Kun rakkaus loppuu, elimistö joutuu puutostilaan. Toipumiseen tarvitaan kunnon selitys tapahtuneelle ja aikaa levätä sokin päälle.

Jos sydänsurusta piirtäisi kuvan, se olisi möhkäle pallean ja sydämen seudulla. Möhkäle, joka hankaloittaa hengitystä, jopa lamaannuttaa sen, kun kipu jätetyksi tulemisesta jähmettää ajattelun ja kaiken tekemisen. Miksi, miksi, miksi... Hengitä!

Samalla alueella sydämen seuduilla on aiemmin rakkauden syttyessä tuntunut kevyeltä. Pääkin on liidellyt pilvissä, kuten sanonta kuuluu.

Kun sydämen valittu on ollut poissa, ikävä on pannut sisuskalut kouristelemaan. Entä jos hän ei palaakaan? Ja kaikki tämä, koska aivojen ohjauskeskus säätelee sekä tunne-elämää että tahdosta riippumatonta hermostoa.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Nykytiedon valossa aivojen toiminta selittää, millaisesta mielenhäiriöstä rakkaudessa on kyse.  Tila muistuttaa riippuvuutta, addiktiota, ainakin alkuvaiheissaan. Kun rakas sanoo rakkauden irti, seuraa vakava puutostila. 

Sisältö jatkuu mainoksen alla

– Jätetty onkin äkkiä ilman toisen tuomaa läheisyyttä ja siihen kuuluvaa hyvää. Vaikka suhteessa olisi ollut kitkaa ja konfliktia, puutostila horjuttaa rajuudellaan, sanoo psykoterapeutti Heli Vaaranen.

Vuodelepoa, kun siltä tuntuu

Ranskalaisten arkikieleen kuuluu ilmaisu maladie d’amour, jolla tarkoitetaan rakkauden menetyksestä johtuvaa surua ja sairastumista. Jos ranskalaisessa kulttuurissa kasvanut jää pois sovitusta tapaamisesta, ”lemmensairaus” riittää syyksi.

Siitä kärsivä keskittyköön itsensä hoitamiseen vaikka vuodelevossa.

Vaarasen mielestä niin pitää ollakin, sillä jätetyksi tuleminen voi olla raju sokki. Siitä ei ilman asian perusteellista käsittelyä tervehdy ehkä koskaan täysin.

– Suomessa ei ole juurikaan annettu painoarvoa sydänsuruille. Täällä elämä kaiken kaikkiaan on niin melankolian sävyttämää, että rakkaussurut menevät muiden surujen joukossa, Heli Vaaranen sanoo.

Hän uskoo, että jos mentaalisten mielialojen pohjalta tehtäisiin Euroopan kartta, suomalaiset sijoittuisivat itälaidalle. Sen kulttuuriseen perinteeseen kuuluu tunne, että jotakin vailla on elettävä.

Aina riittää kaivattavaa: menetetty maa, nuoruus, tilaisuus korjata tehty virhe, rakkaus... 

Selitys auttaa ulos tragediasta

Heli Vaaranen ei arkaile sanoa, että jätetyn tilanne on traaginen. Varsinkin, jos hänet on hylätty ilman kunnollista selitystä. Jätetyn täytyisikin vaatia puolisoltaan perusteluja, jotka auttavat häntä pääsemään elämässä eteenpäin.

– Ilman kunnollista selitystä tunne-elämä voi jäädä vereslihalle lopuksi elämää. Aika ei paranna, vaikka niin yleisesti väitetään, Vaaranen sanoo. 

Kevyet selitykset eivät auta, sellaiset kuin ”rakastan sinua, mutta minun täytyy itseni vuoksi lähteä...” Jätetty tarvitsee todellisen painavan
syyn, sillä hänen on vaikea tajuta, että kahden toisiaan rakastavan tunneside katkeaisi, koska toinen tarvitsee tilaa.

Jättäjän pitäisi rehellisesti kertoa, ettei hän enää rakasta puolisoaan tai halua tätä. Tai että hän ei voi liitossa hyvin tai kaipaa toisenlaista yhteisyyttä tai tuntee jäävänsä puolisonsa varjoon... Totuus. 

Syyn selviäminen auttaa jätettyä nopeammin jaloilleen. Ilman vastausta hän jää helposti roikkumaan kysymyksiinsä. Miettii loputtomiin, mitä
itse teki väärin, miksi ei nähnyt suhteen ongelmia tai tarttunut niihin, miksi toinen ei puhunut mitään vai vihjasiko sittenkin..?

Selkeä selitys antaa mielelle rauhan, ja aivojenkin hormonitoiminta tasoittuu hiljalleen.

 

NÄKYY AIVOISSA, TUNTUU SYDÄMESSÄ

Kun rakkaus rikkoutuu, hormonien tuotanto aivoissa ajautuu uuteen tilaan. Tunne-elämä horjahtaa, mikä voi tuntua konkreettisesti kipuna tai rytmihäiriöinä sydämen seudulla.

Joskus kipu on kovaa ja äkkinäistä. Järkytyksen aiheuttamalla sydänhalvauksella on nimikin, Takotsubon ilmiö. Sen laukaisee stressireaktio, joka voi tulla esimerkiksi läheisen kuolemasta, tapaturmasta, riidasta tai kovasta  kilpailujännityksestä.

Kohtaus muistuttaa sydäninfarktia, mutta ei aiheuta sydämessä samanlaisia vaurioita. 

Hormonimyrskyä rakastuneiden aivoissa on selvitetty magneettikuvauksin. Vastarakastuneen aivoissa myllää joukko hormoneja.

1. Dopamiini: mielihyvähormoni, nostaa innostusta ja myös sykettä.

2. Noradrenaliini: stressihormoni, lisää vireyttä ja tuottaa mielihyvää.

3. Kortisoli: stressihormoni, vaikuttaa laajasti aineenvaihduntaan ja valpastuttaa.

4. Serotoniini: tyytyväisyyshormoni, saa haluamaan lisää hyvää. Rakastunut voi käydä niin ylikierroksilla, että nukkuminen on vaikeaa. Varsinkin dopamiinin aiheuttama tunneryöppy kuulu myös huumausaineriippuvuuteen. Intohimoinen rakastuminen herättääkin samantapaisen  riippuvuuden tunteen.

Pitkässä parisuhteessa oloa helpottavat oksitosiinija vasopressiini,joita pidetään kiintymyshormoneina. Ne sitouttavat ja vahvistavat sosiaalisia siteitä. 

Asiantuntija: Heli Vaaranen, parisuhdetiimin esimies, psykoterapeutti, Väestöliitto.

Tämä on Hyvä terveys -lehden artikkeli, joka on julkaistu menaiset.fissä. Lisää Hyvän terveyden juttuja löydät osoitteesta menaiset.fi/hyväterveys.

Sisältö jatkuu mainoksen alla