Itsensä kiireisenä pitäminen saattaa kieliä ahdistuksesta. Psykoterapeutti Emilia Kujalan mukaan taustalta löytyy usein tunne, joka voi olla mielenterveysongelmien pohjimmainen syy.

Moni puuhastelee nyt ahkerasti kaikenlaista. Sosiaalisen median perusteella suomalaiset jynssäävät joukoin kotejaan putipuhtaiksi, järjestelevät kaappeja, leipovat, kuuntelevat podcasteja, opettelevat käsilläseisontaa ja treenaavat hiki hatussa.

Ja mikäs siinä! Liikunta, siivoaminen ja itsensä viihdyttäminen vaikuttavat varsin hyviltä tavoilta tappaa aikaa nykyisessä poikkeustilanteessa.

Sitä ne usein ovatkin, mutta joskus ne voivat myös viestiä jostakin muusta. Jatkuvan puuhastelun alle saattaa nimittäin kätkeytyä kipeitä tunteita. 

Sisältö jatkuu mainoksen jälkeen

– Itsensä kiireisenä pitäminen voi olla merkki siitä, että joutenolo ahdistaa. Ja silloin taustalla saattaa olla häpeää, kertoo kognitiivisen käyttäytymisterapian psykoterapeutti, sosiaalipsykologi ja tietokirjailija Emilia Kujala

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Kujalalta ilmestyi helmikuussa häpeää käsittelevä tietokirja Tunteella – Häpeä (Otava).

Kokonaisvaltainen häpeä

– Häpeä piileskelee monissa paikoissa. Kun puhutaan sellaisista asioista kuin riittämättömyyden tunteesta, ahdistuksesta, itsekritiikistä, sosiaalisiin tilanteisiin liittyvästä jännittämisestä, riippuvuuksista tai vaikkapa hyökkäävästä somekäyttäytymisestä, niiden kaikkien taustalla voi olla häpeää, Kujala sanoo. 

Pitkään on ajateltu, että häpeä on seurausta mielenterveyden ongelmista. Se onkin totta, mutta vasta viime aikoina on alettu Kujalan mukaan tunnistaa, että häpeä voi olla myös syy mielenterveysongelmiin.

– Olen huomannut terapeutin työssäni, että jos häpeään ei puututa, hyväkään psykoterapiahoito ei välttämättä auta. Ihminen ei pysty madaltamaan itsekriittisyyttään tai suhtautumaan itseensä myötätuntoisesti, jos häpeään ei päästä käsiksi.

– Häpeästä kärsivän on myös vaikea ottaa myötätuntoa vastaan toisilta, terapeutiltakaan. ”Täällä vain haaskaan aikaasi" on lause, jonka usein kuulee häpeästä kärsivän asiakkaan puheessa terapiassa. 

Häpeän tunne voi olla vaikea hahmottaa. Kujala neuvoo vertaamaan sitä syyllisyyden tunteeseen: 

– Syyllisyys on merkki siitä, että on tehnyt tai jättänyt tekemättä jotain. Häpeä on tunne, joka koskee itseä kokonaisuutena, ei vain sitä, että on morkkis jostain mitä on tehnyt. 

Häpeää voi tuntea sekä suhteessa toisiin että suhteessa itseen. Toisiin suhteutettuna se herättää sellaisia ajatuksia, kuten mitä muut minusta ajattelevat, kukaan ei pidä minusta, koska olen tällainen tai ystäväni pitää muista kavereistaan varmasti enemmän kuin minusta

– Itseen kohdistuvaa häpeää on monenlaista. Tyypillistä on esimerkiksi kehohäpeä. Myös koko käsitys itsestä voi olla häpeänsekainen. Häpeään liittyy usein ajatuksia siitä, että on epäkelpo, heikko, epäonnistunut ja epänormaali. 

Puuhastelu on tapa paeta

Jos itseen kohdistuu voimakasta häpeää, voi olla vaikeaa olla yksin omien ajatusten kanssa. Tunteet saattavat korostua entisestään tällä hetkellä, kun monen arki on aiempaa rajoitetumpaa. Kotona oleminen pakottaa pysähtymään, eikä nyt ole niin helppoa hukuttaa itseään töihin, harrastuksiin tai ystävien näkemiseen. 

– Häpeä on se, joka nousee ajatuksiin, kun mieli ei askartele minkään muun asian parissa, kun on ihan yksin ajatusten, tunteiden ja muistojen kanssa. Häpeä on fysiologisestikin niin ikävä tunne, että se käynnistää halun taistella, paeta tai lamaantua. Pakeneminen voi ilmetä puuhasteluna. 

Tyhjät, tylsät tai ahdistavat hetket saattaa tulla huomaamattaan täyttäneeksi myös päämäärättömällä sosiaalisen median selaamisella. Moni turvautuu someen, kun haluaa jotain muuta ajateltavaa. Facebookin ja Instagramin sisällöistä voi tulla hyvä mieli, mutta joskus ne tekevät olon entistä kurjemmaksi. Sama pätee Kujalan mukaan häpeään. 

