Taiteilija antaa hyvän muistutuksen siitä, että raskausarpien häpeäminen on turhaa. Kuva: Shutterstock
Taiteilija antaa hyvän muistutuksen siitä, että raskausarpien häpeäminen on turhaa. Kuva: Shutterstock

Barcelonalainen taiteilija osoittaa, ettei raskausarpia tarvitse piilotella tai hävetä.

Kehopositiivisuuden puolesta puhuvat niin julkkikset kuin bloggaajatkin, jotta turha stressaaminen vatsamakkaroista tai lantion leveydestä jäisi viimein historiaan.

Viimeistään nyt myös raskausarvista murehtimisen voi unohtaa. Barcelonalainen taiteilija ja feministi Cinta Tort Cartró on nimittäin nostanut raskausarvet valokeilaan tekemään arpijuovista taidetta.

Refinery29-sivusto kertoo, että Instagramissa Zinteta-nimimerkkiä käyttävä 21-vuotias Catró maalaa naisten raskausarpia sateenkaaren väreillä ja ottaa heistä valokuvia.

Lue myös: Näin käy, kun alusvaatekuvissa näytetään raskausarpia ja oikeita naisia

Raskausarpitaide muistuttaa oivallisesti siitä, että arpijuovia on täysin turha hävetä. Niitä on nimittäin melkein kaikilla, eikä juovien synnylle voi oikeastaan mitään. 

Terveyskirjaston mukaan raskausarpia on kahdella kolmasosalla murrosikäisistä tytöistä ja yhdeksällä kymmenestä raskaana olleesta. Juovia syntyy, kun iho ei ehdi venyä esimerkiksi nopean pituuskasvun tai raskauden aikana riittävästi vaan sen sidekudos repeää.

Cartrón taiteessa juovat näytetään erityisen kauniina osana tavallista kehoa:

 

Obsérvalas, léelas, descúbrelas y ámalas. Estrías 💛💚❤️💜💙 Des de bien pequeñitxs nos hacen odiar todo aquello que tenemos en nuestro cuerpo e intentan constantemente que eliminemos todo aquello que para ellos no es normal: las manchas, las pecas, los pelos, y un sinfín de cosas más, y... las estrías. Las estrías son aquellas marcas que muchxs de nosotrxs tenemos en la piel. Me pasé años odiándolas e intentando encontrar una manera de eliminarlas, hasta que me dí cuenta que si no las aceptaba no me estaba aceptando a mi misma. Hace unos pocos años que he empezado a trabajar el amor propio y a aceptar y ver todo lo que hay en mi cuerpo. Aceptar todo esto es aceptar tus raíces, tu historia, todo lo que hay en él y, al fin y al cabo, aceptarte a ti misma. Las estrías son parte de nuestra esencia, nuestros momentos, de nuestras vidas, de nuestras historias y de nosotrxs. Son tan bellas que no se como a veces consiguen que las odiemos. Observarlas es terapéutico. No dejas que se metan con todo lo que tienes y todo lo que eres. Quererse es un acto revolucionario.

Henkilön ¿ Cinta Tort Cartró (@zinteta) jakama julkaisu

 

#estrías 💜💖❤💛💚💙 Cada unx de nosotrxs es diferente y, a la vez, cada cuerpo es de una forma u otra y tiene su propia esencia y energía. Hay muchos tipos de cuerpos, igual que hay muchos tipos de estrías. De eso me dí sobre todo cuenta el día que hice estas producciones. Pintando a Yacine, a Mònica y a Roser observé detalladamente su piel, la delicadeza que había en ella y, a la vez, la belleza y la esencia que estas escondían. Hay personas con más o menos estrías, con estrías muy gruesas, menos, o más o menos marcadas, y en esto, en la diversidad, hay la riqueza. Las estrías de Yacine me llamaron mucho la atención, pequeñitas, poco palpables a primera vista y verticales, era la aventura de descifrar todo lo que ellas escondían. Todos los cuerpos tienen (más o menos) manchas, pelos, pecas, estrías, curvas, rectas, heridas, arrugas... y todos son igual de válidos. Ya es hora de que empezemos a amar el nuestro porque, al fin y al cabo, esta es nuestra herramienta de comunicación con el mundo. Y si no nos gusta la herramienta que utilizamos para ello, dificilmente podremos sentirnos libres. Una vez más: quererse es un acto revolucionario. 💜

