Onneksi jokainen voi kehittää resilienssiään, eli kykyä selvitä vastonkäymisistä. Kuva: Shutterstock
Onneksi jokainen voi kehittää resilienssiään, eli kykyä selvitä vastonkäymisistä. Kuva: Shutterstock

Kuinka tukevasti seisot elon myrskyissä? Jokainen voi kehittää taitoaan selviytyä vastoinkäymisistä.

Joku saa potkuista puhtia uusien elämänvalintojen pohtimiseen ja mielekkäämmän työpaikan etsimiseen. Toinen sen sijaan lamaantuu eikä uskalla edes lähettää työhakemuksia sen pelossa, että tulee jälleen torjutuksi.

Miksi jotkut ihmiset näkevät vaikeissa elämäntilanteissa mahdollisuuksia, mutta toiset hautautuvat kotiin itkemään?

Koska osa ihmisistä on resilientimpiä kuin toiset. Termi tarkoittaa sinnikkyyttä ja selviytymiskykyä elämän vastoinkäymisistä. Se on elämän pienten ja suurten muutosten kohtaamistaitoa. Mutta miksi ihmeessä toisilla on sitä rutkasti enemmän kuin toisilla?

– Asiaan vaikuttavat yksilölliset tekijät, kuten persoonallisuuspiirteet, opitut taidot sekä ympäristö. Resilienteillä ihmisillä on yleensä kyky suhteuttaa asioita, nähdä asiayhteydet ja löytää ratkaisukeinoja. Heidän ajattelussaan kielteinen ei ota valtaa. Resilientti ajattelee, että pahojakin asioita voi tapahtua itselle ja läheisille, ja hänen asenteensa on yrittää aktiivisesti selviytyä vastoinkäymisistä, traumapsykologi Soili Poijula kertoo.

”Joka päivä voi pitää vartin huolihetken, jolloin kirjaa kaikki pulmat ylös. Sen jälkeen voi keskittyä muuhun.”

Sietokyky kehittyy jo kohdussa

”Äitini lempihokema oli: Kauheaa, siitä ei kyllä ikinä selviäisi! Opin jo lapsena itsekin ylivarovaiseksi. Annoin pelon rajoittaa tekemisiäni, ettei mitään kamalaa vain tapahtuisi. Silti elämäni ajautui eron myötä isoon kriisiin, josta selviytyminen vei monta vuotta.”

Tämä erään 40-vuotiaan naisen tarina on tyypillinen. Meille jaetaan jo syntymässä erilaiset pelikortit mitä vastoinkäymisistä selviytymiseen tulee.

Geenitutkimuksen perusteella tiedetään, että äidin altistuminen raskauden aikana voimakkaalle stressille vaikeuttaa sikiön stressinsäätelyjärjestelmän kehittymistä. Tärkeämpää resilienssin kehittymisen kannalta kuitenkin on, että lapsi kasvaa ympäristössä, jossa elämään suhtaudutaan positiivisesti ja luottavaisesti.

– Ympäristössä pitäisi olla vähintään yksi positiivinen, lasta ehdoitta kannustava aikuinen. Lapsella pitäisi olla sosiaalisia suhteita eri ikäisiin ihmisiin, Soili Poijula sanoo.

Ihmisen sietokyky joutuu kovalle koetukselle, jos hän kohtaa lyhyen ajan sisällä elämässään monta kielteistä tai traumaattista asiaa, kuten läheisten kuolemia, väkivaltaa tai kiusaamista.

– Jos lapsuudessa kasautuu enemmän kuin kuusi kielteistä elämäntapahtumaa, riski sairastua esimerkiksi mielenterveyden häiriöihin kasvaa.

Tilanteet kannattaa selvittää, jotta kielteiset asiat eivät kasaudu taakaksi. Resilienssi vahvistuu yleensä iän myötä, kun ihminen oppii kokemuksista ja selviytyy haasteista.

Pidä huolta itsestäsi

”Nousin kuopan pohjalta, koska tajusin etsiä tikapuita. Puhuin terapeutille ja ystävilleni, luin elämäntaito-oppaita, aloin urheilla, löysin uusia harrastuksia, joista sain iloa. Iltaisin listasin asioita, joista olen kiitollinen. Surusta huolimatta tajusin silloin konkreettisesti, että moni asia elämässäni on tosi hyvin.”

Jos oma resilienssi tuntuu olemattomalta, hyvä uutinen on, että jokainen voi kehittää kykyään ja vahvistaa sitä myös vaikeita elämänvaiheita läpikäyvissä läheisissään.

Ensimmäinen askel on fyysisestä kunnosta ja perustarpeista huolehtiminen. Mielenterveyden ylläpitämisessä uni, ravinto ja liikunta ovat kulmakiviä. Kävelylenkki metsässä vähentää tutkitusti stressiä, ja hyvien yöunien jälkeen jaksaa käsitellä paremmin hankaliakin asioita.

