Kynä on sanaa vahvempi. ”Puhuminen voi olla vain roolista lähtevää maailman miellyttämistä, tyhjyyden täyttämistä, hiljaisuuden pelkoa”, Anne Lindholm-Kärki sanoo. Kuvat: Milka Alanen
Kynä on sanaa vahvempi. ”Puhuminen voi olla vain roolista lähtevää maailman miellyttämistä, tyhjyyden täyttämistä, hiljaisuuden pelkoa”, Anne Lindholm-Kärki sanoo. Kuvat: Milka Alanen

Tietoisuuskirjoittamisen tunnilla yritetään päästä arkisen ajatuskaaoksen taakse. Testasimme.

Suljen silmät ja nojaan varovasti pehmeään tyynykasaan. Jostain kuuluu liikenteen kohinaa, huoneen toiselta laidalta Ilona-koiran tassujen rapsutus.

Uniohjaaja ja psykoterapeutti Anne Lindholm-Kärki sekä uniohjaaja, kirjallisuusterapiaohjaaja Kirsi Virkkunen istuvat vieressäni ja kehottavat keskittymään hengitykseen. Lähteekö se keuhkojen yläosasta vai syvältä vatsanpohjasta? Tuntuuko raskaalta vai kevyeltä? Vähän raskaalta, mietin, ja korjaan asentoa, ettei jalka puutuisi.

Olen paikalla yksin, mutta yleensä tietoisuuskirjoittamisen kurssille tullaan ryhmissä. Ensin meditoidaan, sitten kirjoitetaan ja lopuksi keskustellaan kokemuksista yhdessä.

– Päässämme pyörii koko ajan hirveä ajatusmylly. Monet niistä ovat itseään toistavia ajatuksia tai ulkopuolelta tulevia toiveita siitä, miten kuuluisi elää, Kirsi selittää.

Tietoisuuskirjoittamisen tarkoitus on päästä näitä kehää kiertäviä ajatuksia ja ”kunnollisen ihmisen viittaa” syvemmälle – kiinni ”autenttiseen itseen”.

Kuulostaa niin ylevältä, että alan hermoilla. Pääsenkö oikeaan tilaan? Kehtaanko näyttää tekstiä kellekään? Mistä tässä oikeastaan pitäisi kirjoittaa?

Sitä ei onneksi tarvitse miettiä. Kirsi antaa lauseen alkuja, joita jatkan: Minä olen... Elämäni on... Juuri nyt haluan...


Tajunnanvirran kirjoittaminen on vapauttavaa.
Tajunnanvirran kirjoittaminen on vapauttavaa.

Ensimmäiset sanat nolottavat, mutta en välitä. Kirjaan tajunnanvirtaa, enkä pysähdy sensuroimaan tai miettimään, mihin kohtaan kuuluisi pilkku. Se tuntuu yllättävän vapauttavalta. Tämähän muistuttaa ikiaikaista itseterapointia eli päiväkirjan kirjoittamista. Paitsi että sitä tekee harvoin säännöllisesti ja täysin sensuroimatta.

Kun luen tekstin lopuksi läpi, huomaan, miten stressaantuneelta kuulostan. Vatvomisen joukossa on yksi hassu muisto, jonka kertominen vähän hävettää: Kellun Intian valtameressä. Vesi on tulikuumaa ja tuntuu turvalliselta, paluulta lapsuuteen. Mutta se nyt ei liity mihinkään, kiirehdin selittämään.

Ei pidä paikkaansa, Kirsi ja Anne korjaavat. Ihmisen mieli muodostaa ketjuja, ja hassultakin vaikuttavat asiat voivat liittyä toisiinsa. Ehkä meri tuli mieleeni, koska sen aalloissa tunsin oloni täysin huolettomaksi – sellaiseksi kuin haluaisin muutenkin tuntea.

”Puhe on yliarvostettua tässä ajassa.”

Puuhastelun puute

Myönnän, olen murehtija. Huolet tuplaantuvat päässäni minuutissa, vaikka tiedän, ettei vatvominen johda mihinkään. Kirsi ja Anne uskovat, että tietoisuuskirjoittaminen sopii hyvin juuri kaltaisilleni. Huolehtijoille, stressaantuneille ja niille, jotka kokevat olevansa vähän hukassa. On ihan kiva työ ja parisuhde, mutta silti kummallinen olo.

