Söpö koirakuva piristää aina. Ilon kautta! Kuva: Shutterstock
Söpö koirakuva piristää aina. Ilon kautta! Kuva: Shutterstock

Positiivisuus on megatrendi, joka saa toiset jakamaan söpöjä mietelauseita ja toiset kiristelemään hampaitaan. Tutkijat kuitenkin väittävät, että positiivisuudesta on hyötyä.

”Ilolla ja innostuksella”, lukee työasioihin liittyvän sähköpostin allekirjoituksessa. Hyvinvointiammattilainen tarjoaa sosiaalisessa mediassa Maanantain positiivisen ajatuksen: ”Se on onnellinen, joka ei sure sitä, mitä häneltä puuttuu – vaan iloitsee siitä, mitä hänellä on.”

Jokainen meistä on kuullut, että negatiivisissa ajatuksissa vellominen ei tee hyvää, niiden pitää vain antaa lipua ohi. Joka ilta olisi hyvä kirjoittaa kiitollisuuspäiväkirjaa, johon luettelee asioita, jotka tänään olivat hyvin: ”En palellut kovin paljon. Vaikka oli pimeää, en törmännyt autolla mihinkään.”

Meitä ympäröivät monesta tuutista tutunkuuloiset fraasit: kiitä itseäsi, löydä vahvuutesi ja ole koko ajan kaikille armollinen.

Positiivinen ajattelu on trendi, jolla on hyvä tarkoitus. Se on myös trendi, jolle on valtava kysyntä. Kymmenettuhannet suomalaiset kuuluvat Facebookissa ryhmiin, joissa jaetaan kukkasten, kauniiden maisemien ja suloisten eläinten kuvia kuorrutettuna mukavilla mietelauseilla. Blogit, nettisivustot, vlogit, perinteinen media ja kirjat pursuavat vinkkejä, kuinka voisi muuttua positiivisemmaksi versioksi itsestään.

– Optimismissa on tärkeää, että pystytään suhtautumaan toiveikkaasti tulevaisuuteen. Se ei tarkoita, että kaikki on koko ajan kivaa ja kaunista, sanoo sosiaalipsykologi ja psyko­terapeutti Krisse Lipponen.

Vellotko vai luovutko?

Arkipäivän positiivinen ajattelu mietelauseineen sekoitetaan usein positiiviseen psykologiaan, joka on akateeminen tieteenhaara. Positiivisen psykologian asiantuntijat haluavat tehdä eron selväksi.

– Positiivinen psykologia syntyi 1990-luvulla Yhdysvalloissa. Sille oli huutava tarve, sillä edeltävät 150 vuotta psykologia oli tutkinut vain psyykkistä pahoinvointia ja sen hoitamista. Pahoinvointia on aina olemassa, sitä ei kiistetä, mutta positiivinen psykologia keskittyy tutkimaan, miten hyvinvointia voisi lisätä, Lipponen sanoo.

”Hyvinvointi ja pahoinvointi eivät ole suoranaisessa riippuvuussuhteessa keskenään.”

Positiivisen psykologian mukaan ihminen voi keskittyä vahvistamaan myönteisiä asioita itsessään ja elämässään.

– Hyvinvointi ja pahoinvointi eivät ole suoranaisessa riippuvuussuhteessa keskenään. Voi olla diagnostoitua sairauttakin, ja samalla silti hyvän elämän taitojen lisääminen auttaa.

Lipponen luettelee myönteisen asenteen perustat: ole ystävällinen, avoin, arvostava, myönteisen utelias ja aito.

Se ei tarkoita sitä, että kielteiset, kriittiset, negatiiviset ja surkeat tunteet olisivat kiellettyjä, vaan kaikki tunteet ovat hyväksyttyjä, sanoo Lipponen.

– Mutta haluaako jäädä niihin vellomaan vai todeta hetken päästä, että tunne meni ohi.

