Koko elämän muuttava valaistuminen voi iskeä vaikka liikennevaloissa tai aamupalapöydässä. 

”Koin ikään kuin salaman lyövän lävitseni. Ymmärsin yhdessä silmänräpäyksessä, että olen yhtä hyvä ihminen kuin muutkin.”

Näin kuvailee mullistavaa kokemustaan nainen, joka vastasi Me Naisten kyselyyn suurista persoonallisuuden muutoksista.

Luonnetta ja tapaa suhtautua elämän myötä- ja vastamäkiin pidetään usein pysyvinä ominaisuuksina. Psykologian emeritusprofessori Markku Ojanen kertoo kuitenkin Voiko persoonallisuus muuttua -kirjassaan (PS-kustannus 2019), että joskus ihmisen perimmäinen olemus voi aikuisiälläkin muuttua merkittävästi ja yllättäen.

Sisältö jatkuu mainoksen jälkeen

Ojanen nimittää suuria persoonallisuuden muutoksia kvanttimuutoksiksi. Myös uskoontulo ja raitistuminen ovat esimerkkejä kvanttimuutoksista. Isoon muutokseen ajaa yleensä ristiriita tai umpikuja, jonka edessä on pakko löytää uusia ratkaisuja. 

Sisältö jatkuu mainoksen alla

”Vaikeaksi koettu tilanne vaatii oivallusta, intuitiota tai visiota, jossa myös tiedostamaton on vahvasti mukana. Vertaus silmien avautumiseen on osuva”, Ojanen kirjoittaa.

Kun Me Naiset kysyi lukijoiltaan kvanttimuutoksista, selvisi, että usein suuren muutoksen sysää liikkeelle jokin dramaattinen tapahtuma, kuten läheisen kuolema. Markku Ojasen mukaan kvanttimuutos voi iskeä myös tyystin yllättäen, vaikka vessanpönttöä kuuratessa tai telkkaria tuijottaessa. Kyselyyn vastanneilla on kokemusta myös tällaisista muutoksista. 

Koostimme alle kymmenen tosielämän esimerkkiä kvanttimuutoksesta:

Liikennevaloissa

”Takana oli vaikeita vuosia: talouden luisuminen alamäkeen, hurjan yliyrittämisen tuoma burnout, avioero ja uusi alku yksin. Olin asunut kaksi kuukautta omillani, rinnassa sekä epävarmuutta ja pelkoa tulevasta että vapauden riemua. Odottelin punaisissa liikennevaloissa matkan jatkumista, ja siinä yks kaks sisäinen ääneni sanoi: ’Tampere’.

Hölmistyin. Ikänsä Kuopion seudulla asuneella savolaistytöllä ei ikinä ollut käynyt edes mielessä muutto muualle, ja Tampere varsinkin oli ihan tuntematon paikka. Mutta niin vain tein päätökseni siinä liikennevaloissa. Muutin Tampereelle kahden kuukauden kuluttua tämän sisäisen ääneni ohjaamana, ja se oli elämäni paras päätös siihen hetkeen. Löysin sieltä uralleni uuden suunnan ja sain paljon uusia ystäviä.”

Tampere

Kaupunginvaltuuston kokouksessa

”Istuin kaupunginvaltuuston pitkässä, viiden tunnin kokouksessa kesäloman ekana päivänä, ja kokouksen aikana ymmärsin lopullisesti, että minun on kotona kerrottava miehelleni haluavani eron.

Olin pitkään ajatellut, että kun lapsemme ovat isompia, eroamme. Mieheni oli vuosia sekoillut alkoholin kanssa, ja olin suojellut lapsia siltä, etteivät he tietäisi totuutta. Olimme käyneet useamman pitkän pätkän parisuhdeterapiassa, mutta mikään ei lopulta muuttunut.

Ihastuin vapaaseen yh-isään, jonka olin tuntenut kauan. Hän oli viimeinen niitti oman pääni sekamelskassa. En pystynyt enää olemaan kotona, kun ymmärsin, että haluan vielä joskus tuntea jotain muuta kuin velvollisuutta ja tottumusta. 

Olemme lasten isän kanssa hyvissä väleissä ja pyrimme hoitamaan kaiken lasten edun mukaisesti. Silti oman pääni sisällä kaaos jatkuu, vaikka olen oivaltanut, että tämä todellakin oli oikea päätös ja matka myös itseeni.”

Marianne

Aamukahvin ääressä

”Aamupalapöydässä ihan tavallisena aamuna tuli yhtäkkiä ihan valtavan rauhallinen, huojentunut ja tyyni olo kahvikupin äärellä.

Takana oli rankat pari vuotta. Tein vuorotöitä, opiskelin, ja olin aiemmin eronnut vaikeasta parisuhteesta. Olo oli ollut uupunut, henkisesti lytätty ja toivoton, piti vaan suoriutua päivästä toiseen.

Yhtäkkiä tajusin, ettei oma onnellisuus ole muiden saneltavissa, enkä voi tehdä loputtomasti hyvää vain muille ja siirtää omia tarpeitani aina syrjään. Tajusin mitä tarkottaa terve itsekkyys, ja ettei siitä tarvitse kokea huonoa omaatuntoa.

Olin niin hämmentynyt siitä tunteesta ja olotilasta, että se sai minut itkemään onnesta ja helpotuksesta. Samalla yritin kirjoittaa puhelimeen muistiin sitä oivalluksen tunnetta, etten vahingossakaan ikinä unohtaisi sitä.

Tuon hämmentävän silmien avautumisen jälkeen tuntui, että asiat vain loksahtivat paikoilleen.”

