Hyvä terveys
”Minussa on jokin muuttunut kielteiseen suuntaan. Mihin se nauru katosi?” Jos kysyy itseltään tällaisia, asiat eivät ole reilassa. Kuva: <span class="photographer">Shutterstock</span>
”Minussa on jokin muuttunut kielteiseen suuntaan. Mihin se nauru katosi?” Jos kysyy itseltään tällaisia, asiat eivät ole reilassa. Kuva: Shutterstock

Joku kestää kovaakin stressiä pitkään, herkempi putoaa helpommin mustaan aukkoon. Asiantuntija kertoo, milloin alakulo muuttuu masennukseksi ja miten toipumista voi tukea.

Miksi elän, onko tässä mitään mieltä? Eksistentiaalinen ahdistus kuuluu elämään ja tekee meistä ihmisiä. On myös aivan luonnollista surra ja masentuakin, jos saa potkut, sairastuu vakavasti tai menettää läheisen.

Ei ole myöskään olemassa tiimalasia, josta voidaan määritellä surun kesto. Leskeksi jäänyt voi surra loppuelämän, mutta toipumisesta kertoo se, että elämä on mollisävystä huolimatta arvokasta.

– Sureminen on myös terveellistä, sanoo psykologian tohtori Esa Nordling THL:stä.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

– On hyvä itkeä ja valittaa, kun sieluun sattuu. Silloin tuska ei pakkaudu sisälle möykyksi, joka sitten ilmaisee itseään salakavalasti myöhemmin.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Enemmän kannattaisi huolestua silloin, jos ei kykene suremaan lainkaan.

Mistä sitten erottaa elämään kuuluvan alakulon masennuksesta?

– Alakulo menee ohi päivissä. Masennuksesta voi olla kyse, jos mielen synkkyys kestää yli kaksi viikkoa. Vakava masennus lamaannuttaa sängyn pohjalle, itsetunto on nollassa, häpeä velloo, tulevaisuus vaikuttaa mustalta, ja vastaantulijat katsovat pahalla silmällä.

Keskivaikea tai vakava masennus ei ole normaalia elämään kuuluvaa mollisointua vaan todellinen tauti, joka invalidisoi.

”Minussa on jokin muuttunut kielteiseen suuntaan. Mihin se nauru katosi?” Jos kysyy itseltään tällaisia, asiat eivät ole reilassa.

Työuupumus ennakoi

Hyvin usein työuupumus ja masennus askeltavat peräkanaa.

– Suuri epäkohta on, että Suomessa ei ole erillistä diagnoosia työuupumukselle, sanoo Nordling.

Masennuksen taustalla voi olla voimakas, mutta ehkä tunnistamaton stressikokemus.

Työstressiä seuraa riittämättömyyden tunne, sitten kyynisyys ja lopulta masennus.

– Yksi hyvä keino masennuksen ehkäisemisen on tunnistaa tämän marssin ensimmäiset askeleet, Nordling painottaa.

Oletko uupunut, mitä voisit tehdä sen estämiseksi? Oletko ehkä haalinut työtehtäviä liikaa, oletko sanonut aina kyllä, etkö osaa kieltäytyä? Mitä tapahtuisi, jos asettaisit rajat?

– Vanha työntekijä voi kerätä itselleen paljon töitä, koska tuntee, että parhaiten osaavana on paras hoitamaan asian. Toisaalta myös nuoret voivat kokea uupumusta, jos työtä on liikaa tai se ei vastaan heidän ihanteitaan.

Paha olla koko ajan

Esa Nordling kärsi itsekin lievästä masennuksesta vuosia sitten isänsä kuoleman aikoihin. Silloin hän oli töissä psykiatrisessa sairaalassa Seinäjoella. Hän hoiti itseään tekemällä muutoksen allakkaan.

– Varasin yhden päivän vain juoksevien asioihin hoitoon, enkä ottanut vastaan potilaita. Se auttoi tuolloin, mutta se ei ole kaikille mahdollista. Toiset eivät voi jäsentää elämäänsä rustaamalla aikatauluaan.

Tärkeää on ottaa yhteyttä työterveyshuoltoon ja miettiä yhdessä, voisiko työtä väliaikaisesti vähentää. Olisiko mahdollista, että voisi tehdä vähän lyhyempää työviikkoa?