Positiivisen psykologian tutkimusten mukaan myönteisyys edistää lukuisia asioita: se lisää fyysistä terveyttä, kuten suojaa tulehdussairauksilta ja parantaa flunssanvastustuskykyä. Se kasvattaa kykyä kestää vaikeuksia ja kykyä pyytää niihin apua. Se parantaa ajattelukykyä sekä tekee sinut onnellisemmaksi ja kiltimmäksi itsellesi.

Lipposen mukaan on selvää, miksi positiiviselle psykologialle on suuri tarve juuri nyt.

– Länsimainen maailma on yltäkylläinen ja turvallinen valtaosalle, ja silti henkinen pahoinvointi on suuri ongelma. Positiivinen psykologia on lähtenyt ratkomaan tätä: miten lisäämme psyykkistä hyvinvointia aineellisen hyvinvoinnin maailmassa.

Jotain mätää

Mutta evoluutio on rakentanut ihmisen niin, että nimenomaan negatiiviset asiat saavat meiltä helpommin huomiota.

– Lajinsäilymisen kannalta vaaran ja uhan huomaaminen on ollut tärkeää. Siksi reagoimme edelleen kehollamme vahvasti kielteisiin asioihin. Myönteiset asiat ovat evoluution kannalta olleet nollaviesti: niihin ei tarvitse reagoida, tilanne on hyvä ja turvallinen, Lipponen selittää.

Se voi olla yksi syy, miksi nykyihmiselläkin arkiset, hyvät kokemukset voivat ikään kuin vahingossa soljua ohi, eikä niiden myönteisiä hyvinvointivaikutuksia huomaa.

”Positiivista psykologiaa on sanottu myös hyväosaisten hypetykseksi.”

Siksi on inhimillistä ja luonnollista huomauttaa, että jotain mätää tällaisessa positiivisuudessa on oltava. Positiivisen psykologian teorioita on kritisoitu siitä, että ne sysäävät aivan liian suuren vastuun omasta olosta ihmiselle itselleen ja väheksyvät olosuhteita, joissa ihminen elää. Onnellisuustutkimuksissa parhaiten menestyvät maat – Pohjoismaat, Australia ja Uusi-Seelanti – ovat maita, joissa on hyvä sosiaaliturva ja yhteiskunnan tukiverkosto. Siis kaikki ovat vastuussa toisistaan, ei vain yksilö itsestään.

– Positiivista psykologiaa on sanottu myös hyväosaisten hypetykseksi. Siihen on varaa keskittyä niillä, joilla ei ole esimerkiksi toimeentulo- tai terveysongelmia, sanoo filosofian tohtori ja erityispedagogiikan dosentti Lotta Uusitalo-Malmivaara.

Hänenkin mielestään on silti järkeenkäypää, miksi nyky­ihmiset janoavat positiivisuutta kaikenlaisissa muodoissa.

– Tähän aikaan sopii se, että halutaan opetella oman mielen hallintaa ja selvitä kaoottiselta tuntuvasta maailmasta rakentamalla omaan luonteeseen vahvuutta. Nyt näitä asioita myös ensimmäistä kertaa tutkitaan tieteellisesti.

Uusitalo-Malmivaara on tutkinut luonteenvahvuuksia amerikkalaisen psykologin Martin Seligmanin jaottelun pohjalta.

– Kun tunnistaa omat vahvuutensa, niitä voi käyttää hyväksi. Jos on esimerkiksi huumorintajuinen, kannattaa käyttää sitä hyödyksi ja opetella vaikkapa nauramaan itselleen.

”Tähän aikaan sopii se, että halutaan opetella oman mielen hallintaa.”

Moniko meistä pystyy tunnistamaan omat luonteenvahvuutensa?

Niitä on nimittäin Seligmanin jaottelussa 24, ja lisäksi vielä Uusitalo-Malmivaaran kaksi suomalaisille erityisesti räätälöimää vahvuutta: sisukkuus ja myötätunto.

