Uutta ei opi ja muistikin pätkii. Ehkä olen vain liian hidas tai vain tyhmä? Muutoksesta ahdistuminen on normaalia, ja muutkin tuntevat samoin, vaikka eivät mitään puhuisi, rauhoittaa asiantuntija. 

 

Jaaha – tämäkään sovellus ei toimi kuten ennen! Muista uusi salasana, täppää rasti eri valikkoon, klikkaa odottava päivitys, etsi uudet yhteystiedot. Ja juuri kun kaiken opit, se vaihtuu. Aargh! Voisiko jokin olla joskus yksinkertaista ja sujua rutiinilla?

Ei, se aika on ohi. Ei ihme, että ahdistaa. Tympii. Väsyttää. Uutta ei opi ja muistikin pätkii. Mieleen hiipii ajatus, että olen liian hidas. Tai kenties liian vanha? Ehkä olenkin vain tyhmä?

– Muutoksesta ahdistuminen on täysin normaalia. Muutkin tuntevat samoin, vaikka eivät sitä sanoisikaan, rauhoittaa psykologi Arto Pietikäinen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Ihmiset reagoivat muutoksiin eri tavoin. Herkkävatsainen ripuloi, unihäiriöinen valvoo, lyhytpinnainen ärisee. Muutos on aina mielelle stressi, sillä ihmistä ei ole luotu muutoksiin.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

–  Mieli rakastaa pysyvyyttä ja jatkuvuutta, koska se on turvallista. On helpompaa kulkea samaa reittiä töihin kuin eksyä uusilla teillä.

Piristää tai uuvuttaa

Mieli vastustaa muutoksia, koska ne vaativat enemmän henkisiä resursseja. Kyseessä ovat siis normaalit tunteet epänormaalissa tilassa. Tai no, ehkä on liian toiveikasta sanoa, että muutos olisi epänormaali tila. Sitä se ei nimittäin enää ole.

– Aiemmin muutokset alkoivat ja päättyivät. Sen jälkeen tuli hetkeksi rauhallisempi aika. Tätä suvantovaihetta ei enää ole. Nykyään muutokset ovat päällä koko ajan, toteaa johtava psykologi Antti Aro.

Juuri siksi ihminen väsyy. Jatkuvasti on skarpattava, opeteltava uutta ja oltava ajan hermolla. Muisti on koko ajan koetuksella, kun uutta tietoa on hallittava. Tämä kaikki tapahtuu tietysti oman työn ohella ja kiireen keskellä.

– Pieni muutos saattaa piristää, jos on tehnyt muuttumatonta työtä 20 vuotta. Mutta jos muutoksia on ollut koko ajan, ei tule muutosnälkää, Aro jatkaa.

Muutosmätöstä ähky

Muutosmättö tarkoittaa sitä, että jatkuvasti on nielaistava yhä isompi kakku yhä pienemmällä porukalla.

– Ihmisen vastaanottokyvyllä on rajat. Kukaan ei voi joustaa loputtomiin, Aro varoittaa.

Joustohalua on helpompi löytää itsestään ja muista, kun kokee muutoksen mielekkääksi. Mutta mitä enemmän on vuosia takana työelämässä, sitä useammat muutosprosessit on nähnyt. Myös ne, jotka eivät sujuvoittaneet.

Muutokset ovat nykyään myös laajempia kuin ennen. Firmaa, jossa aikoinaan aloitit, ei enää ole. Se on myyty isommalle. Pääkonttori on siirtynyt toiseen maahan, yrityskulttuuri ja toimintakieli ovat vaihtuneet.

Esimies ei tunne sinua. Johto ratsaa raportteja, tutkii tilastoja ja tivaa tulosta. Keskellä turbulenssia juorut lisääntyvät ja luottamus horjuu. Jokainen vastaa vain omasta selviämisestään.

– Yksittäisen työntekijän vointia tai elämäntilannetta ei voida ottaa huomioon. Äärimmillään kyse on selviytymiskamppailusta: pannaan kissanpojat veteen ja katsotaan, kuka pysyy pinnalla, Aro vertaa.

Mieli ei kannusta

Kriisin keskellä voimat kannattaisi keskittää rakentavaan toimintaan, mutta mitä tekee mieli: pumppaa pintaan toinen toistaan pahempia pelkoja. Sinut irtisanotaan, koska olet niin hidas!

– Mieli toimii ikään kuin ahdistuksen vahvistinlaitteena. Mieli varautuu aina pahimpaan ja rakentaa omaa kauhuskenaarioitaan, Pietikäinen muistuttaa.

Yksin yöllä vatvoessa omat pelot tuntuvat todelta. Vanhat uskomukset omista rajoitteista nostavat päätään: Olet huono englannissa, joten et opi uutta ohjelmaa. Turha edes yrittää.

Nyt ollaan selviytymisen kannalta tärkeässä tienhaarassa: annanko vallan peloilleni vai ryhdynkö haastamaan niitä? Huolensa voi kirjoittaa paperille tai sanoittaa ystävälle. Omat pelkonsa kannattaa purkaa osiin ja miettiä niiden totuusarvoa.

– Mielen tapa tehdä arvioita on epärealistinen. Mieli sanoo: "Jos siltä tuntuu, niin näin on."

Koska suurin ahdistuksen lähde ei usein olekaan muutos vaan mieli, ratkaisun avaimet ovat omassa mielessä. Pietikäinen rohkaisee puhumaan. Kun asioita miettii yksin uupuneena, päätyy usein tuttuun tulkintaan: vika on minussa. Mutta sisäinen tulkinta on yleensä synkempi kuin faktat.

– Itseltään voi myös kysyä, kuinka hyviä omat ajatukset ovat neuvonantajina. Kannustavatko ne selviämään? Jos eivät, keneltä voisin saada rakentavampia neuvoja, Pietikäinen kysyy.

– Murehtiminen ei vie tilannetta eteenpäin. Vaikka mieli sanoo, että olet hitain ja huonoin, tulosraportti saattaa näyttää ihan muuta.

Rajaa ja ratkaise ongelma

Tässä on muutosahdistuksen voittamisen ydin: Kestänkö hetken tunteitani ja ryhdyn ratkomaan ongelmaa. Luovutanko vai tsemppaanko? Ei tarvita lahjakkuutta vaan sinnikkyyttä.

Ennen ratkaisuyrityksiä ongelma pitää määritellä. Mikä ahdistaa minua eniten? Sekö, että en opi? Vai se, että asiat eivät tunnu enää olevan hallinnassani?

Jos muutoksia on ollut liikaa, sisäinen olotila muistuttaa paniikkia. Apua, mitä pitikään muistaa? Paniikin lähestyessä ihminen ajautuu ylikierroksille ja touhuaa liikaa. Hän hoitaa naapurienkin asiat, koska koettaa varmistaa kaiken.

– Kun ongelma on nimetty, tutkitaan, mihin asioihin voi itse vaikuttaa. Mitä voin tehdä juuri nyt, mitä myöhemmin? Jos en itse voi vaikuttaa, kuka voi vaikuttaa tai auttaa tilanteessa?

Moni kokenut työntekijä esimerkiksi pelkää, ettei opi asioita riittävän nopeasti. Tai että on muita hitaampi ja toimii jarruna.

– Onko nyt kyseessä fakta vai vanha uskomus itsestä? Mikään tutkimus ei tue sitä, etteikö kokeneempi oppisi uusia asioita yhtä hyvin. Jokainen työssä käyvä ihminen oppii valtavasti joka viikko. Suurin este oppimiselle ovat omat pelot, sillä niistä tulee helposti itseään toteuttava ennuste.

Enemmän aikaa levolle

Mutta mitä tehdä, jos usko ongelmanratkaisuun on kadonnut? Jos mieli on musta, aivot sumussa ja ajattelukyky kateissa?

Silloin on kiireesti sanottava stop ja vihellettävä peli poikki. Ärtymys ja kiukku ovat merkkejä siitä, että kaikkea on tullut liikaa. Aivot ovat ylikuormittuneet ja uupumuksen raja häämöttää. On otettava aikalisä.

– Jos esimerkiksi uni on ollut pitkään häiriintynyttä, apua saa työterveyshuollosta, Pietikäinen neuvoo.

Joskus tarvitaan sairausloma tai kunnon keskustelu työpsykologin kanssa. Onneksi useimmille riittää pitkä viikonloppu, jossa on paljon palautumisaikaa.