Työpaikka voi tarjota myös turvan masennusta vastaan. Ihminen pakenee surujaan töihin.

Palaverissa pääsee levähtämään kotihelvetiltä. Jos kotona taas menee hyvin, se on parasta lääkettä työhuolille. Sen sijaan, jos rysähtelee sekä kotona ja töissä, ainoa paikka, jossa voi huokaista, saattaa olla bussimatka kotoa töihin.

Kiltit sairastuvat

Yllättävän monilla masennusta potevista on hymytyttö- tai hymypoikapatsas kaapin päällä. Esa Nordlingilla itselläänkin on ollut sellainen. Masennuksen taustalta löytyykin usein ylenpalttinen kiltteys ja halu miellyttää.

– Masentuneen on voinut olla vaikea ilmaista aggressiota, se pitää peittää ja ystävällinen pitää olla, Nordling pohtii.

Ystävällisyys on sinällään hyvä ominaisuus, joka tekee elämästä kepeämpää. Mutta jos pyrkii olemaan kovin myötäsukainen myös loukkauksien sadellessa, sillä voi olla katalat seuraukset.

Kun ihminen kerta toisensa jälkeen nielee vaikkapa mitätöinnit, katkeruutta kertyy.

– Haavoittuvuusraja on jokaisella erilainen. Joku kestää kovaakin stressiä pitkään, herkempi putoaa helpommin mustaan aukkoon. Jos on kerran masentunut, sillä on ikävä tapa uusia. Toisaalta myös elämänkokemus kasvaa.

– Kun itsetuntemusta kertyy, osaa hakea apua ajoissa ja osaa pistää pahan kierteelle stopin. ”En halua sinne enää”, Nordling sanoo.

Mikä auttaa toipumaan?

Masentunut ohjataan aivan liian usein työkyvyttömyyseläkkeelle. Tai hän saa potkut. Kelvottomaksi leimaaminen ei ainakaan auta: kiltistä ja hyvästä työntekijästä tuleekin kehäraakki.

– Ihminen laitetaan kahden tai kolmen viikon sairauslomalle, ja kun hän palaa töihin takaisin, samat ongelmat odottavat, usein suurempina, Nordling sanoo.

– Ajan kuluessa tulkinta omasta epäonnistumista muuttuu usein. Työpaikka meni, mutta sietikin mennä. Nyt edessä ovat uudet mahdollisuudet, uusi elämä. Tämä oivallus ei ehkä kirkastu heti, mutta kylläkin vähän ajan päästä.

Toipumisessa auttaa, kun pääsee eroon katkeruudesta. Olipa sen kohteena entinen esimies tai puoliso. Joskus apuna voi olla myös raju irtiotto, lähtö muihin maisemiin. Myös alan vaihto voi tuoda elämään uutta happea. Etäältä katsottuna omat asiat saavat uudet mittasuhteet. Vapaaehtoistyö ei ole ehkä sängyssä makaavan masentuneen ensimmäinen askel, mutta askelketjun päässä sekin voi häämöttää. Elämään mahtuukin monta elämää.

Lääkkeillä toipumisen alkuun

Masennuslääkkeet ovat kuin kainalosauva. Ne auttavat, kun voimat ovat aivan poissa.

– Kun aivokemia saadaan sellaiseen kuntoon, että voi yleensä alkaa ajatella, ihmiselle tulee voimavaroja aloittaa terapia ja käsitellä tunteitaan, Esa Nordling sanoo.

Lääkkeet sinänsä eivät paranna, vaan olisi päästävä masennuksen alkulähteille eli syihin. Ongelmana on yleensä se, että syihin ei välttämättä päästä käsiksi: puoliso sairastaa edelleen, työkaverit pysyvät samoina ja työtahti tuntuu vain kiihtyvän.

Psykoterapiakaan ei ole kaikkien ulottuvilla. Etusijalle asetetaan työelämässä olevat. Työkyvyttömyyseläkkeelle siirtyneen on vaikea saada terapiaa muuta kuin omalla kustannuksellaan.

Asiantuntija: Esa Nordling, kehittämispäällikkö, Mielenterveysyksikkö, THL.

Sisältö jatkuu mainoksen alla