– Jossain määrin ihmiset ovat niistä perillä. Amerikkalaisen Via-insituutin tutkimuksessa pyydettiin ihmisiä luettelemaan viisi tärkeintä luonteenvahvuuttaan. Kun vahvuudet testattiin instituutin omalla tutkimusmenetelmällä, vastaajat arvioivat vahvuutensa 30-prosenttisesti oikein.

Positiivisesti katsottuna tämä tarkoittaa, että joku voi pitää itseään tylsänä tyyppinä, vaikka onkin muiden mielestä viihdyttävä seuraihminen.

Tsemppihalit!

Positiivinen asenne on ärsyttävimmillään silloin, kun sitä tuputetaan ihmiselle, joka on vaikkapa masentunut, sairas tai köyhä. Piristäväksi tarkoitetut, toisille suunnatut kannustussloganit ovat sekä Krisse Lipposen että Lotta Uusitalo-Malmivaaran mielestä huono juttu.

– Positiivinen asennoituminen on erittäin yksilö- ja tilannekohtaista, Lipponen sanoo.

– Pakotetulla positiivisuudella ei ole samanlaisia terveyshyötyjä.

Naurun pitäisi siis olla aitoa, samoin niistä arkisista asioista iloitsemisen.

Tosin sellaisen ei pitäisi olla meille mitenkään vaikeaa. Kansainvälisissä tutkimuksissa suomalaiset tosiaan ovat huomattavan onnellisia ja tyytyväisiä. Lisäksi molemmat asiantuntijat ovat huomanneet, että esimerkiksi työpaikoilla suomalaiset ovat taitavia löytämään työkavereistaan hyviä puolia ja ratkomaan ongelmia rakentavasti.

– Ei positiivisen psykologian tarkoituksena ole, että lakaistaan kaikki ongelmat maton alle, vaan että käsitellään ne ja siirrytään eteenpäin.

Ei muuta kuin tsemppihalit meille kaikille!

Lue lisää: Lotta Uusitalo-Malmivaara ja Kaisa Vuorinen: Huomaa hyvä! (PS-Kustannus, 2016), Krisse Lipponen, Anneli Litovaara ja Antero Katajainen: Voimaa – Hyvän elämän polku (Duodecim, 2016)

Löydä vahvuutesi!

Luonteenvahvuudet Peter Seligmanin mukaan: uteliaisuus, intohimo uuden oppimiseen, luovuus, perspektiivi ja kyky hahmottaa kokonaisuuksia, rohkeus, sinnikkyys, pitkäjänteisyys, rehellisyys, ystävällisyys, kyky rakastaa ja ottaa vastaan rakkautta, tunneälykkyys, kansalaishenki, uskollisuus ja lojaalius, oikeudenmukaisuus, johtajuus, anteeksianto, itsehillintä, järkevyys/varovaisuus, nöyryys/kohtuus, kiitollisuus, toiveikkuus, merkityksen kokemiskyky, huumorintaju, into.

Testaa luonteenvahvuuksiasi (englanniksi) täällä.

Unohda superfoodit ja rääkkitreenit! Tutkimusten ja asiantuntijoiden mukaan hyvät ihmissuhteet ovat todellinen terveyden ja onnellisuuden tae.

Erityisesti vuoden alussa moni miettii, miten omaa hyvinvointiaan voisi parhaiten edistää. Auttaisiko ruokavalion viilaaminen, kuntosalilla käyminen tai ehkä unta tarkkaileva aktiivisuusranneke? 

Järkevän ruokavalion noudattaminen, liikunnan harrastaminen ja riittävän unensaannin varmistaminen ovat kaikki fiksuja valintoja kokonaishyvinvoinnin kannalta. Terveen ja onnellisen elämän kannalta yksi valinta kuitenkin näyttäisi olevan ylitse muiden: sosiaalisten suhteiden vaaliminen. 

