Kodin Kuvalehti
Rennon elämäntavan oppiminen voi olla vaikeaa, jos on tottunut hoitamaan kaiken aina jämptisti. Toisilta se sujuu ihan luonnostaan. Kuva: Shutterstock
Rennon elämäntavan oppiminen voi olla vaikeaa, jos on tottunut hoitamaan kaiken aina jämptisti. Toisilta se sujuu ihan luonnostaan. Kuva: Shutterstock

Velttoile reilusti! Voit paremmin, kun silität ja siivoat harvemmin, neuvoo psykoterapeutti.

Psykoterapeutti Asta Peipolla on kivaa kerrottavaa. Hän sanoo, että joskus pitäisi tehdä juuri toisin kuin ”kunnon ihminen” tekisi. Pitäisi ja suorastaan kannattaisi.

Mutta miksi? Mitä hyvää on kaikessa sellaisessa, joka kuulostaa vain velttoilulta?

– Velttoilulta vaikuttavissa asioissa on paljon, paljon hyvää. Kun ei ole aina pakko tehdä asioita samalla tavalla, se tuo elämään rentoutta.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Ihmisen mielenterveyttä tukee se, että ei yritäkään suoriutua kaikesta hienosti: leppoisasti elävän elämä on monella tavalla kevyempää. Jos asioita vain jättää tekemättä, niihin ei kulu aikaa eikä rentouteen tottuneelta myöskään energiaa – varsinkaan, jos itseään ei moiti tekemättömistä asioista.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Laiskottelulta vaikuttavat asiat kertovat sinusta paljon hyvää.

Jos siis suhtaudut tiskipöydälle kertyvään tiskivuoreen tyynesti, olet oikeastaan onniteltava ihminen.

– Malli on voinut tulla lapsuudenperheestä, jossa on oppinut olemaan veltto. Rento ihminen ei itse välttämättä kärsi asiasta. Ympäristölle voi kyllä joskus tulla pulmaksi, jos elää kuin Ellun kana eikä hoida omia hommiaan, naurahtaa Peippo, joka työskentelee myös parisuhdeterapeuttina.

Rentouden huono puoli onkin vastuuttomuus, joka pahimmillaan johtaa ristiriitoihin ja jopa talousvaikeuksiin. Rajansa siis kaikella. Alati sotkuinen koti voi ahdistaa ja kyvyttömyys tarttua asioihin kääntyä raskaaksi.


Täydellisyyden tavoittelu vie voimia

Asta Peippo arvelee, että rennomman elämänotteen opettelu on vaikeaa heille, jotka ovat aina tottuneet pitämään kaiken järjestyksessä. Sama epäjärjestys tai keskeneräisyys, joka rennomman ihmisen mielestä vähentää stressiä, voi tehdä pedantin entistä stressaantuneemmaksi.

”Vaatimukset itseä kohtaan uuvuttavat ja heijastuvat myös lähipiiriin.”

Peipon mielestä on tärkeä kysyä, kuka lopulta määrittelee ”kunnon ihmisen” tai ”normaalin ihmisen”.

– Jos on tottunut syyllistymään siitä, että kaikki ei ole kotona ihan tip top, tulee mieleen täydellisyyden tavoittelu. Hänelle tekisi mieli sanoa, että kaikkea ei ehdi tehdä eivätkä ne työt koskaan lopu tekemällä. Tarvitaan myös armollisuutta itseä kohtaan.

Täydellisyyden tavoittelu vie pahimmillaan paljon voimia. Uupuessa voi päätyä jopa mielenterveysongelmiin.

– Jos pyrkii täydellisyyteen, helposti odottaa sitä muiltakin. Vaatimukset itseä kohtaan uuvuttavat ja heijastuvat myös lähipiiriin. Monelle sopisi huoneentauluksi se ajatus, että vähempikin riittää. Ahertamisen sijasta on lupa tehdä myös itselle mieleisiä asioita.


Pidä pyjamapäivä!

Peippo kannustaa kaikkia kokeilemaan rennompaa otetta ainakin joskus, vaikkapa viikonloppuna tai lomilla.

– Mielenterveydelle on hyväksi, että ainakin välillä ottaa rennosti, jopa laiskottelee. Esimerkiksi lomilla kellon ja kalenterin seuraamisen jättäminen on hyvää vastapainoa arkistressille.

Omalle työlle on myös viisasta etsiä vastapainoa niin, että tekee jotain täysin toisenlaista vapaa-aikana.

