Kodin Kuvalehti
Yleistyneestä ahdistuneisuudesta kärsivä murehtii paljon ja pelkää usein pahinta. Hänen on tärkeää saada myönteisiä kokemuksia itsestään. ”Ahdistuneisuus ei tarkoita sitä, ettei olisi vahvuuksia tai myös valtavan paljon hyvää elämässä”, sanoo psykologi Marika Ketola Mielenterveysseurasta. Kuva: Shutterstock
Yleistyneestä ahdistuneisuudesta kärsivä murehtii paljon ja pelkää usein pahinta. Hänen on tärkeää saada myönteisiä kokemuksia itsestään. ”Ahdistuneisuus ei tarkoita sitä, ettei olisi vahvuuksia tai myös valtavan paljon hyvää elämässä”, sanoo psykologi Marika Ketola Mielenterveysseurasta. Kuva: Shutterstock

Ahdistus on tavallinen, elämään kuuluva tunne tai oire, mutta joskus se voi muuttua kärsimykseksi ja ahdistuneisuushäiriöksi. Millaisiin oireisiin kannattaa hakea apua?

Kurkkua kuristaa, sydän hakkaa.  

On vaikea keskittyä ja hengittää.

Tuntuu kuin jokin uhkaisi, mutta on hankala sanoa, mikä.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Esimerkiksi tältä voi tuntua, jos kärsii yleistyneestä ahdistuneisuushäiriöstä. Vaikka ahdistuneisuushäiriön nimessä on sana yleistynyt, se ei tarkoita sitä, että ahdistuneisuushäiriö olisi yleistynyt. Yleiseen ahdistuneisuushäiriöön sairastuu jossakin vaiheessa elämäänsä noin viisi prosenttia ihmisistä.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Ahdistus sinänsä on ihan tavallinen oire. Se voi liittyä elämäntilanteeseen, johonkin traumaattiseen tapahtumaan tai olla esimerkiksi yksi masennuksen oireista. Yleistyneessä ahdistuneisuushäiriössä ahdistus on kohtuutonta huolta ja pelkoa, joka jatkuu kuukausia ja johon ei välttämättä ole mitään selkeää syytä.

Ahdistuksen lisäksi on usein fyysisiä oireita: unettomuutta, hengenahdistusta, keskittymisvaikeuksia, hikoilua ja vapinaa. Ne vahvistavat pelon tunnetta.

– Ahdistus ei ole olotila, joka lankeaisi samanlaisena kaikille ihmisille. Yleistynyt ahdistuneisuus on kärsimyksen täyteinen tila, jokaisella omanlaisensa, sanoo psykologi, suunnittelija Marika Ketola Mielenterveysseurasta.

Vaikka ahdistuksen syyt pystyisi nimeämään, ne voivat tuntua muista hassuilta.

– Joku saattaa pelätä hurjan paljon esimerkiksi taloudellista uhkaa tai sitä, että läheisille tapahtuu jotakin hirveää. Muiden on vaikea ymmärtää, miksi pelko on niin vahva, Ketola sanoo.

– Taustalla on usein tunne, jota ei kykene kohtaamaan. Häpeä, suru, pelko tai viha.

Yleistyneestä ahdistuneisuudesta kärsivän pelko ei yleensä liity sosiaalisiin tilanteisiin tai ihmisten kohtaamiseen vaan on paljon epämääräisempää.

– Ei ole välttämättä mitään konkreettista tilannetta tai paikkaa, jota välttelisi, mutta totta kai ahdistuneisuus vie paljon psyykkisiä voimia ja voi kuormittaa ihmissuhteita. Jos on hirveän tuskallinen olo, voi olla vaikea lähteä kotoa.

Kenelle se tulee?

Yleistyneeseen ahdistukseen ei ole selkeää syytä, mutta esimerkiksi perimä, kasvatus ja elämänkokemukset voivat vaikuttaa.

– Usein sanotaan, että vanhempien pelko tai uhan tunne välittyy vuorovaikutuksessa lapseen, mutta se on vain pieni esimerkki, Marika Ketola sanoo.

– Kysymys on yhteydestä, joka lapsen ja vanhemman välillä on, tunnelmasta ja siitä, miten elämää eletään. Ei niinkään siitä, mitä konkreettisia asioita tekee tai on tekemättä.

Ahdistus ei aina ole merkki mielenterveyden häiriöstä. Varsinkin tunnolliset ja vastuuntuntoiset ihmiset saattavat olla taipuvaisia jatkuvaan murehtimiseen.

– He kokevat, että ovat vastuussa siitä, miten itselle tai muille käy. Kääntöpuolena on tunne, ettei kuitenkaan voi vaikuttaa siihen itse.

Moni kokee siksi riittämättömyyden pelkoa.

– On elettävä juuri tietyllä tavalla eikä millään muulla. Siitä voi kummuta ahdistusta, pelkoa siitä, että ei kelpaakaan tai putoaa ryhmästä, johon haluaisi kuulua.


Puhuminen tai lempeys voi auttaa

Jos ahdistus on jatkunut kuukausia, siihen kannattaa hakea apua. Yleistynyttä ahdistuneisuushäiriötä hoidetaan yleensä pitkäkestoisella psykoterapialla ja mielialalääkkeillä, mutta lyhyemmästäkin juttelusta esimerkiksi psykiatrisen sairaanhoitajan kanssa voi olla apua.

Vaikka ahdistusta olisi vaikea selittää, siitä puhuminen on tärkeää.

– Ei sitä yleensä pysty yksin ratkaisemaan. On tärkeää ymmärtää, että ansaitsee ja tarvitsee myötätuntoa ja apua, Ketola sanoo.

Jos huomaa pelkäävänsä jatkuvasti pahinta, on hyvä pysähtyä miettimään seuraavia kysymyksiä.  Kun pelon suhteuttaa, se saattaa helpottaa.

  1. Mitä pelkään?
  2. Onko huoleen jokin erityinen syy?
  3. Mitä voin itse tehdä pelolle?
  4. Kuinka paha pahin vaihtoehto olisi? Kannattaako sitä miettiä?
  5. Miksi toivon niin kovasti, että tämä asia menisi juuri tällä tavalla? Onko se lopulta niin tärkeää?
Sisältö jatkuu mainoksen alla