– Niille, joilla on tunne, että pitäisi tehdä jotain elämälleen, mutta ei oikein saa mistään kiinni. Emme väitä, että tämä on ainoa keino kuulla itseään, mutta tämä on yksi keino, Kirsi sanoo.

Samaan tapaan voisi toimia vaikka maalaaminen, jooga tai lenkkeily. Kirsi ja Anne nimittäin uskovat, että nykyarjessa on aivan liian vähän luontaista, mielen rauhoittavaa puuhastelua: ruuan hauduttelua, pyykinpesua käsin. Ajatuksilla on aikaa myllätä.

– Puhe on yliarvostettua tässä ajassa. Ajatellaan, että kaikki asiat ratkeavat aina puhumalla, Kirsi sanoo.

Mutta mistä tietää, että on kirjoittaessa tavoittanut sisimpänsä?

– Meillä molemmilla se tunne solahtaa tuonne vatsanpohjaan. Nyt olen kirjoittanut jotain totta, Anne sanoo.

Menisinkö uudestaan? Ehdottomasti, vaikka tekstien lukeminen muille varmasti jännittäisi.

Tietoisuuskirjoittaminen

Kirsi Virkkusen ja Anne-Lindholm-Kärjen kehittämä menetelmä, jossa etsitään syvintä itseä ja yritetään päästä arkisen ajatuskaaoksen taakse.

Menetelmä yhdistää meditaation ja intuitiivisen kirjoittamisen. Tavoitteena on siirtyä aivojen arkisilta beta-aalloilta alfa-aalloille, ja jopa meditatiiviseen tilaan, theta-aalloille.

Voisiko eteerisistä öljyistä olla apua uniongelmiin? Nukahtamisongelmista kärsivä toimittaja Susanna Koivisto päätti testata laventelia.

Nukahtaminen on minulle haastavaa. Mielessä pyörii sata erilaista asiaa, ja rauhoittuminen ottaa aikansa. Kuulin, että laventeliöljyllä voisi olla rauhoittava vaikutus, jos sitä käyttää ennen nukkumaanmenoa. Päätin kokeilla eteerisen laventeliöljyn toimivuutta. 

Käytin öljyä yhteensä viikon verran. Ensin hieroin sitä sormiini ja haistoin. Pidin laventelin tuoksusta, ja se auttoi minua rentoutumaan. Hieroin sitä myös isovarpaisiini, mutta en ole varma oliko siitä hyötyä. Lisäksi laitoin ensimmäisinä testi-iltoina tipan öljyä tyynylleni, mutta en kokenut siitä olevan hyötyä.

Unilääkäri ei suosittele laventelia 

Kasveja on käytetty ihmisten hyvinvoinnin edistämiseen jo vuosituhansien ajan. 

– Eri kasvien kemialliset koostumukset vaikuttavat eri tavalla ihmiskehoon. Jotkut koostumukset voivat olla viilentäviä, toiset ovat aisteja avaavia ja virkistäviä, laventeli taas on rauhoittava, kertoo doTerra-öljyjä markkinoiva Merja Priest

Laventelissa vaikuttava ainesosa on Priestin mukaan linaloli.

– Linalolia on monissa muissa kasveissa myös, kuten kamomillassa. Sen takia kamomillateetä suositellaan usein juotavaksi ennen nukkumaanmenoa.

Priest muistuttaa kuitenkin olemaan tarkkana laventeliöljyostoksilla. Monet öljyt, joiden väitetään olevan laventelia, ovat synteettisiä, jolloin niillä ei ole samanlaista vaikutusta.

– Kuluttajan pitää olla tarkka, mikäli hän haluaa oikeaa kasvia. 

”Melatoniini on luonnonmukaisista lisätuotteista todistetusti ainoa, joka tehoaa.”

Terveystalon unilääkäri Henri Tuomilehto ei kuitenkaan usko, että laventeliöljyn käyttö helpottaa nukahtamista. 

– En suosittelisi laventeliöljyä. Sen toimivuudesta ei ole mitään lääketieteellistä näyttöä, Tuomilehto kommentoi. 