– Aktiivinen läheisistä ja hyvistä ihmissuhteista huolehtiminen parantaa resilienssiä. On myös tutkittu, että vapaaehtoistyö ja epäitsekkyys vahvistavat sitä, Poijula kertoo.

Hyvän huomaamisessa auttaa esimerkiksi kiitollisuuspäiväkirjan pitäminen.

Huomaa hyvä elämässä

Joillakin on taipumus katkeroitua menneistä tai pelätä asioita etukäteen. Pessimismi ja turhasta murehtiminen voivat altistaa masennukselle. Kielteisyydestä olisi hyvä oppia pois. Jo se auttaa, että tunnistaa ensimmäisen huoliajatuksen eikä lähde paisuttamaan sitä.

Joka päivä voi pitää vartin huolihetken, jolloin kirjaa kaikki pulmat ylös. Sen jälkeen voi keskittyä muuhun.

– Myönteisyyttä ja tunne-elämän säätelyä voi opetella. Myönteinen ajattelu alkaa vahvistua, kun sitä opettelee. Positiivisuutta voi kohottaa tietoisesti, kun murehtiminen ja huoliajatukset heräävät, Poijula neuvoo.

Jokaisella on myös kriisin keskellä asioita, joista kannattaa olla kiitollinen ja iloinen. Ehkä ystävä, joka on aina tukena. Tai eron jälkeen hyvät muistot, joita suhteesta sai. Hyvän huomaamisessa auttaa esimerkiksi kiitollisuuspäiväkirjan pitäminen.

Selviytyjät luottavat omiin ajatuksiinsa ja haluavat vaikeat asiat käsiteltyään jatkaa elämässä eteenpäin.

– Jos esimerkiksi puoliso pettää, resilientti ei juutu analysoimaan puolisoaan liiaksi. Hän keskittyy siihen, mitä on omien arvojen mukainen elämä, ja alkaa toteuttaa sitä.

Auta surun hetkellä

Kaikkeen elämässä ei voi eikä tarvitsekaan varautua. Kukaan meistä ei pysty valmistautumaan esimerkiksi läheisen kuolemaan.

Resilientti ihminen, jolla on perusturvallisuus kunnossa, hyväksyy kuitenkin paremmin sen, ettei hän voi vaikuttaa kaikkiin asioihin elämässä. Valmiiksi ahdistuneet ovat vaarassa sairastua esimerkiksi masennukseen kriisin keskellä.

– Suru on voimakas stressi, joka lisää sairastavuutta ja kuolleisuutta. Suru on liian vähän huomioitu asia yhteiskunnassamme. Läheisetkään eivät osaa aina auttaa surevaa. He eivät ymmärrä, että menetykseen sopeutuminen on hidas prosessi, ja että surulla on voimakkaita fyysisiä ja psyykkisiä vaikutuksia, Poijula kertoo.

Läheisten tulisi muistaa, että jokainen kohtaa elämän kriisit ja surut eri tavalla. Surevalla aikuisella kestää keskimäärin kaksi vuotta, että työ- ja toimintakyky palautuu menetyksen jälkeen. Kymmenen prosenttia surevista kärsii pitkittyneen surun häiriöstä, jolloin he eivät kykene edes ajan myötä sopeutumaan muutokseen.

”Suurta osaa ihmisistä voidaan auttaa, jos trauma tunnistetaan ja sitä osataan hoitaa.”

Kaikesta voi toipua

”Isosta kriisistä hiljalleen toivuttuani oma ajatteluni muuttui täysin. Uusi iskulauseeni on: Kaikesta voi selvitä! Elämä tuntuu kevyemmältä nyt, kun vastoinkäymisiä ei hysteerisesti pelkää. Nehän kuuluvat elämään. Sen hyväksyminen rauhoittaa kummasti.”

Aika parantaa, mutta niin hyvät kuin huonot kokemukset elämässä jättävät jälkensä. Vaikeista asioista ei tarvitsekaan palautua samaksi ihmiseksi, joka ennen kriisiä oli. Ihminen on kokemustensa summa. Kavereiden ja läheisten on joskus vaikea kestää vaikeita tunteita ja sitä, että läheisen ihmisen ajatukset, arvomaailma, ystäväpiiri tai kiinnostuksen kohteet voivat muuttua isojen kriisien myötä.

– Traumatisoituneen ihmisen kanssa pitäisi tehdä tavallisia asioita, ettei hän ala vetäytyä omiin oloihinsa. Läheisen kannattaa hakea tietoa vaikka Mielenterveysseuran sivuilta, jotta jaksaa paremmin olla tukena.

Poijula on tehnyt kriisityötä esimerkiksi Estonian onnettomuuden, tsunamin ja Myyrmannin pommi-iskun uhrien ja heidän omaisten kanssa. Hän teki myös tutkimuksen, jossa seurattiin henkirikoksen uhrien omaisten hoitoa ja toipumista 2–10 vuotta tapahtuman jälkeen. Selvisi, että puolet tutkituista oli edelleen psyykkisesti tapahtuneen vammauttamia. Kamalien tapahtumien myötä resilienssi voi kadota.