Henkilön ¿ Cinta Tort Cartró (@zinteta) jakama julkaisu

 

Mis estrías, mis raíces. Des de bien pequeñites nos hacen odiar todo aquello que tenemos en nuestro cuerpo e intentan constantemente que eliminemos todo aquello que para ellos no es normal: las manchas, las pecas, los pelos, y un sinfín de cosas más, y... las estrías. Las estrías son aquellas marcas que muchas de nosotres tenemos en la piel. Me pasé años odiándolas e intentando encontrar una manera de eliminarlas, hasta que me dí cuenta que si no las aceptaba no me estaba aceptando a mi misma. Hace unos pocos años que he empezado a trabajar el amor propio y a aceptar y ver todo lo que hay en mi cuerpo. Aceptar todo esto es aceptar tus raíces, tu historia, todo lo que hay en él y, al fin y al cabo, aceptarte a ti misma. Las estrías son parte de mi esencia, mis momentos, de mi vida, de mi historia y de mí. Son tan bellas que no se como a veces consiguen que las odiemos. Observarlas es terapéutico. No dejas que se metan con todo lo que tienes y todo lo que eres. Acéptate y quiérete (y mucho) #zintetaart #feminism #feminismo #ilustración #illustration

Henkilön ¿ Cinta Tort Cartró (@zinteta) jakama julkaisu

 

Kombutsabuumi on rantautunut kunnolla nyt Suomeenkin. Tosifanit valmistavat sitä itse kotona.

”Kevyesti pirskahtelevaa. Raikasta ja puhdasta. Aavistus inkivääriä ja vihreää teetä.”

Näin Linda Hackman kuvailee suosikkijuomansa kombutsan makua. Pahaakin kombutsaa hän juonut joskus, mutta yleensä hän nauttii ensiluokkaista kombutsaa. Tuota ikiaikaista teejuomaa, jota hän valmistaa säännöllisesti kotonaan.

Helsinkiläinen Linda, 33, innostui kombutsasta viitisen vuotta sitten. Hän oli lueskellut aiheesta ensin kotona. Sitten hän päätyi erikoisruokia myyvään liikkeeseen, jossa hän jutteli kombutsasta myyjän kanssa.

– Sain myyjältä tämän oman kombutsasienen ja pääsin tekemään juomaa itse. Siitä asti olen käyttänyt tätä alkuviljelmää kombutsan valmistamisessa sekä antanut sieniä muillekin.

Kombutsaa kutsutaan myös terveysjuomaksi, jonka nimeen on vannottu jo vuosikymmenten ajan. Aiemmin sitä kutsuttiin volgansienijuomaksi. Juoman käyminen tapahtuu alkuviljelmän eli sienen avulla. Klönttimäiset hiivasienet kasvattavat kerroksiaan ja ovat jaettavissa kuin taikinajuuret, joita on kiva antaa kavereille.

”Kesällä juoma valmistuu nopeammin”

Yleensä Linda käyttää kombutsassaan vihreää tai valkoista teetä.

– Monet käyttävät myös mustaa teetä, mutta se ei sovi herkälle vatsalleni. Ja koska haluan kombutsani maistuvan voimakkaalta, käytän tavallista sokeria. Jotkut tykkäävät palmu- ja kookossokerista.

Kun Linda valmistaa teen, hän tekee sen puhtaassa kulhossa ja lisää siihen sokerin. Litraan teetä liukenee noin sata grammaa sokeria.

Sen jälkeen hän viilentää teen huoneenlämpöiseksi. Hän kaataa teen kolmen–neljän litran lasikulhoihin, jotka hän on peittänyt harsolla ja laittaa kulhot pimeään kaappiin. Tästä kombosta kombutsa saa simamaisen makunsa sekä luonnollisia probiootteja.