Johanna

Vessan peilin edessä

”Seisoin vessan peilin edessä ja tiirailin hampaitani. Raaputin etuhampaan pinnasta plakkia ja tajusin, että hampaan pinta oli siitä kohdasta syöpynyt. Havahduin siihen, että hampaat eivät kestä loputtomiin niiden laiminlyömistä, eikä muukaan kehoni ole kuolematon.

En pitänyt huolta hampaistani, fyysisestä kunnostani, ravitsemuksestani tai ulkonäöstäni. Itseni laiminlyöminen oli alitajuinen keino rangaista itseäni elämässä tekemistäni ’virheistä’. Hampaat reikiintyivät, kunto rapistui, paino nousi, söin huonosti, nukuin huonosti, join alkoholia ja poltin tupakkaa.

Kun tajusin, että aika on rajallista, sain motivaatiota itsestäni huolehtimiseen.”

JaneDoe

Kylpylässä

”Olimme siskoni kanssa kylpylässä, kun hän kysyi minulta: ’Mitä sä haluat sun elämästä?’ Vaikka minulta oli kysytty aiemminkin sitä, tämä kerta oli jotenkin erilainen.

Olin ollut jatkuvasti ahdistunut ja alakuloinen. Tein työtä josta pidin, mutta jota en rakastanut. Elämäni tuntui tyhjältä ja merkityksettömältä.

Tajusin kysymyksen myötä vihdoin, mitä haluan elämältäni ja aloin elää sen mukaisesti. Aloitin kirjottamisen vuosien tauon jälkeen, ja minut täytti todellinen luovuus. En ole koskaan aiemmin tuntenut sellaista paloa sisälläni kuin nyt.”

Niobe

Vaunulenkillä

”Olin nuori äiti, jonka elämä oli ollut erittäin raskasta pari vuotta ennen lapsen syntymää. Sitä ennenkään asiat ja olosuhteet eivät olleet hyvin. Perheemme oli erityisperhe, vaikkei sitä koskaan niin diagnosoitukaan. Avoliittoni oli tuhoon tuomittu. 

Kerran olin lapsen kanssa iltalenkillä ja ohitin paikallisen nuorisotalon, jossa olin kokenut epäonnistumisen ja joukkoon kuulumattomuuden tunteita. Kun työnsin vaunuja talon ohi, koin ikään kuin salaman lyövän lävitseni. Ymmärsin yhdessä silmänräpäyksessä, että olen yhtä hyvä ihminen kuin muutkin. 

Minusta tuli sosiaalisempi, ja tulin näkyväksi. Vähensin  miehen paapomista ja satsasin enemmän omaan hyvinvointiin.”

Voimatar

Kotipuutarhassa

”Olin vähän alle 20-vuotias. Olin jo muutamien vuosien ajan miettinyt elämää, sen merkitystä ja kaikkea turhalta tuntuvaa kärsimystä.

Mietin näitä asioita kotimme puutarhassa rentoutuneena. Koin erittäin voimakkaana jonkinlaisen ’minättömyyden’ tunteen, jossa samalla minulle jotenkin näytettiin, ettei meille ihmiselle tapahdu kuolemassa mitään pahaa. Kokemus oli erittäin voimakas, ja siihen liittyi jonkinlainen ruumiistairtautumiskokemus.

Asia ei arkielämää juuri mitenkään ulkoisesti muuttanut, mutta olin mielestäni jotenkin rauhallisempi ja levollisempi. Kokemus oli ehdottomasti kaikkein voimakkain värikkäässä elämässäni.”

Ollipekka

Tutussa tuolissa

”Istuin nojatuolissa ja mietin psykologisen vyöhyketerapeutin minulle muutamaankin kertaan esittämää kysymystä: ’Miksi et pidä kehostasi parempaa huolta?’ 

Tuossa nojatuolissa istuessa yksin iltaa kotona, käänsin pääni kohti ilkunan läpi näkyvää pimeää talvi-iltaa. Katselin ikään kuin sivusta kehoani ja sanoin sille: ’Hei, nyt taidan vetää sinut tähän vierelleni. Olen jumpannut mieltäni vuosikaudet ja sen suhteen tilanne on ok. Nyt on sinun vuorosi’.

Hetki tuntui valaistumiselta, ja siitä alkoi muutos elämäntavoissa.”

Outi

Lukion käytävällä

”Olen kokenut kaksi suurta havahtumista. Ensimmäinen tapahtui lukion toisella luokalla. Olin kyllä ulospäinsuuntautunut, mutta hyvin epävarma itsestäni, kuten ikään kuului. Sain uusia ystäviä ja myös poikapuolisia hyviä kavereita.

Muistan lukion käytävän ja ikkunoista siivilöityvän valon, olin menossa juuri rappusia ruokalaan. Tuttu kaveripoika huikkasi, että pääsen hänen kyydillään kotiin.

Siinä hetkessä tajusin, että olen mukava tyyppi eikä minun tarvitse hävetä itseäni. Sain aivan upean lukioajan, puhkesin epävarmuudestani kukkaan ja uskalsin olla oma itseni.”

Anna

Autosta poistuessa

”Olin nousemassa autosta, aurinko paistoi. Tajuntaani rävähti oivallus: minä valitsen itse omat ajatukseni.

Ymmärsin syvästi, että aivot ovat kuin pesukone. Se, mitä sinne laitat, se siellä pyörii. Jos ruokkii synkkiä ajatuksia, aivot tuottavat niitä lisää. Jos valitsee valoisat ajatukset, ne lisääntyvät.

Oivalluksen jälkeen aloin purkaa lapsuuden kokemuksia systemaattisemmin ja toiveikkaammin. Nyt olen traumaselviytyjä, ja ylpeä siitä. Olen onnellisempi kuin ikinä ja arvostan tavallista arkea perheen kanssa.”

Pentti

Sisältö jatkuu mainoksen alla