Parempien vaihtoehtojen pelko on sukua paitsi jäämisen pelolle. Ihminen pelkää, että valitessaan monista asioista yhden, hän joutuu ennen pitkää suremaan sitä vaihtoehtoa, josta luopui.

Jahkailetko ravintolassa annosvalintaasi niin pitkään, että muu seurue turhautuu? Kokeiletko pikkujouluja varten lukemattomia asuja ennen kuin löydät mieleisesi – ja vaihdat sitä sittenkin vielä viime hetkellä?

Jos vastasit kyllä, saatat kärsiä FOBOsta.

FOBO on lyhenne sanoista fear of better options eli parempien vaihtoehtojen pelko. FOBOn tutumpi sukulainen lienee FOMO (fear of missing out) eli paitsi jäämisen pelko. Molemmat käsitteet ovat peräisin samalta tyypiltä, yhdysvaltaiselta pääomasijoittajalta Patrick McGinnisiltä.

Sisältö jatkuu mainoksen jälkeen

Ainoastaan paras on kyllin hyvä

FOBOa potevan on vaikeaa tehdä päätöksiä yksinkertaisissakaan kysymyksissä tai valita useiden hyvien vaihtoehtojen väliltä, luonnehditaan The Guardianissa. Tuskaa voi tuottaa yhtä lailla päätös illan ruokalistasta kuin siitä, ottaisiko tarjotun työpaikan vastaan.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Kirjoitin hiljattain siitä, kuinka nykyisin tuntuu olevan liki mahdotonta sopia edes kahvittelua ystävien kanssa, sillä kukaan ei halua sitoutua tapaamiseen etukäteen. Moni venyttää sitoutumistaan siltä varalta, että ilmaantuisi jotain vielä kiinnostavampaa.

Juuri tästä FOBOssa on kyse.

– FOBO on narsismin ohjailemaa, sillä kun sinulla on FOBO, laitat oman etusi kaikkien muiden edelle, mikä jättää ympärilläsi olevat ihmiset odotustilaan, McGinnis kuvailee.

Vaikka FOBO terminä on uusi, se ei ole sitä ilmiönä, sanoo McGinnis.

– Tällaiset tunteet ovat biologisesti osa sitä, keitä olemme. – – Miljoona vuotta sitten esi-isämme oli ohjelmoitu odottamaan parasta mahdollista, koska se tarkoitti, että heillä olisi parempi mahdollisuus selviytyä.

Tänä päivänä vaihtoehtoja on monessa asiassa loputtomiin, mikä lisää osaltaan FOBOn kokemusta. Vaikkapa uuden talvitakin ostaminen on internet-aikana muuttunut olennaisesti. Kivijalkamyymälöiden valikoiman lisäksi erilaisia malleja on tarjolla pilvin pimein nettikaupoissa. Ennen ostopäätöstä voi myös käyttää loputtoman paljon aikaa tiedon etsimiseen, esimerkiksi muiden kokemusten lukemiseen.

Vain etuoikeutettujen riesa?

FOMOa, paitsi jäämisen pelkoa voi kokea kuka tahansa. Se saa lähtemään mukaan kaikkeen mahdolliseen, ettei vain jäisi paitsi mistään hauskasta. Kun somea selatessa vastaan tulee kuvia hauskoista illanvietoista ja hulppeista ulkoilumaisemista, tulee helposti tunne, että missaa jotain, jos vain röhnöttää kotisohvalla – vaikka ei olisi saanut kutsua tai edes pystyisi osallistumaan.

FOBO sen sijaan edellyttää, että vaihtoehtoja on aidosti tarjolla. McGinnis itse sanoo, että se on etuoikeutettujen riesa.

– Mitä rikkaampi olet, mitä vaikutusvaltaisempi olet, sitä enemmän vaihtoehtoja sinulla on. Silloin alat todella tuntea sitä [FOBOa].

Itse ajattelisin, että rahallisen rikkauden lisäksi, myös sosiaalinen rikkaus voi vaikuttaa siihen, kokeeko FOBOa. Jos ystäviä ja kaiken maailman kissanristiäisiä on vaikka muille jakaa, ei yhtä tilaisuutta osaa ehkä arvostaa samalla tavalla kuin sosiaalisen piirin ollessa hyvin pieni.

Onko FOBO myöskään vain etuoikeutettujen vitsaus? Sehän voi liittyä hyvin arkisiinkin asioihin. Kaikkien meidän pitää esimerkiksi syödä jotain, mutta onko vielä erityisen hyväosainen, jos ei osaa päättää, laittaisiko ruuaksi makaronilaatikkoa vai sosekeittoa? 

Mitä FOBOlle voi tehdä?

Aina päätöksentekovaikeus ei kieli oman edun tavoittelusta, vaan se voi liittyä myös erilaisiin psyykkisiin tai neurologisiin haasteisiin. Esimerkiksi ahdistuneisuushäiriö, ADHD ja autismi voivat vaikeuttaa päätösten tekemistä. Päättämättömyydestä ei kuitenkaan tule vetää suoria johtopäätöksiä mihinkään häiriöön, sanoo mielenterveyden asiantuntija Nicky Lidbetter The Guardianissa.

– Ahdistuneisuutta voi kokea monista erilaisista ongelmista, joista yksi voi olla pelko siitä, että valitsee väärän vaihtoehdon isoissa elämään vaikuttavissa päätöksissä. Parempien vaihtoehtojen pelko kuitenkin todennäköisemmin liittyy jo olemassa olevaan ahdistuneisuushäiriöön tai laukaisee sellaisen kuin on itsessään riittävä todiste ahdistuneisuushäiriöstä.

Lidbetter sanoo, että pohjimmiltaan FOBOa kokevat pelkäävät luopumista: sitä, että joutuvat tulevaisuudessa suremaan jotain, mitä jättivät valitsematta jonkin toisen asian vuoksi.

Filosofi Eero Ojanen on aiemmin neuvonut Sportin jutussa pohtimaan, mitä päätöksenteon jälkeisestä jossittelusta seuraa.

– Kannattaa miettiä, lisääkö vai murentaako se tyytyväisyyttä. Jos asennoituu niin, että päätös on nyt tehty ja sillä hyvä, voi mennä eteenpäin, Ojanen sanoo.

Jos päätöksentekouupumusta haluaa vähentää, kannattaa lopettaa pyrkiminen täydellisyyteen.

– Tyytyessään vähempään saa enemmän, kuten että oppii arvostamaan sitä, mitä on. Jos aina tavoittelee suuria ja näkee vain sen, mitä puuttuu, on jatkuvasti tyytymätön.

On hyvä muistaa, että tehty valinta voi loppujen lopuksi olla juuri se oikea.

Katso Ojasen neuvot päätöksentekouupumuksen välttämiseen Sportin jutusta:

Sisältö jatkuu mainoksen alla