Tiesitkö, miksi kissa hakeutuu kissanvihaajan luokse?

Kissoja pidetään itsenäisinä, omanarvontuntoisina ja vähän mystisinäkin eläiminä. Kuvaan sopii, että kissan edesottamuksista tuntuu välillä olevan mahdoton päätellä, mitä maukuja yrittää viestittää.

Catherine Davidsonin juuri suomennettu Miten tulkitsen kissaani – 50 kysymystä ja vastausta -kirja (Gummerus) antaa osviittaa siitä, mitä kissan mielessä kulloinkin pyörii. Poimimme kirjasta kuusi kiinnostavaa faktaa karvakavereiden sielunelämästä.

Tiesitkö näitä kissoista?

1. Kissalla on omat astiamieltymyksensä

Osalla kissoista on tapana kaapaista ruoka astiasta lattialle ennen aterioimista. Tähän tapaan on kaksi mahdollista syytä:

Kissa vain haluaa tehdä ruokailusta helpompaa. Purkista kumottu kissanruokaköntti on vaikea pilkkoa, ja lattialla pilkkominen onnistuu helpommin.

Kissalla on liian pieni tai väärän muotoinen ruokakuppi. Herkät viikset menevät korkeareunaisessa kupissa ikävästi ryttyyn, joten kissa näkee paremmaksi aterioida lattialta.


2. Kaistapääkissa leikkii saalistusta

Sisäkissan omistajille on tuttua, että karvakaverit saavat varsinkin iltaisin käsittämättömiä hepuleita. Hetki sitten rauhallisena makoillut kissa saattaa yhtäkkiä sännätä pää viidentenä jalkana asunnon toiseen päähän ja kaahottaa sitten seiniin törmäillen takaisin. 

Luonnonvaraisilla kissoilla tällaista hepulitaipumusta ei tiettävästi ole. Sisäkissojen sekoilukohtaukset ovatkin todennäköisesti tapoja purkaa energiaa ja toteuttaa saalistusviettiä.

3. Kissa ei näytä pyllyä kettuillakseen

Ihmiskulttuurissa takapuolen näyttämistä pidetään varsin epäkohteliaana eleenä – paitsi ehkä Instagramin belfieissä – mutta kissojen maailmassa pyllistys on positiivinen juttu.

Kun kissaemo nuolee pentuaan, paljastaa pentu emolle peräaukkonsa huoltotoimenpiteitä varten.

Ihmiseltä saadut silitykset voivat muistuttaa aikuista kissaa emolta saaduista nuolaisuista, joten pyllyn näyttäminen silittäjälle on kissan näkökulmasta ihan looginen, ystävällinen siirto. 

4. Kissakaan ei aina onnistu päätymään jaloilleen

Kissat putoavat aina jaloilleen, kuuluu sanonta. Pääsääntöisesti asia onkin näin.

Kissalla on loistava tasapainoaisti, jonka avulla se selvittää ilmalennon aikana, miten päin oikein on, ja oikaisee sitten päänsä sekä ruumiinsa sopivaan asentoon. Häntä pitää perää ja huolehtii tasapainosta. Ennen maahan iskeytymistä kissa vielä ojentaa jalkansa ja köyristää selkänsä pystyäkseen joustamaan mahdollisimman tehokkaasti.

Kämmejä sattuu kuitenkin paremmissakin kissapiireissä. Jos putoaminen tulee kissalle täytenä yllätyksenä, se voi mätkähtää kyljelleen. 


5. Kissa ei juttelee huvikseen

Osa kissanomistajista on huomannut, että kissan kanssa voi ”keskustella”: kun karvaiselle ystävälle naukaisee, se maukaisee takaisin. Ihastuttavaa!

Siinä missä omistaja saattaa jutustella kissan kanssa päivänsä tapahtumista tai leperrellä karvaystävälleen, on kissalla todennäköisesti vain yhden tyyppisiä viestejä omistajan suuntaan: anna ruokaa, anna huomiota, anna lelu...

Ääntely on helppo tapa saada hidasälyisenkin ihmisotuksen huomio, ja siksi kesykissat naukuvat paljon enemmän kuin luonnonvaraiset serkkunsa. 

6. Kissa rakastaa kissanvihaajaa

Kissat tuntuvat joskus hakeutuvan niiden ihmisten seuraan, jotka kaikkein eniten tuntevat vastenmielisyyttä katteja kohtaan. Kyseessä on todellinen ilmiö, mutta se ei selity kissojen oletetulla kierolla huumorintajulla.

Kissa suuntaa kissanvihaajan luokse, koska kissanvihaaja käyttäytyy kissan mielestä miellyttävän neutraalisti: ei hae kissaan suoraa katsekontaktia, ei huutele eläimen nimeä eikä napsuttele sormiaan. 

Jos kissan haluaa houkutella luokseen, vaikeasti tavoiteltavan leikkiminen voi siis kannattaa.