– Häpeästä kärsivällä on usein niin synkkiä ajatuksia itsestään, ettei niiden äärelle mielellään pysähdy, vaan pysyy kiireisenä. Puuhastelu, järjestäminen, maaninen siivoaminen ja lenkkeily ovat konkreettista tekemistä, johon saa hukutettua pahaa oloa. Se kuitenkin kostautuu, koska on fakta, että ajatusten ja tunteiden tukahduttaminen ei toimi, vaan pidemmän päälle vahvistaa niitä tunteita.

Emilia Kujala on kirjoittanut häpeästä kirjan Tunteella – Häpeä.
Emilia Kujala on kirjoittanut häpeästä kirjan Tunteella – Häpeä.

Kysy itseltäsi yksi kysymys

Entä jos puuhastelee ihan vain tekemisen ilosta? Eikö aktiivisuus ole myös hyvä asia, jos se pitää ajatukset poissa ahdistavasta pandemiatilanteesta?

Itsensä aktiivisena pitäminen on toki tärkeää, eikä kaikki tekeminen ole missään nimessä haitallista, Kujala sanoo. On ymmärrettävää haluta välttää ikävien asioiden ajattelemista, ja yksi ratkaisu on se, että pitää itsensä kiireisenä. 

– On ehdottomasti hyvä keksiä tekemistä, jos maailmantilanne ahdistaa. Päivässä on oltava rutiineja ja mielekästä tekemistä. Elämän jatkuminen ja mahdollisimman normaalin arjen pyörittäminen on nyt tärkeää. 

Jos puuhastelu alkaa kuitenkin täyttää kaiken vapaa-ajan, kannattaa kysyä itseltään yksi kysymys: teenkö tätä, jotta pääsisin lähemmäs itseäni vai kauemmas itsestäni?

– Itseä lähemmäs pääseminen voi olla sitä, että joku vain nauttii suunnattomasti siivoamisesta, käsillä tekemisestä tai vaikka leipomisesta. Tai sitä, että harrastaa liikuntaa, koska haluaa tehdä itselleen hyvää. Hyödyllisestä puuhastelusta saa iloa ja siitä nauttii aidosti, Kujala selittää.

Haitallisen, käsittelemättömien tunteiden tai ajatusten aiheuttaman puuhastelun voi puolestaan tunnistaa siitä, että on jatkuvasti jokin projekti päällä ja kun se loppuu, alkaa ahdistaa.

– On hyvä kuulostella, kuinka pakottavaa oma puuhastelu on. Jos olo on hyvä vain kiireisenä ja huono olo lisääntyy aina, kun pysähtyy, taustalla voi olla häpeänsekaisten tunteiden tai ajatusten tukahduttamista. 

Suorittaja ei palaudu lomallakaan

Häpeältä suojaava puuhastelu ei ole pelkästään koronaviruksen mukanaan tuoma ilmiö. Kujala kertoo, että samanlaista käyttäytymistä esiintyy esimerkiksi kesälomien yhteydessä. Suorittamiseen taipuvainen ihminen täyttää usein lomansakin tekemisellä. Puuhastelu voikin olla yksi syy siihen, miksi loma tai viikonloppu ei kaikilla toimi palauttavasti. 

– Työuupumuksesta kärsivät eivät aina ole niitä, jotka tekevät määrällisesti enemmän töitä tai tuovat töitä kotiin enemmän kuin muut, vaan niitä, jotka eivät palaudu töistä. Kun he tulevat töistä kotiin, he eivät osaa rentoutua, vaan alkavat puuhailla. Heillä alkaa tavallaan uusi työpäivä

Toisaalta Kujalan mukaan on totta, että psyykkisen palautumisen kannalta pelkästään laakereilla lepääminen ei riitä. On myös tehtävä asioita, joista saa onnistumisen kokemuksia.

– En voi sanoa, että kaikkien pitäisi jäädä sohvan pohjalle. Mutta liika on aina liikaa. Suorittajan mieli on lomalla tai poikkeusaikanakin täynnä sääntöjä, kaikkea mitä pitäisi tehdä. Suorittajat voivat ottaa eristäytymisajan projektina ja pitää sitä mahdollisuutena itsensä kehittämiseen. Se on aito ongelma.

Joskus voi olla vaikeaa ottaa rennosti, jos kaikki muut vaikuttavat puuhastelevan jatkuvasti jotakin hyödyllistä. Kujala muistuttaa, että somessa jaetut hauskat aktiviteetit ja ahkeruus eivät kuitenkaan aina ole sitä, miltä ne näyttävät. 

– Ei voi ikinä tietää, mitä jonkun toisen tekemisten taustalla on. Joku saattaa näyttää somessa kauhean iloiselta, aktiiviselta ja energiseltä, mutta kukaan muu ei voi tietää, miksi hän toimii kuten toimii. Taustalla voikin olla paljon kipeitä tunteita.

Sisältö jatkuu mainoksen alla