuun, ei kainaloiden kostumiseen. Jos haju ei ole ongelma, ei dödöä tarvita. Kuva: Shutterstock

Deodorantin käyttö on perushygieniasta huolehtimista. Vai onko?

Olen käyttänyt deodoranttia 10-vuotiaasta. Pyysin äidiltä deodorantin sen jälkeen, kun huomasin kerran urheiluharjoituksissa kainaloideni kostuneen, ja sillä tiellä ollaan.

En ole koskaan tunnistanut itsessäni merkittävää kainalohien lemahdusta, vaikka joskus dödö on unohtunut. Koska deodorantin laittaminen kainaloihin on hygienianormi, olen kuitenkin käyttänyt dödöä 15 vuoden ajan lähes joka päivä. Ala-asteen ympäristö- ja luonnontiedon kirjan sivu, jossa vannotettiin kaikkia käyttämään deodoranttia, on syöpynyt mieleeni niin, ettei se ikinä lähde pois. 

Vaikka kainalohiki ei ole aiheuttanut suuria murheita, jalkahiki on kokonaan toinen tarina. Olen kärsinyt murrosiästä asti hyvin pahanhajuisesta jalkahiestä, ja sen jälkeen, kun ostin ensimmäisen kunnollisen jalkoihin sopivan antiperspiranttini, en ole harkinnut luopuvani siitä.

Kolme viikkoa ilman

Yleisen viihtyvyyden kannalta lienee ihan hyvä, että koulussa opetetaan deodorantin käyttöä. Voisikohan silti olla niin, että kaikki eivät tarvitse dödöä kainaloihinsa?

Asiaa selvittääkseni olen päättänyt olla kolme viikkoa laittamatta kainaloihini deodoranttia keskellä kuuminta kesää, jos nyt tästä Suomen kesästä voi niin sanoa. Sallin itselleni antiperspirantin käytön jaloissa – ihan itseni, lähimmäisteni ja kenkieni hyvinvoinnin nimissä.

Kun kerron muille kokeilustani, näen, että useimpia ällöttää ajatus viikoista ilman deodoranttia. Ehkä dödöttömyys vertautuu heidän mielissään siihen, että pidättäytyisi hampaidenpesusta tai alushousujen vaihtamisesta. Deodorantittomuudessa on kuitenkin se hyvä puoli, että voin nollata hikiset tilanteet käymällä suihkussa. 

Lopputulos kiinnostaa. Jos en kerran tarvitsekaan deodoranttia kainaloihini, säästän jokusen euron vuodessa, voin skipata aamurutiinistani yhden kohdan ja vältyn kantamasta deodoranttia joka reissuun ja yökyläpaikkaan.

Viikko 1: tuoksahdus hikeä

Olen lähdössä viikonlopuksi urheilukisoihin ulkomaille, mutta onneksi valmentajan tehtäviin. Lennän kisapaikalle pelkillä käsimatkatavaroilla, joten olen tyytyväinen, että litran vetävään nestepussiin ei tarvitse tunkea deodoranttia kaiken muun lisäksi. 

Kisoissa on muutama tilanne, joissa haistan pienen tuoksahduksen hikeä. Voi kuitenkin olla, että haju tulee itsensä hikeen lämmitelleistä urheilijoista eikä suinkaan minun kainaloistani. 

Kotiin lähtiessä vaihdan pitkän päivän päätteeksi lentokentän vessassa siistimmät vaatteet päälle. Edessä on lento yötä vasten. Oloni on nuhjuinen ja toivon, että voisin edes sipaista deodoranttia kainaloon. Tax free -myymälöissä kierrellessäni nuuhkin epäluuloisena kainaloitani ja hengailen kädet lanteilla, jotta ilma vaihtuisi kainaloiden seutuvilla. Katselen kaihoisasti deodoranttihyllyä ja kadun koko kokeiluun ryhtymistä. 

Viikko 2: tähän voisi tottua

Arkisin vedän kevyen hien päälle heti aamulla junaan kiirehtiessäni. En asemaa kohti juostessani ehdi haistelemaan, miltä kainaloiden tilanne vaikuttaa. Ei auta kuin toivoa, että vieruskaverini ei joudu kärsimään hajuhaitoista.

Olen tottunut deodorantittomuuteen yllättävän nopeasti, enkä enää ole jatkuvasti hermostunut asiasta.

Lauantaina lähden kevyelle juoksulenkille, enkä senkään jälkeen huomaa hienhajua. Pyydän puolisoani haistamaan varmuuden vuoksi, mutta hän kieltäytyy. Täytyy kai vain luottaa omaan hajuaistiinsa.

Viikko 3: märkä muttei haiseva

Eniten olen pelännyt akrojoogaamista deodorantittomilla kainaloilla. Akrojooga on käytännössä pariakrobatiaa, ja siihen kuuluu tiivis kontakti toisten vartaloihin. Ahdistaa ajatella, että saatan olla epämiellyttävä, hienhajuinen pari. 

