Tavaran karsiminen on vuosia ollut trendikäs harrastus, mutta silti uutta kertyy helposti nurkkiin. Komeron siivoaminen voi olla piinallisen vaikeaa, sillä tavara kiinnittyy kantajaansa monin säikein, sanoo tutkija.

Tarpeettomasta eroon hankkiutuminen on viisasta, jos kotona joutuu kamppailemaan tilasta valtavia roinaröykkiöitä vastaan. Erityisen hyvä hetki pohtia tavarataivaan kirjoa on, kun pakataan muuttolaatikoita.

Sosiologi Veera Kinnunen tutki suomalaisten suhteita esineisiin väitöskirjassaan Tavarat tiellä: sosiologinen tutkimus esinesuhteista muutoissa. Kinnusen mukaan muuttokuormaan kannetaan tavaroita sen mukaan, millaista uutta elämää toivotaan. 

– Muuttamiseen liittyy isoja odotuksia. Ihmiset haluavat muuttaa myös elämästä toiseen, sanoo Kinnunen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Toiset kykenevät luopumaan tarpeettomasta helpommin, toisille se on aina hankalaa ellei mahdotonta. Karsiminen ei onnistukaan vain järkeen vedoten. 

Sisältö jatkuu mainoksen alla

– Esineet herättävät omistajassaan tunteita ja aistikokemuksia. Kulunut kahvikuppi voi tuntua tutun sileältä kädessä ja tuottaa kultareunuksensa vuoksi esteettistä nautintoa. Vanhojen kirjojen tai tekstiilien tuoksu vie aikamatkalle.

– Kun esineeseen syntyy kiintymyssuhde, siitä luopuminen on vaikeaa.

Side tavaraan on kuin vyyhti

Kinnunen luonnehtii tavaran ja sen omistajan liittoa monenlaisista sidoksista koostuneeksi. Vyyhdissä on säikeitä juhlavista muistoista tavaran arkiseen helppokäyttöisyyteen.

Suvussa kiertänyttä vauvan kastemekkoa ei käytetä usein mutta kun käytetään, niin tilaisuus on sitäkin arvokkaampi. Tunnearvon takia se säilytetään.

Esineellä on tavallisesti myös käyttötarkoituksensa. Se voi olla korvaamaton arjen rutiineissa tai juhlahetkissä. Vanha kirves on mökillä käytössä päivittäin, koska se toimii yllättäen paremmin kuin ihka uusi. Uudesta tosin olisi vaikea luopua, koska sillä on huonosta muotoilustaan huolimatta rahallinen arvonsa.

Rahallisen arvon rinnalla tavaralla voi olla statusarvoa. Rikkinäinen merkkikello on ehkä menettänyt vaihtoarvonsa, mutta muistuttaa elämänvaiheesta, jossa kellon tuomalla arvovallalla oli väliä.

Mitä useampi näistä arvoista kietoutuu yhteen, sitä vahvempi on suhde esineeseen.

Väliaikaisia koteja ja surutyötä

Luopumisen tuskaa auttaa, kun esineen voi antaa eteenpäin sellaiselle, joka osaa arvostaa sitä.

Kinnunen seurasi, kuinka muuttolaatikoita järjestelevät olivat valmiita menemään monelle mutkalle, kun käsiin tuli itselle tärkeä tavara. Sille järjestettiin lisää elinaikaa, koska sen tarinan ei haluttu katkeavan.

Niinpä suvussa kulkeneita lipastoja, designtuoleja, seinävaatteita ja lasten sänkyjä kuljetetaan vanhempien ullakoille tai lainataan kavereille. Niille etsitään väliaikainen koti. Varsinkin iäkkäille muuttajille on vaikeaa, ettei kukaan – eivät edes lapset – huoli itselle merkityksellistä tavaraa.

– Pakon edessä esineistä luopuminen voi olla niin vaikeaa, että esine mieluummin poltetaan kuin pannaan roskiin tai kierrätykseen. Luopuminen saattoi olla rituaalinomaista. Siteet menneeseen haluttiin katkaista hävittämällä tavaroita, Kinnunen kertoo.