Itse asiassa liikunnan ja terveellisen ruuan hyödyt tuntuvat kietoutuvan yhteen sosiaalisuuden kanssa. Neurologi ja aivotutkija Markku T. Hyyppä kertoo Helsingin Sanomissa, että Välimeren ruokavalio, liikunta ja kulttuuriharrastukset edistävät tutkitusti muistin toimintaa, mutta kaikissa kolmessa hyödyt saattavat tulla paljolti sosiaalisuudesta.

Terveelliseksi ylistetyssä Välimeren ruokavaliossa ei välttämättä ole niinkään kyse oliiviöljystä kuin siitä, että Välimeren maissa on tapana aterioida pitkään ja hartaasti porukalla. Useissa liikuntaharrastuksissa taas hikoillaan yhdessä toisten kanssa, ja kulttuuririennoissakin moni käy jonkun kanssa. 

Joukkuelajeihin, kuoroon, yhdistystoimintaan tai muihin sosiaalisiin aktiviteetteihin aikaansa käyttäneille Hyypän ajatukset kuullostanevat tutuilta. Aika moni meistä mainitsee yhdeksi harrastuksensa parhaista puolista mahtavan harrastusporukan.

Ihmissuhteiden laatu merkitsee

Myös maineikkaan Harvardin yliopiston tekemän suuren seurantatutkimuksen mukaan hyvät ihmissuhteet ovat hyvän elämän salaisuus. Jo 75 vuotta kestäneen tutkimuksen pyrkimys on selvittää, mikä saa ihmiset pysymään terveinä ja onnellisina, ja vuosikymmenten seurannan jälkeen vastaus alkaa olla selvillä. 

– Ihmiset, jotka olivat kaikkein tyytyväisimpiä ihmissuhteisiinsa 50-vuotiaina, olivat joukon terveimpiä 80-vuotiaina, tutkimuksen tämänhetkinen johtaja Robert Waldinger kertoo Ted Talk -puheessaan.

Harvardin jättitutkimuksen mukaan ihmissuhteissa kannattaa keskittyä laatuun. Sellaiset läheiset ihmissuhteet, joissa vallitsee vahva luottamus, ovat terveyden ja onnellisuuden kannalta valtavan arvokkaita. 

Yksinäisyys on valtava terveysriski

Ylipainoa on pitkään pidetty suurena länsimaisia yhteiskuntia uhkaavana terveysongelmana. Sosiaalisen elämän vastakohta, yksinäisyys, saattaa kuitenkin olla paljon suurempi uhka. Näin arvioi esimerkiksi viime vuonna ilmestynyt amerikkalaistutkimus

Samaisessa tutkimuksessa myös väitetään, että yksinäisellä on sama riski ennenaikaiseen kuolemaan kuin tupakoitsijalla. Eliniän lyhentämisen lisäksi yksinäisyyden on todettu lisäävän sydänsairauden riskiä merkittävästi, nostavan verenpainetta ja altistavan muistisairaudelle. 

Yksinäisyys on hyvä erottaa yksinolosta, jolla on paljon tutkittuja hyviä vaikutuksia. Seurassa vietettyjä minuutteja olennaisempaa on kokemus siitä, että elämässä on ihmisiä, joiden kanssa voi nauraa ja joilta saa tukea tiukan paikan tullen.

Parisuhteen ja -suhteettomuuden vaikutusta terveyteen ja hyvinvointiin on tutkittu ahkerasti vuosien mittaan. Yhdessä tutkimuksessa todettiin avioliiton olevan terveyden kannalta paras ihmissuhde, ja toisessa taas huomattiin, että yksinelävillä on parisuhteessa olevia enemmän kestäviä ihmissuhteita ja paremmat välit perheenjäseniin. 

Yhteistä tutkimustuloksille näyttää olevan se, että yhteydenpito läheisiin ja ajan viettäminen heidän kanssaan kannattaa aina, oli läheinen sitten ystävä, puoliso tai vaikka sukulainen. 

Trendejä isompi juttu

Jos tutkimuksia on uskominen, sosiaalisuuden täytyy olla seuraava hyvinvoinnin megatrendi. 

