Kuvat
Sanoma-arkisto / Liisa Valonen, Veera Korhonen
Talvella Veeran oireilu hieman helpotti, mutta hellekeli asettaa sääret alttiiksi nyppimiselle.
Talvella Veeran oireilu hieman helpotti, mutta hellekeli asettaa sääret alttiiksi nyppimiselle.

Tyyliä metsästämässä -blogin Veera Korhonen kertoo nyppivänsä ihoaan ollessaan ahdistunut. Psykiatrian erikoislääkärin mukaan pakko-oireilu on yritys saavuttaa hallinnan tunne.

Veera Korhonen, 37, kertoi Tyyliä metsästämässä -blogissaan, että hänen sääriään pilkuttavat punaiset jäljet ovat herättäneet kesäsäillä ikävää huomiota. Ihmisten kauhistelemissa jäljissä ei kuitenkaan ole kyse hyönteisten puremista, vaan ahdistuksesta johtuvan ihon nyppimisen jättämistä jäljistä.

– Jalkojeni, etenkin oikean, iho on rikki ja vioittunut ihan vain oman toimintani vuoksi. Olen viimeisen noin vuoden ajan kärsinyt jonkin asteisesta pakko-oireisesta häiriöstä ja siis kynsinyt ihoni rikki kerta toisensa jälkeen, Veera kertoo blogissaan.

Tällaista pakonomaista ihon nyppimistä kutsutaan nimellä dermatillomania. Se on yksi pakko-oireisista hillitsemishäiriöistä, jonka tarkoituksena on lievittää stressiä tai ahdistusta. Veeralla ei ole varsinaisesti diagnosoitu kyseistä häiriötä, vaan oireilu liittyy nimenomaan ahdistukseen ja stressiin.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

– Minulla on ollut aikaisemminkin vähän samantyyppistä pakko-oireilua ja se on aina liittynyt nimenomaan ahdistukseen. Säärien nyppiminen alkoi viime kesänä. Minulla oli silloin tosi paha masennusjakso, Veera kertoo Me Naisille.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tältä Veeran jalat näyttävät nyppimisen jäljiltä. Kuva: Veera Korhonen
Tältä Veeran jalat näyttävät nyppimisen jäljiltä. Kuva: Veera Korhonen

Psykiatrian erikoislääkäri Marja-Liisa Eloranta PlusTerveydestä kertoo, että vastaavaa oireilua voi stressin tai ahdistuksen yhteydessä esiintyä ohimenevästä melkein kenellä tahansa. Hänen mukaansa oireet ovat kuitenkin yleisempiä niillä, joilla on ahdistuneisuushäiriö tai masennus.

Ihon kynsiminen on Elorannan mukaan harvinaisempaa kuin hiusten tai ihokarvojen, kuten silmäripsien nyppiminen. Jälkimmäistä esiintyy 1–3 prosentilla väestöstä.

– Ihon nyppiminen ilman, että siinä on mitään karvaa, on aika epätavallista. Ihmiset häpeilevät tällaista oireilua, joten luulen, että näemme vain jäävuoren huipun, Eloranta pohtii.

– Pakko-oireisiin liittyy ohimenevä mielihyvän ja hallinnan tunne, joka helpottaa stressiä tai muita vaikeita tunteita. Kaikki pakko-oireiset toiminnot ovat yrityksiä helpottaa ahdistusta ja saada sitä kautta hallinnan tunnetta.

Eloranta uskoo, että oireilua hävetään, koska sen tuottama hallinnan tunne on ristiriidassa todellisuuden kanssa. Vaikka tavoitteena on hallinnan tunne, toimintaa ei pysty lopettamaan.

Myös Veera on huomannut, että kädet etsiytyvät melkein itsestään nyppimään jalkoja. Nyppiminen vaivaa eniten hetkinä, jolloin hän on kotona ja esimerkiksi katsoo tv:tä.

Toiveena ”ihorauha”

Vaikka Veeralla on ollut pakko-oireilua aiemminkin, se ei ole ennen aiheuttanut näkyviä jälkiä. Nyt, kun on taas ollut helteitä, ja sääret ovat useammin paljaana, Veera saa osakseen kauhistunutta kommentointia jaloissaan näkyvistä jäljistä.

Jatkuva utelu jälkien syistä tuntuu ikävältä, vaikka Veera ymmärtää, etteivät kyselijät tarkoita pahaa. Hän peräänkuuluttaa kehorauhaa myös ihon osalta ja muistuttaa, ettei ulkopuolinen voi tietää, millaisen asian kanssa toinen ihminen painii.

– Toisella voi olla asia, jonka kanssa kamppailee koko ajan ja yrittää pitää ihonsa edes jotenkin kunnossa. On ihan raivostuttavaa, jos joku aina kyselee siitä. Ihmisillä on vaikka mitä ihottumia, miksi on niin kova uteliaisuus, että syy on pakko tietää? Miksei voi vain ajatella, että toisella nyt on tuollainen vähän outo juttu tuossa, mutta onpa vain?

Vielä kurjemman asiasta tekee se, että Veeralla on huonot verenhyytymistekijät.

– Minulta vuotaa tosi paljon verta ihan nuppineulanpään kokoisestakin haavasta. Veren jatkuva vuotaminen on paskamaista. Minulla on melkein päivittäin joku Hello Kitty -laastari jalassa.

”On ihan ok, vaikka ei itse olisi ok.”

Talvella oireilun kanssa oli helpompaa. Paitsi, etteivät jäljet olleet näkyvillä, sääret olivat myös vaikeammin raavittavissa. Välillä Veera on yrittänyt hillitä oireilua käyttämällä sukkahousuja, koska niitä ei ole niin helppoa siirtää pois nyppimisen tieltä. Viime aikoina kädet ovat saaneet tekemistä myös Angry Birdsin pelaamisesta.

Psykiatrian erikoislääkäri Marja-Liisa Eloranta sanoo, ettei oireilua ole helppoa hillitä omin avuin.

– Nyppimistä kannattaa yrittää ehkäistä, mutta mekaanisten apujen lisäksi olisi tärkeää oivaltaa, että oireilu liittyy stressiin ja ahdistukseen, ja lähteä työstämään niitä. Voi käydä juttelemassa psykiatrin, työpsykologin tai työterveyslääkärin kanssa, miten omaan stressiin voisi vaikuttaa, hän ehdottaa.

Veera on jo puhunut nyppimisestä sekä terapeutin että psykiatrin kanssa ja tekee töitä päästäkseen siitä eroon. Hän haluaa puhua asiasta, jotta tieto leviäisi.

– Moni on sanonut, että on tosi kiva, että ikään kuin tavallistan asioita. Jos ketään missään vähänkään auttaa, että tällaisesta sanoo ääneen – ja että on ihan ok, vaikka ei itse olisi ok – niin on tärkeää puhua.

Veera uskoo, että hänellä oireet helpottavat sitä myötä, kun mielikin paranee. Niin on käynyt ennenkin.

Sisältö jatkuu mainoksen alla