Kuvat
Shutterstock
”Aivan pakko saada tietää, olisinko chiihuahua vai labradorinnoutaja!”
”Aivan pakko saada tietää, olisinko chiihuahua vai labradorinnoutaja!”

Oletko sinäkin koukussa erilaisiin testeihin? Kysyimme psykologilta, miksi meidän on aivan pakko selvittää henkinen koirarotumme.

Mitä koirarotua muistutat henkisesti?

Tähän kysymykseen peräti 200 000 suomalaista on halunnut selvittää vastauksen. Niin moni on nimittäin tehnyt Me Naisten supersuosioon nousseen koirarotutestin, vaikka sen julkaisusta on vasta viikko.

Halusin itsekin selvittää henkisen koirarotuni (olin cockerspanieli), ja lisäksi usutin myös avopuolisoni tekemään testin (bordercollie).

Sisältö jatkuu mainoksen jälkeen

Kyseessä ei suinkaan ole ainoa sankoin joukoin testaajia kerännyt visa, vaan kaikenlaiset enemmän ja vähemmän hömpät persoonallisuustestit ovat huippusuosittuja. Näin on siitäkin huolimatta, että ne usein perustuvat keittiöpsykologiaan eli ovat täysin epätieteellisiä – ja jokainen testaajakin sen tietää.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Päätimme kysyä asiantuntijalta, miksi teemme niin kutsuttuja hupailutestejä. Psykologi ja psykoterapeutti Outi Reinola Terveystalolta näkee tälle kolme selitystä. Ensinnäkin testit voivat joskus olla yksinkertaisesti niin hauskoja, että ihminen tekee niitä tullakseen hyvälle mielelle.

Into testien tekemiseen voi kuitenkin kertoa myös jostain syvemmästä kuin puhtaasta viihtymisen halusta. Se voi Reinolan mukaan olla positiivinen osoitus siitä, että ihminen on kiinnostunut itsestään ja ympäristöstään.

Ihmisillä on luontainen tarve arvioida ja tutkia itseä. Reinola uskoo, että testien tekeminen on yksi keino toteuttaa tätä tarvetta.

– Testit vahvistavat itsetuntemusta tai toimivat sen peilinä. Mikään testi ei muuta kenenkään minäkuvaa, mutta kun tulos osuu ja uppoaa, se tukee minäkuvaa ja voi toimia oman itsen peilinä, mittarina tai laajennuksena, hän sanoo.

Meillä onkin yleensä jo etukäteen selkeä käsitys siitä, millaisen tuloksen saamme testistä. Haemme testistä vahvistusta tälle ennakkokäsitykselle, mutta emme silti kyseenalaista omaa käsitystämme, vaikka tulos ei sitä vastaisikaan.

– Jos testi antaa ihan toisen tuloksen, terve, hyvällä itsetunnolla varustettu ihminen sanoo, että olipa huono testi.

Meitä on moneen junaan

Testit voivat silti antaa mahdollisuuden pohtia esimerkiksi omaa käyttäytymistään. Olenko tosiaan niin luotettava tai toiminko tosiaan tuolla tavalla? Sitä kautta ne voivat lisätä ymmärrystä itsestä.

Jos testejä tekee yhdessä läheisen kanssa, ne saattavat auttaa ymmärtämään myös toista.

– Voi olla, että esimerkiksi koirarotunäkökulman kautta oivaltaa jotain ihan uutta myös vaikka puolisostaan. Jokin tämän ominaisuus voi saada tyydyttävän selityksen testien kautta tai lisätä vähän ymmärrystä. Suhtaudumme ihan eri tavalla vilkkaaseen pieneen koiranpentuun, joka hyppelee, eikä pysy paikoillaan, kuin aikuiseen ihmiseen, joka ei pysy paikallaan, Reinola selittää. 

On silti hyvä muistaa, että hömppätestien perusteella ei tehdä johtopäätöksiä muista ihmisistä.

Testi-innostus voi viestiä myös kiinnostuksesta ihmisten erilaisuuteen. Testien erilaiset tulosvaihtoehdot nimittäin osoittavat, etteivät kaikki ole samanlaisia. Siten niiden kautta voi laajentaa omaa ihmiskuvaa.

– Meillä on arkielämässä suuri riski, että mittaamme ihmisiä liikaa itsestämme käsin ja oletamme, että kaikki toimivat ja ajattelevat kuten minä. Testien olemassaolo on hyvä merkki siitä, että muistamme, kuinka monenlaisia meitä on, Reinola selventää.

Samalla voimme yrittää hahmottaa, millaisia itse olemme suhteessa muihin.

Elämässä kuulu olla hömppää

Reinolan mukaan on vain hyvä, että ihminen on kiinnostunut itsestään ja eri näkökulmista asioihin. Hänen mielestään ei ole itsekästä olla kiinnostunut siitä, miltä vaikuttaa muiden silmissä.

– Kyky ajatella toisten kokemusta kertoo empatiataidosta, Reinola perustelee.

Mutta entäpä sitten ne ihmiset, joita testien nakuttelu ei millään muotoa kiinnosta?

Reinola sanoo, että kaikkia ei yksinkertaisesti kiinnosta samalla tavalla tutkia itseään tai ihmissuhteitaan, eikä sen tarvitsekaan kiinnostaa kaikkia.

Omaa itseä kun voi tutkia myös monin muin tavoin. Joku voi tutkia itseään taiteen kautta, toinen vaikkapa vain urheilijana ja fyysisenä suorittajana.

Jotkut ovat yksinkertaisesti tehneet mielestään jo riittävästi erilaisia testejä.

Jos mikään niin sanotusti ”turha” ei kiinnosta, kannattaa kuitenkin Reinolan mielestä pohtia, mistä oma asenne kumpuaa.

– Jos suhtautuu kovin kielteisesti ja halveksivasti kaikkeen, mikä ei ole tieteellisesti todistettua, maailmankuva on melko ehdoton. Kyky leikkiä on yksi mielenterveyden peruselementti.

Sinänsä on toki hyvä, jos aikansa haluaa käyttää tehokkaasti ja hyödyllisesti. Reinolan mukaan elämään olisi silti hyvä mahtua jatkuvan suorittamisen ja itsensä kehittämisen lisäksi myös jotain hömppää.

– Veikkaisin, että aika monelle tekisi hyvää löysätä jossain muodossa vähän. Jos ei koskaan tee hömppätestejä tai katso höpösarjoja, niin voi kysyä itseltään, onko asennoitunut liian vaativasti itseään, elämäänsä ja suorituksiaan kohtaan.

Sisältö jatkuu mainoksen alla