Todellisuudessa sillä on kuitenkin vielä matkaa johtavaksi terveystrendiksi. Aikamme korostaa yksilöllisyyttä, ja esimerkiksi Instagramin loputon fitnesskuvien virta on normalisoinut kropan pikkutarkkaa viilaamista muun hyvinvoinnin kustannuksella.

Grammantarkan ruokavalion ja tiukan treeniohjelman noudattaminen voi lähtökohdista riippuen olla fyysisen terveyden kannalta hyvä veto, mutta sosiaalisen elämän näkökulmasta äärimmilleen viety fitnessmeno on enemmän uhka kuin mahdollisuus.

Toisaalta seuran ja oman porukan kaipuu on perustavanlaatuinen ja yksittäisiä trendejä isompi asia: haluamme kaikki tulla kuulluksi, hyväksytyksi ja rakastetuksi, mutta sen myöntäminen on intiimimpää kuin treenitavoitteen kirjaaminen tai terveysruokakuvien postaaminen someen. 

Liikahikoilun hoitoon on tarjolla pitkäaikaisia ja jopa pysyviä hoitokeinoja. Moni saa niistä avun kiusalliseen hikoiluun. Asiantuntija kertoo, miten hoidot toimivat ja mitä haittoja niistä voi olla.

Apteekin tehokkaat antiperspirantit ovat monen runsaasti hikoilevan pelastus. Antiperspiranttien avulla kiusallisesta hikoilusta pääsee jopa viikoksi. Niiden rinnalle on kuitenkin tullut hoitokeinoja, joilla hikoilusta voi päästä jopa pysyvästi.

Liikahikoilua voidaan hoitaa botuliini-injektioilla, tuttavallisemmin Botoxilla, jotka vähentävät hien eritystä paikallisesti. Muita keinoja ovat mikroaaltoavusteinen MiraDry-hoito, iontoforeesihoito sekä oksibutyniinitabletit. MiraDry-hoito sopii ainoastaan kainaloiden hikoilun hoitoon.

Kysyimme ihotautien erikoislääkäriltä Carl Kyrklundilta, mitä hikoilun hoitamisesta pitää tietää, ja mitä hyötyjä ja haittoja hoidoista on.

Miksi jotkut hikoilevat enemmän kuin toiset?

”Hikoilu on tärkeä osa lämmönsäätelyämme. Kuitenkin 2–3 prosentilla väestöstä esiintyy haittaavaa liikahikoilua. Hikoilua voi esiintyä erityisesti käsissä, jaloissa tai kainaloissa. Syy on tuolloin usein geneettinen. On myös ajateltu, että liikahikoilu voisi johtua tahdosta riippumattoman hermojärjestelmän osan liikatoiminnasta. 

Hikoilu voi myös alkaa yhtäkkiä. Silloin syy saattaa liittyä esimerkiksi vaihdevuosiin tai johonkin sairauteen, kuten kilpirauhasen liikatoimintaan tai diabetekseen.”

Milloin on kyse liikahikoilusta?

”Hikoilu on liiallista, jos se haittaa päivittäistä elämää, vaikuttaa sosiaaliseen elämään tai painaa mieltä. Liikahikoilusta kärsivät kertovat joutuvansa vaihtamaan paitaa kesken päivän, vaatteidensa liimaantuvan hikoilun vuoksi tuolin selkänojaan tai että hikeä valuu käsistä tai otsalta, vaikka he eivät rasita itseään millään tavalla. Jos hikoilu lisääntyy nopeasti ilman näkyvää syytä, siitä kannattaa mainita lääkärille.”

”Hikoilu on liiallista, jos se haittaa päivittäistä elämää.”

Miten runsasta hikoilua voi estää?

”Hikoilusta kärsivät ovat usein jo kokeilleet apteekin tehokkaita antiperspirantteja ennen lääkärille hakeutumista. Lääkäri voi kuitenkin vielä määrätä reseptillä apteekin sekoittamaa vahvaa alumiinikloridivalmistetta, jota voi levittää esimerkiksi käsiin. 

