Hyvä terveys
Kuva: <span class="photographer">Shutterstock</span>
Kuva: Shutterstock

Joku puhuu tauotta hermostuneisuuttaan, toinen siksi, että haluaa hallita keskustelua tai on vain ajattelematon. Näillä keinoilla saat puhekoneen pysähtymään ja ehkä jopa kuuntelemaan itseäsi. 

Bussissa kaksi naista keskustelee. Toinen puhuu tauotta. Toinen kuuntelee. Alussa kuuntelija tuntuu eläytyvän toisen kertomaan, mutta sitten ”joo joot” harvenevat ja matkan loppupuolella kuuntelija tuntuu olevan täysin lannistunut ja mykistynyt. 

Eikö puheliaan mieleen tule, että toisellakin voisi olla jotain sanottavaa? Eikö hän keksi kertaakaan tiedustella, mitä toiselle kuuluu.

Ensiksi on kysyttävä, miksi joku puhuu paljon ja keskeytyksettä? Riippuen puheliaan motiiveista myös tavat suhtautua tähän ovat erilaiset. Joskus ihminen puhuu peittääkseen jännitystään. Silloin puhe on usein harhailevaa lörpöttelyä, josta ihminen myös itse hämääntyy.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Kovat keinot tällaisen ehkä ujon ihmisen kanssa eivät ole tarpeen. Syynä voi olla myös, että on ollut pitkään puhumatta. Jos on kovin yksinäinen, seuraa viimein saadessaan puhua pulputtaa taukoamatta. Myös tällaiseen puheliaaseen voi suhtautua lempeästi.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Minä, minä, minä

Dominoiva ihminen on toista maata. Hän tahtoo tulla kuulluksi aina ja kaikkialla. Jos häntä ei kuunnella, hän korottaa ääntään. Seurassa  dominoivan on mahdotonta olla olematta keskipiste. Hän tarvitsee yleisön! Muuten hän voi huonosti.

Hänen juttunsa ovat ehdottomasti niitä ykkösjuttuja. Juuri hänellä on kaikkein mehevin tarina, humoristisimmat kokemukset, nerokkain ilmaisu ja osuvimmat huomiot. Miksi hän ei siis saisi olla äänessä? Jos vastapuolella on hidas tapa ilmaista, hän ei vain ”pärjää” puheliaalle.

Joskus on myös kyseessä riippuvaisuussuhde. On vain sanaton laki, että kun työpaikan esimies, sosiaaliselta statukseltaan ylempiarvoinen tai perheen keskipiste avaa suunsa, häntä on ikään kuin pakko kuunnella. 

Suupaltti aisoihin

Ystäväni on suupaltti, häneltä on todella vaikea saada puheenvuoroa. Aina tapaamisen jälkeen minulla on riistetty olo. Miten diplomaattisesti ilmaisisin, että hänkin voisi kuunnella minua?

Ystävyyssuhteeseen kuuluu myös kuulluksi tuleminen. Jos toinen tuntee aina, että ei saa koskaan sananvuoroa, ollaan kriisissä. Lopulta tapaamisiin ajautuu vain tottumuksesta. 

Onhan kyseessä kuitenkin pitkä ihmissuhde, jota ei sen historian takia halua katkaista. Olemme myös tapojemme orjia. Mennään vanhoilla eväillä, kun ei muutakaan keksitä.

Silti kannattaa yrittää pistää suupaltti aisoihin.

Kovia ja pehmeitä tapoja

Keinot voivat olla joko pehmeitä tai kovia, suoria tai epäsuoria. Ryhmässä yksi keino on määrätietoisesti puhua jonkun muun kanssa ja jättää suupaltti ikään kuin huomiotta. 

Päälle voi myös puhua, tekeehän puhelias itsekin niin. Yksi keino on sanoa, odotapa hetki, saat kohta vuoron. Anna kun sanon tämän loppuun, muuten ajatus katkeaa. 

Voi myös esittää kysymyksiä. On muistettava, että kysymysten esittäjä käyttää valtaa ja määrää, mistä puhutaan. Eli esittämällä kysymyksiä – jos ei nyt saakaan puheliasta vaikenemaan – voi ainakin päättää, mistä puhutaan.

Jos hienovaraiset pyynnöt eivät tepsi, yksi keino on sanoa: Älä aina keskeytä minua.

Jos ottaa käyttöönsä suorat keinot, on valmistauduttava  siihen, että tilanne saattaa kriisiytyä. Oletko valmis ottamaan riskin, että ystävyyssuhde katkeaa?

Kuuntelemista voi oppia

Minulla on työkaveri, joka usein kohteliaasti kysyy, mitä kuuluu, mutta kun alan kertoa, hän alkaa lukea lehteä tai näprätä kännykkäänsä.

Usein puheliaat vetoavat siihen, että he nyt vain ovat tällaisia, puheliaita. Mitä suusta tulee, ei kuitenkaan ole persoonaa eikä luonnetta. Jokainen voi vaikuttaa omiin käytöstapoihinsa.

Puheliaisuus ei ole luonteenpiirre ja kuuntelemaan voi oppia. Kuuntelemisessa on tarkoitus, että toinen pyrkii aidosti ymmärtämään, mistä toinen puhuu. Siinä annetaan toiselle tilaa puhua keskeytyksettä ja omassa rytmissään. 

Kuunteleminen on taito, joka joillakin on luonnostaan, mutta jotkut tarvitsevat harjoitusta.

Kuuntelevassa läsnäolossa ei myöskään heti aleta resonoida toista. Kun toinen kertoo surustaan, ei pitäisi hyökätä kertomaan, että kuule kuolihan se munkin mummi joskus kymmenen vuotta sitten. Oikea, aito kuunteleminen ilmentää arvostusta: Tuo kuuntelee minua, siis myös arvostaa minua.

Kestättekö hiljaisuutta?

Pitääkö suunvuoroja sitten laskea? Mitäs jos oltaisiin välillä hiljaa? Myös hiljaisuuden sietoa voi yrittää kasvattaa.

Aina ei tarvitse rientää katkaisemaan hiljaisuutta. Kun itse antaa tilaa, toiset kyllä alkavat puhua ennemmin tai myöhemmin. Eivätkä kaikki koe, että hiljaisuus on pahasta. 

Sehän voi olla myös leppoisaa. Joskus puhelias ja hiljainen täydentävät toisiaan, niin että molemmat lepäävät epätasapainoiselta näyttävässä suhteessa. Jos molemmat ovat tyytyväisiä, mikäs siinnä. 

Kokeile näitä

  1. PYYDÄ toista odottamaan.
  2. KYSELE, niin ohjaat keskustelua.
  3. PUHU päälle.
  4. KYSY, miksi toinen ei kuuntele.
  5. SANO, että tilanne vaivaa sinua.
  6. KERRO, että haluaisit puhua myös omista asioistasi.
  7. JOS MUU ei auta, ota etäisyyttä.

Asiantuntija: Satu Kaski, psykologi, PST, Clear mind Oy.

Tämä on Hyvä terveys -lehden artikkeli, joka on julkaistu menaiset.fissä. Lisää Hyvän terveyden juttuja löydät osoitteesta menaiset.fi/hyväterveys.

 

Sisältö jatkuu mainoksen alla