Me Naiset
|
Hertta Hiltunen
Onneksi jokainen voi kehittää resilienssiään, eli kykyä selvitä vastonkäymisistä. Kuva: Shutterstock
Onneksi jokainen voi kehittää resilienssiään, eli kykyä selvitä vastonkäymisistä. Kuva: Shutterstock

Kuinka tukevasti seisot elon myrskyissä? Jokainen voi kehittää taitoaan selviytyä vastoinkäymisistä.

Joku saa potkuista puhtia uusien elämänvalintojen pohtimiseen ja mielekkäämmän työpaikan etsimiseen. Toinen sen sijaan lamaantuu eikä uskalla edes lähettää työhakemuksia sen pelossa, että tulee jälleen torjutuksi.

Miksi jotkut ihmiset näkevät vaikeissa elämäntilanteissa mahdollisuuksia, mutta toiset hautautuvat kotiin itkemään?

Koska osa ihmisistä on resilientimpiä kuin toiset. Termi tarkoittaa sinnikkyyttä ja selviytymiskykyä elämän vastoinkäymisistä. Se on elämän pienten ja suurten muutosten kohtaamistaitoa. Mutta miksi ihmeessä toisilla on sitä rutkasti enemmän kuin toisilla?

Sisältö jatkuu mainoksen alla

– Asiaan vaikuttavat yksilölliset tekijät, kuten persoonallisuuspiirteet, opitut taidot sekä ympäristö. Resilienteillä ihmisillä on yleensä kyky suhteuttaa asioita, nähdä asiayhteydet ja löytää ratkaisukeinoja. Heidän ajattelussaan kielteinen ei ota valtaa. Resilientti ajattelee, että pahojakin asioita voi tapahtua itselle ja läheisille, ja hänen asenteensa on yrittää aktiivisesti selviytyä vastoinkäymisistä, traumapsykologi Soili Poijula kertoo.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

”Joka päivä voi pitää vartin huolihetken, jolloin kirjaa kaikki pulmat ylös. Sen jälkeen voi keskittyä muuhun.”

Sietokyky kehittyy jo kohdussa

”Äitini lempihokema oli: Kauheaa, siitä ei kyllä ikinä selviäisi! Opin jo lapsena itsekin ylivarovaiseksi. Annoin pelon rajoittaa tekemisiäni, ettei mitään kamalaa vain tapahtuisi. Silti elämäni ajautui eron myötä isoon kriisiin, josta selviytyminen vei monta vuotta.”

Tämä erään 40-vuotiaan naisen tarina on tyypillinen. Meille jaetaan jo syntymässä erilaiset pelikortit mitä vastoinkäymisistä selviytymiseen tulee.

Geenitutkimuksen perusteella tiedetään, että äidin altistuminen raskauden aikana voimakkaalle stressille vaikeuttaa sikiön stressinsäätelyjärjestelmän kehittymistä. Tärkeämpää resilienssin kehittymisen kannalta kuitenkin on, että lapsi kasvaa ympäristössä, jossa elämään suhtaudutaan positiivisesti ja luottavaisesti.

– Ympäristössä pitäisi olla vähintään yksi positiivinen, lasta ehdoitta kannustava aikuinen. Lapsella pitäisi olla sosiaalisia suhteita eri ikäisiin ihmisiin, Soili Poijula sanoo.

Ihmisen sietokyky joutuu kovalle koetukselle, jos hän kohtaa lyhyen ajan sisällä elämässään monta kielteistä tai traumaattista asiaa, kuten läheisten kuolemia, väkivaltaa tai kiusaamista.

– Jos lapsuudessa kasautuu enemmän kuin kuusi kielteistä elämäntapahtumaa, riski sairastua esimerkiksi mielenterveyden häiriöihin kasvaa.

Tilanteet kannattaa selvittää, jotta kielteiset asiat eivät kasaudu taakaksi. Resilienssi vahvistuu yleensä iän myötä, kun ihminen oppii kokemuksista ja selviytyy haasteista.

Pidä huolta itsestäsi

”Nousin kuopan pohjalta, koska tajusin etsiä tikapuita. Puhuin terapeutille ja ystävilleni, luin elämäntaito-oppaita, aloin urheilla, löysin uusia harrastuksia, joista sain iloa. Iltaisin listasin asioita, joista olen kiitollinen. Surusta huolimatta tajusin silloin konkreettisesti, että moni asia elämässäni on tosi hyvin.”

Jos oma resilienssi tuntuu olemattomalta, hyvä uutinen on, että jokainen voi kehittää kykyään ja vahvistaa sitä myös vaikeita elämänvaiheita läpikäyvissä läheisissään.

Ensimmäinen askel on fyysisestä kunnosta ja perustarpeista huolehtiminen. Mielenterveyden ylläpitämisessä uni, ravinto ja liikunta ovat kulmakiviä. Kävelylenkki metsässä vähentää tutkitusti stressiä, ja hyvien yöunien jälkeen jaksaa käsitellä paremmin hankaliakin asioita.

– Aktiivinen läheisistä ja hyvistä ihmissuhteista huolehtiminen parantaa resilienssiä. On myös tutkittu, että vapaaehtoistyö ja epäitsekkyys vahvistavat sitä, Poijula kertoo.

