Mitä onni on ja miten onnelliseksi tullaan? Isoja kysymyksiä, joihin vastaus voi löytyä arjen pienistä hetkistä.

1. Ovatko suomalaiset todellakin maailman onnellisin kansa?

Onnellisuus voi tarkoittaa eri asioita, ja siksi eri maiden ihmisten ja kansakuntien onnellisuutta on vaikea vertailla keskenään. Keskustelussa menee helposti sekaisin kaksi asiaa: tyytyväisyys elämään ja sen ulkoisiin puitteisiin sekä onnellisuus sisäisenä tunnekokemuksena.

Klassisen määritelmän mukaan onnellinen ihminen on tyytyväinen elämäänsä, hänellä on runsaasti positiivisia ja vähän negatiivisia tunteita. Tutkimuksissa pohjoismaalaiset ovat yleensä erittäin tyytyväisiä elämäänsä, sillä heidän perustarpeensa on tyydytetty, elämä on turvallista ja yhteiskunta tarjoaa erilaisia palveluja arjen tueksi.

Ihminen on yleensä tyytyväinen elämäänsä, jos perustarpeet on tyydytetty, elämä turvallista ja yhteiskunta tarjoaa palveluja.

Mutta jos suomalaiselta kysytään, kuinka hän voi henkisesti, kuinka paljon hänellä on positiivisia tunteita ja antoisia ihmissuhteita ja kuinka paljon hän nauttii elämästään, asenne voi tiivistyä lauseeseen "ei tämä kovin hääviä ole".

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Esimerkiksi latinoilla ja eteläeurooppalaisilla on usein toisin päin: he kokevat enemmän onnellisuuden tunteita, vaikka olisivat hyvinkin tyytymättömiä ympäröivään yhteiskuntaan.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

2. Olen miettinyt, mahdanko olla onnellinen. Miltä onnellisuus tuntuu?

Onnen tunne ei ole yksiselitteinen asia. Moni tavoittelee niin sanottua hedonista onnellisuutta eli ihania elämyksiä ja välittömiä onnen hetkiä. Esimerkiksi hyvä ruoka, kiinnostava elokuva tai lekottelu rannalla varjon alla kookosmaitoa siemaillen voivat tarjota hedonista mielihyvää.

Eudaimoninen onnellisuus puolestaan on merkityksellisyyden kokemuksen kautta tulevaa onnellisuutta – teen asioita, joilla on merkitystä. Tällaiset syvemmät onnen tunteet heräävät, kun tuntee olevansa tarpeellinen ja luotettu, saa olla osa yhteisöä ja osallistua yhteisen hyvän luomiseen.

3. Välillä huomaan onnen pilkahtavan, mutta rajoitan itse riemuni tai onnen ilmaisemista. Miksi ihmeessä?

Olemme sisäistäneet hyvin sananparret "Kell' onni on, se onnen kätkeköön" tai "Itku pitkästä ilosta", ja meidät on kasvatettu uskomaan, että vaatimattomuus kaunistaa.

Suoranainen onnellisuuden pelko on yleistä: ajatellaan, että jos minä nyt heittäydyn onnelliseksi, seuraavaksi tapahtuu varmasti jotain kamalaa. Tällaiselle asenteelle ei kuitenkaan ole perusteita. Ei ole minkäänlaista tieteellistä näyttöä siitä, että pessimismi johtaisi onnellisempaan elämään.

Pessimismi ei johda onnelliseen elämään.

Sen sijaan tiedetään, että rajoittavasta ajattelusta on mahdollista oppia pois ja onnellisuutta on mahdollista opetella. Varsinkin märehtiminen eli ison tai pienen ikävän asian pyörittely mielessä on huono tapa.

Ikäviä ajatuksia ei voi työntää pois – siitä ne vain yltyvät – mutta niiden tilalle voi alkaa tuoda positiivisia ja kiitollisia ajatuksia. Kiitollisuuden ilmaiseminen puhumalla tai kirjoittamalla on tutkitusti hyvä tapa lisätä omaa onnellisuutta.

4. Miksi jotkut ihmiset näyttävät olevan onnellisia vastoinkäymisistä huolimatta?

Onnellisuuteen liittyviä tekijöitä tutkittaessa on huomattu, että puolet niistä selittyy geeniperimällä. Ihmisillä on taipumusta kokea asiat joko myönteisinä tai kielteisinä.

Kymmenen prosenttia onnellisuudesta selittyy ulkoisilla tekijöillä, kuten hyvällä asuinympäristöllä ja ravitsevalla ruualla. Tämä pätee ihmisiin, jotka eivät joudu taistelemaan eloonjäämisen rajoilla.

Puolet onnellisuudesta selittyy geeniperimällä.

40 prosenttia tulee ihmisen omista valinnoista. Esimerkiksi jos ymmärtää, mihin asioihin voi vaikuttaa, hyväksyy ne, joita ei voi muuttaa ja suhtautuu elämään lempeän kiitollisesti, toipuu helpommin myös takaiskuista.

