Tältäkö näyttää hurja, dopamiinikeskeinen elämäntapa?
Tältäkö näyttää hurja, dopamiinikeskeinen elämäntapa?

Mitä Piilaakso edellä, sitä perheenäidit perässä.

– Nyt mä olen huolissani.

Näin lausahti helsinkiläisen Vilman puoliso Jussi, kun hän löysi vaimonsa kylppärin lattialta selaamasta verkkokauppoja.

Vilmaa nauratti aluksi: hänellä oli hetki itselle, lapset nukkuivat, kylppärissä vallitsi rauha, palkkapäivä oli tulossa.

Sisältö jatkuu mainoksen jälkeen

Mutta jos Jussi oli huolissaan, pitäisikö tässä itsekin huolestua?

– Huomasin, että verkkokauppojen selailusta oli tullut tapa, joka oli jäänyt päälle, Vilma sanoo.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Vilma selaili nettiä vähän lisää ja törmäsi artikkeliin dopamiinipaastosta, Piilaakson insinöörien uudesta hyvinvointitrendistä, jossa luovutaan kaikesta mielihyvää tuottavasta. Ei verkon selailua, ei pelaamista, ei päihteitä, ei seksiä – ei edes kevyttä jutustelua, jos juuri sellaisesta tykkää.

Sotkemme liialla mielihyvähakuisuudellamme koko systeemin.

Kuulostaa sekopäiseltä tai ainakin jonkinlaiselta kyökkiaivotutkimukselta, mutta näin sitä selitetään:

Dopamiini on aivojen välittäjäaine, joka saa aikaan mielihyvän tunnetta. Piilaakson paastoajien tulkinta on, että sotkemme liialla mielihyvähakuisuudellamme koko systeemin. Dopamiiniin kehittyy toleranssi, jonka takia tarvitaan aina vain enemmän dopamiinia, jotta mikään tuntuu miltään. Kun paastoaa eli pidättäytyy vähäksi aikaa kaikesta mielihyvää tuottavasta, saa tavallisen elämän taas tuntumaan paremmalta.

Nopeana ihmisenä Vilma teki diagnoosin:

– Verkkokauppojen selaaminen on minulle selvä dopamiiniansa.

Dopamiiniansassa

Dopamiiniansa on Vilman oma termi. Piilaaksossa puhutaan ”käyttäytymisen addiktioista”, joita ovat esimerkiksi herkuttelu, netin selailu ja nettipelaaminen, rahapelit, shoppailu, porno ja päihteet – myös kahvi.

Mitä asiantuntija sanoo? Neurofarmakologi (FT) Jaakko Kopran mielestä dopamiiniansa ei ole hullumpi nimitys ja dopamiinipaastossakin voi olla järkeä. 

Kopra muistuttaa, että dopamiinin itsetarkoitus ei ole mielihyvän tunne, vaan se on keskeinen osa palkitsemisjärjestelmäämme, joka ohjaa toimintaamme ja oppimista. Dopamiinia siis tarvitaan, jotta oppisimme tärkeitä taitoja. Tunnemme lapsena mielihyvää esimerkiksi silloin, kun ensi kertaa saamme kengännauhat oikein kiinni. Lisäksi vanhemmat vielä kehuvat hyvästä suorituksesta – ja se voimistaa dopamiinin vapautumista ja nopeuttaa oppimista.

– Ongelma tulee siitä, että erilaiset mielihyvää tuottavat asiat ovat nykyään hirveän helposti saatavilla. Ja jos mietitään vaikkapa sosiaalista mediaa, se on kehitetty juuri niin, että se käyttää hyväksi näitä oppimismekanismejamme ja kaappaa helposti huomiomme. Me ihmiset olemme neurobiologisesti alttiita koukuttumaan.

”Olemme neurobiologisesti alttiita koukuttumaan.”

Kopran mukaan esimerkiksi Facebookin tykkäykset ovat sosiaalisia palkintoja, jotka hyödyntävät nerokkaasti aivojen palkitsemisjärjestelmää. Siksi ihminen voi aivan hyvin jäädä koukkuun vaikkapa sosiaaliseen mediaan tai tapaan selailla nettiä.

– Addiktion määritelmä kuuluu, että se on pakonomaista tarvetta harjoittaa jotain toimintaa huolimatta siitä, että toiminnasta on selvää haittaa. 

Jotkut päihteet vapauttavat dopamiinia voimakkaammin kuin toiset. Amfetamiini on hyvin koukuttavaa, alkoholi vähemmän. Verkkokauppaselailun koukuttavuudesta ei luultavasti ole vertailevaa tutkimusta, mutta esimerkiksi pelit koukuttavat voimakkaasti

– Aasiassa on raportoitu nääntymiskuolemia, koska ihminen on pelannut niin kiihkeästi, ettei ole muistanut juoda.

Pitäisikö kokeilla?

Vilma aikoo kokeilla pienimuotoista dopamiinipaastoa lääkkeeksi verkkokauppa-addiktioonsa. Piilaaksossa kuulemma pidättäydytään jopa mukavien jutustelusta kavereiden kanssa, koska sekin vapauttaa dopamiinia.

– He ovat ilmeisen äärimmäisiä ihmisiä. Ehkä huippuinsinööri ajattelee, että kun vetää asiat äärimmäisyyteen, saavuttaa tuloksia nopeasti, Kopra sanoo.

Joko syödään eväät?
Joko syödään eväät?

Kopran mielestä tavallisen ihmisen voi olla ihan fiksua ottaa askel taaksepäin, jos huomaa joutuneensa dopamiiniansaan. Paastoaminen on tuhansia vuosia sitten keksitty tapa löytää arvostusta arjen asioille. Dopamiinipaastoajan ei tarvitse silti erakoitua: tauon nykyajan houkutuksista saa esimerkiksi muutaman päivän retkeilyllä. Makuualustalla vietettyjen öiden jälkeen tavallinen patja tuntuu taivaalliselta.

– Olin patikoimassa Karhunkierroksella, ja metsässä avasin evääksi ostamani pussin pähkinä-rusinasekoitusta. Se maistui melkein paremmalta kuin mikään koskaan. Ilmiön oli pakko johtua siitä ympäristöstä, jossa muuten oli vähemmän nautintoja ja jatkuvaa fyysistä rasitusta. Retken jälkeen nimittäin ostin toiveikkaana uuden pussin, eikä se enää niin mahtavan hyvää ollut, Kopra miettii.

Kopra haluaa ottaa esille vielä yhden tekijän, joka liittyy asiaan: stressin. Stressi vahvistaa limbisen järjestelmän vaikutusta. Limbinen järjestelmä on se osa aivoista, joka toimii ajattelevan osan vastavaikuttajana. Niinpä haemme helppoja nautintoja ja nopeaa mielihyvää normaalia enemmän silloin, kun elimistössä on päällä stressitila.

Dopamiini toimii aivoina myös stressivälittäjäaineena yhdessä noradrenaliinin ja kortisonin kanssa, joten näiden asioiden välillä on yhteys.

– Veikkaan, että työskentely Piilaaksossa on erittäin stressaavaa. Dopamiinipaaston trendi ei varmasti sattumalta tule juuri sieltä.

Sisältö jatkuu mainoksen alla