Akrojoogaan lähtiessä vaikeudet alkavat jo kotoa. Sataa, joten pyöräilen usean kilometrin matkan urheiluhallille hiostavassa sateenpitävässä takissa. Pukuhuoneessa läiskin hätäisesti kainaloihini vettä ja kuivaan niitä vessapaperilla. Voi, miksi lähdinkään tähän kokeiluun?

Kaiken lisäksi treenisalista on ilmeisesti laitettu kesäksi ilmastointi pois. Hiki alkaa puskea päälle välittömästi, mutta kainaloista murehtiminen unohtuu treeniin keskittyessä nopeasti.

Parin tunnin urheilun jälkeen nuuhkin kainaloitani: eivät haise. 

Lopputulos

Kolmen viikon kokeilun perusteella vaikuttaa siltä, etten tarvitse kainaloihin laitettavaa deodoranttia mihinkään. En aio välittömästi konmarittaa puoliksi käytettyä dödöäni roskiin, mutta en myöskään aio hieroa sitä itseeni joka päivä. Säilytän sen tiukkojen urheilusuoritusten ja jännittävien juhlapäivien varalle. 

Sain kyllä kokeilun aikana kainaloni märiksi monta kertaa, mutta tavallinen deodorantti, toisin kuin antiperspirantti, ei estä kainaloiden kostumista. Kosteutta olisi ilmennyt, vaikka olisinkin rullaillut dödöä kainaloihini.

Kokeilusta valaistuneena suosittelen pientä testiä muillekin.

Olo on vähän huijattu. Olen hieronut kainaloihini deodoranttia 15 vuoden ajan, koska moni ihminen tarvitsee dödöä pysyäkseen hajuttomana – mutta en minä. Jalkadeodorantin, jota toden teolla tarvitsen, sen sijaan löysiin vasta parikymppisenä, koska deodorantin käyttö jalkoihin ei ole hygienianormi.

Kokeilusta valaistuneena suosittelen pientä testiä muillekin, jotka ovat epävarmoja deodorantin tarpeellisuudesta itselleen. Hajuttomana voi näköjään pysyä ilman dödöäkin.

Vierailija

Olin kolme viikkoa ilman deodoranttia – lopputulos yllätti

Olen 59v nainen ja en ole muutamaan vuoteen käyttänyt deodoranttia eikä kukaan ole huomautellut siitä. (mainittakoon että olen muuten ylihygieninen!)Suihkussa aamuin illoin. Päivänmittaan pyyhin kainaloita kostealla vanulla, välillä laitan vanuun kasvovettä. Vaatteeni eivät haise eivätkä kainalot. Suihkun jälkeen laitan vartalotuoksua kainaloihin.
Lue kommentti

Voisiko eteerisistä öljyistä olla apua uniongelmiin? Nukahtamisongelmista kärsivä toimittaja Susanna Koivisto päätti testata laventelia.

Nukahtaminen on minulle haastavaa. Mielessä pyörii sata erilaista asiaa, ja rauhoittuminen ottaa aikansa. Kuulin, että laventeliöljyllä voisi olla rauhoittava vaikutus, jos sitä käyttää ennen nukkumaanmenoa. Päätin kokeilla eteerisen laventeliöljyn toimivuutta. 

Käytin öljyä yhteensä kahden viikon verran. Ensin hieroin sitä sormiini ja haistoin. Pidin laventelin tuoksusta, ja se auttoi minua rentoutumaan nopeasti. Hieroin sitä myös isovarpaisiini, mutta en ole varma oliko siitä hyötyä. Lisäksi laitoin ensimmäisinä testi-iltoina tipan öljyä tyynylleni, mutta en kokenut siitä olevan hyötyä.

Unilääkäri ei suosittele laventelia 

Kasveja on käytetty ihmisten hyvinvoinnin edistämiseen jo vuosituhansien ajan. 

– Eri kasvien kemialliset koostumukset vaikuttavat eri tavalla ihmiskehoon. Jotkut koostumukset voivat olla viilentäviä, toiset ovat aisteja avaavia ja virkistäviä, laventeli taas on rauhoittava, kertoo doTerra-öljyjä markkinoiva Merja Priest

Laventelissa vaikuttava ainesosa on Priestin mukaan linaloli.

– Linalolia on monissa muissa kasveissa myös, kuten kamomillassa. Sen takia kamomillateetä suositellaan usein juotavaksi ennen nukkumaanmenoa.

Priest muistuttaa kuitenkin olemaan tarkkana laventeliöljyostoksilla. Monet öljyt, joiden väitetään olevan laventelia, ovat synteettisiä, jolloin niillä ei ole samanlaista vaikutusta.

