Lataudu hiljaisuudella tai hyvää tekevillä äänillä. Moni hakee niitä luonnosta tai muualta kaupunkien ulkopuolelta. Onnea lisääviä ääniä löytyy kuitenkin myös muiden joukosta.

Hiljaisuus on herkullinen sana. Monet kertovat sitä kaipaavansa, mutta mitä he silloin kaipaavat, miettii tutkijatohtori Meri Kytö.

– Hiljaisuutta kaipaavalla on usein tarve päästä jonnekin, missä ei tarvitse kuunnella muiden tuottamia ääniä tai missä on nimenomaan hyvää tekeviä, miellyttäviä ääniä, Kytö sanoo.

Se voi olla halua vapautua työn äänistä, ihmisten viesteistä, uutisten maailmantuskasta ja ehkä myös sosiaalisen median hälystä. 

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Kytö muistuttaa, että hiljaisuuden tarvetta ei voi selittää hektisellä modernilla elämäntavalla, sillä sitä on kaivattu kirjoituksissa 2700-luvulta ennen ajanlaskun alkua. Silloinkin haluttiin pakoon toisten ihmisten ääniä ja kaivattiin leporauhaa.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Moni hakee hiljaisuutta luonnosta tai muualta kaupunkien ulkopuolelta. Sitä löytyy kuitenkin myös muiden joukosta, esimerkiksi kirjastoista, jossa voi aistia keskittyneisyyden. On sovittu yhdessä, että kännykät eivät piippaa eikä ääneen jutella. Hiljaisuus on jaettua ja arvokasta.

Ei tarvitse suunnistaa metsään. Voi vain painaa puuhastelun pause-näppäintä ja vetäytyä sosiaalisista kuvioista ”äänettömälle”. Hiljaisuus hoitaa kotonakin.

– Istut sohvalla ja teet käsitöitä, kissa kehrää vieressä ja minuutit kulkevat itsellään. Poissa ovat vastuut ja velvollisuudet, Kytö kuvailee.

Äänellä on tarinansa

Ihmisiä rentouttavat erityisesti luonnon äänet ja musiikki, kertoo tutkija Annu Haapakangas. Tuulen humina puissa, veden liplatus tai rauhallisen meren aaltoilu voi laskea stressitasoa samaan tapaan kuin mieluisa musiikki.

– Luonnon äänissä kyse ei ole vain ääniaalloista. Kuulija yhdistää äänet miellyttävään maisemaan, hajuihin ja muihin luonnon elementteihin – kokonaisuus rauhoittaa, sanoo Haapakangas.

Koetilanteessa ihmisille soitettiin luonnon ääniä muistuttavaa ääntä, mutta osalle äänen kerrottiin olevan peräisin teknisistä laitteista. Vaikka ääni oli kaikille sama, se vaikutti myönteisesti vain niihin, jotka tulkitsivat sen luonnon ääneksi.

Musiikki puolestaan rentouttaa ainakin ennen hermostuttavaa, jännittävää tilannetta ja palauttaa henkisestä ponnistelusta sen jälkeen. Musiikin kuuntelijat olivat vähemmän stressaantuneita kuin ne, jotka joutuivat vaativaan tilanteeseen ilman, että heillä oli mahdollisuutta kuunnella musiikkia ennen sitä tai haasteen jälkeen.

– Ääni ei ole vain fysiologisesti vaikuttava signaali. Olennaista on, millaisia merkityksiä siihen liittyy, millaisia muistoja tai muistikuvia, Haapakangas sanoo.

Ne antavat äänelle tarinallisuutta.

Kommunikointia vai estetiikkaa?

Meri Kytö on tutkinut kulttuurista ääniympäristöä. Äänimaisemaa voi tarkastella sekä viestinnän että estetiikan kannalta.

Stressaavassa äänimaisemassa on jotain, joka häiritsee viestintää; kommunikointi on hankalaa, koska ääniä on liikaa, niitä tulee väärällä volyymilla eikä niitä voi itse hallita. Äänimaisema voi olla ruma, kaunis tai jotain siltä väliltä – kuten musiikkikin. Hyvää tekevässä
on ennakoitavuutta, äänet erottuvat toisistaan ja tulevat omalle korvalle sopivalla voimalla.

Jokaisella on käsityksensä siitä, millainen maisema tai musiikki on kaunis ja tuottaa nautintoa. Erityisen ärsyttävinä pidetään ennakoimattomia kovia ja korkeita ääniä. Ne ravistelevat keskushermostoa, ja stressihormonien tuotanto alkaa. Ärsyke horjuttaa turvallisuuden tunnetta ja aiheuttaa tahtomattammekin valpastumisen.

Kotirauha rikkoutuu, kun naapurista kantautuva huuto särähtää korvaan. Hälytysääni yllättää muutoinkin kuin voimakkuudellaan; tarvitaanko jossakin apua? Pitäisikö reagoida vai paeta?

Myös matalat jytisevät äänet pelottavat tai ärsyttävät, kuten bassot ohi ajavassa autossa.

Elämä muokkaa soundeja

Kytö on osana tutkimusryhmää kerännyt suomalaisten muistoja äänimaisemista ja saanut koskettavia tarinoita. Herra Keski-Suomesta kertoi asuneensa koko elämänsä pienessä kaupungissa rekkareitin varrella. Joskus rekkojen ääni kuulosti kovalta, vaikka siihen oli tottunut osana arkea.

