Missä iässä tahansa voi rakentaa itselleen hyvän itsetunnon. Se alkaa itsensä arvostamisesta ja siitä, että pitää itsestään parempaa huolta.

Peilistä katsoo tyytymätön ihminen. Eipä ole eläkkeellä hääppöistä. Toiveet ja odotukset olivat jotain ihan muuta kuin tämä tympeä arki. En kelpaa mihinkään tai kenellekään. Toisaalta en minä oikein mitään osaakaan, joten miksi ansaitsisin yhtään parempaa.

Jos alitajunnassa kaikuva sisäinen puhe ja uskomukset saisivat äänen, huono itsetunto voisi kuulostaa esimerkiksi tällaiselta. Kun itsearvostus puuttuu, on vaikea nähdä hyviä asioita elämässä. Ei tunnista vahvuuksiaan, ei luota kykyihinsä ja kuvittelee, että kaikilla muilla on asiat paremmin.

Uskallanko elää

Jos itsetunto on kunnossa, elämää pystyy katsomaan toisenlaisesta vinkkelistä.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

– Hyvä itsetunto on tunnetta, että olen hyvä, arvokas ja riittävä. Hyväksyn itseni sellaisena kuin olen ja uskallan elää oman näköistä elämää. Teen itsenäisiä ratkaisuja enkä ole täysin riippuvainen ulkopuolisista paineista tai toisten odotuksista, kuvailee psykologi, toimialapäällikkö Sirkkaliisa Heimonen Ikäinstituutista.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Itsetunto alkaa rakentua lapsuudessa ja jatkaa muovautumistaan koko iän. Se ei ole peritty ominaisuus, vaan syntyy vuorovaikutuksessa läheisten ihmisten kanssa.

Itsetunnon perusta syntyy lapsena.

Rakkaus, huolenpito ja kannustava palaute vanhemmilta tai muilta läheisiltä muodostavat lapsen itsetunnon perustan. Itsetunto voi vahvistua tai olla koetuksella myös nuoren tai aikuisen ihmissuhdekuohuissa – esimerkiksi jatkuva kritiikki tai kiusaaminen töissä tai parisuhteessa jättävät jälkensä.

Itsetunnon laatua ei aina voi päätellä ihmisen käytöksestä. Sosiaalisesti rohkeiden ja varman oloisten ihmisten itsearvostus voi olla kateissa. Vastaavasti ujolla ja syrjään vetäytyvällä voi olla hyvä itsetunto: hän tuntee itsensä ja luottaa kykyihinsä, muttei halua olla koko ajan kontaktissa ihmisiin.

Luottamusta itseen

Itsetunto ei ole vain yksi ominaisuus muiden joukossa tai pieni siivu persoonallisuutta. Se koostuu syvistä, perustavaa laatua olevista uskomuksista, jotka vaikuttavat siihen, miten selviydymme haasteista ja miten mukavalta tai epämiellyttävältä oma elämä tuntuu.

– Itsetunto on myös itseluottamusta: Luotanko itseeni? Uskallanko ottaa riskejä tai heittäytyä haastaviin tehtäviin?

Heimosen mukaan myös myötätunto itseä kohtaan on hyvän itsetunnon merkki. Saanko olla epävarma ja keskeneräinen? Voinko sallia kaikenlaiset tunteeni? Tunnenko vahvuuteni ja hyväksynkö heikkouteni ja rajoitukseni?

Jokainen kohtaa elämässään epäonnistumisia ja pettymyksiä, mutta suhtautumistapa vaihtelee.

Itsetunto ratkaisee, miten suhtaudumme epäonnistumisiin.

Hyvän itsetunnon omaava pystyy näkemään tilanteen etäämmältä. Hän miettii rauhassa, miksi kävi niin kuin kävi ja mitä siitä voisi oppia. Ihminen, jolla on huono itsetunto, ottaa epäonnistumisen henkilökohtaisesti ja selittää sen omalla huonoudellaan ja kyvyttömyydellään.

Molemmat tavat johtavat itseään vahvistavaan kehään. Myönteisessä kierteessä oleva on seuraavalla kerralla viisaampi ja vahvempi, kriittisesti itseensä suhtautuva saa jokaisesta vastoinkäymisestä uuden vahvistuksen ajatukselleen, ettei pärjää.

Aina on aikaa parantaa

Itsetunto ei ole kiveen hakattu, muuttumaton asia, vaan siihen voi vaikuttaa missä iässä tahansa. Koskaan ei ole liian myöhäistä hankkia hyvää itsetuntoa.

– Hyvän itsetunnon ytimessä on itsensä arvostaminen. Aluksi kannattaa miettiä, miten voisi pitää itsestäni parempaa huolta, Heimonen ehdottaa.

Huolenpito tarkoittaa arkisia asioita: annan itselleni riittävästi lepoa, terveellistä ruokaa, harrastan liikuntaa ja ravitsen mieltä esimerkiksi kulttuurielämyksillä tai hakeutumalla ihmisten ilmoille.

Tarkkaile, millä asenteella teet terveystekoja. Vähän vastentahtoisesti pakon edessä vai siksi, että tunnet olevasi huolenpidon arvoinen ja haluat antaa itsellesi hyvää tekeviä asioita? Jälkimmäinen asenne kohentaa itsetuntoa ja motivoi syömään parsakaalia tai lähtemään lenkille myös huomenna.

Itsetunnon parantaminen vaatii asian äärelle pysähtymistä ja halua tutustua itseensä paremmin. Esimerkiksi tällaiset kysymykset auttavat kääntämään huomion itseen: Kuka minä olen? Mitkä ovat hyviä ominaisuuksiani ja missä haluan kehittyä?

Missä minä olen hyvä, mistä olen selviytynyt?

Sirkkaliisa Heimonen neuvoo kirjoittamaan vahvuuksiaan paperille.

– Mieti, missä olet hyvä. Mikä tekee sinusta hyvän tyypin? Mitä arvostat itsessäsi eniten? Voit pohtia myös sitä, mistä kaikesta olet selvinnyt elämässäsi. Millaisia elämäntaitoja sinulle on jo kertynyt luoviessasi erilaisten haasteiden yli?

Aluksi itsensä arvostaminen saattaa tuntua hankalalta, kömpelöltä tai nololta, mutta ei kannata luovuttaa. Vaikea tunne tarkoittaa vain, että taidot ovat vähän ruosteessa.

Tämä on ET-lehden artikkeli, joka on julkaistu menaiset.fi:ssä. Lisää ET:n juttuja löydät osoitteesta menaiset.fi/et.

Sisältö jatkuu mainoksen alla