– Nukahtamiseen on paljon omia konsteja, joita voi kokeilla, mutta melatoniini on luonnonmukaisista lisätuotteista todistetusti ainoa, joka tehoaa. 

Tuomilehto suosittelee nukahtamisvaikeuksista kärsivää selvittämään lääkärin kanssa, mistä ongelmassa on kyse. Unihäiriöitä on Tuomilehdon mukaan yli 80 erilaista, joten yhtä ratkaisua uniongelmiin ei ole. 

Voisiko öljystä tulla unirutiini?

Itse totesin, että hyvä yöuni on monen asian summa.

Niinä testipäivinä, kun olin muutenkin illalla rättiväsynyt, laventeli auttoi saamaan hyvän olon tunteen ennen nukahtamista. Kaikista parhaiten se auttoi juuri ennen sänkyyn menoa, sillä öljyn tuoma rentouttava vaikutus katosi nopeasti, jos lähdin vielä puuhastelemaan jotain. Niinä testipäivinä, jolloin olin stressaantunut illalla ennen nukkumaanmenoa, laventeliöljyllä rentouttaminen väkisin ei ollut kovin hyödyllistä. 

Uskon, että mikäli olisin käyttänyt laventeliöljyä pidemmän aikaa, siitä olisi ollut enemmän hyötyä. Öljyn levittämisestä voisi muodostua nukahtamista edeltävä rutiini, joka muistuttaa aivoja nukkumaanmenosta.

Kaikista eniten hyötyä laventelista on varmasti niille, jotka todella rakastavat sen tuoksua.

Uraauurtavassa tutkimuksessa analysoitiin aineistoa lähes 1 600 migreeniperheestä.

Yli puoli miljoonaa suomalaista sairastaa migreeniä. Aivosairaus on yleinen, mutta sen puhkeamissyistä on toistaiseksi ollut vain vähän tietoa.

Keväällä julkaistu suomalaisjohtoinen tutkimus valottaa nyt migreenin periytyvyyttä. Kyseessä on kaikkien aikojen laajin migreenin perhetutkimus, johon osallistui lähes 1 600 perhettä. Yhteensä analysoitavaa aineistoa oli yli 8 300 henkilöstä.

Tutkimuksessa saatiin selville, että migreenin periytymisen taustalla on tuhansia sairausriskiä lisääviä geenimuotoja. Muutaman vahvan geenin sijaan migreeniä voivatkin aiheuttaa lukuisat eri riskitekijät geeneissä. Tutkimuksen julkaisi Neuron-tiedelehti. 

Tieto mutkistaa aiempaa käsitystä migreenistä, mutta toisaalta tulevaisuudessa sen avulla voidaan kehitellä uusia hoitomuotoja.

– Yleisten geneettisten riskitekijöiden merkitys perheissä yllätti meidät. Toisaalta suurin osa migreenin geneettisestä alttiudesta on edelleen selittämättä ja lisätutkimuksissa tunnistetaan varmasti lisää sekä yleisiä että harvinaisia migreenin riskitekijöitä, toteaa tutkimusta johtanut professori Aarno Palotie Helsingin yliopiston Suomen molekyylilääketieteen instituutista (FIMM) tiedotteessa.

Tutkimuksessa havaittiin myös, että eri migreenityypit periytyvät eri tavoilla. Aurallista migreeniä sairastavien perinnöllinen riski oli suurempi kuin auratonta migreeniä sairastavien.

Eri migreenityypit periytyvät eri tavoilla.

Harvinaisempaa, hemiplegistä migreeniä sairastavilla oli kaikkein suurin yleisten geenimuotojen riskitaakka. Aiemmin on ajateltu, että kyseinen migreenityyppi johtuu pääasiassa harvinaisista mutaatioista tautigeeneissä.

Harvinaisen migreenin periytyminen seuraavalle sukupolvelle on siis todennäköisempää kuin yleisemmän. Migreeni periytyy myös todennäköisemmin, jos siihen sairastuu alle 20-vuotiaana.

Helsingin Sanomat kirjoitti keväällä, että migreeniä estävä biologinen lääke saadaan Yhdysvalloissa markkinoille todennäköisesti jo tänä vuonna. Se on tarkoitettu erityisen vaikean migreenin hoitoon.