Jos on saanut elämänsä aikana kokea ehdotonta rakkautta, tukea ja kannattelua, ja itsetunto on kehittänyt hyväksi, pääsee yli myös rankoista kokemuksista.

5. Miksi onnellisuus liitetään usein perheeseen ja parisuhteeseen? Eikö yksinkin voi olla onnellinen?

Perhe, ystävät ja muut läheiset ihmissuhteet ovat selkeästi suurin yksittäinen onnellisuuden lähde, sillä yhdessäolo luo turvallisuuden ja yhteenkuuluvuuden tunnetta. Yhdessäoloon ajavat myös geenimme, sillä ennen muinoin ihminen ei olisi pärjännyt yksin.

Ihmissuhteet eivät kuitenkaan ole ainoa onnellisuutta tuova tekijä. Joku voi olla yksin, mutta ei tunne oloaan yksinäiseksi, vaan esimerkiksi rikas hengellinen elämä ravitsee ja tuo onnen tunteita.

Läheiset ihmissuhteet ovat suurin yksittäinen onnen lähde.

Toiseksi suurin onnellisuutta lisäävä tekijä on merkityksellisyyden tunne. Ihminen nauttii saadessaan tehdä riittävän haastavia asioita, joissa kokee olevansa pätevä. Tällaisia kokemuksia moni löytää esimerkiksi työstä.

6. Mistä työtön tai eläkeläinen voisi saada onnen tunteita, jos työ on ollut elämän keskipiste?

Oppimisen ja kehittymisen ei tarvitse loppua työuran päättyessä, vaan mielekäs tekeminen voi jatkua harrastusten parissa tai vapaaehtoistyössä. Tärkeintä on pysyä aktiivisena ja pitää yhteyttä lapsiin, lapsenlapsiin, naapureihin tai harrastusporukoihin. Jollekin lemmikkieläin voi olla rakas puuhailukaveri.

Jotkut tykkäävät lukea ääneen ja ryhtyvät lukuvaareiksi ja -mummoiksi. Kunnilla ja kaupungeilla on myös kulttuurikaveritoimintaa, jossa tuntemattoman kaverin kanssa pääsee edulliseen hintaan vaikkapa teatteriin. Kulttuurielämykset ovat parhaimmillaan, kun ne saa jakaa jonkun kanssa.

On surullista, jos pitkän työuran jälkeen huomaa, ettei ole enää kenellekään hyödyksi. Silloin elämänhalukin voi hiipua. Jos lähipiirissä on joku hiljattain eläköitynyt, hän voi olla näissä mietteissä. Paras tapa auttaa häntä voi olla avun pyytäminen: "Sinä kun osaat tämän asian niin hyvin, voisitko auttaa?"

7. Miten onnellisuutta voi opetella? Voinko vain päättää olevani onnellinen?

Pelkkä tahdonvoima harvoin riittää, vaan pitää myös alkaa tehdä asioita toisin.

Toisten auttaminen, tukeminen ja kannustaminen on tehokas tapa lisätä paitsi omaa, myös toisten iloa, ja se tuntuu myös merkitykselliseltä. Kirjoita kiitollisuuden aiheita paperille ja ala huomioida niitä myös arjessa. Kun kohtaat katseen, hymyile. Kiitä kaupan kassalla hyvästä palvelusta tai bussikuskia tasaisesta matkasta.

Onnellisuuden tunteeseen voi vaikuttaa itse omilla valinnoilla.

Voit myös alkaa puhua toisista hyvää selän takana ja kehua kasvotusten.

Suomessa vähän pihtaillaan palautteen antamisessa. Vai mitä ajattelet vanhemmasta rouvasta, joka edelleen selaa rippikoululeirillä kirjoitettua ruutuvihkoa. Toiset leiriläiset kirjoittivat siihen kauniita, kannustavia sanoja, ja se on ainoa rohkaiseva palaute, jonka nainen on eläissään saanut.

Positiivinen palaute on valtava käyttämätön luonnonvara.

Tämä on ET-lehden artikkeli, joka on julkaistu menaiset.fi:ssä. Lisää ET:n juttuja löydät osoitteesta menaiset.fi/et.

3 askelta onneen

Tiedosta ja rentoudu

Tietoisuustaidot auttavat katkaisemaan jatkuvan murehtimisen tai kielteisten ajatusten kehän. Mindfulness tarjoaa tähän hyviä harjoituksia, samoin erilaiset jooga- ja meditaatiomuodot.

Puhu positiivisesti

Sano mukavia asioita ääneen, sillä puhutut sanat vaikuttavat voimakkaasti ajatteluumme. Tuo motkottamisen tai narinan tilalle positiivisia ja kannustavia sanoja.

Rauhoitu luonnossa

Liikuntaharrastukset erityisesti luonnossa rauhoittavat mieltä ja tuovat hyvää oloa. Suomalainen on tullut metsästä ja siellä hän myös on onnellinen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla