”Piilomasennuksestani kuuleminen oli helpottavaa”, sanoo Pyry Lehdonvirta. Kuvat: Annakaisa Vääräniemi
”Piilomasennuksestani kuuleminen oli helpottavaa”, sanoo Pyry Lehdonvirta. Kuvat: Annakaisa Vääräniemi

Pyry Lehdonvirta laskee käyttäneensä terapiamaksuihinsa yli 60 000 euroa ja pitää sitä elämänsä tärkeimpänä sijoituksena.

Kun Pyry Lehdonvirta meni ensimmäisen kerran terapiaan, hän uskoi, että istunnot olisivat ohi parissa kuukaudessa.

Hän kun ei hakeutunut terapiaan mielenterveysongelmien vuoksi, vaan ”täysin suorituspäissään”.

Tuolloin Pyry johti sadan henkilön it-firmaa, jonka hän oli aikoinaan itse perustanut. Hän oli alkanut harrastaa itsetutkistelua ja miettiä uudella tavalla elämänsä tarkoitusta.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Hän oli kuullut psykologina työskentelevältä ystävältään, että psykoterapeutitkin – terveet ihmiset – käyvät terapiaistunnoissa osana opintojaan.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

– Ajattelin, että menen terapiaan oppimaan ja kehittämään itseäni paremmaksi ihmiseksi.

– Psykologikaverini antoi vinkkejä ja löysin heti sopivan terapeutin. Kahden tutustumiskäynnin jälkeen olin tyytyväinen, että kelpasin terapeutille. Olin onnekas, mutta samaan aikaan niin pihalla kaikesta.

Terapiakokeilu ei mennyt Pyryn suunnitelmien mukaan. Pyry, 35, sitoutui yllättäen psykoanalyyttiseen terapiaan ja hän käy edelleen samalla terapeutilla. Ensikäynnistä on nyt viisi vuotta aikaa.

Kuukausi sitten Pyry kuuli terapeutiltaan, että hän on masentunut. Itse asiassa hän on ollut masentunut pidempään, kenties jo nuoruudestaan lähtien – mutta hän ei ole tiedostanut sitä itse.

– Piilomasennuksestani kuuleminen oli helpottavaa. Sain vahvistuksen monelle asialle, kuten sille, että olen oikealla tiellä, kun käyn terapiassa. Mutta toisaalta se oli myös pienoinen järkytys. Se nosti pintaan häpeän tunteen ja kaikki muut asiat, joita olen paennut.

Miten kärsimys näkyy?

Pyryn viikko-ohjelmaan kuuluu tällä hetkellä neljä tuntia psykoanalyysia.

Hänen mukaansa terapiassa käyminen on haastavaa ja yksinäistä puuhaa, jota joidenkin on vaikea ymmärtää.

– Kun ihminen pysähtyy, se mielletään helposti laiskotteluksi, hän lisää.

Hän on kuullut paljon kysymyksiä etenkin siitä, että miksi käydä terapiassa, jos se kerran tekee olon niin väsyneeksi ja raskaaksi.

”Miten minä muka voisin kärsiä?”

”Miten minulla voi olla raskasta? Eihän siiten ole mitään syytä, kun en tee töitäkään.”

Terapiasta on tullut yksi tärkeimmistä asioista Pyryn elämässä. Hänen ei ole tehnyt mieli jättää sitä kertaakaan kesken, vaikka onkin joutunut käymään läpi haastavia juttuja. Niiden jälkeen edessä oleva elämänpolku on muuttunut koko ajan helpommaksi.

–  Lähdin terapiaan ”toistaiseksi”-asenteella, vaikkakin oletin, että puhutaan varmaan parista kuukaudesta. Terapia tuntui hyvältä, oikeastaan mullistavalta. Opin koko ajan uutta itsestäni ja elämästä. Analyyttinen psykoterapia omatahtisuudessaan on siis hyvin koukuttavaa ja jatkaminen oli hyvin luonnollista, kertoo Pyry.


”Vuosilasku noin 12 800 euroa”

Helsingissä asuva Pyry myi yrityksensä kaksi vuotta sitten. Hän oli ehtinyt kasvattaa sitä 11 vuotta.

Yrityksessä oli kiinni paljon rahaa ja se oli ottanut paljon aikaa hänen elämästään. Kun perhe-elämä alkoi vaatia oman aikansa, eikä työ enää tuonut niin paljon onnistumisen tunteita, Pyry päätti luopua yrityksestään.

Sen jälkeen hän on keskittynyt itseensä ja perheeseensä.

– Aamulla vien lapset päiväkotiin, käyn aamupalalla ja kävelen paljon. Minulla on paljon myös turhia harrastuksia, kuten tietokonepelien pelaaminen. En ole töissä, mutta päiväni menevät nopeasti ja terapiasta palautuminen vie aikaa ja energiaa.

Terapiassa kuluu rahaakin.

Vuosilasku on noin 12 800 euroa, Pyry summaa. Hän on maksanut viiden vuoden terapiasta yli 60 000 euroa.

Hän myöntää olevansa etuoikeutettu, että pystyy maksamaan laskun itse. Kelan tukea hän ei ole hakenut – ei ainakaan vielä.

– Terapia on elämäni toinen korkeakoulu. Jos minun pitäisi nyt valita omaisuus tai terapia, valitsisin terapian. Tämä on ollut elämäni paras sijoitus. 

– Arvostan vanhoja kokemuksiani ja saavutuksiani, mutta haluan kelvata ilman niitä. Tämä koko matka on myös suurta luopumista.

 

Pyry kävelee arkisin paljon Helsingin keskustassa ja sen laitamilla.
Pyry kävelee arkisin paljon Helsingin keskustassa ja sen laitamilla.

 

”Lääkärin kommentti ei voi olla totta”

Masentunut nähdään helposti alakuloisena ja voimattomana; toimitusjohtaja-aikoinaan Pyry kuitenkin työskenteli energisenä ja haali ympärilleen kavereita.

Hän ei osannut olla yksin. Ihmissuhteet olivat haastavia; hän halusi selvittää kaiken järjellään ja sivuutti tunteensa parisuhteessakin.

Masennus ei silti ollut näkymätöntä, Pyry myöntää. Hän ei vain osannut ajatella olevansa masentunut. Eikä hän halunnutkaan ajatella asiaa.

– Olen hakenut hyväksyntää lapsesta saakka. Koin tunteet voimakkaasti ja olin herkkä poika. En ole aiemmin hyväksynyt negatiivisia tunteitani ja olen pelännyt muidenkin negatiivisia tunteita. Olen purkanut tunne-elämän vaikeuksia työhöni ja ollut tyytyväinen menestyksestäni. Olen ollut onnekas, kun en ole paennut ongelmiani esimerkiksi alkoholin juomiseen.

Fyysinen oireilukin ehti olla osa Pyryn elämää, mutta hän ei yhdistänyt silmä-, niska- ja vatsaoireitaan masennukseen.

Silmät alkoivat oireilla yläasteella. Vuosia myöhemmin hän kuuli lääkäriltä, että silmäoireet voisivat olla psykosomaattisia.

– Kommentista huolimatta en siinä vaiheessa tajunnut, että kärsin psyykkisistä oireista. Asia oli niin kivulias, etten edes kokenut sitä kivuliaaksi, vaan sivuutin lääkärin kommentin täysin. En edes pohtinut sitä mahdollisuutta. Ei se voinut pitää paikkaansa.

”Makasin illat rikkinäisenä kotona”

Nuorena Pyry vietti paljon aikaa tietokoneellaan. Hän ei halunnut alun perin opiskelemaan tietotekniikkaa, mutta lukiossa aloitetut it-hommat ajoivat hänet melkein huomaamatta alalle.

Opintojensa ohessa Pyry teki paljon töitä. Hän otti opintolainan ja perusti oman yrityksen. Kun oma yritys menestyi, hänestä tuntui, että on pakko venyä vielä enemmän ja tehdä vielä pidempää päivää.

– Arkinen tekeminen oli intensiivistä ja vähän ristiriitaistakin. Kahden sukupolven arvot elivät päällekkäin: työn tekeminen oli äärimmäisen merkityksellistä, mutta samalla tavalla vapaan ja työn tasapainottaminen oli tärkeää. Vaikka tein kahdeksantuntisia työpäiviä, tein niitä tauotta ja kotona makasin illat täysin rikkinäisenä sohvalla. Yritys kasvoi ja sain taputuksia selkään.

Suorittamisen kierre lisääntyi myös vapaa-ajalla. Ylilyönneikseen Pyry laskee muun muassa moottoripyöräkortin ja perämieskurssin, jotka hän suoritti työuransa loppuvuosina. Ihan varmuuden vuoksi.

Nyt hän sanoo, että tavoitteellinen liikunta on jäänyt, koska psyykkinen työ vie voimat. Hän ei myöskään jaksa tällä hetkellä lukea kirjallisuutta. Uusi vaihe on ikään kuin tuonut vastareaktioita entisen suorittajan elämään.

– Nautin nykyisin pelkästä kävelemisestä. Kuuntelen usein samalla Suomi-räppiä, joiden alakuloiset sanoitukset auttavat käsittelemään tunteitani. Viime aikoina olen saanut paljon irti myös Ellinooran lauluista, joissa on toiveikkaampia sanoja.

”Bravuurini on kyynelten pidättäminen”

Varsinkin tunne-elämässään Pyry on opetellut viime vuosina paljon uusia taitoja. Hän sanoo, että diplomi-insinöörin näkökulmasta psykoanalyysi on tuonut räjäyttäviä kokemuksia. Suuttuminen on yksi niistä.

– Osaan olla nykyisin jopa vihainen ja koen, että on tärkeää päästää se tunne ulos. Aiemmin en ole halunnut olla vihainen, sillä ajattelin sen olevan hyödytöntä ja tuhoavaa. Mutta nyt olen tehnyt itselleni jopa vihalistan biiseistä, joita en ennen arvostanut, mutta joiden avulla olen sittemmin saanut kiinni vihasta.

Omaa tahtoaankin Pyry on kehittänyt, esimerkiksi arjen tavallisissa valintatilanteissa. Aiemmin hän ei voinut sanoa suoraan kaverille, kun hänen teki mieli vaikkapa pizzaa – vaan hän pyrki aina perustelemaan mielipiteensä. Hän saattoi esittää faktoja vaikkapa siitä, kuinka lenkin jälkeen pizzasta saa energiaa.

”Kun tunteiden pidättely on päällä, en osaa olla rennosti paikalla ja odotan seuraavaa kahvikupillista tai kuohuviinilasillista.”

Nyt hän pyrkii tuomaan oman toiveensa avoimesti pöytään – silläkin uhalla, että hänen mieltymykselleen nauretaan tai sitä arvostellaan: ”Minä haluaisin pizzalle”, sanoo Pyry nykyisin vastaavassa tilanteessa.

Tosin eteen voi vielä tulla sosiaalisia tilanteita, jotka aiheuttavat turhaa ahdistusta. Jotkut tapahtumat Pyry käy yhä läpi etukäteen.

Työelämässä ei ollut aikaa pureskella kaikkia tilanteita yhtä analyyttisesti, mutta nyt Pyryllä on siihen mahdollisuus. Jos hän menee vaikkapa juhliin niin sanotusti väärällä jalalla, itsensä tarkkaileminen jää helposti päälle. Silloin esimerkiksi kahvin juomisesta ja syömisestä voi tulla pakokeinoja. Helpotuksia tunnetilaan. 

– Kun tunteiden pidättely on päällä, en osaa olla rennosti paikalla ja nauttia esimerkiksi seurasta tai säästä. Sen sijaan odotan seuraavaa kahvikupillista, herkkua tai kuohuviinilasillista, joka tarjoilee sen hetken hyvän olon.

Pyryn mukaan raskaat tuntemukset ovat läsnä lähes joka päivä jossain muodossa. Joskus ne ovat pitäneet hänet sängyssä pitkään. Viime vuosina hän on kuitenkin oppinut irrottautumaan niistä nopeasti – muun muassa tietoisesti pysähtymällä.

– Bravuurini on kyynelten pidättäminen. Olen harjoitellut aikoinaan kovasti, että kyyneleet eivät tulisi silmiini liikuttuessani. Tunteiden näyttäminen julkisesti tuntuu yhä vähän oudolta ja vaikealta, mutta olen matkalla, jossa opin ja uskallan näyttää tunteita ihmisten edessä.

Hiljalleen hän on oppinut nauttimaankin pysähtyneistä hetkistä. Niistä, jolloin olo kevenee ja syyllisyyden viitta on poistunut.

– Viime kesänä opin ensimmäisen kerran rentoutumaan uimarannalla. Sain kiinni loistavasta tunteesta, kun saan vain olla ja kelpaan itselleni, kuvailee Pyry yhtä lempitunnettaan.


Pyry tykkää käydä kahviloissa, joissa hän ottaa usein iPadinsa esiin ja pelaa sillä suosikkipelejään.
Pyry tykkää käydä kahviloissa, joissa hän ottaa usein iPadinsa esiin ja pelaa sillä suosikkipelejään.

”Diagnoosin saaminen ei pelota”

Turhia. Omannäköisiä. Miellyttäviä. Tällaisia asioita Pyry sanoo tekevänsä nyt joka päivä. Hän myös haluaa puhua avoimesti masennuksestaan ja suosittelee sitä muillekin.

Heikkoutensa paljastamalla hän ei halua tulla paremmaksi ihmiseksi. Masennus ja ahdistus ovat hänen mielestään ”vain oireluokituksia ja seurauksia jostain muusta”. Niitä syitä hän työstää psykoterapiassaan.

– Kaikilla on jotain työstettävää tässä elämässä, ja toisilla mutkia on enemmän, Pyry sanoo.

Pyryllä ei ole virallista masennusdiagnoosia. Sellaisen voi kirjoittaa psykiatrian erikoislääkäri.

Hän miettii kuitenkin lausunnon hakemista. Se mahdollistaisi myös Kela-korvattavan terapian.

– Virallisen diagnoosin saaminen ei pelota, vaikka se saattaa rajoittaa joitakin asioita, kuten henkivakuutuksen saamista. Tällä hetkellä olen odottanut hammaslääkärille menemistä viisi vuotta, joten ehkä jossain vaiheessa käyn vielä psykiatrillakin, Pyry naurahtaa.

Terapeutti ei ole toistaiseksi suositellut lääkkeitä. Pyryn masennus ja ahdistuneisuus eivät ilmenneet rysäyksellä, joten niitä voidaan työstää ilman lääkehoitoa. 

Hän sanoo maailmankuvansa menneen päälaelleen viimeisten vuosien aikana ja toivoo, että tunnetaitoja opetettaisiin enemmän. On hän huomannut myös paljon kehitystäkin tässä asiassa: muun muassa neuvolassa opetetaan vanhemmille nykyään tärkeitä tunneasioita lapsen elämästä.

”Vaimoni on joutunut kestämään kovasti, kun kotona oleminen on ollut minulle raskasta.”

Nykynuorilla lienee helpompaa tunnepuolen kanssa, sillä sitä arvostetaan enemmän, Pyry mainitsee.

Mielenterveysongelmat vaativat paljon läheisiltäkin. Pyry aikoo jatkaa terapiaansa vielä vuosia; tarkkaa määrää hän ei osaa sanoa jatkosta.

– Vaimoni on joutunut sopeutumaan ja kestämään kovasti, kun kotona oleminen on ollut minulle raskasta. Jatkossa haluan pystyä läheisiin ihmissuhteisiin ja nauttimaan ennen kaikkea perheeni seurasta.

– Ilman terapiaani olisin jo etääntynyt parisuhteessani. Nämä ovat olleet viimeisiä hetkiä, kun voin muuttaa elämäni. Haluan hyväksyä itseni normaalina ihmisenä ja olla kiinni erilaisissa tunteissa.

Sisältö jatkuu mainoksen alla