Jos hikoilu liittyy etenkin käsiin tai jalkoihin, useimmiten kokeillaan iontoforeesihoitoa. Siinä kädet tai jalat upotetaan veteen, jonka läpi johdetaan heikkoa sähkövirtaa. Hoito yleensä aloitetaan hoitajan ohjauksessa lääkäriasemalla ja se kestää noin vartin. Hoito tehoaa noin yhdeksällä kymmenestä niistä, joilla on käsien tai jalkojen liikahikoilua.  

Jos liikahikoilu on yleistynyttä, voidaan myös harkita tablettihoitoa. Yleisimmin määrätään oksibutyniini-niminen lääke, joka kuitenkin voi aiheuttaa myös haittavaikutuksia kuten suun kuivumista, päänsärkyä ja huimausta.

Kainaloiden liikahikoilun yleisin hoitokeino on Botox-pistokset. Näitä antaa yleensä ihotautilääkäri.”

Kuinka hyvin botuliinipistokset toimivat?

Botuliinihoito kainaloiden liikahikoiluun poikkeaa ryppyjen hoidosta. Liikahikoilun paikallishoito botuliinivalmisteella on sairaudenhoitoa, joten Botox-lääkkeestä ja lääkärin vastaanotosta saa Kela-korvauksen. Lääkkeestä korvataan 40 prosenttia.

Ryppyjen hoidossa botuliini pistetään lihakseen, liikahikoilun hoidossa pistos tehdään ihon pintakerrokseen. Botuliini estää hermopäätteitä aktivoimasta hikirauhasia.

Botuliinihoidon teho on ollut noin 90 prosenttia kolme kuukautta hoidon jälkeen. Hoitotulos kestää 3–9 kuukautta.

”Botox-hoito kainaloiden liikahikoiluun poikkeaa ryppyjen hoidosta.”

Millaisia haittoja botuliinihoitoihin saattaa liittyä?

”Pääasiallinen haitta liittyy pistosten epämukavuuteen. Lisäksi hoito tulee uusia 3–9 kuukauden välein.”

Mistä on kyse MiraDry-hoidossa, jonka tulosten luvataan olevan pysyviä?

”MiraDry-hoidossa pyritään vaurioittamaan kainalon hikirauhasia niin, että hikoilu loppuu pysyvästi. Hoidossa kainalon ihon päälle laitetaan anturi, joka lämmittää ihon syviä kerroksia mikroaalloilla samalla kun ihon pintaa viilennetään.  

Hoidosta on tehty lumekontrolloitu tutkimus, jossa 90 prosentilla hikoilu oli yli puolet vähäisempää vielä vuoden kuluttua hoidosta. Myös muissa tutkimuksissa tulos on ollut samansuuntainen eli valtaosa hoidetuista saa avun hikoiluun. Hoidon pysyvyys perustuu siihen, että hikirauhasia ei muodostu lisää iän myötä, joten niiden tuhoaminen vähentää hikoilua pysyvästi.”

”Kainalon hikirauhasia pyritään vaurioittamaan niin, että hikoilu loppuu pysyvästi.”

Liittyykö hoitokeinoon haittapuolia tai riskejä?

”Hoitoon liittyvät haitat ovat lähinnä ohimeneviä ja paikallisia. Tutkimuksissa 90 prosentilla esiintyi kainaloiden turvotusta, 87 prosentilla punoitusta ja 84 prosentilla epämukavuutta. Nämä haitat menivät ohi noin viikossa.

Pidempiaikaisina haittoina mainittiin kainaloiden ihon poikkeavat tuntemukset, joita oli 65 prosentilla. Ne kestivät muutamasta päivästä pisimmillään neljään kuukauteen. Kainaloiden ihon epätasaisuutta oli 71 prosentilla, ja se kesti keskimäärin kuusi viikkoa. Noin joka neljännellä esiintyi myös kainalokarvojen häviämistä.