– Yksityiselämää ei kannattaisi aikatauluttaa aivan tappiin, jotta aikaa jäisi myös levolle, Antti Aro sanoo.

Muutostilanteissa pätee yksi sääntö ylitse muiden: mitä enemmän muutoksia, sitä enemmän tarvitaan aikaa rentoutumiselle ja levolle. Jaksamisen perusfakta on, että väsyneenä ei opi eikä uupuneena innostu. Palautuminen on muutoksien selättämisen ydin.

– Aiemmin työhön tuli rauhallisempia vaiheita, jolloin porukka kerääntyi kahvihuoneeseen, rupatteli käytävillä ja kävi epävirallisesti tapahtumia läpi. Samalla saatettiin jutella ja kertoa vitsejä. Tuolloin palautumista tapahtui normaalisti huumorin ja taukojen avulla. Nyt paahdetaan koko ajan ja syödään juostessa. Luonnollisia palautumisen hetkiä ei enää ole, Aro miettii.

Siksi omasta palautumisesta pitää aktiivisesti itse huolehtia. Mielen ja kropan huoltaminen vaatii tietoisia toimenpiteitä: tauot on pidettävä taukoina, töistä on lähdettävä ajoissa ja läppäri on suljettava ennen sänkyyn menoa. Pahimpien muutosmylläköiden keskellä palautumishetketkin kannattaa kalenteroida. Ei matka tapa vaan vauhti.

– Työssä kannattaa hyödyntää mikrotaukoja ja miettiä, mitä on saanut aikaan. Työ jäsentyy, kun ihminen miettii, mitä on tehnyt. Ehkä mielikin lepää, Aro summaa.

Työmatkat voivat toimia palauttavina hetkinä, ellei mielessään koko ajan pyöritä murhemyllyä tai soita puheluita. Mieli lepää, kun se saa vaellella vapaasti ja havainnoida luontoa. Mitä juuri nyt näen ulkona, mitä haistan ja kuulen?

–  Ja jos mitään ei ole tehtävissä, harjoittele hyväksymistä tai epävarmuuden sietoa. Voit elää hyvää elämää, vaikka et kaikkea hallitsekaan. Voit silti nauttia tästä keväästä, Pietikäinen rohkaisee.

NELJÄ KONSTIA, JOTKA AUTTAVAT PITÄMÄÄN MIELEN KIRKKAANA 

1. AIVOLEPO
Aivot tarvitsevat tilaa jäsentää informaatiota. Aivolepo on aikaa ilman uusia virikkeitä. Joku nollaa parhaiten liikkuessaan, toinen hyötyy hiljaisista työmatkoista, kolmas kolaa lunta pihalla. Jos vietät vapaa-aikasi kännykän, tabletin tai läppärin kanssa, aivolepoa ei tule.

2. PALAUTUSPUUHA
Rauhoita illat ja viikonloput, jos elät muutosten keskellä. Miellyttävä puuhaaminen auttaa rauhoittumaan. Tee asioita käsin. Pelaa korttia tai kokoa palapeliä. Miten viihdytit itseäsi lapsena ja nuorena? Sieltä saattaa löytyä avain tämän päivän palauttavaan puuhaan. Piirtelitkö? Kokeile
aikuisten värityskirjaa!

3. OPPIMISAIKA
Varaa virkein aika päivästä ja minimoi häiriöt. Etsi joku, joka voi auttaa ja opettaa. Pilko opeteltava pieniin osiin ja harjoittele yksi asia kerrallaan, vaihe vaiheelta. Oppiminen vaatii aina toistoja. Harjoittele ja harjoittele, toista vielä. Hengitä. Pidä taukoja. Luovu käsityksistäsi, ettet opi. Opit varmasti, kunhan rauhoitut oppijaksi.

4. MIKROTAUOT
Irrottaudu kiireestä kolmeksi minuutiksi. Kuuntele www.oivamieli.fi/harjoitukset -sivustolta ilmaisia rentoutuksia. Viisi minuuttia mielenlepoa virkistää kummasti!

Tämä on Hyvä terveys -lehden artikkeli, joka on julkaistu menaiset.fi:ssä. Lisää Hyvän terveyden juttuja löydät osoitteesta menaiset.fi/hyväterveys.

Sisältö jatkuu mainoksen alla