Kodin Kuvalehti
Kauhutarinoissa kerrotaan, kuinka hevonenkin katosi suon silmäkkeeseen. Kuva: <span class="photographer">Tapio Vanhatalo / Sanoma-arkisto</span>
Kauhutarinoissa kerrotaan, kuinka hevonenkin katosi suon silmäkkeeseen. Kuva: Tapio Vanhatalo / Sanoma-arkisto

Pelkäsitkö sinäkin lapsena sitä, että jos astuisit vahingossa suonsilmäkkeeseen, se voisi imaista sinut kokonaan? Niin me muutkin.

Vielä aikuisenakin suolle lähteminen vähän arveluttaa. Mitä jos ei erota silmäkettä? Jos jalka lipsahtaa pitkospuilta? Vähän hirvittää!

Luonnonystävät kehuvat, että suo olisi kuitenkin tavattoman ihana retkikohde kukkineen, tuoksuineen ja lintuineen. Saattaisi siis olla jo aika päästä suohon liittyvistä peloista.

Mutta onko suonsilmäke oikeasti ihan todellinen vaara – vai onko enemmänkin jonkinlaista kaupunkilegendaa, että suo voisi nielaista ihmisen? Varmistetaan asiantuntijalta.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

– Kyllä se on kaupunkilegendaa, vastaa erikoissuunnittelija Panu Kuokkanen Metsähallituksen Luontopalveluista saman tien.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Imeviä suonsilmäkkeitä ei hänen mukaansa ole olemassakaan: pohja tulee aina vastaan. Kaikilla soilla voi kävellä, kun katsoo, mihin astuu.

Pitkospuut tekevät patikoinnista helppoa. Kuva: Evelin Kask / Sanoma-arkisto
Pitkospuut tekevät patikoinnista helppoa. Kuva: Evelin Kask / Sanoma-arkisto

Mätäs kestää, rimpi ei

Panu Kuokkanen rohkaisee suoretkelle kertomalla, miten siellä kävely parhaiten etenee: Kannattaa kulkea mättäältä mättäälle ja kiertää märimmät paikat.

Nopeasti oppii, mitkä paikat kestävät painoa.

– Yhtenäinen sammalpeite ja suomättäät pääsääntöisesti kestävät, kun taas tummat rimpipinnat eivät kestä. Jos kumisaappailla kulkee, oppii aika nopeasti, millaiset paikat kestävät painoa.

Kuokkanen lohduttaa, että kovin pahaan pulaan ei joudu silloinkaan, vaikka astuisi suonsilmäkkeeseen.

– Eivät ne vaarallisia ole. Suon pinta on paikoin hyllyvää, ja joskus märän kohdan ylityksessä voi saapas upota ja hörpätä vettä.

Ja vielä vinkkinä: jos haluat ylittää laajan, märän suon, sekin onnistuu. Panu Kuokkanen kertoo, että soilla on tasaisen suopinnan lisäksi rimpiä ja jänteitä.

Mitäs ne sitten ovat?

– Rimpi on vesipintainen, eikä siinä voi kävellä. Märkienkin soiden yli pääsee kuitenkin, kun kulkee jänteitä pitkin. Ne ovat kantavampia kohtia, joilla voi jopa kasvaa puita.

Tämä on Kodin Kuvalehden artikkeli, joka on julkaistu menaiset.fissä. Lisää Kodin Kuvalehden juttuja löydät osoitteesta menaiset.fi/kodinkuvalehti.

Vierailija

Haastateltu ei nyt oivaltanut, miten vaikea asia kokemattomille kulkijoille turvallisen ja varman kohdan löytäminen on. Yhtään ei auta sekään, että "pohja tulee aina vastaan", jos pohjasta ei ylety pintaan tai jos pohja on pettävää mutahöttöä tai jos pohjan löytymisestä huolimatta mistään ei löydy riittävän tukevaa kohtaa, minne pääsisi kipuamaan ylös. Ehkä lehden olisi hyvä hankkia second opinion joltakin sellaiselta, joka osaa ajatella asiaa kokemattomien kulkijoiden ja jopa lasten kannalta.

Hkky

Kyllä se suonsimäke on vaarallinen. Siinä oleva vesi ja sammalseos on ominaispainoltaan kevyempi kuin vesi, joten ihminen ei siinä kellu, vaikka veden näkymisestä niin voisi päätellä. Ja rämpimällä ei pääse pois, koska kaikki on pehmeää.

Sisältö jatkuu mainoksen alla