– Työstä tai stressistä toipuminen vaatii laadullista vastaparia. Jos tekee vaikkapa ihmissuhdetyötä, vapaalla voi tehdä vaikkapa isoa palapeliä. Tai päättää, että viettää pyjamapäivän, johon ei kuulu mitään vaatimuksia.

Sen sijaan, että moittisi itseään pilatesharrastuksen jättämisestä, päätöksestä voisikin kiittää itseään.

Elämään mahtuu myös erilaisia vaiheita. Asta Peippo rohkaisee tunnistamaan omassa elämässä meneillään olevat vaiheet niin, ettei vaatisi itseltään aina samaa jaksamista, tilanteesta riippumatta. Sen sijaan, että alkaisi moittia itseään pilatesharrastuksen kesken jättämisestä, päätöksestä voisikin kokeeksi kiittää itseään.

– Jos olet vaikka masentunut, sairastunut muuten tai kohdannut menetyksiä, niille pitää antaa tilaa. Ei silloin tarvitse ahdistua, jos jättää harrastukset kesken tai jos koti on sotkuinen. Tai jos pienet lapset pitävät yötä päivää hereillä. Erilaiset elämänvaiheet ja niiden nostattamat tunteet vaikuttavat omiin voimiin. Kyllä silloin voi vähentää tahtia.

Harrastuksiin voi taas tarttua, kun aikaa ja voimia on enemmän.

– Saatat myös huomata, ettet olekaan enää sellainen ihminen, joka tykkää käydä jumpassa. Saatat löytää uusia kiinnostuksen kohteita. Tärkeää on, ettei elämästä tule suorittamista.


Epätäydellisyyttä voi treenata

Ratkaisukeskeiseen psykoterapiaan erikoistuneella Asta Peipolla on hauska ehdotus: epätäydellisyyttä voi myös treenata. Omaan ajatteluun ja asenteeseen voi vaikuttaa, jotta päässä ei jatkuvasti raksuttaisi suoritusten mittari.

– Ihan tietoisena omasta normaalimoodista voisi kokeilla, millaisia tunteita herää, kun tekee vähän eri tavalla. Esimerkiksi jos aina pitää olla silitetyt vaatteet, laittaisikin ryppyiset. Ja onko pulla aina pakko leipoa vieraille itse – mitä jos ostaisi kaupan pullaa? Tällaisilla haasteilla voisi oppia katsomaan vähän eri vinkkelistä.

Vaatimuksia tulee joka puolelta, mutta paljon myös pään sisältä.

Peippo kehottaa joskus miettimään, mistä omaan päähän ovat tulleet ne kunnon ihmisen mallit, joita kantaa. Kuuntele omaa sisäistä puhettasi.

– On tärkeää tajuta, miten puhuu itselleen. Vaatimuksia tulee meille joka puolelta, töissä, kotona ja parisuhteessa, mutta niitä tulee paljon myös pään sisältä.

Vaikka emme huomaa, peilaamme itseämme kunnollisen ihmisen käsitteeseen. Se on rakentunut jo lapsuudesta lähtien, kasvatuksesta ja kodin roolimalleista, joita ei tarvitse ottaa omaan elämään. Jouluruokia ei tarvitse tehdä nääntymiseen asti itse, vaikka äiti olisi aina tehnyt.

– Voit miettiä, mitä teet kuulemallesi äidin äänelle, jos se tuntuu vaativalta. Kuunteletko sitä vai teetkö niin kuin itse haluat. Oletko kiltti myös itsellesi? Kuunteletko sisäistä lastasi? Jos aina suoritat ja teet hyvää vain muille, omat tarpeesi voivat jäädä sivuun. Se voi lopulta johtaa katkeruuteen ja masennukseen.

Mieti tätä: mitä sinusta muistetaan, kun sinua ei enää ole?

Psykoterapeutti Asta Peippo kannustaa kysymään itseltä, kenen elämää olet elämässä. Mikä sinut tekee onnelliseksi? Mitä itse haluat elämältä?

Sen jälkeen voit tietoisesti alkaa tehdä toisin. Karsia jotain ja tuoda elämään jotain lisää, omien tarpeiden mukaan.

Joskus on myös hyvä pysähtyä miettimään, mitä haluaisit jälkipolvien kertovan sinusta, kun sinua ei enää ole. Että siinä se hampaat irvessä siivosi päivät pitkät. Vai että hän nautti elämästä ja mitä kaikkea tehtiin yhdessä. Millaista tarinaa he kertovat sinusta?

Tämän ajatusleikin avulla voi myös vaihtaa sitku-elämän nytku-elämäksi, Asta Peippo rohkaisee.

– Muuhunhan ei lopulta voi vaikuttaa kuin juuri tähän hetkeen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla