Hyvä terveys
Iriksen ääni aukesi, kun häpeätaakka helpotti. Demianista, entisestä sopraanosta, tuli sukupuolenkorjauksen myötä baritoni.
Iriksen ääni aukesi, kun häpeätaakka helpotti. Demianista, entisestä sopraanosta, tuli sukupuolenkorjauksen myötä baritoni.

Kun Demian ja Iris Seesjärvi ihastuivat toisiinsa, he olivat ulkoisesti kaksi naista. Alkoi kahden laulajan matka häpeästä kohti omaa ääntä. Muutama vuosi myöhemmin Demianin sukupuoli korjattiin. Hänestä tuli mies.

Näkymättömäksi jäämisen häpeä oli se tuttu juttu, joka musiikin ja laulamisen ohella yhdisti Demian, 34, ja Iris, 36, Seesjärveä. Kohdatessaan he vihdoin kokivat tulevansa nähdyiksi ja kuulluiksi kokonaisina. Tapaamisesta 12 vuotta sitten alkoi molemmilla omaksi itseksi kasvamisen matka.

– Opiskelin silloin laulua ja minua oli alkanut kiinnostaa, miten ja miksi häpeä kahlitsee niin puheen kuin laulunkin, kuristaa kurkkua, jähmettää koko kehon ja itseilmaisun, Iris Seesjävi sanoo.

Demian pohtii, että muun muassa puhumattomuuden ja vaientamisen kulttuuri niin perheessä kuin ympäröivässä yhteisössäkin synnyttää lapsessa häpeää. Kun tunteita ei sanoiteta, lapsi alkaa hävetä niitä ja pelkää tulla näkyväksi.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

– Lapsi kokee, ettei häntä hyväksytä, jos läheiset aikuiset eivät ole kiinnostuneita hänen tunteistaan, tarpeistaan ja ajatuksistaan. Lapsi saa kokemuksen, ettei niillä ole väliä, Demian sanoo.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Laulajina ja laulupedagogeina Seesjärvet käyttävät omaa kokemustaan työssään, jossa he auttavat muita vapautumaan äänellisestä ja kehollisesta häpeästä. Lue lisää Kehoääni-menetelmästä.

Demian rukoili pippeliä

Demian Seesjärvi syntyi vanhoillislestadiolaisen perheen esikoiseksi ja tytöksi. Hän koki lapsena olevansa oikeasti poika. Hän rukoili, että Jumala antaisi hänelle pippelin.

– Minulle puhkesi tyrä noin kuusivuotiaana. Vaikka se oli kipeä, riemuitsin, että nyt pippeli kasvaa. Kun heräsin sairaalassa tyräleikkauksesta, ymmärsin, ettei se kasvakaan. En voinut hyväksyä niin suurta pettymystä, joten torjuin asian tietoisuudestani, hän kertoo.

Demian arvelee, että tuolloin hänen äitinsä ehkä jollain tavalla ymmärsi lastaan. Äiti toi hänelle sairaalaan poikien merimieshatun, jota hän oli pitkään toivonut.

– Lakki lievitti tuskaa, mutta itse tilannetta se ei korjannut. Jäin yksin traumatisoivan kokemukseni kanssa. Kaikki voimani menivät päivästä toiseen selviytymiseen.

Laulamisen mallin hän kuitenkin sai kotoaan.

– Ääni ja laulaminen on ollut ankkuri, joka yhdistää minut aitoon itseeni. Äänessä on aina ollut voimani, ja se on auttanut selviytymään.

Häpeä painoi Iriksen äänen

Iriksenkin unelma oli laulajan ammatti, ja häntäkin kannustettiin laulamaan kotona.

– Silti tieni on ollut kivikkoinen. Ääneni meni tukkoon ja jäi kurkkuun, kun aloitin laulutunnit. En osannut toteuttaa opettajan oppeja. Se hävetti ja koin olevani lahjaton. Sain myös hylkäyksiä pääsykokeissa. Tunsin olevani huono, hän kertoo.

Iris oli kuitenkin valmis tekemään työtä unelmansa toteutumiseksi.

Hän on valmistunut laulupedagogiksi Centria ammattikorkeakoulusta Kokkolasta ja musiikin maisteriksi Viron Musiikki- ja Teatteriakatemiasta.

– Vaikka pääsinkin opiskelemaan laulua, tunsin huonommuutta.

Iris aloitti häpeän käsittelyn terapiassa. Ja häpeän tiedostamisen myötä laulamisesta tuli keino kohdata lapsuuden pelkoja ja häpeää.

– Olen laulun avulla saanut kosketuksen tunteisiini ja löytänyt oman lauluääneni. Olen myös aina tarvinnut hyvää laulunopettajaa, jonka kanssa olen voinut turvallisesti avata lukkoja, Iris Seesjärvi sanoo.

Suhteen alussa rakkaus piti piilottaa Demianin lestadiolaiselta perheeltä. Se tuntui epäreilulta.