– Useimmiten minulla on samaan aikaan kaksi–kolme purkkia, joissa kombutsajuomani valmistuvat. Nyrkkisääntönä on, että juomasta kymmenesosa on vanhaa nestettä. Kesällä juoma valmistuu nopeammin, kun taas talvella se käy hitaammin ja makukin on jotenkin raikkaampi.

Nykyään kaupoissa ja terveysruokaan erikoistuvissa ravintoloissakin on tarjolla kombutsaa. Lindan mukaan ne ovat usein hiilihappoisempia ja makeampia kuin hänen omat juomansa.

– En pysty syömään maitotuotteita enkä halua syödä probiootteja purkista, joten juon kombutsaa päivittäin muutaman desin. Tykkään etikkamaisesta, ärjymmästä kombutsasta, ja uskon, että sillä on vaikutuksia muun muassa vatsantoimintaani.

”En pysty syömään maitotuotteita enkä halua syödä probiootteja purkista, joten juon kombutsaa päivittäin muutaman desin.”

Linda uskoo muidenkin käymisteitse valmistettujen eli fermentoitujen ruokien terveyshyötyihin, varsinkin suoliston toiminnan tasapainottajina. Tosikäyttäjien keskuudessa ei tunnu olevan vaivaa, jota superjuoma ei parantaisi. Muut kombutsaintoilijat kertovat, että juoma muun muassa vahvistaa hiuksia, alentaa verenpainetta ja ennen kaikkea piristää. Teejuomassa on kofeiinia, joten se saattaa suurina annoksina virkistää liikaakin kofeiiniherkkiä ihmisiä.

– Huomaan vatsastani, muun muassa ruuansulatuksesta, jos en ole vaikkapa matkalla saanut kombutsaa pariin päivään, Linda sanoo.

Hän itse antaa kombutsan käydä useamman viikon maun vuoksi, vaikka juoma valmistuu helposti kymmenessä päivässäkin. Valmiin juoman hän maustaa usein inkiväärillä tai muilla mausteilla. Jotkut käyttävät lisäsokeria pullottamisvaiheessa. Kombutsasieni käyttää teehen lisätyn sokerin ravinnokseen: maustamaton kombutsa ei maistu makealta, koska sokeri on haihtunut käymisprosessissa. Mitä pidempään sen antaa käydä, sitä hapokkaampaa se on.

Kombutsasta on tehty vielä vasta vähän tutkimuksia, vaikka juomaa on nautittu maailmassa joidenkin lähteiden mukaan tuhansia vuosia. Sen sijaan vihreää teetä on tutkittu enemmän ja todistetusti vihreä tee auttaa muun muassa painonhallinnassa ja verensokeriongelmissa.

 Lindan mukaan kombutsan valmistuksen ehdoton sääntö liittyy puhtauteen. Sieneen kasvaa helposti hometta, jos kombutsaa tekee likaisissa astioissa.
Lindan mukaan kombutsan valmistuksen ehdoton sääntö liittyy puhtauteen. Sieneen kasvaa helposti hometta, jos kombutsaa tekee likaisissa astioissa.

 

Kombutsaa suoraa hanasta

Käymisteitse valmistetussa juomassa saattaa olla prosentteja, kuten simassakin. Mutta alkoholipitoisuus jää Lindan mukaan alle yhden prosentin. Jotkut ulkomailla kombutsaa nauttineet ovat kertoneet, että ensimmäisellä kerralla kombutsa on aiheuttanut pienen hiprakan.

Ulkomailla Linda on törmännyt todelliseen kombutsabuumiin. Esimerkiksi Yhdysvalloissa hän on juonut kombutsaa, jota tarjoillaan suoraan hanasta. Kombutsaa on siellä jopa kahvilajätti Starbucksin valikoimissa.

– Suomessakin kombutsasta on tullut entistä suositumpaa. Siitä kysellään paljon Facebookin ryhmissä ja sitä näkee paljon enemmän terveyskaupoissa. Jotkut saattavat kasvattaa sienen kaupan valmiista kombutsajuomasta ja olen nähnyt myös valmiita kombutsan aloituspakkauksia.

