Viisi- ja kuusikymppisyys on monien tutkimusten mukaan immeisen parasta aikaa. Filosofi Frank Martela kertoo, miksi onnellisuus lisääntyy usein iän myötä. 

Viisikymppisyys on ihmisen parasta aikaa! Sitä mieltä olivat Me Naisten lukijat, kun kysyimme heiltä hiljattain, minkä ikäisenä ihminen on parhaimmillaan elämän eri osa-alueilla. 

Kyselyymme vastanneiden mielestä viisikymppisillä pyyhkii hyvin kaikin puolin. Ikä tuo viisautta, ja viisikymppinen tietää jo, mikä on tärkeää ja mikä vähemmän tärkeää. Lapset ovat ehkä jo aikuisia, joillain on lapsenlapsiakin. Monet viisikymppiset saavat elää ilman taloushuolia, jaksavat vielä työelämässä, mutta voivat samalla jo haaveilla eläkkeestä. Tai kuten eräs lukijamme asian ilmaisi:

– 50 on paras ikä. Kaikki on aikalailla valmista, mutta maailma silti avoin kaikelle uudelle.

Sisältö jatkuu mainoksen jälkeen

Monet tutkimukset tukevat suomalaisten näkemystä. Esimerkiksi erään kalifornialaistutkimuksen mukaan ihminen tulee iän myötä onnellisemmaksi. Itsevarmuus on huipussaan kuusikymppisenä, ja iän myötä ihminen näyttää myös olevan tyytyväisin juuri siihen hetkeen, jota nyt elää.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Itsekriittisyyden väheneminen – vanhuuden onnellisuuden syy?

Helsingin Sanomat kertoi hiljattain tutkimuksesta, jonka mukaan tunnollisuus suojaa masennukselta. Psykiatrian professori Jyrki Korkeilan mukaan tunnollinen ihminen on usein harkitseva, velvollisuudentuntoinen, luotettava, sitoutunut ja hyvä pitämään elämäänsä hallinnassa.

Samalla Korkeila huomautti, ettei tunnollisuudesta ole hyötyä, jos unohtaa erään tärkeän ohjenuoran:

– Nimittäin sen, että paras on hyvän pahin vihollinen. 

Jos tunnollisuus kääntyy liiaksi itsekriittisyydeksi ja perfektionismiksi, masennuksen ja päihteiden käytön riskit tutkitusti lisääntyvät. Myös tuoreen, psykologi Regina García Velázquezin Helsingin yliopistossa tekemän väitöstutkimuksen mukaan itsekriittisyys on ihmiselle myrkkyä. On esimerkiksi havaittu, että pikkulasten vanhempien uupuminen johtuu eniten täydellisyyden tavoittelusta, johon pahimmillaan yhdistyy voimakas itsekriittisyys.

– Nykyisten löydösten perusteella myötätuntoisen asennoitumisen opetteleminen itseä kohtaan voisi suojata masennuksen kehittymiseltä ja masennukseen liittyvältä toimintakyvyn heikkenemiseltä, sanoo García Velázquez Helsingin yliopiston tiedotteessa

Samoja ajatuksia esittää psykologi Mari Rauhala, joka kertoi taannoin Me Naisille itsemyötätunnon tärkeydestä

– Länsimainen kulttuuri perustuu vertailuun ja kilpailuun, ja moni perustaa siihen itsetuntosakin. Itsemyötätunto ei ole kovemman itsetunnon tavoittelua, vaan se auttaa löytämään itsetunnon muualta kuin vertailusta.

Voisiko tässä piillä syy siihen, miksi ihmisestä tulee usein vanhetessaan onnellisempi? Eikö itsekriittisyys yleensä vähenekin iän myötä, kun ihminen oppii suhtautumaan itseensä lempeämmin?

Hyvinvoinnin psykologiaa tutkinut filosofi Frank Martela ei ole nähnyt tutkimusta aiheesta, mutta pitää ajatusta järkeenkäypänä. Martela kertoo, että ihmiset todella voivat usein paremmin iän myötä. Hyvinvointi paranee, koska ikääntyneenä tunnemme itsemme paremmin ja osaamme tehdä valintoja, jotka tukevat hyvinvointiamme. 

– Mitä vanhemmaksi elää, sitä paremmin tuntee itsensä ja uskaltaa elää omannäköistä elämää. Nuorena menee helpommin sen mukaan, mitä kuuluu tehdä ja minkä kuvittelee tekevän onnelliseksi.

Martela kertoo, että monissa ikätutkimuksissa onnellisimpia ovat toisaalta kaksikymppiset ja toisaalta yli kuusikymppiset. Alhaisimmillaan onnellisuus tuppaa puolestaan olemaan, kun ikä alkaa nelosella. 

– Parikymppisenä pääsee elämään itsenäisesti, eikä iän tuomia velvoitteita vielä juurikaan ole. Neljänkymmenen tienoille taas  osuvat elämän ruuhkavuodet. On vielä asuntolainoja maksettavana, työelämä stressaa ja omaa aikaa ei ole yhtä paljon. Nelikymppisenä elämä on usein vielä matkaa jotakin kohti, eikä ihminen ole vielä päässyt perille. 

Martela huomauttaa, että on vaikeaa sanoa, onko ihminen parempi tai huonompi jossain iässä. Lisäksi tutkimukset mittaavat keskiarvoja, ja yksilötasolla ihmiset voivat kokea suurinta onnellisuutta missä elämänvaiheessa tahansa. Hän toteaa kuitenkin, että jos puhutaan onnellisuudesta ja henkisestä kasvusta, on vanhenemisessa myös puolensa. 

– Itsetuntemus edistää henkistä kasvua. Moni tulee vanhemmiten työstäneeksi traumojaan, pääsee vaikkapa puhumaan niistä ammattilaisen kanssa tai käy muuten läpi elämän kipukohtia. Se vapauttaa lukoista, jotka ovat ehkä aiemmin rajoittaneet elämää. 

Miten voisi itse vaikuttaa siihen, että elämästä tulisi yhä parempaa iän myötä? Itsemyötätuntoa voi ainakin harjoitella. Frank Martela listaa kolme tärkeää asiaa:

– Opettele  tuntemaan itsesi paremmin, rakastamaan itseäsi sellaisena kuin olet, ja uskalla tehdä valintoja sen mukaan, mikä on juuri sinun näköistäsi elämää. 

Sisältö jatkuu mainoksen alla