Karsiminen herättää vahvoja tunteita myös erosiivouksen keskellä. Otanko mukaani eksän kanssa hankittua vai hakeudunko eroon kaikesta, mikä muistuttaa entisestä elämästä? Hätiköityjä ratkaisuja moni taatusti katuu myöhemmin.

Tavarat vintille viilenemään

Kinnunen muistuttaa mahdollisuudesta karsia pehmeämmin, kaksiosaisesti. Tavarat, joista oikeastaan haluaisi eroon mutta joita ei vielä halua menettää, voi pakata ja varastoida. Vintillä ne ”viilenevät”, ja tunneside helpottaa. 

Vuoden, parin kuluttua voi tuntua, ettei laatikoiden sisällöllä ole enää arvoa. On aika antaa pakatut pitsiverhot ja pokkarit kiertoon.

Kun vapautuu tavaroista, joilla ei ole sidoksia tämän hetkiseen elämään, tuntee vapautuvansa tarpeettomasta.

Kinnunen kuitenkin varoittaa kuvittelemasta, että mahdollisimman paljas ympäristö automaattisesti puhdistaisi myös mielenmaisemaa.

Karsimisen voi ajatella tuottavan mielihyvää siksi, että elämänhallinnan asiantuntijat ovat vuosia väittäneet, kuinka tavaran ja mielen hallinta liittyvät toisiinsa. Ajatuksena on, että kun tavara pysyy järjestyksessä, mielikin pysyy. Niin yksinkertaista elämänhallinta valitettavasti ei ole.

– Ihmisyyteen kuuluu kiinnittyminen erilaisiin materioihin. On harhaanjohtavaa sanoa, että pitäisi elää vähemmän materialistista elämää, sanoo Kinnunen.

Vaikeinta on luopua...

Eniten tilapulaa aiheuttavat tarpeettomat vaatteet ja kengät, kertovat lukijamme. Kysyimme Hyvän terveyden nettikyselyssä myös sitä, mistä on vaikeinta luopua.

”Sellaisesta, joka on maksanut paljon ja johon on pitänyt säästää pitkän aikaa. Samalla on joutunut tinkimään muusta elämisestä.”

”Kaikesta, koska en jaksa tehdä asian eteen mitään. Paikasta A paikkaan B siirtely onnistuu.”

"Kauniista esineistä, kun haluaisin esitellä niitä. IT-kamoista, kun en tiedä, mihin niitä on turvallista viedä. Äidin muistoesineistä ja vaatteista, joihin toivon vielä mahtuvani.”

”Pitkäaikaisista, rakkaista tavaroista – varsinkin edesmenneiltä vanhemmilta ja ystäviltä saaduista. Niihin on tunneside, vaikka olisivat rumiakin.”

”Rahanarvoisesta, mutta itselle tarpeettomasta tavarasta, joka ei kuitenkaan mene kaupaksi nettikirpputoreilla.”

”Vaatteista, jotka äiti on tehnyt aikoinaan, samoin perintöastioista. Moni vaatteeni on tosi vanha, mutta jos vaikka kesämökillä
tarvitsen, niin ei tule vietyä keräykseen.”

Asiantuntijana Veera Kinnunen, tutkija, Lapin yliopisto.

Tämä on Hyvä terveys -lehden artikkeli, joka on julkaistu menaiset.fissä. Lisää Hyvän terveyden juttuja löydät osoitteesta menaiset.fi/hyväterveys.

Suosittelen kokeilemaan 3-6kk reppureissua, missä kaikki kamat on mukavasti mukana rinkassa. Itselläni kävi site, että kun palasin reissusta kotiin niin alkoi kaappien ja varastojen siistiminen ja yli puolet kamoista lähti kierrätykseen. Sen jälkeen olen hankkinut tavaroita ainoastaan kun jokin menee rikki tai muutoin tulee tiensä päähän eli korvaan vain jo olemassa olevat. Ei tule tungosta kaapeissa eikä tarvitse varastoa.

Sisältö jatkuu mainoksen alla