Hän on huomannut, että kombutsaa suosivat monenlaiset ihmiset. Yhteen ryhmään kuuluvat ”hippityypit”, toiseen ”ruokahifistelijät”, Linda kuvailee. Hän itse kertoo maistelevansa mielellään paljon myös viinejä, joten kombutsan nauttiminen kuuluu luonnollisena osana hänen elämäänsä.

Sydänsurut tuntuvat myös kehossa, ja pahimmillaan ne voivat olla kohtalokkaita.

Rakkaan ihmisen kuolema tai ero pitkästä parisuhteesta todella voi särkeä sydämen, kertoo sydänkirurgi Nikki Stamp kirjassaan Tunteva sydän. Ison menetyksen jälkeinen tuska ei tunnu vain mielessä, vaan myös sydämessämme. Rintaa puristaa ja tuntuu kuin joku olisi murskannut sydämen pieniksi sirpaleiksi. Kyseessä on niin kutsuttu särkyneen sydämen oireyhtymä.

Särkyneen sydämen oireyhtymä on lääketieteellinen tila, jossa tunteiden aiheuttama hormonivyöry hidastaa veren virtaamista sydänlihassoluihin. Tällöin ne voivat vaurioitua eivätkä pysty pumppaamaan verta kyllin hyvin. Oireyhtymä muistuttaa sydäninfarktia, ja sitä kutsutaan japaninkielisellä nimellä takotsubo-kardiomyopatia eli stressipohjainen sydänlihassairaus.

Särkyneen sydämen oireyhtymästä kärsivän sydän muistuttaa muodoltaan japanilaisten kalastajien käyttämää ruukkumaista mustekalapyydystä.

Japaninkielisen nimityksen oireyhtymä on saanut, koska siitä kärsivän sydän muistuttaa muodoltaan japanilaisten kalastajien käyttämää ruukkumaista mustekalapyydystä. Oireyhtymässä sydämen kapea kaula pumppaa ja supistuu normaalisti, mutta sen vasemman kammion alakärki laajenee pallomaiseksi, koska ei pysty pumppaamaan verta kunnolla.

Useimmiten aika parantaa haavat – muttei aina

Särkyneen sydämen oireyhtymä on nimensä mukaisesti usein seurausta rankasta menetyksestä, kuten läheisen kuolemasta tai pitkän suhteen päättymisestä. Toistaiseksi on epäselvää, miksi potilaista melkein 90 prosenttia on naisia. Stamp muistuttaa, ettei kyse ole siitä, että naiset olisivat heikompia tai tunteellisempia kuin miehet, vaan jakaumaa selittävät myös monet sellaiset tekijät kuin esimerkiksi kehon tapa käsitellä rasvahappoja.

Pitkittyessään menetyksen aiheuttama hormonitulva ja hermoston hälytystila vaurioittavat sydäntä.

Särkyneen sydämen oireyhtymän tarkkaa syntymekanismia tutkitaan vielä, mutta se johtuu todennäköisesti hormoneista, kuten adrenaliinista. Emotionaalinen järkytys saa kehon tuottamaan adrenaliinia, joka puolestaan saa sydämen verisuonet supistumaan ja verenpaineen kohoamaan. Sydän sairastuu, kun se joutuu korkean verenpaineen vuoksi pumppaamaan tavallista ankarammin. Pitkittyessään menetyksen aiheuttama hormonitulva ja hermoston hälytystila vaurioittavat sydäntä, joskus niin paljon, ettei sydän jaksaa enää pumpata. Toisin sanoen sydänsuruun voi jopa kuolla.

Aina aika ei siis paranna särkynyttä sydäntä, vaikka useimmiten niin käykin. Mutta miten hoitaa särkynyttä sydäntä? Avuksi voi olla sydämen toimintaa helpottava lääkitys, kuten sydänsuonia rentouttavat lääkkeet. Vaikeimmissa tapauksissa voidaan tarvita lääkkeitä, jotka auttavat sydäntä pumppaamaan verta tai kohottavat verenpainetta. 

 

Nikki Stampin kirjoittama Tunteva sydän (Minerva Kustannus) ilmestyy viikolla 37.