Nyt reitti on hiljainen, nuoriso on muuttanut isompiin kaupunkeihin ja rekkojen äänet menneisyyttä. Hiljaisuus ahdistaa. Ei ole elämän ääniä. Äänten merkitykset muuttuvat ajan myötä. Se mikä nuorena oli kivaa, ei kuusikymppisenä ehkä olekaan. Asenne äänen lähteeseen on muuttunut.

– Elämä kerryttää kehoihimme aistitietoa. Jokainen voi kohdallaan pohtia, millaisia kykyjä on toimia missäkin ääniympäristössä. Isoäitini
ja Mick Jagger ovat suunnilleen samanikäisiä, mutta viihtyvät luultavasti erilaisissa ympäristöissä, sanoo Kytö.

Iän myötä kuulo yleensä heikkenee. Se johtaa siihen, ettei ole mukava olla hälyssä. Jos ei kuule toisen puhetta, se ärsyttää. Toisaalta kovatkaan äänet eivät saa vetäytymään, jos niissä on rakas soundi.

– Miten sävykkäästi motoristit kuvailivatkaan ajokkiensa ääniä! He kuulivat moottorin hurinasta, onko kaikki hyvin. Se on äänimaisemakompetenssia, kykyä poimia tarkoituksenmukaisia ääniä ja toimia niiden mukaisesti.


Kivoja ääniä omista puuhista

Tarkoituksenmukainen ääni liittyy luontevasti omaan toimintaan ja tukee sitä. Kun keskittyy kuuntelemaan, millaisen äänen veden pintaan heitetty ongenkoho aiheuttaa, vesiskootterilla samoille aalloille ilmestyvä kaahari ärsyttää.

Paitsi, jos pärisyttäjä on lapsesi, jolta et halua kieltää hänelle tärkeää nautintoa. Silloin onkin tarkoituksenmukaista, että teini viihtyy kesämaisemassa.

– Opimme reagoimaan kielteisesti ääniin, jotka haittaavat keskittymistä tai huolestuttavat. Jos uskoo, että ääni tekee huonoa, sille herkistyy helposti entisestään, sanoo Haapakangas.

Raitiotievaunun synnyttämä kiskojen kirskunta alkaa vaikeuttaa nukahtamista, koska unettomuus pelottaa.

Jos alkaa pelätä tuulivoimalan terveysvaikutuksia, sen jyrinä alkaa kuulua entistä selvemmin ja vie mielenrauhan. Huolestuneisuus tekee äänestä tunneasian, ja kielteiset asiat kaappaavat huomion helpommin kuin myönteiset. Syntyy negatiivinen kehä, jossa kielteinen kokemus vain vahvistuu.

Siksi kannattaakin tietoisesti hakea elämäänsä hyvää tekeviä ääniä ja mahdollisuuksien mukaan sulkea määrätietoisesti pois häiritseviä.
Työtehtävistä riippuen se voi onnistua jopa työpäivän aikana.

Rajaa hälyjä pois, jos mahdollista 

Työsuojelulaissa on tarkat määräyksensä kuulon vaarantavalle melulle. Kuitenkin myös hiljaisemmissa avokonttoreissa kärsitään häiriöäänistä. Ihmisten äänet leikkaavat ilmanvaihtokohinan ryydittämää maisemaa, jossa näppäimet laulavat ja valaisimet sirisevät.

Häiriöäänet vaikuttavat keskittymiskykyyn ja on ponnisteltava pitääkseen ajatukset koossa. Tutkitusti eniten häiritsee muiden puhe.

– Avotoimistoihin suositellaan avuksi peiteääntä. Se on ilmanvaihdon kaltaista huminaa, joka tasoittaa puheäänten erottumista muusta äänimaailmasta. Voi kuulostaa oudolta, mutta mitä enemmän tasaista taustaääntä, sitä vähemmän valituksia melusta, sanoo Haapakangas.

Yhdessä voidaan myös sopia tavoista, joilla ehkäistään häiritsevää äänenkäyttöä. Jotain voi tehdä itsekseenkin, jos työnkuva sallii kuulokkeet. Niillä saa omia äänimaailmoja sekä hiljaisuutta, varsinkin vastamelukuulokkeilla.

– Päivän kakofoniaa voi nollata hiljaisuudella tai miellyttävillä äänillä. Kannattaa kokeilla uusia äänimaailmoja. Luonnon ääniä löytyy vaikka YouTube-palvelusta, sanoo Haapakangas.

Meri Kytö ehdottaa, että ääniympäristöstä kannettaisiin vastuuta entistä aktiivisemmin. Aloittakaa vaikka taloyhtiön pihalta! Samalla kun maalataan keinut, rasvataan myös niiden saranat.

Asiantuntijat: Annu Haapakangas, tutkija ja psykologi, Turun ammattikorkeakoulu. Meri Kytö, tutkijatohtori, Tampereen yliopisto. Puheenjohtaja Suomen akustisen ekologian seurassa. 

Tämä on Hyvä terveys -lehden artikkeli, joka on julkaistu menaiset.fissä. Lisää Hyvän terveyden juttuja löydät osoitteesta menaiset.fi/hyväterveys.

Sisältö jatkuu mainoksen alla