– Kuluttajan pitää olla tarkka, mikäli hän haluaa oikeaa kasvia. 

”Melatoniini on luonnonmukaisista lisätuotteista todistetusti ainoa, joka tehoaa.”

Terveystalon unilääkäri Henri Tuomilehto ei kuitenkaan usko, että laventeliöljyn käyttö helpottaa nukahtamista. 

– En suosittelisi laventeliöljyä. Sen toimivuudesta ei ole mitään lääketieteellistä näyttöä, Tuomilehto kommentoi. 

– Nukahtamiseen on paljon omia konsteja, joita voi kokeilla, mutta melatoniini on luonnonmukaisista lisätuotteista todistetusti ainoa, joka tehoaa. 

Tuomilehto suosittelee nukahtamisvaikeuksista kärsivää selvittämään lääkärin kanssa, mistä ongelmassa on kyse. Unihäiriöitä on Tuomilehdon mukaan yli 80 erilaista, joten yhtä ratkaisua uniongelmiin ei ole. 

Voisiko öljystä tulla unirutiini?

Itse totesin, että hyvä yöuni on monen asian summa.

Niinä testipäivinä, kun olin muutenkin illalla rättiväsynyt, laventeli auttoi saamaan hyvän olon tunteen ennen nukahtamista. Kaikista parhaiten se auttoi juuri ennen sänkyyn menoa, sillä öljyn tuoma rentouttava vaikutus katosi nopeasti, jos lähdin vielä puuhastelemaan jotain. Niinä testipäivinä, jolloin olin stressaantunut illalla ennen nukkumaanmenoa, laventeliöljyllä rentouttaminen väkisin ei ollut kovin hyödyllistä. 

Uskon, että mikäli olisin käyttänyt laventeliöljyä pidemmän aikaa, siitä olisi ollut enemmän hyötyä. Öljyn levittämisestä voisi muodostua nukahtamista edeltävä rutiini, joka muistuttaa aivoja nukkumaanmenosta.

Kaikista eniten hyötyä laventelista on varmasti niille, jotka todella rakastavat sen tuoksua.

Uraauurtavassa tutkimuksessa analysoitiin aineistoa lähes 1 600 migreeniperheestä.

Yli puoli miljoonaa suomalaista sairastaa migreeniä. Aivosairaus on yleinen, mutta sen puhkeamissyistä on toistaiseksi ollut vain vähän tietoa.

Keväällä julkaistu suomalaisjohtoinen tutkimus valottaa nyt migreenin periytyvyyttä. Kyseessä on kaikkien aikojen laajin migreenin perhetutkimus, johon osallistui lähes 1 600 perhettä. Yhteensä analysoitavaa aineistoa oli yli 8 300 henkilöstä.

Tutkimuksessa saatiin selville, että migreenin periytymisen taustalla on tuhansia sairausriskiä lisääviä geenimuotoja. Muutaman vahvan geenin sijaan migreeniä voivatkin aiheuttaa lukuisat eri riskitekijät geeneissä. Tutkimuksen julkaisi Neuron-tiedelehti. 

Tieto mutkistaa aiempaa käsitystä migreenistä, mutta toisaalta tulevaisuudessa sen avulla voidaan kehitellä uusia hoitomuotoja.

– Yleisten geneettisten riskitekijöiden merkitys perheissä yllätti meidät. Toisaalta suurin osa migreenin geneettisestä alttiudesta on edelleen selittämättä ja lisätutkimuksissa tunnistetaan varmasti lisää sekä yleisiä että harvinaisia migreenin riskitekijöitä, toteaa tutkimusta johtanut professori Aarno Palotie Helsingin yliopiston Suomen molekyylilääketieteen instituutista (FIMM) tiedotteessa.

Tutkimuksessa havaittiin myös, että eri migreenityypit periytyvät eri tavoilla. Aurallista migreeniä sairastavien perinnöllinen riski oli suurempi kuin auratonta migreeniä sairastavien.

Eri migreenityypit periytyvät eri tavoilla.

Harvinaisempaa, hemiplegistä migreeniä sairastavilla oli kaikkein suurin yleisten geenimuotojen riskitaakka. Aiemmin on ajateltu, että kyseinen migreenityyppi johtuu pääasiassa harvinaisista mutaatioista tautigeeneissä.

Harvinaisen migreenin periytyminen seuraavalle sukupolvelle on siis todennäköisempää kuin yleisemmän. Migreeni periytyy myös todennäköisemmin, jos siihen sairastuu alle 20-vuotiaana.

Helsingin Sanomat kirjoitti keväällä, että migreeniä estävä biologinen lääke saadaan Yhdysvalloissa markkinoille todennäköisesti jo tänä vuonna. Se on tarkoitettu erityisen vaikean migreenin hoitoon.