Lestadiolaisuus piti jättää

Demian oli ensimmäistä kertaa elämässään hakenut ammattiapua selventääkseen sukupuolista identiteettiään, kun hän opiskeli toista vuotta Centria ammattikorkeakoulussa laulupedagogiikkaa.

– Kerroin terveydenhoitajalle, etten koe olevani nainen ja minusta tuntuu, ettei minua voi rakastaa kukaan. Rumuuden, pahuuden ja arvottomuuden kokemukseni oli suuri. Terveydenhoitaja kuunteli minua ja sanoi, etten ole ainoa, joka pohtii samoja kysymyksiä. Kivi vierähti sydämeltäni, olin niin helpottunut.

Kun Demian tapasi Iriksen syksyllä 2007, hän koki, että hänen sielunsa löysi vastinkappaleen.

– Samalla minua pelotti. Lestadiolaisyhteisössä kahden naisen välinen rakkaus on kiellettyä ja häpeällistä. Pelkäsin paljastavani tunteeni ja tulevani torjutuksi, Demian kertoo.

Iris ei torjunut. He aloittivat tuntikausien keskustelut ja tunsivat yhteenkuuluvuutta.

Demian yritti selittää vanhemmilleen oikeuttaan rakastaa. Samaan aikaan hän painiskeli irrottautuakseen vanhoillislestadiolaisuudesta.

– Lopulta ilmoitin vanhemmille, etten ole enää lestadiolainen. Olin helpottunut vaikka pelkäsinkin joutuvani kadotukseen, sillä yhteisöön kuulumisesta oli rakentunut minulle näennäinen turva.

Iriksestä tuli Demianin koekaniini, kun tämä alkoi kehittää ääni- ja kehomenetelmäänsä.

Itkemättömät surut Iriksen kurkusta

Demian ja Iris muuttivat yhteen syksyllä 2008. Iriksestä tuli myös Demianin koekaniini, kun tämä alkoi kehittää autenttista ääni- ja kehomenetelmää.

– Kun minulla lauluopinnoissani oli äänellisiä ongelmia, oivalsin Demianin avulla, että itkemättömät asiat ovat jääneet kurkkuuni ja kehooni, Iris sanoo.

Demian kiinnostui laulamisen psykofyysisyydestä opintojensa aikana ja ryhtyi ihan sattumalta auttamaan Iriksen ääntä, kun Iriksen opettaja pyysi häntä sijaisekseen.

– Huomasin, ettei joillekin oppilaistani riittänyt perinteinen laulunopetus. Psykofyysisten harjoitteiden lisäksi työskentelyyn tuli terapeuttinen näkökulma, Demian sanoo.

Demianin tie murkusta testohirmuksi

Demianin ja Iriksen parisuhde rekisteröitiin vuonna 2010. Se muuttui avioliitoksi Demianin sukupuolenkorjauksen myötä 2013. Demian otti Iriksen sukunimen. Silloin hän myös muutti etunimensä Demianiksi.

– Sukupuolenkorjausprosessin aikana kehohäpeäni vähitellen helpottui, Demian sanoo.

Iris näki vierestä, että ulkoinen muutos oli Demianille itselleen tärkeää ja että sukupuolenkorjauksella hän tunsi tulevansa omaksi itsekseen.

Demian sanoo, että hän joutui kulkemaan sukupuolenkorjauksen raskaan tien ilman perheensä tukea, jota olisi monet kerrat kaivannut. Hän myös pelkäsi äänensä menetystä, kun testosteronikorvaushoito vuonna 2011 alkoi.

– Lauluääni oli minulle arvokas mutta ei niin arvokas, että olisin uhrannut sille elämäni.

Demian piti opintojensa päättökonsertin sopraanoäänellä vuonna 2011. Sen jälkeen hänen äänialansa on muuttunut sopraanosta tenoriksi ja viimein baritoniksi testosteronihoitojen vaikutuksesta.

Irikselle Demianin muuttuminen oli kiinnostavaa seurattavaa. Ihan kuin perheessä olisi välillä asunut murkku, jolla on äänenmurros ja lyhyt pinna.

– Sanoin häntä testohirmuksi, Iris nauraa.

Hoitojen aikana Demian tutki äänensä muuttumista ja äänitti sitä joka vaiheessa. Samalla hän alkoi tutkia muiden transmiesten ääntä ja kehitti menetelmää oman äänen löytämiseksi.

Demian pohtii, että vaikka he Iriksen kanssa ovatkin päässeet isoista peloista, he ovat vielä matkalla ja keskeneräisiä ihmisiä.

– Edelleen välillä hävettää ja pelottaa. Emme kuitenkaan peittele sitä vaan tuomme esille omaa haavoittuvuuttamme. Häpeä kuuluu ihmiselämään, mutta sen kanssa on mahdollista päästä sinuiksi, Demian sanoo.

Artikkeli on ilmestynyt täydellisenä Hyvä terveys 7/2019. Tilaajana voit lukea lehden maksutta digilehdet.fi.palvelussa.

Sisältö jatkuu mainoksen alla