Kuvat
Lauran kotialbumi
Laura ja hänen Saimi-koiransa.
Laura ja hänen Saimi-koiransa.

Mitä hyötyä synestesiasta on? Entäpä haittaa? Espoolainen Laura Pyykkö kertoo, millaista elämä on, kun aistit sekoittuvat poikkeavalla tavalla.

Kun Laura Pyykkö oli lapsi, hän luuli, että kaikki ihmiset näkevät sanat väreinä. Se aiheutti hänen mukaansa muutamia kiusallisia tilanteita.

– Ystäväni eivät ymmärtäneet, mistä oli kyse, kun puhuin heille väreistä. Jossain vaiheessa ymmärsin olla puhumatta sanojen väreistä muille.

Synestesia on ollut espoolaisen Lauran, 32, elämässä lapsesta saakka. Ensimmäisenä sen huomasi Lauran äiti, jolla on sama ominaisuus. Synestesiassa aistit sekoittuvat poikkeuksellisella tavalla.

Sisältö jatkuu mainoksen jälkeen

Joidenkin tutkimusten mukaan noin neljällä prosentilla ihmisistä on synestesia. Sen on todettu myös periytyvän.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Mutta se ei ole sairaus eivätkä synesteetikot näe näkyjä, Laura muistuttaa. 

– Minulla on niin sanottu kirjainsynestesia, mutta myös värikuulemista. Kun kuulen sanoja, saavat nekin värin. Joskus myös sopiva melodinen musiikki saa aikaan värejä.

Aistiominaisuudesta on arjessa Lauran mukaan enemmän hyötyä kuin haittaa. Hän rakastaa värejä ja on oppinut hyödyntämään niitä esimerkiksi opiskelemiensa asioiden muistamisessa.

Ainoa negatiivinen asia liittyy keskittymiseen. Jos Laura uppoutuu liikaa sanojen väreihin, häneltä saattaa mennä ohi tekstin tai puheen sanoma.

Tekstin päällä leijuu värejä

Lauralla on tietty väri kaikille kirjaimille. Ne ovat pysyviä värejä. Kirjainten määrä sanassa puolestaan määrää sen, minkä värinen jokin sana Lauran päässä on.

Eri kirjaimilla voi olla myös samoja värejä tai saman värin eri sävyjä. Esimerkiksi S- ja T-kirjaimeni ovat sinisiä, mutta S on vaaleampi ja T tummempi, Laura kertoo.

– Kun luen tekstiä, näen oikeasti, että lukemani teksti on vaikkapa mustaa. Mutta sen mustan tekstin päällä, silmieni edessä, leijuu värejä. Minulle esimerkiksi A-kirjain on punainen. Omassa nimessäni on punaista, keltaista ja vihreää.

– Synesteetikkoa ei hoideta eikä hän näe harhoja, vaikka se siltä saattaakin kuulostaa. Synesteetikon aistit vain sekoittuvat aivoissa hauskasti keskenään. Pystyn erottamaan synestesiavärit täysin aidoista näköaistimuksista.

Joillakin synesteetikoilla kirjaimiin ja sanoihin liittyy myös haju- ja makuaistimuksia. Erilaisia synestesiamuotoja voi olla peräti 80.

Vieraat kielet ja taiteen tekeminen ovat aina kiinnostaneet Lauraa. Hän oli lukioikäinen, kun aloitti japanin kielen opiskelun.

Vieraiden kielten, jopa japanin, opiskeleminen on hänestä helppoa ja hauskaa. Tutkimukset ovat osoittaneet, että synestesia liittyykin usein hyvään muistiin – erityisesti yksityiskohtien muistamiseen. 

– En tiedä, onko synestesia varsinaisesti opettanut minulle taiteellisuutta tai kieliä, mutta se on kyllä ollut mukana monissa harrastuksissani. Saatan muistaa jonkin jo unohtamani asian sen väristä. Esimerkiksi sanan, joka ei sillä hetkellä tule päähäni. Mutta kun rupean miettimään, minkä värinen se olikaan, niin se muistuu mieleeni.

Tarkkaan valitut nimet eläimille

Lemmikit ovat niin ikään kuuluneet Lauran elämään pitkään. Tällä hetkellä hänellä on kotona kissa ja kaksi koiraa.

Hän mainitsee, että lemmikkienkin nimien täytyy olla ”oikean väriset”.

Jo nuoruudessaan hän oli keksinyt, että Vappu olisi kaunis kissan nimi. Siinä sanassa on vihreää ja oranssia, joten se sopisi punaturkkiselle kissalle, Laura muistaa pohtineensa.

Sattumalta eräänä päivänä yli kymmenen vuotta sitten hän kantoi kotiinsa pienen, punaturkkisen tyttökissan.

Kissan nimestä ei ollut missään vaiheessa epäselvyyttä.

– En voi antaa lemmikille nimeä, joka on sille väärän värinen. Nimen sopivuuteen vaikuttavat muun muassa eläimen turkin väri ja muut ulkonäköseikat sekä sekin, millainen mielikuva minulle tulee eläimen luonteesta. 

– Saimi-koirani nimi alkaa sinisellä S:llä, mutta nimi on kuitenkin pääosin punainen. Se sopi mielestäni punaturkkiselle koiralle. Nuoremman koirani nimi on Taito. Se on syvä tummansininen nimi, jossa on pilkahdus punaista. Minun Taitoni on nimelleen sopivasti musta koira.

Sisältö jatkuu mainoksen alla