Lohdullista kuitenkin on, että Poijulan mukaan aivan kaikesta on mahdollista toipua. Tärkeää on hakea apua, ettei jää vaikeassa tilanteessa yksin.

– Suurta osaa ihmisistä voidaan auttaa, jos trauma tunnistetaan ja sitä osataan hoitaa.

Juontaja Anni Hautala teki uuden aluevaltauksen – nyt hän on myös ruokakirjailija.

Anni Hautalan Ruokakirjaa juhlisti eilen iso joukko suosikkijuontajan läheisiä. Annin avopuoliso, stand up -koomikko Niko Kivelä kertoo, että he maistoivat koko uusioperheeseen voimin kirjan kehittelyvaiheessa kaikki sen reseptit.

– Olen hirvittävän ylpeä Annista. Luin yöllä kirjan kannesta kanteen. Nauroin myös monessa kohtaa, koska tekstit olivat niin Annin kuuloisia. Arvostan Annin aitoutta ja luottoa itseensä.

”Haluaisin, että kaikki ovat aina hyvällä tuulella, mikä on tietenkin mahdottomuus.”

 Anni tekee suurimman osan perheen ruuista.

– Hän on todella otettu, jos laitan kotona ruokaa. Minä taas yritän koko ajan naurattaa perhettä, se on rankinta minun kanssani elämisessä. Haluaisin, että kaikki ovat aina hyvällä tuulella, mikä on tietenkin mahdottomuus, kovalla tahdilla stand up -keikkoja tekevä Niko sanoo.

Viime vuodet useita tv-ohjelmia juontanut Anni pitää puolestaan kevään taukoa tv-töistä ja keskittyy Aamulypsyn juontamiseen sekä perheeseen.

– Haaveilen, että voisin sitten tehdä viikonloppuisin enemmän fine dining -ruokia perheelle. Aika usein kiireessä päädyn siihen jauhelihakastikkeeseen, jota kaikki syövät mielellään.

”Pelkään, että iskeekö minuun festarimasennus, kun kukaan ei ole koko ajan meikkaamassa minua kuvauskuntoon.”

Ensi viikolla nähtävä Idolsin finaalijakso on Annin viimeinen tv-työ hetkeen.

– Odotan innolla, että kaikki ylimääräiset työt jäävät hetkeksi pois. Toisaalta pelkään, että iskeekö minuun festarimasennus, kun kukaan ei ole koko ajan meikkaamassa minua kuvauskuntoon.

 Niko ja Anni eivät juuri ole kommentoineet aikaisemmin yhteiselämäänsä. Avoliitossa asuva pari ei ole kihloissa.

– Se on varmaan aika paljon minusta kiinni, ei ole nytkään sormusta taskussa, Niko virnisti.

Uuden tutkimuksen mukaan persoonallisuus voi heijastua kävelytyyliin.

Nopeatahtista askellusta, laahustusta vai tallustelua – se, millä tavoin kukakin kävelee, voi kertoa yllättävän paljon ihmisen persoonallisuudesta ja hyvinvoinnista.

SOTT-sivusto kertoo tuoreesta tutkimuksesta, jonka mukaan kävelytyylin perusteella on mahdollista päätellä, onko ihminen esimerkiksi avoin vai sulkeutunut tai kärsiikö tämä mielenterveyden ongelmista. Toisin sanoen omat fiilikset heijastuvat kävelytyyliin. Laajassa tutkimuksessa verrattiin yli 15 000 eri-ikäisen ihmisen kävelytapaa heidän tekemiin persoonallisuustesteihin.

Lue myös: Vankilatesti paljastaa neljä persoonallisuustyyppiä – mihin kuulut?

Satutaanko sinua haukkumaan aina pikakävelijäksi? Ei se mitään, koska tutkimuksessa todetaan, että nopeasti kävelevät ovat muita todennäköisemmin ekstrovertteja, tunnollisia ja avoimia uusille mahdollisuuksille. Vaikka vanhuuden myötä askellus yleensä hidastuu, tutkimuksessa selvisi, että hyvin ekstroverttien ihmisten kävelynopeus ei hidastunut yhtä paljon kuin muiden.

Hitaasti jo nuorena kävelevät puolestaan osoittautuivat olemaan yleensä neuroottisia tavalla tai toisella. Heidän mielenterveytensä oli muutenkin heikompi kuin muiden ja riskit esimerkiksi dementiaan olivat korkeampia kuin nopeasti kävelevillä.

Ei kuitenkaan hätiä, vaikka nyt alkaisi mietityttää, käveleekö erityisen hitaasti tai oudosti muihin verrattuna. Kävelytyylinsä voi myös valita, ja sen avulla voi vaikuttaa omiin tuntemuksiinsa ja fiiliksiinsä, eikä vain toisin päin. Jos vaikkapa aamulla väsyttää ja harmaa ilma tuntuu masentavalta, kannattaa päättää kävellä reippaasti ja iloisesti työpaikalle – silloin olokin muuttuu iloisemmaksi!