Yli puolella masentuneista sairaus uusii. Pitkäaikaisesti masentuneenkin elämään voi silti mahtua hyviä päiviä.

Yksi viidestä suomalaisesta sairastuu elämänsä aikana masennukseen. Yli puolella sairaus uusii, ja osalla se pitkittyy pysyväksi, kertoo Terveyden ja hyvinvoinnin laitos (THL).

Helsingin Sanomat kertoi heinäkuussa muusikko Jussi Rainiosta, jonka elämään masennus on kuulunut lapsuudesta asti. Rainio on kokeillut lukuisia hoitoja, mutta yhdestäkään ei ole toistaiseksi ollut apua masennukseen.

Rainio sanoo syöneensä mielialalääkkeitä 20 vuotta. Sen lisäksi hän on saanut ainakin ketamiinihoitoa ja hoitoa, jossa aivojen hermosoluja aktivoidaan magneettikentän avulla kallon ulkopuolelta.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Lisäksi Rainio oli käynyt terapiassa, mutta ei ollut varma senkään hyödyistä.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Mitkä tekijät vaikuttavat masennuksen kroonistumiseen ja miten pitkittynyttä masennusta voi hoitaa tilanteessa, jossa mikään ei tunnu tepsivän?

– Ei ole olemassa yhtä tekijää, joka selittäisi masennuksen pitkittymisen, sanoo Turun yliopiston psykiatrian professori ja Satakunnan sairaanhoitopiirin ylilääkäri Jyrki Korkeila.

Korkeila ei kommentoi Rainion tapausta vaan puhuu aiheesta yleisesti.

Hänen mukaansa kroonistumiseen vaikuttaa ainakin se, että masentuneen ihmisen elämään on kasautunut samanaikaisesti monia kuluttavia kokemuksia.

Masennusta sairastavalla voi olla myös muita sairauksia, jotka häiritsevät toipumista. Esimerkiksi erilaiset persoonallisuushäiriöt tai pitkäaikainen ahdistuneisuushäiriö voivat joissain tapauksissa olla parantumisen tulppana.

Etenkin toipumisjakson päälle ajoittuvat vastoinkäymiset voivat pitkittää masennusta.

Pitkittymiseen voivat Korkeilan mukaan vaikuttaa myös masennuksen riskiä lisäävät perinnölliset tekijät.

– Jos masentuneen suvussa on pitkäaikaista masennusta, masennus todennäköisesti pitkittyy.

Myös lapsuudessa koettu stressi tai kaltoinkohtelu ovat masennuksen taustalla kyteviä tekijöitä, jotka voivat pitkittää sairautta.

Hyvät päivät seuraavat huonoja ja huonot hyviä

Olennaista pitkittyneen masennuksen ymmärtämisessä on, ettei kyseessä välttämättä ole yhtäjaksoinen synkkä kausi.

Joukossa voi olla muutama hyvä päivä, joita seuraa useampi huonompi päivä. Joskus mikään ei oikein tunnu miltään, ja joskus olo on hyvinkin surumielinen, ahdistunut tai tuskainen. Joskus on ihan hyvä olla. Esimerkiksi tällaista voi olla kroonisesti masentuneen arki Korkeilan mukaan.

– Eri elämäntilanteissa erilaiset oireet nostavat päätään. Esimerkiksi stressipiikin myötä jokin oire voi väistyä ja toinen nousta esiin.

Tavallista on, että etenkin vakavammissa masennustapauksissa masennusjaksot uusiutuvat.

– Pitkittynyt masennus on siltä kantilta samanlainen sairaus kuin astma, että on vaiheita, joissa tila paranee ja pahenee.

Korkeilan mukaan pitkittyneestä masennuksesta kärsivillä toipuminen syvimpien masennusjaksojen välillä on vain osittaista.

– Voi olla, että masentunut pystyy tekemään töitä ja toimimaan niin, etteivät muut huomaa sairautta, mutta ihmisen sisällä on koko ajan kalvava tuska.

Pitkittynyttä masennusta sairastava voi kuitenkin kokea elämänsä hyväksi.

– Siitä huolimatta, että ihminen sairastaa jotain sairautta – oli se psykiatrinen tai ei – ihmisellä on aina myös jonkin verran terveyttä ja voimavaroja jäljellä, Korkeila sanoo.

Ei siis ole olemassa tilaa, jossa ihminen on yksiselitteisesti sairas tai terve.

Eivätkä kaikki depression muodot ole sellaisia, että ne näkyisivät ulospäin. Käsitys siitä, että masennuksen voi päätellä kasvojen ilmeistä tai kehon hidastuneista liikkeistä, on virheellinen.

– Kokemus elämästä voi tuntua rikkaalta, mutta siinä on aina tuska tai riesa läsnä. Kuin kengässä olisi hiertävä kivi, mutta siitä huolimatta pystyy kävelemään.

Koko keinokattaus käyttöön

Tehokkainta pitkittyneen masennuksen hoidossa on yhdistää monta hoitoa samanaikaisesti, sanoo Korkeila.

Hänen mukaansa kannattaa yhdistää lääkkeellinen hoito ja psykoterapia. Oireiden vaikeusasteista riippuen voi Korkeilan mukaan kokeilla myös aivojen sähköstimulaatiohoitoa tai ketamiinihoitoa, joka on melko uusi menetelmä.

Korkeilan mukaan myös hyvin kuormittavalla liikunnalla voi olla positiivisia vaikutuksia masennuksen hoidossa.

– Erilaisten samanaikaisten keinojen käyttö lisää toipumisen todennäköisyyttä.

Entä mitä tehdä tilanteessa, jossa mikään hoitomuoto ei tunnu toimivan?

Korkeilan mukaan kannattaa yrittää tehdä jotain sellaista, mikä tuottaa edes jonkinlaista mielihyvää. Tärkeää on, ettei mielihyvän tunnetta etsiessä vahingoita itseään tai muita.

Masentuneen ihmisen läheisiltä Korkeila peräänkuuluttaa ymmärrystä ja tukea.

– Paras tuki on, että ymmärtää, mistä on kyse ja tietää, että masentuneella on vaiheita, joissa voi välillä paremmin ja välillä huonommin.

Tärkeää on, että läheiset ovat masentuneen seurana vaikeassa tilanteessa, jotta masentunut ei jää yksin.

– Ne ovat lopulta aika pieniä arkisia asioita.

Sisältö jatkuu mainoksen alla