Hyvän huomaamisessa auttaa esimerkiksi kiitollisuuspäiväkirjan pitäminen.

Huomaa hyvä elämässä

Joillakin on taipumus katkeroitua menneistä tai pelätä asioita etukäteen. Pessimismi ja turhasta murehtiminen voivat altistaa masennukselle. Kielteisyydestä olisi hyvä oppia pois. Jo se auttaa, että tunnistaa ensimmäisen huoliajatuksen eikä lähde paisuttamaan sitä.

Joka päivä voi pitää vartin huolihetken, jolloin kirjaa kaikki pulmat ylös. Sen jälkeen voi keskittyä muuhun.

– Myönteisyyttä ja tunne-elämän säätelyä voi opetella. Myönteinen ajattelu alkaa vahvistua, kun sitä opettelee. Positiivisuutta voi kohottaa tietoisesti, kun murehtiminen ja huoliajatukset heräävät, Poijula neuvoo.

Jokaisella on myös kriisin keskellä asioita, joista kannattaa olla kiitollinen ja iloinen. Ehkä ystävä, joka on aina tukena. Tai eron jälkeen hyvät muistot, joita suhteesta sai. Hyvän huomaamisessa auttaa esimerkiksi kiitollisuuspäiväkirjan pitäminen.

Selviytyjät luottavat omiin ajatuksiinsa ja haluavat vaikeat asiat käsiteltyään jatkaa elämässä eteenpäin.

– Jos esimerkiksi puoliso pettää, resilientti ei juutu analysoimaan puolisoaan liiaksi. Hän keskittyy siihen, mitä on omien arvojen mukainen elämä, ja alkaa toteuttaa sitä.

Auta surun hetkellä

Kaikkeen elämässä ei voi eikä tarvitsekaan varautua. Kukaan meistä ei pysty valmistautumaan esimerkiksi läheisen kuolemaan.

Resilientti ihminen, jolla on perusturvallisuus kunnossa, hyväksyy kuitenkin paremmin sen, ettei hän voi vaikuttaa kaikkiin asioihin elämässä. Valmiiksi ahdistuneet ovat vaarassa sairastua esimerkiksi masennukseen kriisin keskellä.

– Suru on voimakas stressi, joka lisää sairastavuutta ja kuolleisuutta. Suru on liian vähän huomioitu asia yhteiskunnassamme. Läheisetkään eivät osaa aina auttaa surevaa. He eivät ymmärrä, että menetykseen sopeutuminen on hidas prosessi, ja että surulla on voimakkaita fyysisiä ja psyykkisiä vaikutuksia, Poijula kertoo.

Läheisten tulisi muistaa, että jokainen kohtaa elämän kriisit ja surut eri tavalla. Surevalla aikuisella kestää keskimäärin kaksi vuotta, että työ- ja toimintakyky palautuu menetyksen jälkeen. Kymmenen prosenttia surevista kärsii pitkittyneen surun häiriöstä, jolloin he eivät kykene edes ajan myötä sopeutumaan muutokseen.

”Suurta osaa ihmisistä voidaan auttaa, jos trauma tunnistetaan ja sitä osataan hoitaa.”

Kaikesta voi toipua

”Isosta kriisistä hiljalleen toivuttuani oma ajatteluni muuttui täysin. Uusi iskulauseeni on: Kaikesta voi selvitä! Elämä tuntuu kevyemmältä nyt, kun vastoinkäymisiä ei hysteerisesti pelkää. Nehän kuuluvat elämään. Sen hyväksyminen rauhoittaa kummasti.”

Aika parantaa, mutta niin hyvät kuin huonot kokemukset elämässä jättävät jälkensä. Vaikeista asioista ei tarvitsekaan palautua samaksi ihmiseksi, joka ennen kriisiä oli. Ihminen on kokemustensa summa. Kavereiden ja läheisten on joskus vaikea kestää vaikeita tunteita ja sitä, että läheisen ihmisen ajatukset, arvomaailma, ystäväpiiri tai kiinnostuksen kohteet voivat muuttua isojen kriisien myötä.

– Traumatisoituneen ihmisen kanssa pitäisi tehdä tavallisia asioita, ettei hän ala vetäytyä omiin oloihinsa. Läheisen kannattaa hakea tietoa vaikka Mielenterveysseuran sivuilta, jotta jaksaa paremmin olla tukena.

Poijula on tehnyt kriisityötä esimerkiksi Estonian onnettomuuden, tsunamin ja Myyrmannin pommi-iskun uhrien ja heidän omaisten kanssa. Hän teki myös tutkimuksen, jossa seurattiin henkirikoksen uhrien omaisten hoitoa ja toipumista 2–10 vuotta tapahtuman jälkeen. Selvisi, että puolet tutkituista oli edelleen psyykkisesti tapahtuneen vammauttamia. Kamalien tapahtumien myötä resilienssi voi kadota.

Lohdullista kuitenkin on, että Poijulan mukaan aivan kaikesta on mahdollista toipua. Tärkeää on hakea apua, ettei jää vaikeassa tilanteessa yksin.

– Suurta osaa ihmisistä voidaan auttaa, jos trauma tunnistetaan ja sitä osataan hoitaa.

Sisältö jatkuu mainoksen alla